- On se ilmoja pidelly huikkasi Ikkuna-Tapsa mennessään ohi ajokoiransa kanssa.
Köppä pelästyi ja valahti kalpeaksi. Että oliko se nähnyt kun hän tutki naapurin laatikosta Intrum Justitian kirjekuorta...olikohan sekin jokin sijoitusyhtiö ?
-Tet...terve vaan, niin on satanut...
Tapsa pysähtyi ja kuulumistenvaihto alkoi. Sälli-koira mulkoili Köppää ja aavisteli, että tässä sitä nyt sitten taas seisottaisiin.
Todettiin, että on hiljainen kylätie jo näin lokakuussa. Juoksijaakaan ei ole näkynyt. Arvuuteltiin onko se kipeä mutta sitten paikalle tullut Jormanmummu Nallekoiransa kanssa tiesi kertoa, että se on ollut kisoissa taas.Koirat mulkoilivat toisiaan yhteisymmärryksessä ja Nalle kusaisi protestiksi Köpän laatikon alle.
Juoksemassa maratoonia. Joo. Tai oikeammin 86 kilometriä eli hieman yli kahta maratonia peräkkäin laskeskelivat siinä.
Ja maastossa kuulemma jossain Kolin vaaroilla. Totesivat että hulluhan se on, ilmanmuuta. Tapsa tosin muisti, että olihan se juossut aiemmin kesän lopussa tielläkin jossain Nivalassa 177 kilometriä. Että eihän tuo nyt ole mitään tuo alle satanen raikkaassa metsäluonnossa.
Neljäntenä paikalle karautti Tero työpakettiautonreuhullaan. Kysyi että mistäs puristaa. Kertoivat että hiljaista on kun ultraurheilijaakaan ei ole näkynyt. Tero tiesi, että se oli nähty puutavaliikkeessä ja myöhemmin pihallaan matkailuauton suojakatosta korjailemassa. Että hengissä oli. Oli nähty sunnuntaina kävelemässäkin armaansa kanssa eli vielä se perkele liikkuu.
Postilaatikolle tuli vielä Susimäen-Kulmalakin uudenkarhealla mersullaan. Toiset siinä todistivat hiljentyvää kylätietä. Kulmala kun itsekin hiihtää pitkiä talvella ja on kiinnostunut urheilusta niin muisti hän että oli se juoksija keväälläkin jo tarponut jotain ystävyyskisaa radalla kuutisenkymmentä kilometriä päänsä pyörälle. Ja vähän ylikin.
Hulluhan se on ilmanmuuta mutta kova jätkä kuitenkin, lappaa menemään päivästä toiseen, todettiin.
Paikalle tuli vielä punainen volvo toisesta suunnasta. Sami-Jorma pakkasi mummunsa kyytiin ja Nalle ahdettiin farmarin takakonttiin. Kauppaan olivat menossa. Jorma tuli kysäisseeksi että onko tässä jokin kokous kun väkeä on koolla kuin merenmutaa.
Toiset kertoivat että on hiljainen kylätie. Näitä laskuja tässä haeskellaan vaan. Ei ole ollut paljon kulkijoita. Juoksijaakaan ei ole näkynyt juoksemassa pitkään aikaan. Tähän Jorma suorapuheisena miehenä letkautti :
-Tässähän meitä on kuusi ja kaksi koiraa vielä kaupan päälle.
Ja antakaa sen juoksijan välillä huilatakin - ei sekään mikään kone ole !
VIIKKO 41. HARJOITTELU
Lepoa, ei juoksua.
REMIX :
Uudelleenjulkaisen uuden version vanhasta Ajattomuuden Askelista. Syy tähän on, että alkuperäinen filmi sisälsi musiikkia jonka käyttö ärsytti jotain tahoja You Tuben ihmeellisessä maailmassa. Syntyi siis tekijänoikeudellinen este.
Ymmärrän tämän. Mutta vain osittain. Alkuperäisen filmin tarkoitus oli antaa toivoa elämässään vaikeuksia kokeneille. Viestiä että koskaan ei saa luovuttaa.
Filmin tekijänä Hannu Kallio oli nähnyt paljon vaivaa sovittaessaan valitsemani musiikin tukemaan kuvien sävyjä ja tunnelmia.
Alkuperäistä filmiä katsottiin yli 1600 kertaa ja saimme siitä valtavasti positiivista palautetta. Nyt koen, että kieltämällä musiikkinsa käytön filmissä tietyt tahot haluavat deletoida tällaiset ei-kaupalliset, inhimillisiin näkökohtiin ja viesteihin nojaavat teokset jotka pyrkivät yhteiseen hyvään ja hyvinvointiin.
Filosofiani on edelleen sama ja onneksi ajatukseni kuuluvat videolla edelleen.
You Tuben linkki, josta kuvaan saa kokoa lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti