27. PÄIVÄ

Takana 1542,03 km
Tänään juoksin 80,07 km ajassa 10:32 tuntia
Päivän kokonaiskesto 15 tuntia.
Olemme Perniössä.
Juoksin aamulla Somerolta Maria Tähkävuoren kanssa Perniöön 59,38 km ajassa 7:42 tuntia.
Seuraan liittyi 12 km ennen Perniötä ex-temporee Jaana Thorström. Paljon naurettiin. 
Tämän osuuden kokonaiskesto oli huoltoineen 9:50 tuntia.

Päivän lintu : fasaani
Päivän vierasesine ojassa : solumuovinen retkipatja, nyt ei nukuttanut...
Eilinen biisi : Somerjoki / Laivat
Tämän päivän biisi : Dave / Pieni ja Hento Ote

Joskus ultrajuoksu ottaa koko päivän ja koko yönkin, mutta koskaan sille ei saa antaa itseään kokonaan.
Sensijaan välillä sille on annettava kaikkensa.

Kun Perniön Suomi-juoksun illassa sanon nuorelle ultraajanalulle että syö, pue enemmän vaatteita ja etene loppuun asti. Tulen aamulla katsomaan oletko vielä radalla, hyvää matkaa, niin tarkoitan sitä todella sydämestäni.
Toivon että hän saa ultrajuoksusta terveen harrastuksen ja mahdollisesti elämäntavan, joka kantaa vuodesta toiseen ja jonka ansiosta ihmisenä voi kasvaa kestämään arjen perkeleet.
Toivon että omalla esimerkilläni voin näyttää että kaikki on mahdollista jos on kärsivällisyyttä ja halua harjoitella.

Kun kirjoitan tätä olen lopettanut juoksijoiden kannustuksen Suomi-juoksun kilpailussa. 
Kysyin luvan juosta reitillä. Eikä seura tietenkään päästänyt minua sinne ilman numeroa mutta kilpailuun en osallistunut ! Tekivät minulle ihan oman numeron...
Minulle oli kunnia päästä seuraamaan Kalevi Montelan huikeaa 40. sadan kilometrin juoksua.
Sunnuntaina aamulla menen juoksemaan Kalevin kanssa vielä muutaman kierroksen ja lähden sitten kohti Hankoa.

Olkoon tämä päivä osoituksena kaikille tulosveikkaajille että olen Hangossa sitten kun luoja suo.
Kaikille on varmaan selvinnyt jo nyt mikä minulle on tuhannen mailin juoksussa kaikkein tärkeintä.
Ihmisten tapaaminen ja positiivisuuden luominen.
Joku varmaan ajattelee että käyhän se juoksu noin kun ottaa aikaa ja menee hissukseen.
Kokeilkaapa !
Juuri niin se käy...

Kun olen juossut Hankoon kerron Seppo Leinosen ja Hannu Tähkävuoren minulle järjestämästä vastaanotosta täällä Perniössä lisää ja julkaisen siitä myös kuvia.
Mutta - matka on vielä kesken.
Vielä vaan, aina vaan.

KLIKKAA KUVAA NIIN NE ISONEVAT JONOON KATSOTTAVKSI

26. PÄIVÄ

Matkaa takana 1461,96 km
Tänään juoksin 66,17 km ajassa 8:20 tuntia, koko päivä huoltoineen 11:40 tuntia
Olemme Somerolla. Huomenna juoksen Perniöön ja minut tapaa illalla Suomi-juoksun kilpailupaikalta.

Päivän lintu : käpytikka
Päivän vierasesine ojassa : pizzalaatikko Torronsuon kansallispuistossa (hyi !!!)

Tilastomiehet googlettavat kaikenlaista ja hermostuvat ihan turhaan. Kun tuhat mailia päättyy olen juossut oman garminin mukaan noin 1625 km. Tässä luvussa on ekstrakilometrejä 16 kpl koska laite saattaa heittää noin prosentin tuhatta kilometriä kohden - jos niitä on liikaa niin otan sen riskin. (vitsi)
Kun tästä Somerolta Hankoon on noin 124 km niin miten ihmeessä ? - Malttakaa niin sekin selviää aikanaan !

Aluksi kiitos Mirvalle ja Ferrolle Urjalaan meiltä. Jäi kuva ottamatta. Harmi. Lukijat olisivat nähneet maailman ainoan rotweilerin pennun joka emäntänsä kera osaa lämmittää saunan ja luulee yksin osaavansa käyttää vessaharjaa.

Lähdin aamulla pitkään päivään varovasti Urjalasta. Satoi hiukan ja oli lämmin. Ruoka- ja huoltotauot pidettiin lyhyinä ja otin torkut jo 20 kilometrin juoksun jälkeen.
Koijärvellä makoillessa tuli mieleen että näinköhän maailmasta saatiin parempi paikka kun silloiset nuoret ja nykyisin poliitikot laittoivat itsensä ketjuilla kiinni koneisiin pelastaakseen lintujärven.
Tuosta alkoi city-vihreys, joka on johtanut kilpailukyvyn romahtamiseen teollisuutemme koittaessa pelastaa yksin maailman samalla kun kiinalaiset valmistavat halpaa paskaa meille köyhtyneille ostettavaksi. Ja vielä ilman mitään päästö- yms. normeja.
Olen ehdottomasti ympäristönsuojelun kannalla mutta keinot globaalisti tasa-arvoisiksi kaikille maille.

Forssan läpijuoksussa saavuin mustenevan taivaan alle. Ensimmäiset kaksi salamaa löivät juostessani korkeajännitelinjan alta. Mielessä kävi että tähänkö tämä loppuu. Sitten taivas repesi ja pelastauduin intervallilla Tarjoustalon ovelle. 
Samassa Kirsi kaarsi pihaan. Pidimme ruokatauon ja testasimme matkailuauton vedenpitävyyden sillä vettä tuli käsittämättömästi. Pysyttiin kuivina.

Tauon jälkeen lähdin liikkeelle. Sade oli tauonnut.
Juoksusta ei tullut mitään. Lihakset olivat tukkiutuneet täysin tauolla. Vaihdoin kengät ja juoksin hirveällä poikittaisella hakkuriaskeleella väkisin itseni lämpimäksi.
Sitten alkoivat kivut vasemmassa jalassa. Tuskien repiessä katsoin taulua, Somero 19 km.
Ensimmäisen kerran tämän reissun aikana juoksin verenpunaiseen tunneliin. Kipu levisi kaikkialle muualle mutta ei päähän.
Tuuma tuumalta hivutin askelta kyynelten valuessa poskilla. 
Käyttämällä samoja keinoja kuin kilpailussa pakon edessä pääsin hitaasti eteenpäin. Keinoja Käsivarren julmista kivikoista, keinoja kotoa lumihangesta ja suolta. Keinoja polveilevilta maalaisteiltä mielikuvien virratessa harjoituksissa tarkoituksella loppuunajetun juoksijan mielessä.
Reitin varrelle kannustamaan tulleet Niskakankaat pääsivät näkemään todellisen tuskan naamaltani. Kirsi oli jo ennalta heille kertonut että nyt tekee kipeää.
Keskittymällä oleelliseen sain kuin sainkin juoksun etenemään. Lämmin hyvänolontunne mukanani tein matkaa kipujen leiskuessa silmissäni.
Juoksin läpi rajojen joilta ei paluuta ole. Energiaa kuluu hirvittävästi ja Kirsi sai aina vain yhden vastauksen : Juoksen Somerolle.
Täydellinen mustavalkoisuus. Täydellinen periksiantamattomuus hetken koittaessa. On vain juoksu ja tavoite. Milli milliltä.
Tähän kaikkeen sisältyy täydellinen nöyryys. Oman heikkouden avoin myöntäminen. Oman vähäpätöisen osan maailmassa ymmärtäminen. Jatkat vain niin kauan kun Luoja tai Luonto suo.
Pääsin perille.
Huomenna juoksen Perniöön.
Tänään ennen unta kysyn taas :
Miten ihmeessä jaksan huomisen ?

KUVAT ISONEVAT KLIKKAAMALLA NIITÄ.

25. PÄIVÄ

Takana 1395,79 km
Tänään juoksin 51.00 km ajassa 6:18 tuntia, koko päivän kesto 9:00 tuntia
Olemme Urjalassa. Matka jatkuu huomenna Forssaan Koijärven kautta. Menemme Someron kautta.

Päivän vierasesine : 10 litran tai - kilon ämpäri mietoja peperoneja, ei maistunut...
Päivän lintu : laulurastas

Päivän biisi : Elton John / I´m Still Standing

Kivusta ja väsymyksestä on kyselty paljon. Kukaan ei ole murtumaton - en minäkään.
Kipuja on monenlaisia maailmassa. Syöpätautini aikaan kokemani kivut ovat eri maailmasta kuin nämä ultrajuoksun.
Oikeastaan kivunsiedolla ei kannata päteä. Ei niitä kukaan siedä pidemmän päälle. Arvostan veteraanien hermokivunsietoa tai pitkäaikaissairaan vuosikausia kestämiä enemmän kuin näitä juosten itsehankittujen sietoa.
Jos joku luulee että ilman tuntemuksia tullaan Suomi päästä päähän tai väittää tulevansa, niin väärin menee. Hallintaa vaaditaan...
Väsymyksestä en viitsi kirjoittaa mitään. Erittelen sen sitten myöhemmin kun tämä on tehty.

Aamulla Hämeenkyrön Uutisoivan toimittaja Sakari Ilomäki tuli juoksemaan kanssani. Erinomainen tapa tehdä haastattelua jos toimittajan henki kulkee. Sakarin kulki.
Häme heräsi. Yle Tampereen Radio teki puhelinhaastattelun. Haastattelussa vakuutin kysymättä olevani luomujuoksija. Ruisleipää,rievää ja mustaa makkaraa. Kyä lähtee ! Tämä tuli minulta eilisen pyörätievittuilun seurauksena.
Kotiseudulla aletaan kysellä että loppuuko puhti ? Ei lopu. Eikä tarvitse todistaa mitään. En minä mieltäni pahoittanut - säälin vaan.
Päivällä iloinen yllätys oli kun minulle ennalta tuntematon Kokkolan Ultran kävijä Kangasalta, Tomi Lehtinen, tuli seurakseni. Rohkeutta vaan, perässäni pysyy kyllä.
Vielä suurempi yllätys oli kun Kirsin Leena täti Raisiosta ohiajaessaan sattumalta bongasi ensin minut juoksemassa ja sitten matkailuauton. Suomi on pieni. Mutta pitkä maa. Ainakin juostavaksi.

Mukava päivä.
Huomenna jatketaan kohti Someroa Forssan kautta.
Vielä vähän.

Viimeinen kuva osoittaa kuinka hyvin Elovainion Autohuolto pitää asiakkaistaan huolta. Jani tarkistuskäynnillä Urjalassa. Ei tarvinnut vielä rasvata niveliä.

24. PÄIVÄ

Takana 1344,79 km
Tänään 67,60 km johon juoksuaika 8:27 tuntia
Päivä kokonaan huoltoineen ja haastatteluineen 12 tuntia
Olemme Tampereella. Matka jatkuuu huomenna Lempäälän kautta kohti Urjalaa.

Päivän linnut : lehtokerttu ja punavarpunen
Päivän vierasesine pientareella : tupakansytytin, ei tarvittu tosiaan

Päivän biisi menee Makelle : Mai Tai / History

Päivän aluksi annoin radiohaastattelun Lapin Radioon. He seuraavat tiiviisti matkaani. Hämäläiset mediat eivät vielä ole huomanneet tai edes kuulleetkaan että olen täällä...
Tosin minullahan ei ole jääkiekkomailaa kädessä...

Oppipoika ja mestarit kohtasivat heti aamusta. Ihmisille on turha yrittää selittää mitä minulle merkitsi, että Suomen ultrajuoksupioneerit tulivat juoksemaan palan matkaani. Kalevi ja Olavi Montela. Ikä 66 vuotta molemmilla. Yhteenlaskettu kilometrimäärä viimeisen 40 vuoden aikana ainakin 440000 kilometriä juoksua.
Filosofia : Saa juosta.

Minäkin saan juosta. Ei ole pakko.
Juostessani olen aistit auki. Tunnen ja koen voimakkaasti. Mitä enemmän juoksen sitä enemmän tunnen eläväni ainutlaatuisessa hetkessä. Hetkessä kahden askeleen välillä.
Pystyäkseni tähän on minun harjoiteltava ja vietettävä säännöllistä elämää. Minun on oltava sinut itseni kanssa.
Minun on pakko oivaltaa oma paikkani maailmassa kun kosketus liikkuu jalkojeni alla.
On oltava usko joka kantaa päivästä päivään. Kyky koota kapasiteetti palvelemaan askelta joka vie elämässä eteenpäin. Päivä päivältä.

Ruokatauolla 30 km maisemissa Orivedellä tapasin ammattilehtemme toimittajan. Tunti turistiin Kari Saaren kanssa ultrajuoksusta ja taksiautoilusta.

Tapasin hyvän ystäväni Maken. Hän on se voimahahmo, joka syöpätaudin aikana ja sen jälkeen on ratkaissut kanssani monet ongelmat. Ystävyytemme päättyy vasta sitten kun toinen meistä laskee seppeleen toisen kummulle. Sen jälkeen jää pelkästään hyviä muistoja.

Tapasin myös lähimpiä sukulaisiani. He ovat jäljelle jäänyt perheeni. Vuodet vierivät ja väki vähenee. Pitäkää omistanne huolta ennenkuin on myöhäistä. Aikaa on aina.

Päivän kruunasi loppumatkan edustava joukko keltapaitoja.
Heikki Tanskanen juoksi viime vuonna Nuorgamista Hankoon ja tuli seuraksi. Olipas mukava tutustua.
Raine,Riko ja Hannu saattoivat minut matkani toiseksi pisimmän päivän loppuun. Hetki oli minulle erittäin merkityksellinen sillä kestävyysjuoksu on tuonut meidät yhteen. Olemme juosseet Rainen kanssa lukemattoman määrän kilometrejä ja ystävyyteemme pätee samat sanat mitkä yllä kirjoitin ystävyydestäni Maken kanssa.
Valtava rikkaus oli että Koivumäen urheilevasta klaanista Riko jalkautui juoksemaan. Nuorissa on aina tulevaisuus on laji sitten mikä tahansa. Pääasia on että liikutaan.
Hannulle kiitos videosta ja mukanaolosta. Liikunta on yhdistävä ilomme.

Kello on paljon.
Halusin kuitenkin kirjoittaa.
On aika mennä nukkumaan.
Huomenna taas. Aina vaan.
Juosten.

Klikkaamalla kuvia ne suurentuvat jonoon katsottavaksi.

Juoksijaa pidetään yöt lukkojen takana, malttamattomana aamulla Längelmäellä.

Tässä kuvassa on yli 500000 taaksejäänyttä kilometriä. Vasemmalta Olavi, Pasi ja Kalevi.

Koskinen ja Montelat.

Pohjoisesta tulleille tämäkin on elämys.

Kerrankin aurinkoa ja lämpöä.

Make ja Pasi.

Vasemmalta Aarto,Anneli,Katja Heikki ja Pasi.

Vasemmalta Raine,Pasi,Riko,Heikki ja Hannu.

Koskinen venyy hyvässä seurassa.

23. PÄIVÄ

Takana 1277,19 km
Tänään etenin 55,20 km ajassa 6:49 tuntia. Koko päivä huoltoineen 10.10 tuntia.
Olemme Längelmäellä. Tästä on Tampereelle kohteeseemme noin 62 km. Reitti kulkee 9-tietä suoraan ohi Oriveden ja vasta Tampereella poikkean vanhalle Aitolahdentielle josta Kaukajärven kautta Hervantaan.
Tulee erittäin pitkä päivä joka jatkuu ainakin 19.00 asti jonka jälkeen on huoltoa ja saunaa jne.
Kuulumiset sitten huomenna siis myöhemmin.

Eilisen päivän vierasesine ojassa unohtui; se oli kaukosäädin
Tämän päivän vierasesine oli kyltti nurin ojassa, siinä luki Jämsän Ravit ...
Päivän lintu : satakieli

Päivä oli perkeleestä itsestään. Alun hyvän 20 km juoksun jälkeen alkoivat vasemman reiden helvetin tulet. Ne kestivät lähes loppuun asti. 
Sain kuitenkin taisteltua ja jätin kohtuullisen määrän kilometrejä taakseni.
Asteikolla 1-10 kivut olivat 7.
Päivä oli siis hyvä. Tämä on ultrajuoksua. Ei pullamössöä.
Uskon parempaan huomiseen.

Matkailuautomme vessassa on moni asia ratkennut tämän reissun aikana. Kerroin aiemmin teille kolmesta peilistä ja niiden kuvista.
Totesin siellä tänään että korvani ovat kasvaneet. Tämä voi olla optinen harha koska jos posket kapenevat niin korvat saattavat näyttää isommilta. Kuuloni ei kuitenkaan ole parantunut oleellisesti eli epäilen asiaa.
Teoriani mukaan alan päästä rantakuntoon. Rannalle on vielä matkaa ja kelitkään eivät suosi vielä.
Ihan oikeinko on ollut shortsit peräti neljänä päivänä juostessa - näin laskin. Voi olla viisikin mutta samapa tuo.
Ei tarvitse helteen kanssa tapella ? Älkää nyt viitsikö. Niin kuuma ei tulekaan että valittaisin tällä reissulla.

Minulta on kysytty olenko väsynyt. En osaa vastata koska en tiedä mitä väsymys-sana teille merkitsee.
Monet ihmiset sanovat olevansa väsyneitä jatkuvasti lähes kaikkeen. Heillä on siis liikaa tekemistä tai sitten he eivät tiedä mitä väsymys on.
Minä tiedän sen vain omalta kohdaltani.
Minä en väsy elämään koskaan.
Enkä ultrajuoksuun.
Jos joku haluaa tukea niin lähden juoksemaan maailman ympäri. Kirsille palkkaa ja kulut pois. Varmaan 200.000 dollaria arviolta riittäisi.
Ottakaapa yhteyttä niin lähdemme kiertämään. 
Otetaan vielä ystäväni Make mukaan pelaamaan golfia ja ajamaan autoa.
Voisin yrittää maratonin per päivä, tietenkin lepopäiviä silloin tällöin.
World Runiin on säännötkin olemassa. Niiden puitteissa.
Mentäisiin Venäjän halki ja Japani alas. Sitten Australia halki  ja Etelä- Amerikkaan. Siitä ylös ja Englannin kautta Eurooppaan. Kotiinkin joskus. 
Olisi mielenkiintoista seurata kuinka kirjoituskuntoni kävisi. Nytkin tuntuu välillä että on tulppa aivoissa. Tai jospa se onkin irtokarkki ?

Tässäpä nämä tällä kertaa.
Huomiseen.

Mitä sammakko sanoi pojalleen ? 
Syö säästäen savea - pitkä on maailman sivu.

Näin tänään tiekyltin : Lääläjärventie

22. PÄIVÄ

Takana 1221,99 km
Tänään 55,72 km ajassa 6:38 tuntia, koko päivä huoltoineen 10:30 tuntia
Olemme Korpilahdella. Huomenna Jämsän ohi ja kohti Orivettä.

Päivän lintu : silkkiuikku, Leppävesi Leppälahden sillalla komea pari sukelsi aivan vieressä. Lokit kirkuivat munat pesissään ja pommittivat. Koitin selittää että on tässä muillakin munat mukana eikä silti tarvitse kirkua...
Päivän biisi : Self Control / Laura Branigan soi illalla Kahvila Ravintola Satamakapteenissa Korpilahden satamassa kun syötiin mainiot pizzat. Upea paikka ja hyvää ruokaa.

Lähdin aamulla varovasti. Jalka oli ollut kipeä kahdesta kohtaa eilen ja jossain takaraivossa oli epävarmuus.
Näin pitkissä juoksuissa ongelmat ratkaistaan sitten kun niitä on siellä missä ollaan. Turha on alkaa murehtia lopputulosta tai tavoitetta. Päivä kerrallaan, pala kerrallaan ja eteenpäin.
Jutellessani puhelimessa Onnin kanssa edellisenä iltana hän sanoi että jalkaan voisi laittaa kylmää. En laittanut. Ei se sovi pohjoisesta tulleille vanhoille lihoille.
Tein ihan muuta. Paikallisesti lämmittävää hoitogeeliä ja villasukat. Tupla-annos magnesiumia ja vitamiineja. Ja nukkumaan mielessä hiljainen toive.
Toive toteutui. Oireeton. Ja menoksi. 
Jostain syystä olin huonolla tuulella aluksi. Ennen Kanavuorta joku matkailuautoilija ajoi pyörät pientareella peili korvani ohi. Sain melkein raivarin tiellä mutta ei se auta. Polje poika polje. Viha ei tuo voimaa.
Juoksin Vaajakosken ohi kohti Jyväskylää. Edesmennyt äitini asui opiskeluaikoinaan Halssilanrinteellä ja minäkin asuin hetken Jyväskylän Kuokkalassa. Juoksin läpi muistojen ja mietin perheeni silloista hajoamista. Mitä mahtoi äiti ajatella seistessään odottamassa linja-autoa joka vei hänet yliopistolle ? Kaikkien vaikeuksien keskellä ? 
Terveisiä Annelille, Leilalle ja Riitalle Tampereelle. Perintö elää ja kunnioittaa tasa-arvoista ajattelua sekä uskoa aina parempaan maailmaan huomisesta lukien - kaikesta huolimatta.
Jarmo Nuoran Rengasnuoran pihassa pidimme ruokatauon. Jarmon tuki tähän juoksuun on ratkaiseva ja osoittaa hänen arvomaailmansa yrittäjänä. Kunnolliset renkaat pitävät autot pois juoksijan tieltä.
Rengasnuoralta matka jatkui paikalle ilmestyneen Kari Elorannan kanssa juosten kohti Korpilahtea. Kari on mainio tyyppi ja matka hänen seurassaan sujui rattoisasti.
Kuten eilenkin alkoivat hermokivut vaivata jo 25 kilometrin kohdalla pian Jyväskylän sataman jälkeen. Kenkä- ja pohjallisruletin ohessa lämpötila nousi ja vaatteita ohennettiin.
Muuramen kahvitauolle tupsahti Harri Paananen työasioissa joten Opus K on ollut viimepäivinä hyvin edustettuna.
Ilman lämmettyä reisi lakkasi kiukuttelemasta. Osittain myös siksi että otin kesken päivän magnesiumia poretablettina ja palasin harjoituskenkinä minulle tuttuihin Nike Pegasuksiin ja tuttuihin pohjallisiin. Asvaltti pehmeni aavistuksen ja lämmössä myös "vohvelipohjainen" kenkä toimii pehmeämmin.
Ylsimme Karin kanssa komeaan ja kivuttomaan ultrajuoksupäivän lopetukseen Korpilahdelle. Kerrankin tarpeeksi lämmintä ! Antaa tulla vaan lisää niin vanhempikin teuras nuortuu.

Kerrottakoon tähän loppuun vielä yksi anekdootti. Minä juoksen aina päivän loppuun. Minulla ei ole tarkkaa reittiä vaan esimerkiksi nyt poikkesimme Jyväskylän 9-tieltä Korpilahden satamaan. Juoksu loppui autolle ja jatkuu autolta huomenna takaisin ysitielle.
Jos tulee "ylimääräisiä" kilometrejä niin mitä sitten ? Minä juoksen tuhat mailia elämälle - vapaasti valitsemallani reitillä Hankoon. Samalla Suomen halki. Minua ei kiinnosta tippaakaan kuinka monta päivää tähän menee tai mitä kautta. Jokainen juoksemani metri piirtyy garminin gps- jälkeen. Jäljistä on kartat jotka voin julkaista joskus kun tämä loppuu.
Tärkeintä on matka ja sen varrella tapaamani ihmiset sekä kokemani asiat. 
Tulos ?  Aika ?
Älkää nyt viitsikö...

Sensijaan olisi hienoa ja minulle merkityksellistä "ehtiä" Perniöön kannustamaan Suomi juoksussa juoksevia. Mutta matkaa on vielä paljon edessä eikä itsestäänselvyyksiä ole vieläkään.

Mutta koetetaan nyt ensin Tamperetta kohden...

Keskisuomalaisen juttu

Pasi Koskinen ja Jarmo Nuora

Allekirjoittanut ja Kari Eloranta lataavat Suomen suvessa.

Mikäs on virnuillessa kun vieressä on Viren ja viherkasvi.

 Kiitos Lasse, olit esikuvana.

21. PÄIVÄÄ TAKANA - KOLMEN VIIKON JÄLKEEN

Lähdin Nuorgamista juosten 12.5. kohti Hankoa. Juoksen Elämälle.

Olemme nyt Lievestuoreella, tästä on Jyväskylään 21 km.
Takana nyt 1166,27 km, kolme viikkoa juoksua.
Tänään 51,57 km ajassa 6:14 tuntia
Päivän kokonaiskesto 9:15 tuntia

Päivän vierasesine ojassa: kukkaruukku
Päivän lintu : joutsenia kaksi
Päivän biisi : Summertime Blues / Eddie Cochran

Eiliset biisit jäivät kirjoittamatta : Suvivirsi ja Somebody Put Something In My Drink / Ramones

Ultrajuoksussa on paljon asioita joihin edes ultrajuoksijat eivät osaa valmistautua. Kas kummaa, näinhän on elämässäkin.
Erään legendan mukaan jos ei valmistaudu pahimpaan sitä ei tapahdu. En suosittele tätä ultrajuoksussa mutta elämässä kylläkin.
Vaikein asia ultrajuoksussa tuleekin juoksun jälkeen. Mitä pidempi matka tai aika juoksua on takana voi juoksun loppumisen jälkeen tulla masennuksen kaltainen tyhjyys.
Vahvat kokemukset ja tunnetilat ultrissa saavat arjen näyttämään harmaalta ja niin kovin tutulta.
Kas kummaa, tämähän on kuten masennussairauden epikriisistä.
Kirsi on nähnyt kyyneleeni Unkarin 6-päivän juoksun jälkeen seuraavana aamuna. Keho ja mieli olisivat halunneet radalle mutta se oli suljettu. Kilpailu oli loppunut. Case was closed.
Tämän jälkeen jäimme Balatonfuhredin alueelle pariksi päiväksi. Keskustelimme asian pohjamutia myöten ja aloitimme loman. Budapestissä olin jo oma itseni mutta muisto lopettamisen vaikeudesta jäi.
Juuri nyt olen juossut yli kaksi kertaa enemmän kilometrejä ja yli kolme kertaa pidemmän ajan yhtämittaa. Voin vakuuttaa teille että asiat ovat hallinnassa. Täydellisesti.
Valtava keskittyminen päivästä päivään pitää sisällään jatkuvasti kysymyksen miten ihmeessä jaksan huomisen tai säilyn huomisen vielä terveenä.
Itsestäänselvä asia on että pakkoa ei vieläkään ole. Saan edelleen juosta. 
Jos en pääse Hankoon kestän sen henkisesti helposti. Matka on ollut jo tähänasti huikea kokemus ihmisyyteen ja positiivisuuteen.
Minulle numerot eivät enää merkitse mitään. Löydän arkeeni värejä joka päivä. Pelkkä utelias yrittämisen riemu uuteen päivään riittää.
---
Tänäänkin oli hyvä päivä. Oltiin ruokatauolla 21 km juoksun jälkeen kun Jari Määttä soitti ja ilmoitti tulevansa tienpäälle.
Jari on yksi niistä tervehenkisistä nuorista juoksijoista, joista toivottavasti kuullaan vielä enemmän kunhan perheenlisäyksen myötä elämä tasaantuu ja aikaa harjoitteluun irtoaa hieman enemmän.
Jari juoksi kanssani noin 25 kilometriä ja sai nähdä myös pitkänmatkan vaikeutta. Vasemman jalkani reisi hieman ilmoitteli ja lopussa saman jalan säären etuosa aivan nilkan yläpuolelta kipeytyi sekin hieman. Näistä ei nyt kannata tehdä numeroa. Enkä kirjoita tuohon edelliseen lauseeseen sanaa "vielä", en kiusallanikaan. Mutta nyt teki taas kipeää. Asteikolla 1-10 meni kutoseen.
Juoksin päivän loppuun kellonajan mukaan, en kilometrien. Tavaksi on tullut lopetella 18.00 maissa ja niin nytkin.
Huomenna minut tapaa hieman ennen puoltapäivää osoitteesta Seppäläntie 1, Jyväskylä . Siitä jatkamme sitten rantareittiä ohi Jyväskylän kohti Muurametta.
Mikäli minä kestän. Ja jalat kestävät. Ja mikäli taivas ei putoa niskaamme.
---
Kiitokset Jari Määtälle iloisesta seurasta ja kiitokset yläkertaan säästä. Kerrankin hieman lämpimämpää...

Aamun aloitus.

Aina on kivaa kun matka etenee.