OMANNÄKÖISTÄ

 

NYT

Olen viikon verran kuulunut plus kuusikymmentä kerhoon. Klassiseen kysymykseen: miltä nyt tuntuu, on olemassa vastaus. Sen saatat löytää, jos luet tämän tekstin.

 

KAUAN SITTEN

Äitini köyhänä yksinhuoltajana ei pystynyt ostamaan minulle kymmenvaihteista retkipyörää. Itselleen hän kyllä pystyi ostamaan uusia vaatteita, usein. 

   Kun muutimme isäni kanssa viisivaihteisen pyöräni kymmenvaihteiseksi, hän sanoi: "Et sitten turhaan, yhtenään ... vaihda niitä vaihteita, ne kuluvat." Positiivista oli, että isäni sattui olemaan selvinpäin ja auttoi minua pyörän muutostyössä.

   Vaihteet ovat vaihtoehtoja. Niistä pitää valita se sopivin, juuri sellainen, jolla matka taittuu kevyesti. Molemmat vanhempani olivat väärässä, mutta en ole heille katkera. Päinvastoin, opin valitsemaan elämässä oikean vaihteen tarpeen tullen.

    Äitini sanoi minulle usein, ettäs sinun täytyy. Vastasin, että ei todellakaan. Isäni sanoi, että elä elämääsi. Molempien ohjeita olen yrittänyt noudattaa, elämällä omannäköistä elämää.

 

VÄHÄN AIKAA SITTEN

Kirjojeni myötä olen ollut jonkin verran julkisuudessa uudelleen alkaen vuodesta 2022, jolloin esikoisromaanini ilmestyi. Olen saanut paljon kiitosta, mutta elämäntavastani, kuin myös puolisoni Kirsin elämäntavasta, ovat jotkut jaksaneet nähdä vaivaa yllättävän paljon.

   Minun on väitetty keksivän ajatuksia toisten ihmisten päihin. Kirjailijan ominaisuudessa tämä on eduksi, varsinkin jos pää on fiktiivinen. Toisaalta väitteen esittäjät eivät ole tulleet ajatelleeksi, että he ovat keksineet omassa päässään sen ajatuksen, että minä keksin ajatuksia toisten päähän. Miten tähän nyt pitäisi suhtautua?

   Minua on vaadittu hiihtämään talviverkoilleni moottorikelkkailun sijaan. Tämä osoittaa, kuinka kaukana todellisuudesta, ja luonnosta, nämä henkilöt elävät. Kaksi kertaa viikossa yhteensä kolmenkymmenen kilometrin hiihto olisi minulle helppoa, mutta Nellimin olosuhteiden myötä se on mahdottomuus. Esimerkkinä vaikkapa jäälle, lumen alle nouseva vesi ja siihen suksilla uppoaminen 20 asteen pakkasessa?

   Ultrajuoksun syvimmästä merkityksestä minulle on myös nähty vaivaa, koska olen vuosien varrella kirjoittanut aiheesta tänne blogiini erittäin ristiriitaisesti. Oletukseni nykyisin on, että kaikki muuttuu jatkuvasti. Enkö siis saisi itse muuttaa merkityksiä?

   On kritisoitu, että jos kerran juoksu ei ole minulle se elämän tärkein asia, niin miksi en sitten tee muita asioita. 

   Voin lohduttaa: teen niitä muita asioita jatkuvasti - olen aina tehnyt. 

   Tänään ajoin läskipyörällä kokemaan katiskan, pyöräilyä tuli reilut 30 kilometriä. Illalla ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä, osallistuin metsästäjäkurssille. Sitä ennen pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein pizzaa, jotta töistä palaavalle Kirsille olisi ruoka valmiina pöydässä. 

   Kelpaako kriitikoille?

   Ei varmasti.

 

SITTEN

Syy voi olla yhteiskunnassa. Illuusio siitä, että meidän pitäisi vaan tehdä töitä ja lopulta riutua pois, elää vahvana tasapäistettyjen mielissä. Yhteiskunta yrittää kiivaasti määräillä tekemisiämme elämämme aikana. Loppuun asti. Ei edes oman elämänsä arvokkaasta lopusta saa päättää itse.

   Suuret ikäluokat ovat lanseeranneet minäminä-termin. Ollaan huolissaan siitä(kin), miltä yhteiskunta tulevaisuudessa tulee näyttämään tällä asenteella. Vääristyneimmissä aatesuunnissa kuvitellaan yhteiskunnan omistavan koko yksilön. Yksilön työstään saama palkka on yhteiskunnan rahaa, josta yhteiskunta jalomielisesti antaa yksilölle osan.

   Taustakriitikko saattaa tarttua esittämiini ajatuksiin: onhan sinutkin hoidettu syövästä terveeksi yhteiskunnan rahoilla. Kyllä, ja minä olen maksanut yrityselämässäni sen kaiken takaisin, myös moraalisesti. Lisäksi syöpätautien professori, emeritus, totesi minulle: "Et ole kenellekään mitään velkaa, sinä ja ne muut nuoret syöpää sairastaneet - te olitte aivan väärässä paikassa, väärään aikaan."

 

OMANNÄKÖISTÄ

Omannäköinen elämä johtaa omille poluille. Ne, jotka eivät pysy perässä, jäävät jälkeen. Ne, jotka valitsevat risteyksissä toiset polut, menevät jonnekin muualle, osa minusta ohi. Hyvä niin.

   Arvostelijoita riittää.

   Niin miltä nyt tuntuu?

   Elämän harjoittelu on jatkuvien epäonnistumisten sietämistä, onnistuminen elämässä on jatkuvan harjoituksen sietämistä.

   Parasta aikaa, hymyilen.

 

 

60 KAHVIT

Tarjosin Nellimin Kotalan Karhulassa (kesäkeittiömme), 60 kahvit 21.5. kello 12 - 18. Viimeiset vieraat lähtivät ennen iltaseitsemää. 

   Autoin Kirsiä tiskeissä hetken, sitten puin lenkkivaatteet ylle ja juoksin Nellimin kylää kiertäen kuusikymmentä kilometriä. Aikaa kului seitsemän tuntia ja yhdeksäntoista minuuttia. 

   Yö oli tuolloin hyvin kylmä. Pakkasta oli parhaimmillaan kuusi astetta. Mikään ei ole niin kylmä kuin Lapin kevätkylmä, maa on lumeton mutta Erämeri (Inarijärvi) vielä jäässä.

   Yö tarjosi turkkiaan vaihtavien jänisten kirjon ja laiskasti askeltavia poroja roukumassa raitilla. Lisäksi melkein yötön yö ja kaksi huikaisevaa näytelmää, auringon lasku ja nousu miltei peräkkäin. Ja mitkä värit!

  Yö antoi yksinäistä aikaa ajatella. Yksinäistä taivallusta, mitä kaikista askeleista loppujen lopuksi jää.

 

Hiukan ennen viittä aamulla. Juoksu on tauonnut, saunaan ja uimaan.

   En pitänyt 20-, 30-, enkä 40-juhlia. Kun täytin viisikymmentä, juoksin Suomen halki tuhat mailia. 

   Alunperin minun piti juosta välillä Nellim-Ivalo-Nellim ainakin tuhat mailia kuusikymppisteni kunniaksi, ja ylläolevassa blogitekstissä mainittujen kriitikoiden suureksi suruksi. Kriitikot voivat nyt iloita, että en jalkavaivasta kuntoutumisen takia pystynyt siihen. 

   Muistutan, että en koskaan ole väittänyt olevani rikkoutumaton. Lisäksi, vaikka kykenenkin silloin tällöin satoriin, täydelliseen läsnäoloon, on minulla vielä loputtomasti oivallettavaa. Olen pelkkä mitätön välähdys valtavassa ilmiömaailmassa.

    Kiitokset menevät kaikille minua muistaneille ja juhliin osallistuneille.

   Erityiskiitos menee kaikkein Korkeimmalle, hiljaa katsovalle iäisyydelle. Olen saanut terveyttä viimeiset 32 vuotta.

 

KUVAKAVALKADI TILAISUUDESTA

Pahoittelut, että kaikista vieraista ei ole kuvia.

 

SISÄLTÖÄ

Luin jostakin, että ihmiset päivittävät sosiaaliseen mediaan sisältöä, jolla haluavat luoda tietynlaisen kuvan itsestään ja elämästään.

   Olen pahoillani, minä en tee niin. Minulla ei ole muunnäköistä päivitettävää, kuin mitä näette ja olette nähneet.

 

NYT JA NYT

Ultrajuoksu on opettanut kärsivällisyyttä. Zen on opettanut, että mihinkään ei pitäisi tarrautua. 

   Rovasti, Isä Rauno Pietarinen on opettanut, että hengellisen elämän loistokkuus on siinä, että sieltä  löytyy vapaus, kutsumus ja oma minä.

   Parempi vain antaa kaiken mennä menojaan turhia murehtimatta, tässä ja nyt.

    Ja hymyillä.

 

VIIKOT 19 - 21

Ma- Lepo

Ti- 16,33 km - 1.44. Asvalttia ja soraa.

Ke- 20,37 km - 2.17. Soraa.

To- Pyörällä Kirsin kanssa 10,67 km - 1.01.

Pe- Lepo

La- Kylällä edestakaisin 25,08 km - 2.42.

Su- Kirsin kanssa pyörällä 12,74 km - 1.09.

Yhteensä juoksua 61,7 km - 6:44

Ma- Lepo

Ti- Ivalo - Nellim 42,12 km - 4.55.

Ke- Pyörällä Apinavaaralle 21,81 km - 1.24.

To- Haapakuru polkua 10,13 km - 1.09.

Pe- 8,12 km soraa - 54 min.

La- Pyörällä Kirsin kanssa 20,26 km - 1.28.

Su- 15,12 km - 1.45. Haapakuru polkua ja linjan polkuja.

Yhteensä juoksua 76,5 km - 8:43

Ma- Lepo

Ti- 60,04 km - 7.19. Tämä on liikkeelläoloaika. Luonnollisesti täytyi syödä ja vaihtaa vaatteita välillä, pakkasta yöllä kuusi astetta.

Ke-To- Lepo

Pe- Pyhävaara polkua ja mutaa 11,28 km - 1.37.

La- Lepo

Su- Pyörällä Kirsin kanssa 24,74 km - 2.09.

       Illalla Arkivaaralle 8,05 km - 59 min. Reittiennätys.

Yhteensä juoksua 79,3 km - 9:57   

 

Kuntoutuminen on sujunut hyvin. Olen saanut rakennettua peruskuntoa. 

ULTRARUNKKARI

 

VIIKKO 17.

Ma- Siikajärventie, kuraa, 6,05 km - 40 min.

Ti- Juoksumatolla, ulkona satoi märkää lunta paljon, 10,10 km - 1.06.

Ke- Asvalttia 13,12 km - 1.28.

To- Läskipyörällä kurassa 17,46 km - 1.23.

       Hölkkä lihasmuistille pyöräilyn päälle 2,10 km - 15 min.

       Kävelyä Kirsin kanssa 5,01 km - 1.09.

Pe- lepo

La- Kirsin kasaa ahkiohiihdolla 1,44 km - 22 min. Paluu 1,91 km - 33 min.

Su- Asvalttia ja kurateitä 20,03 km - 2.12.

Juoksua 51,4 km - 5:43

Pyörällä 17,4 km - 1:23.

 

VIIKKO 18.

Ma- Lepo

Ti- Rovaniemellä 10,46 km - 1.14. Asvalttia

      Kirsin kanssa läskipyörillä 14,16 km - 1.17.

Ke- Lepo

To- 8,45 km asvalttia - 57 min. uudet Saucony 17 Ride- kengät ensitestissä.

Pe- Hiekkatietä 15,45 km - 1.43.

      Läskipyörillä Kirsin kanssa 16,34 km - 1.23.

La- Palauttavaa polkujuoksua, lunta poluilla vuodenaikaan nähden paljon, 8,30 km - 1.04.

Su- Läskipyörillä Kirsin kanssa 18,84 km - 1.34

       Asvaltilla 11,08 km - 1.12.

Juoksua 53,7 km - 6:11.

Pyöräilyä 49,3 km - 4:15

 

Huhtikuussa sain kasaan 201 kilometriä juoksua. Pyöräilyn, hiihdon ja kävelyn määrää en ole yhteen laskenut. Ultrakoskinen juoksee jälleen ja se tuntuu ihan saatanan hyvältä! Vasemman jalan hermovaivan yhteydessä olin jo valmis lopettamaan, mutta näköjään sen aika ei ollutkaan vielä. Addikti? Ei niinkään itse juoksuun vaan harjoituksen säännönmukaisuuteen, dynaamiseen meditaatioon. Uskovaiset käyvät säännöllisesti kirkossa, minä lenkillä. Olenko siis ultrauskovainen?

 

---

Kuuntelin lenkillä Pet Shop Boysin uutta levyä nimeltään Nonetheless. Levyn nimi on suomennettuna "kuitenkin". Mieleen ponnahti erään runkkarin arvio kahdeksankymmentäluvun lopusta: "Ei näitä Pet Shop Boyseja kukaan enää muista kolmenkymmenen vuoden päästä."

    No niin. Nyt on kulunut kolmekymmentä vuotta, Neil Tennant on 70-vuotias ja Cris Lowe 64 vuotta. He ovat olleet popin etulinjassa kolmekymmentä vuotta ja jatkavat edelleen. Lisäksi, luojan kiitos, he eivät kuulosta nykymusiikilta, josta osittain puuttuu sekä melodia, että tyyli.

    Lenkillä mieleen ponnahti erään toisen runkkarin kysymys: "Vieläkö juokset?" Tämä kysymys esitettiin minulle ensimmäisen kerran 2004. No niin. Juoksen edelleen. Olen ollut oman juoksuni etulinjassa yli kolmekymmentä vuotta.

    Pet Shop Boys on tehnyt kappaleen nimeltä Inner Sanctum. Nimi tarkoittaa sisäistä pyhäkköä. Kun puhutaan kirkosta, tarkoittaa sisäinen pyhäkkö kirkon pyhintä paikkaa. Pet Shop Boysille pop on sisäinen pyhäkkö, siksi he tekevät musiikkia edelleen.

    Minun sisäinen pyhäkköni on juoksu ja ultrajuoksuharjoittelu päivittäinen harjoitus elämänmittaisella tielläni. Minulla ei ole muuta tietä. Ultrajuoksukilpailu on mahdollisuus ylittää itsensä, tehdä matka toiselle puolelle. Kilpailun merkitys, kuten myös tuloksen merkitys, on vähäpätöinen tällä tiellä. Etenkin vuosien vieriessä todistelun tarve vähenee. Minä juoksen ja runkkarit kyselevät tyhmiä.

    Runkkaaminen sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla mukavaakin. Sensijaan runkkariksi muuttuminen ei. Ultrajuoksijasta tulee ultrarunkkari siinä vaiheessa, kun aika ei enää riitä maaliinpääsyyn kilpailuissa. Kukaan meistä (ultrajuoksijoista) ei ole rikkoutumaton, sensijaan omien henkilökohtaisten rajojen rajattomuus selviää vasta pitkän tien päässä. Tuo tie on juostava loppuun. Sitten kun ei enää pysty, pitäisi vastauksen olla selvillä. Jos ei ole, on huomaamattaan muuttunut ultrarunkkariksi.

    Jatkuvaa on vain muutos. Muutosvastarinnan par exellence, lippalakkipäinen yli 60-vuotias mies, on muuttunut runkkariksi. Mielessään hän elää 30 vuotta ajastaan jäljessä ja vastustaa kaikkea järjestelmällisesti, koska on luonut menneisyyteensä katkeamattomat tunnesiteet. Minulla on useita lippalakkeja ja täytän kohta kuusikymmentä. Jää muiden arvioitavaksi onnistunko päämäärässäni: Haluan elää kevyesti, ajassa läsnäollen, katkeroitumista välttäen.

 

Matkailuauton keittiö, altaan kansi on alhaalla ja sen päällä näkyy folio.

KUPLASSA

 

Palasimme Kirsin kanssa kahdella lennolla kotiin maanantaiyönä Espanjan Rojalesista. Rojalesissa ei ole yhtään hotellia. Majoituimme ystävien upeassa talossa, nautimme lämmöstä ja paikallisesta ilmapiiristä. Espanjankielen manjana käännetään usein "huomenna", mutta se merkitsee: ei tänään. Ilmaus käy myös Lappiin, ehtiihän tuota huomennakin.

    Pitkälle yli kolmekymmentä vuotta olen kokenut itseni ulkopuoliseksi Suomen yhteiskunnassa. Minua ei yksinkertaisesti ole saatu sovitettua muottiin, jossa käydään koulut, hankitaan vakituinen työ, avioidutaan, lisäännytään, ostetaan kesämökki ja lopulta täyden eläkeiän jälkeen hoidetaan lastenlapsia. 

    Toki olen käynyt kouluni, tehnyt pätkätöitä ja niiden jälkeen toiminut yrittäjänä, löytänyt elämäni rakkauden ja asunut kesämökkiä muistuttavissa ympäristöissä. Silti ongelmani on aina ollut ilmapiiri Suomessa.

    Nuorempana haaveiluihini vastattiin: "Kuka luulet olevasi?" "En kukaan", vastasin ja menin menojani, omat polkuni valiten. Nyt kukaan ei kysy enää mitään, mutta omilla poluillani olen edelleen. Nykyisin on jopa kannustettu ja kiitetty, että olen lukijoiden kyllästymiseen asti tuonut esille omien valintojen merkitystä tässä blogissani.

    Ilmapiiri huononee Suomessa jatkuvasti. Näin minusta tuntuu. Filosofisen ajatteluni myötä tiedän sen olevan mieleni esiinnostamaa harhaa. Harhaa sensijaan ei ole ihmisten käyttäytymisen muutos ympärilläni. En tarkoita, että ihmiset käyttäytyisivät huonommin, vaan että he toistuvasti ajavat itsensä pois omasta elämästään tässä ja nyt. Idealistisesti he pyrkivät jatkuvasti jonnekin onnelaan, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan. Onni sensijaan on aina läsnä, mikäli sen näkee.

    Suomalaisten itsetunto on aina ollut huono. On aina vilkuiltu mitä muut tekevät, eikä kansakuntana lukuunottamatta toista maailmansotaa, ole kyetty yhdessä menemään eteenpäin. Eikä ole mitään tarvetta kyetäkään, paitsi jos syttyy kolmas maailmansota.

    Ulkopuolelta katsoen kaikki, korostan kaikki, poliittinen päätöksenteko on mieletöntä. Vasemmisto haluaa jakaa lähes kaiken kaikille ja oikeisto haluaa säästää kaikki hengiltä. Etenkin viimeksimainittu minua entisenä yrittäjänä ihmetyttää. Kasvua kun ei säästämällä synny, ei synny uutta. Lisäksi nykyiset turvallisuuspolitiikan sävyt ihmetyttävät. Norja on vuosikausia ollut Natossa omilla ehdoillaan, ilman pysyviä joukkoja ja ydinaseita. Suomi sensijaan haluaa heti tantereelleen molemmat. 

    Me olemme muuttaneet itsemme toisista ihmisistä välinpitämättömäksi, varautuvaksi kansakunnaksi. Köyhillä ja vanhuksilla ei niin väliä, puolustusliitosta sotilasliitoksi. Tähän kun lisätään sananvapauden jatkuva kaventaminen, ollaan täysin eksyksissä.

    Suomen ilmapiirin pahin vihollinen on kuitenkin se, että laeilla kielletään julkisesti väärässä oleminen. Meillä jokaisella on oikeus olla julkisesti väärässä, sillä muutoin ei oikeaa löydy. Oikea on keskitie. Ei saa luovuttaa, mutta pitää antaa hieman periksi.

    Ainoa keino selvitä järjissään on sulkea some ja uutiset. Sen jälkeen voi lähteä etsimään konkreetista maailmasta uusia ulottuvuuksia. Puhutaan kuplasta, mutta minä näen asian täysin toisin. Minä olen kuplan ulkopuolella.

    Ja on täällä näköjään muitakin. 

VIIKKO 15.

Ma- Nellimissä 6 km - 41 min. asvalttia.

Ti- Kävelyt Kirsin kanssa Stadissa 1,50 km ja 1,70 km. 

      Pikainen juoksulenkki 5,10 km - 32 min. ennen Pekka Toivosen kirjan nimeltä Hitaita julkaisutilaisuutta Hakaniemen Rytmissä.

Ke- Helsingissä Lintsin ympäri 7,61 km - 50 min.

To- Espanja Rojales 11,29 km - 1.20. Janin kanssa.

Pe- 13,01 km - 1.47. Rojalesin polkuja. Nousumetrit 305 m.

La- Lepo

Su- Rojalesin Quesadan polkuja Janin kanssa 5,06 km - 42 min. 

       Kävelyä Kirsin poluillakin kanssa 4,71 km - 1.16.

Yhteensä 48,1 km - 5:54.

VIIKKO 16.

Ma- 15,89 km - 2.04. Asvalttia ja hiekkaa. Janin neljäntunnin harjoituksen kaksi viimeistä tuntia, viimeiselle tunnille tuli mukaan Mikko Pulkkila.

Ti- 8,05 km - 1.00. Polkuja Janin kanssa. 

Ke- Lepo

To- 17,16 km - 1.54. Kanavan hiekkaa, Janin kanssa ensimmäiset 5 km.

       Kävelyt torille Kirsin kanssa 2,37 km ja 1.85 km.

Pe- Kirsin kanssa kävellen 7,33 km - 1.54. Sisältää istuskelua kahvilassa.

La- Janin kanssa kanavan laitaa merelle ja takaisin 17,52 km - 2.01.

Su- Aamulla kello 6:15 ennen lentoa 5,16 km - 36 min.

Yhteensä 63,8 km - 7:36.

Juoksu maistuu hyvältä kun mihinkään ei satu, etenkin lämpimässä ilmassa - ilman lunta ja pakkasta. 

    Kunnossa on paljon tekemistä, painoakin on muutama kilo liikaa. Paino-ongelmia minulla ei koskaan ole, enkä kiinnitä painooni erityistä huomiota. Kilpailupainoni on 83 kiloa. Alimmillaan olen painanut 79 kiloa joskus 1995, jolloin kykenin juoksemaan kympin noin 35 minuuttiin. Tuosta ajasta lihasmassa on kasvanut huomattavasti, myös jaloissa.

Ne jotka seuraavat minua myös Facebookissa ja Instagramissa, näkevät enemmän kuvia elämästäni.

 

 

MATKALAUKKU JA KIRJA

 

Kun kirjoitan tätä, ulkona sataa räntää ja lattialla on valmiiksi pakattuna kaksi matkalaukkua. Räntä Nellimissä merkitsee kevättä ja pakattu matkalaukku jonkin uuden kokemista.

 

Uuden kokemista parhaimmillaan on kirjan kirjoittaminen. En tiedä mistä tarinat tulevat, mutta sen tiedän, että ne on pakko kirjoittaa. Kirjan kustannettavaksi saaminen minullekaan ei ole itsestäänselvyys, vaikka takanani on kaksi kirjaa. Tietenkin olen jo hieman uskottavampi, mutta silti.

    Minä olen hyvissä käsissä kustannus Käsitteen Sami Liuhdon ja kirjailija Seppo Saraspään antamien palautteiden myötä. Lisäksi taustallani on akateeminen, elämänkokemuksella varustettu, tohtoritason kommentaari. Elämänkokemus onkin esiluennan ja kustannustoimituksen peruskivi.

    Voi nimittäin olla niinkin, että jopa maineikkaissa isoissa kustantamoissa käsikirjoituksia lukee jollakin tapaa sensitiivinen, palkattu lukija. Voi olla, että kyseinen lukija ei kykene paljon painottamaani suoraan kokemiseen, vaan yrittää pyrkiä valinnoissaan kohti täydellistä kauneutta. Sellaista kauneutta, joka heijastuu hiekkalaatikolla hiekkakakkua taputtelevan lapsen kasvoilta auringon lämmössä. Runollisuutta ja ruusuista puhtautta.

    Näinä sensitiivisinä aikoinako ei enää saisi sanoa, ei enää saisi kuvata? Jos asia tai henkilö on täysin täynnä kusta, tekstistä tulee ilkeää. Kirjoittaja ei silloin ole ilkeä, mutta jotkin hänen projisoimansa ainekset ovat eittämättä kusisia. Ei siitä keltaisesta, haisevasta litkusta oikein kaunista saa. Silti ketään ei tarvitse loukata.

    Täydellistä kauneutta ei ole olemassakaan. Ei edes sen hiekkalaatikolla pyllistelevän tenavan naamalla. Ellei koe pahuutta, ei voi kokea hyvyyttä. Saman kolikon molemmat puolet on koettava. Jos ei osaa päättää, on heitettävä lanttia. Kruuna vai klaava?

    Kirjojen hahmoista ja sisäisistä langanpätkistä osa on silhuetteja, osa alkaa elää omaa elämäänsä, niin kirjan sivuilla kuin lukijan mielessä. Sensitiivinen käsikirjoituksen palautteenantaja voi helposti vetää herneen sieraimeen, ellei hänellä ole riittävästi munaa tai elämänkokemusta. Aristoteles sanoi, että mikä tahansa voidaan perustella ja jos se perustellaan riittävän hyvin, tulee siitä oikeutta.

    Kaikilla tarinoilla olisi oikeus tulla julki. Kirjailija, joka unelmoi olevansa puhdas ja aatteellinen, huomaa hyvin pian olevansa ahdas ja puutteellinen kustannusmaailman puristuksessa. Minä näen asian niin, että aina voi yrittää parantaa perustelujaan.

 

Parantaa pitäisi myös ultrajuoksussani. Hyvänä vuotena kilometrejä on tässä vaiheessa takana pitkälle yli tuhat. Tänä vuonna yhteensä ei vielä edes neljää sataa!

    Injektion ja kahden viikon juoksutauon jälkeen suraalihermon kiinnityspiste on kivuton ja turvotus laskenut. Viime viikolla aloitin vaiheittaisen paluun juoksuun. Ongelmia ei toistaiseksi ole ollut, eikä kuntokaan ole aivan nolla. Tämä johtuu pyöräilystä ja hiihdosta. Juoksukunto, eli iskutuksen sieto, sen sijaan on nolla.

    Jos jalka kestää, lähden kohti seuraavaa tavoitetta. Se on 2025 huhtikuussa Tsekin tasavallassa, Konstantinovy Laznessa pidettävä kuuden päivän ultrajuoksu. K6 Ultra.

    Jos jalka ei kestä, niin sitten tyydyn vähempään. Olin jo henkisesti valmis lopettamaan astellessani lääkärin vastaanotolle. Oli hämmentävä yllätys, että ei tarvinnut. Tai ei saanut?

    Matkalaukku ja kirja, nekin riittäisivät.

 

VIIKKO 13.

Ma-Ti- Lepo

Ke- Läslipyörällä poluilla, jäällä ja tiellä yht. 19,79 km - 1.30.

To- Kävelyä Kirsin kanssa 6,26 km - 1.29.

Pe- Latuhiihtoa Kirsin kanssa 8,70 km - 1.39.

La- Läskipyörällä 21,47 km - 1.20.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,43 km - 47 min.

 

VIIKKO 14.

Ma- Lepo

Ti- Latuhiihtoa 20,62 km - 2.35.

Ke- Metsäsuksilla Kirsin kanssa 6,48 km - 1.35.

To- Juoksu 5,11 km -32 min.

Pe- Juoksu 6,17 km - 40 min. Läskipyörällä 20,82 km - 1.09.

La- Juoksu 8,06 km - 52 min.

Su- Juoksu 8,39 km - 56 min.

Allaolevista kuvista voi päätellä missä kukin liikkuu, millä mielellä ja miksi.

Se nyt vaan on tyhmää olla tajuamatta, että olemme kaikki välähdyksiä suureen ilmiömaailmaan. Ja välähdys ei tunnetusti ole pitkä aika - miten aikasi käytät?

EI HUOLIA

 

No niin, vihdoin ehdin tänne. 

    Noin aloittaen saan itseni kuulostamaan kiireiseltä ja tärkeältä. Kumpaakaan en ole.

 

Blogivuosieni varrella olen pahoitellut taukoja päivittämisessä. Hiljaisuus ei useinkaan ole johtunut siitä, että ei olisi sanottavaa, vaan pikemminkin matkustamisen, kilpailemisen tai muun poikkeavan tilanteen takia uutta tekstiä ei ole syntynyt.

    Nykyisin suhteeni kirjoittamiseen on muuttunut radikaalisti. Lähetin juuri kolmannen kirjani käsikirjoituksen kustantajalle arvioitavaksi. Kolmas kirja on ensimmäinen osa suunnittelemastani kolmen kirjan sarjasta. Esikoiskirjani julkaistiin 2022. Novellikokoelmani 2023. Kirja per vuosi on murhaava tahti. Aina ei voi kirjoittaa.

    Murhaava ja kuluttava on ollut tahti myös ultrajuoksussani. Maaliskuun 21. päivä astelin Rovaniemellä Hehku-terveyteen Joni Keisalan pakeille. Olin henkisesti valmistautunut, että ultra-ura päättyy. Tätä kirjoittaessani, lääkärin näkemyksen mukaan, ei pääty.

    Pitäisikö olla onnellinen, kun yli 92 000 juostun kilometrin ja 32 vuoden aikana joutuu vierailemaan vain kahdesti urheilulääkärillä? Kauan sitten tein päätöksen, että minua ei leikata urheiluvammojen takia. Filosofiani, että kaikki mikä tulee kehon ulkopuolelta, on keholle vaaraksi. Tästä seuraa ajattelumalli epätasapainon syyn selvittämisestä, ei pelkästään sen hoidosta.

    Esimerkki: jalkapohjasi jänne kipeytyy. Ostat tukipohjalliset ja kipu loppuu. Jatkat tyytyväisenä juoksua autuaallisen tietämättömänä miksi jänne kipeytyi. Usein mainitaan ylirasitus. Jos keho ei kestä siltä vaadittua rasitusta, on kehoa vahvistettava! Miksi siis et vahvista jalkateräsi lihaksia, vaan surkastutat ne tukipohjallisella?

    Kaavamaisesti noin. Minäkin käytän joskus tukipohjallisia, antaakseni lihasteni levätä jossain muussa aktiviteetissa kuin juoksussa.

    Palkitsevaa oli liikuntalääkärin vastaanotolla testejä tehdessäni kuulla lausunto: "näillä jaloilla on juostu, täällä on lihaksia". Kohta kuusikymppisenä äijänrähjänä olen siis onnistunut tavoitteessani: pysymään liikeessä. Tämä ei tapahdu ilman lihaksia, eikä ilman moottoria (sydän). Lenkille on siis kannattanut lähteä ja tietenkin kannattaa edelleen.

    Vieläkö sinä juokset?

    Maailman tyhmin kysymys. Miksi ei kysytä, vieläkö sinä liikut?

 

KOLIKON KAKSI PUOLTA

Elämä on tehty elettäväksi elämänmakuisena, ilman sisältövaroituksia. Tavoitteellisestikin harjoittelevan on syytä relata välillä henkisen tasapainon löytämiseksi. Toisaalta loputon hymyily ja liiallinen positiivisuus tappaa riittävän kovuuden itseä kohtaan. Ylittääksesi itsesi, sinun on ensin unohdettava kaikki muut ja lopuksi itsesi. Vain näin voit saavuttaa jotakin ainutkertaista.

    Edellisen kappaleen rivien välistä löytyy kaksi viestiä:

    1. On oltava täysin säälimätön itseään kohtaan harjoitellessaan.

    2. Kyetäkseen 1. kohdan vaatimuksiin, on joskus paistettava makkaraa, syötävä pullaa ja juotava viinaa.

    Kohdasta kaksi näkyy ikäni, täytän siis toukokuussa 60. Nuorempi atleetti voi rentoutua toisin tavoin, mutta kannabista nappailemalla ei kilometrejä kerry. Tarkoitan, että liika nipottaminen ei pelkästään auta.

 

 

 

ELÄMÄN KEVÄT

Inarin Lapin kevät on parhaimmillaan. Lunta juuri ja juuri vielä sopivasti ja ennätysohuet jäät kantavat johtuen öisistä pakkasista. Päivisin satumainen aurinko paistaa laserin lailla. Ilman aurinkolaseja sokeutuu.

    Ajoin läskipyörällä sata kilometriä viime lauantaina. Mieli tekisi rinnalle ohutrenkaisempaa gravel-pyörää näille pidemmille maantielenkeille, mutta katsotaan nyt. Riippuu miten lääkärin määräämän juoksutauon jälkeen juoksu käynnistyy.

    Pitkän pyörälenkin lopussa katkesin. Pakkanen teki tehtävänsä ja aloin saada hirveitä reisikramppeja. Kotona täytyi kouristella ensin kodinhoitohuoneen lattialla, sitten pesuhuoneen lattialla ja saunan jälkeen vielä olohuoneen lattialla. Täytyisi mittauttaa ferriitti. Nimenomaan ferriitti, ei siis hemoglobiini tai muu vastaava. Saattoi johtua suolan puutteestakin. Tai vanhuudesta.

    Hei...

    Vanhuudesta?

    Alan käymään seitsemääkymmentä toukokuun 21. jälkeen.

    Elämän kevät. En erityisemmin ole pyöreiden vuosien lähestyessä pohtinut vanhenemista. Kaikki tulee aikanaan, jos on tullakseen.

    Jos katson taaksepäin, sain elää lapsuuteni aikana, jolloin oli luonnollista olla ulkona eikä näyttöruudun ääressä sisällä.

    Jos katson taaksepäin, sain elää nuoruuteni aikana, jolloin oli luonnollista poikana olla kiinnostunut urheilusta, moottoreista, seksistä ja juhlimisesta.

    Jos katson aikaa taaksepäin, sain elämäni takaisin syöpätaudin jälkeen kolmikymppisenä. Kykenin toimimaan yrittäjänä aikana, jolloin kaikkea ei tehty vielä ihan niin vaikeaksi. Vaikealla tarkoitan ulkokultaista vastuullisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Uituani paskapapereiden seassa kymmenvuotiaana Pyhäjärven uimarannalla Tampereella, oli selvää, että maailmaani en sotke. Vastuullisuus löytyi kuin itsestään maksamattomien laskujen kautta läsnäolona töissä.

    Jos katson taakseni ylipäätään, olen saanut valita ilman käsittämättömiä ennakko-odotuksia. Ilman ajatteluni sotkemista täysin luonnonvastaisilla, keinotekoisilla käsityksillä.

    En ole huolissani mistään.

 

 VIIKOT 10 -12.

10.

Ma-Ti -Lepo

Ke- Läskipyörällä 50,25 km - 3.02. Tsarmitunturin erämaa-alueelle.

To- Lepo

Pe- Läskipyörällä 20,40 km - 1.25. Haapakurun polkuja.

La-Su- Lepo

11.

Ma- Varovainen 2,08 km - 16,20.  Paljasjalkakengillä.

Ti-Pe- Lepo

La- Kävelyä Kirsin kanssa 3,34 km - 49 min.

Su- Pistekuormitustesti:

Perinteinen hiihto Kirsin kanssa 8,04 km - 1.26.

Hölkkää 2,16 km- 20 min. Poluilla.

Läskipyörällä 20,06 km - 1.02. Kessiin.

12.

Ma- Lepo

Ti- Läskipyörä 30,58 km - 1.47.

Ke- Lepo

To- Rovaniemellä urheilulääkärissä. Kortisoni/kipulääkepistos suraalihermon kiinnityspisteeseen vasemman kantapään ulkosyrjälle. Kahden viikon juoksutauko, muuta liikuntaa saa tehdä.

Pe- Lepo

La- Läskipyörällä 100, 37 km - 5.41. Tolosen risteykseen ja takaisin Nellimistä.

Su- Nellimin Pyryn laavuhiihto 6,46 km + 6,46 km. Yhdessäoloa kyläläisten kanssa, makkaranpaistoa.

 

 

VYÖRYN VARUSTELUA 

(Vyöry 30 Rock Machine on läskipyörä, luomu; ei siis sähköpyörä.)

Nastallinen flättipoljin. Termos on hyvä juomapullo talvella.

Satori on zenbuddhalaisen termin lisäksi myös yritys, joka valmistaa osia polkupyöriin. Kuvassa säädettävä ohjaustangon putki.

 

AJATUS

Utuinen kiitollisuus ennen kelkan käynnistämistä, ahven oli 40 senttiä pitkä.

                                       HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

PIDETYT ILMAT

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt, ja Savossa pijelly. Savossa vastuu siirtyy lukijalle, mutta luotan siihen, että blogini lukijat hoitavat vastuunsa itse ilman ohjeistustakin. 

    En yhtään pidä sellaisista kirjoituksista jotka alkavat sanoilla: "Kerron teille tässä nyt..." Nämä tekstit ovat täynnä linkkejä, lainauksia ja pääosin jonkun muun, kuin kirjoittajan omia mielipiteitä. Jos tällaisia tekstejä kommentoi, saattaa kirjoittaja vastata, että kommentoija syyllistyy argumentointivirheeseen tai on vailla faktoja. Selittäjä selittää selittävänsä selitettävänsä, tukeutuu muiden tulkintoihin, ujuttaa rivien väliin ujosti jotakin omaansa, täyttää aukot linkeillä ja lopuksi osoittelee kommentoijien "virheitä".

    En myöskään pidä sellaisista kirjoituksista, joissa valitetaan, luodaan uhkakuvia tai tungetaan vihervasemmistolaista maailmanpelastusepistolaa keinoempatioineen muka yhtenä totuutena, tai vääjäämättömänä tulevaisuudenkuvana - joten:

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt ja Savossa pijelly. Meillä on harvinaisen vähän lunta vuodenaikaan nähden ja kevät noin kuukauden etuajassa. En ole tänä reilun kahdeksan vuoden aikana koskaan aiemmin nähnyt järvien sulia ja uhkureikiä näin aukinaisina tähän aikaan vuodesta.

    Kohta mennyt talvi on moottorikelkkailukelien osalta ollut tympeä. Alle kymmenen kertaa on ollut paksua puuteria ja pehmeitä maastoja. Koko muun ajan vesillä olevia järviä, jäisiä uria tai irtonaista pulverilunta yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Aina ei voi voittaa. On kuitenkin selvä, että jos talvet ovat tästä eteenpäin tätä tasoa, on kaluston halventamisen paikka.

    Meillä on yksi erittäin hyvässä kunnossa oleva vanha Ski-Doo Summit 600 kaksitahtikelkka e-tec moottorilla ja korkeaharjaisella, uudella telamatolla ja toinen uudehko Lynx 900 Ranger Pro nelitahtikelkka, korkeaharjaisella telamatolla. Myyntilistalle joutuu Lynx, jonka korvaan jollakin leveätelaisella vanhalla paskalla. On täysin turha repiä painavaa nelitahtia vähillä lumilla karheikossa.

    Viime marraskuun lopussa aloitin talviverkostelun. Aluksi jouduin viikkotolkulla käymään apajilla mönkijällä, koska ei satanut lunta. Sitten kun lunta saatiin edes vähän, alkoivat pakkaset. Meni pitkälle yli vuoden vaihteen, ennenkuin kelkalla ajamisesta nautti edes vähän.

    Kalaa on tullut vähemmän kuin viime kautena, joten lisäsin pyydysten määrää viime viikolla. Inarissa yksi juomus on neljä verkkoa eli 120 metriä. Minulla on nyt kolme verkkoa, eli 90 metriä. Onnistumisen todennäköisyys kasvaa, entisestään.

    Vuodenkierrossa olen päässyt siihen vaiheeseen, että olen käynnistellyt polttopuuhankinnan valmistavia toimia. On sairasta, että moottorisahaan, Stihl 241C, terälaippa ja ketjut maksavat yhteensä yli 80 euroa. Ukrainan sodalla ei voi loputtomiin perustella hinnannousua, tämä on ryöstöä! Lisäksi jouduin purkamaan mönkijän yhdistelmäkärrystä venevarustuksen pois ja laittamaan lavan paikalleen. Puita on nyt ajettava sekä kelkalla, että mönkijällä kelien takia.

    Tähän aikaan vuodesta olen väsyneimmilläni. Tämä johtuu kolmannen kirjani kirjoitusprosessista (kesken) ja pitkästä talvesta, mutta tänä vuonna myös sitkeästä akilles/kantapäävaivasta. Oikeastaan pyöräily on ainoa, mitä kantapää täydellisesti sietää. 

    Olen tehnyt päätöksen jo vuosia sitten, että jalkojani ei juoksun takia leikellä. Jos itsestään (omin voimin) tai korkeintaan kipulääkkeillä autettavaa parantumista ei tapahdu riittävästi, niin juoksu loppuu.

    En malta olla tässä toistamatta, että älkää antako neuvoja, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisittekin. Pysähtykää miettimään: yli 90.000 kilometriä. Miettikääpä sitten, kuka on Pasi Koskisen juoksun paras asiantuntija. Näihin kilometreihin kaikki, toistan kaikki, on koettu, kokeiltu ja koeteltu.

    Kirjoittaminen sujuu, mutta on vaativaa. Normaalisti tähän aikaan olisin lähes valmis, nyt on jäljellä noin yksi kolmasosa. Saatan joutua kesätöihin. Tämä johtunee sivumäärästä. Tulee mitä tulee. Voi tulla. Ehken tuleekin.

    Liikunnan ilo on läsnä pyöräilyssä. Läskipyörä taipuu poluille ja urille, myös pehmeille. Pyöräilyn lisäksi hiihto, lumikenkäily, kävely ja metsätyöt pitävät minut kunnossa. Muille kivuilleni en voi mitään. Kivuilla tarkoitan käsieni hermoratavaurioita ja niistä johtuvia puutumisia. Avantouinti helpottaa kipuja vähän. Lisäksi on muutama muukin hiukan kulunut paikka. Ilmoitan toki sitten, kun mylly lakkaa jauhamasta, paska haisemasta ja kulli seisomasta. Ei siinä mitään noloa ole. Kaikesta voi puhua - mutta ei välttämättä tarvitse.

    Asuminen pohjoisessa antaa aikaa ja tilaa tarkastella elämää. Tarkastelun seurauksena jatkuvan kärsimyksen hyväksyminen johtaa kärsivällisyyteen ja läsnäoloon omassa elämässä niiden kanssa, jotka omaa elämää haluavat jakaa. Muista en ole kiinnostunut. Mikään ei itsestään jää, vaan kaiken jättää itse taakseen.

    Meillä mönkijän renkaissa ilmaa on 0,5 - 1,00 baaria, läskipyörän 1,00 - 0,6 baaria, henkilöauton 2,2 - 2,5 baaria ja matkailuauton 4,5 - 5,5 baaria. Milloin viimeksi olette tarkistaneet paineet itseltänne?

    Ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän on.

    

VIIKOT 7 - 9

Ma- Pyörällä Missevaaran lenkki 30,59 km - 2.03.

Ti- Juoksua Haapakurussa 10.63 km - 1.25. - 20 astetta.

Ke- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa 10,63 km - 1.25. Haapakurussa.

To- Pyörällä osittain poluilla ja Sarmijärvellä 24,46 km - 1.57.

Pe- Lepo

La- Juoksua 10,1o km - 1.15. Nellimin kylällä, lumisade.

Su- Lepo

Juoksu 20, 7 km - Pyöräily 55 km - Hiihto 10,1 km

 

Ma- Pyörällä 85,32 km - 5.17 Nellim - Ivalo - Nellim

Ti- Matolla juoksua 5,02 km - 33 min.

Ke- To - Lepo

Pe- Matolla juoksua 4,99 km - 35 min.

La- Pyörällä Kessiin 42,07 km - 2.43.

Su- Lepo

Juoksu 10 km - Pyöräily 127,4 km

 

Ma- 8,43 - 1.03. Juoksua poluilla. Virhe: kantapää tuli uudelleen kipeäksi.

Ti- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa - 12,73 km - 1.48. Haapakurussa.

       Pyörällä 21,91 km - 1.17.

Ke- To - Lepo

Pe- Latuhiihtoa 15,38 km - 1.45. Pyhävaaran kierros, märkä imukeli, roskaiset ladut.

La- Pyörällä palauttavaa 20,13 km - 1.13. Virtaniemi.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,16 km - 52 minuuttia. 

Juoksu 8,4 km - Pyöräily 42 km - Hiihto 28,1 km - Kävelyä 4,16 km 

 

SATUNNAISIA KUVIA MENNEILTÄ VIIKOILTA

Vaikka valittelin kelkkakelejä, niin taidan olla tullut hieman liian vaativaksi?

Matkalla Ivaloon.

Matkalla ei minnekään.

Pahtalampi.

Virtaniemi.

Vieraat Tsekin tasavallasta pysäyttivät minut.

Broileri saltimbocca. Saltimbocca on roomalaisen keittiön peruspilari. Meillä kanaversio pekoniin käärittynä, alkuperäinen vasikkaa käärittynä prosciutto kinkkuun.

Talviajelulla.

Poppamiehen (Seppo Saraspää) kanssa siellä jossakin.

Kirsin kanssa siellä jossakin.

Se nyt vaan olisi tyhmää asua kaupungissa.