tätä blogia lukiessaan jotkut kiinnittävät huomioita juoksutuloksiin. ihmisillä on tarve mitata omaa kompetenssia toisen omaan ja tähän juoksussa on oivat mahdollisuudet kilpailutulosten avulla.
miten vakuuttaa teille, että tuloksella loppujen lopuksi ei ole niin väliä. pääasia on kokeminen mutta kuinka kokemista mitataan? syöpätautini jälkeen juostu ensimmäinen maraton otti aikaa noin 4 tuntia 20 minuuttia - talvella. ennätykseni on 3 tuntia 8 minuuttia - talvella. kokemukset ovat huikean erilaiset. kumpikin antoi eväitä elämääni eritavalla.
toivottavasti sinä, joka juuri nyt luet tätä syöpäosastolla saat tästä uskoa omaan tulevaisuuteesi. koskaan ei saa luovuttaa - pitää vaan antaa välillä vähän periksi- on mielilauseeni. se on perintöni edesmenneeltä isoisältäni, joka palasi sodasta yksikätisenä raajarikkona mutta silti eli pitkän ja täysipainoisen elämän. eikä koskaan luovuttanut. kuten en minäkään.
maratoneja tai ultria ei kaikkien tarvitse juosta mutta sensijaan elämän hetkeen olisi kaikkien tartuttava - juuri nyt.
ps. jos nyt on ollut helteitä niin oheinen kuva palauttanee maanpinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti