KYNNELLE KYKENEVÄ ?

Viikon 50. harjoittelu

Ma- Lepo (sairas; kynsioperaatio; lääkäri kielsi juoksun päiväksi)
Ti- 20 km tiellä tasaista - 2.06
Ke- aamu kotona 8 km - 49 min.
       ilta Jarin kanssa Piikkiön teillä 16 km - 1.33
To- aamu Ruissalossa 6 km lumisilla poluilla - 41 km
       ilta Turussa Karikon yhteislenkillä ensin 14 km - noin 1.20,
       sitten vielä Ruissalossa hölkkää 5 km - 34 min.
Pe- Espoon Areenalla Miikan kanssa 12 km - 1.34
La- Helsinki lumipöperöä kovassa tuulessa, Rastilassa 10 km - 1.09
Su- kävelyä 5 km / Lepo

yhteensä 91 km - 9 tuntia ja 46 minuuttia

Viikko alkoi kidutuksella. Olin vuosi sitten litistänyt metsätöissä oikean keskisormen pään kahden tukin väliin. Kynsi vaurioitui ja kasvoi epämuodostuneeksi. Nyt kirurgi poisti kynnen. Huolimatta kahdesta puudutuspiikistä sormen tyveen tunsin kaiken. Operaatiossa tähtien tanssiessa silmissäni vitsailinkin, että varpaankynnet on huomattavasti nautinnollisempaa juosta irti... Tulehdusvaaran ja kivun myötä maanantaista tuli ylimääräinen lepopäivä.
Tiistaina levosta voimaantuneena juoksin kirpeässä pakkassäässä tasaisen normaalin perusharjoituksen, juoksussa on väljyyttä vielä maratoninkin jälkeen koska saan jatkuvasti jarruttaa vauhtia.
Keskiviikkona ei sitten tarvinnut enää jarrutella. Matkustin Suomen tällähetkellä parhaan ultrajuoksijan kotimaisemiin ja juoksimme seurustelu-peruslenkin. Jarin vauhdin väljyys perusharjoittelussa aiheuttaa itselleni jo hieman tarvetta nilkanojennukseen joka vielä korostuu lumella.
Torstaina Jari haki minut Ruissalosta Karikon yhteislenkille Turun urheilupuistoon. Reitti on noin 1,4 km pitkä ja polveileva, upeat näkymät mäeltä eri suuntiin yli Turun. Lenkin päätteeksi Jari heitti minut Ruissaloon, jossa hölkkäsin vitosen Ruissalon erinomaisella talvileirintäalueella odottelevaan lämpöiseen matkailuautoomme.
Perjantaina tapasin sovitusti Miikan ja kävimme haistelemassa areenan kuivaa ilmaa kivikovalla alustalla. Olosuhteiden ankeus hallissa jäi kuitenkin keskustelujemme varjoon ja puolentoistatunnin hölkkä sujui rattoisasti.

YMMÄRRYS

Lauantain harjoitus oli viikon tärkein. Väsyneenä, ankarassa tuulessa ja lumipöperössä juoksin hitaasti pitkin Rastilan rantaa. Viikolla ti - to (yht. 69 km) hankittu olotila avasi tilan ajatuksille.
Oivallus tuulen vinkuessa korvissa oli hätkähdyttävä : Unkari ja kahdeksan minuuttia per kilometri !
Kuuden päivän juoksussa tarvittava vauhti on erittäin hiljainen. Kadunmies saattaisi helposti ainakin oman näkemyksensä mukaan jopa kävellä tuota vauhtia mutta kysymys kuuluukin : Kuinka kauan ? Tuskin kuutta päivää putkeen tai edes kuutta tuntia.
Kuuden päivän kilpailussa kysymys on hiljaisen yksitoikkoisen etenemisen siedosta. Kyse on siitä että nilkat, polvet, lonkat ja niska-hartianseutu kestävät päivittäisen noin 80 - 100 km matkan. Jalkasi ovat aina seuraavana aamuna yhä väsyneemmät. Jos ensimmäisinä päivinä juokset vauhdilla suuren määrän kilometrejä et todennäköisesti liiku lainkaan lopussa. Sinulla on vain yksi pari jalkoja koko kuudeksi päiväksi !
Ymmärrykseni lisääntymiseen vaikuttivat myös viikolla käymäni keskustelut Jarin ja Miikan kanssa. Jarin kanssa olemme ultraharjoittelun suurista linjoista suurinpiirtein samaa mieltä. Miikan kokemus pitkistä kisoista antaa  kullanarvoista näkökulmaa valita oma tiensä läpi lähes loputtomien tuskien joita varmasti Unkarissa kohtaan.
Pitkissä kilpailuissa ei ole pelkästään kysymys kilpailusta. On kyse loputtomuuden arvoituksesta. Kuinka kauan jaksat jatkaa. Ja miksi.

Tänään sunnuntaina keho sekä mieli olisivat halunneet lenkille. Minä olen kuitenkin pomo ! Minä päätän koska on tärkeämpää olla juoksematta. Ja se päivä oli juuri tänään. Juuri tänään saan eniten hyötyä juoksemattomuudesta. Kuukausi on puolessa välissä ja takana on 221,5 km harjoitusta. Olen aikataulussa ja hyvissä voimissa.

Olen siis eilen oivaltanut lähes ratkaisevan asian väsyneenä juoksemisesta. Nyt nimittäin tiedän kuinka kauan jaksan jatkaa.
Niin kauan kun kynnelle kykenen.

"Kyetä kynnelle" -fraasin tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Suomenkielisessä kirjallisuudessa sanonta esiintyy ensi kerran Rantsilan seurakunnan kappalaisen Kristfrid Gananderin (1741—1790) satukokoelmassa ”Uudempia Uloswalituita Satuja” (1784). 
Yhteen kokoelman runomuotoisista saduista, jotka Ganander on itse sepittänyt kansanrunon mittaan, sisältyvät säkeet : 

”[En] jaxa enää juosta / Enkä kynsille kykene, / Raadeltuita risaamahan.” 

"Kynsille kykeneminen" näyttäisi tarkoittavan tässä siis  seisaalleen nousemista tai aivan sananmukaisesti kynsien käyttöä.