ENSIMMÄINEN VIIKKO

 

Viikko 1.

Ma- Läskipyörälenkki Paatsjoelle 20,7 km - 1.21.

Ti- Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 8,57 km - 1.00. Pakkasta - 33 astetta.

Pe- Juoksumatolla 20,60 km - 2.26.

La- Juoksumatolla vauhdinvaihtelua 20,20 km - 2.07.

       Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 28 minuuttia. Pakkasta - 37 astetta.

Su- 13,12 km juoksua ulkona - 1.30. Pakkasta - 17 astetta.

Yhteensä juoksua 62,5 km - 7:05

 

 

Juoksemattomuuden taustaa

 

Kesäkuussa 2024 juoksin yhteensä 278 km. Kuukausi piti sisällään erikoisviikon Tievatuvan ja Kiilopään maisemissa, jolloin liikuin poluilla ja tunturissa juosten 120 kilometriä. Hiukan myös läskipyöräilin tuon määrän päälle. 

   Heinäkuun toisella viikolla tulin kipeäksi ja podin koronamaisia oireita parisen viikkoa. Yritin palata päivittäiseen juoksuun parikin kertaa loppukesästä, mutta lopulta luovutin. Törmäsin aina väsymyksen ja haluttomuuden seinään. Taustalla oli rikkonainen alkuvuosi vasemman jalan suraalihermokivun ja siihen saadun maaliskuisen injektion kautta. Pyöräily maistui, mutta juoksu ei.

   Syyskuussa alkanut kanalinnun metsästyskausi toi toivottua vaihtelua elämään. Yllätyksekseni jouduin pureutumaan yhä uudelleen kolmannen kirjani viimeistelyyn kustantajani hiostaessa minua yksityiskohdilla. Sanalla sanoen päivittäinen juokseminen/harjoittelu tuntui viisaammalta jättää kokonaan sivuun.

   Joulukuussa juoksin 149 kilometriä, eli minun mittapuullani en juossut lainkaan. Pyöräilyn ja metsästyskävelyiden myötä kuntotasot, mutta etenkin voimatasot, tuntuivat kuitenkin sopivilta. 

   Nyt ensimmäinen varsinainen harjoitusviikko 2025 on takana ja sen lopputuleman näette yllä.

 

Eteenpäin

 

Juoksemani reilut 94000 kilometriä ovat muunmuassa opettaneet, että innostuminen ei ole kuntoa. Lisäksi en ole innostunut, mutta juokseminen(kin) tuntuu vaihteeksi mukavalta.

   Kolmenkymmenenkahden vuoden taival on opettanut myös kärsivällisyyttä. Ultrajuoksukunnosta ja kuntourheilukunnosta ei voi puhua samaan aikaan. Pohjoiseen muuttomme jälkeen minulle on kirkastunut, että tällaisessa ympäristössä olisi mieletöntä juosta rämpyttää tämän ikäisenä päivästä toiseen tällä taustalla. Mukaan harjoitteluun mahtuu hiihdon lisäksi myös pyöräilyä, mutta etenkin muuta liikuntaa erämaassa. 

   Metsästys polkupyörällä, metsäsuksilla, lumikengillä ja kahlaten/vaeltaen tuovat hyvää vaihtelua ja katkovat monotonisen päivästä päivään juoksemisen. Latvalinnunpyynti alkaa 10.1. ja jatkuu kuun loppuun asti.

   Koska palasin osittain työelämään, minut pelastaa pitkien lumityöpäivien jälkeen juoksumatto. Kun on tehnyt lumitöitä käsin ulkona yhdeksän tuntia ei aina enää huvita lähteä ulos pakkaseen. Fyysisesti raskaiden lumityö- ja metsästyspäivien jälkeen kevyt verryttely juoksumatolla shortseissa palauttaa ja vetreyttää kehoa.

Ravinto

Huvittuneena olen seurannut keskustelua kasviravinnosta ja kasviravinnon eettisyyden kytkemistä ilmastonmuutokseen. Menen vankilaan ennemmin kuin lopetan lihansyönnin. Tolkun lihankäyttö kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kuten maitotuotteetkin. Päivitykset, joissa kysellään eläinten rauhan perään tai kysellään, että identifioitko itsesi vasikaksi, kun juot maitoa...parempi kun en sano mitään.

   Ruoka on erittäin henkilökohtainen asia. Kestävyysurheilijana liputan niin sanotun välimerellisen ruokavalion puolesta. Kala (itse pyydetty, mutta ei Välimerestä), kana, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy. Tähän lisätään maitotuotteet kaikissa muodoissaan, sekä voi ja kananmunat. Punaista lihaa silloin tällöin. Myös leikkeleitä. Yli kaiken menevät kaksi ruokaa: erilaiset puurot ja metsämarjat. Kasviksiini kuuluvat kaikki mahdolliset, eri muodoissaan, myös palkokasvit ja pähkinät. Mutta en voisi kuvitellakaan liikkuvani normaaleja määriäni ilman lihaa. 

   Juon myös olutta ja viiniä, joskus teräviäkin, mutta en muista milloin olisin ollut viimeksi humalassa. Lisäravinteista käytän ainoastaan talvella D-vitamiinia ja kuuriluontoisesti B-vitamiinin sekä Magnesiumin yhdistettä. Runsaan hikoilun poistaman suolan korvaan joskus urheilujuomilla, mutta harvoin. Mitään proteiinilisää ei kaipaa, jos juoksee alle 800 kilometriä kuukaudessa eli liikkuu alle 750 tuntia vuodessa. Palautusjuomia (Teho tai Gainomax, sensijaan voi käyttää jos tuntuu siltä että lerssi alkaa vaipua.) Jos ette tiedä mikä lerssi on, kysykää vanhemmilta setämiehiltä, niiltä boomereilta. Niiltä, jotka eivät ole ottaneet itsestään selfieitä sian kanssa pahnoilla.

Totuuksia?

Minua ei kiinnosta paskaakaan, jos joku väittää että maailman voi pelastaa syömällä pelkästään kasviksia. Afrikassa mies ottaa kaksi vaimoa. Parempi synnyttää yhdeksäntoista lasta ja huonompi kahdeksantoista. Sitten asutaan peltihökkelissä ja ihmetellään mitä syödään kun on niin lämminkin, eikä saada satoa. Ja minunko (vapaaehtoisesti lapsettoman) pitäisi ajaa sähköautolla tai lakata käyttämästä autoni sisätilalämmitintä kun aamulla viideltä lähden lapioimaan 25 asteen pakkaseen, jotta maailma pelastuu?

   Vaikka olen kaikkea muuta kuin sosiaalidemokraatti tai vasemmistolainen, olen sitä mieltä, että Suomessa on tultu kipurajalle voiton tekemisessä verorahoilla. 

   Teiden auraus sakkaa jopa meillä Lapissa kun Pimara-väyläpalvelut voitti kilpailutuksen ja jättää auraamatta eteläsuomen mallilla. Siikajärventie Inarin Nellimissä oli kuusi päivää auraamatta joulunaikana ja vasta paikallisen palomestarin luettua facebook-päivitykseni, jossa uhattiin Pimaraa rikosilmoituksella, tie aurattiin palomestarin virka-apupyynnön seurauksena.

   Toinen on passiivinen eutanasia, jota on aloitettu harjoittaa myös Lapin terveyskeskuksissa. Kun hoitoon ei pääse tai hoitoa ei saa, ovat vaihtoehdot vähissä. Ajokortin uusiminen maksaa terveyskeskuksessa noin 60 euroa, yksityisellä 350 euroa. Arvatkaapa mihin tonnin kuussa tienaava eläkeläinen sijoittaa? Aivan oikein, ruokaan.

 

Positiivisuuden alkulähde

 

Minulta on usein kysytty miten löydän positiivisuutta elämääni. Jos luette edellisen blogitekstini, saatatte huomata että positiivisuutta ei välttämättä tarvita. Jos maailman näkee sellaisena miltä se omasta mielestä näyttää, voisi pohtia näkeekö maailmaa ollenkaan. Ja onko sillä edes merkitystä? Usein oman mielen katseleminen on maailman katselemista antoisampaa.

   Herakleitos sanoi aikanaan, että kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.

   Tuossa virrassa on aina mukana iloa ja naurua - siihen kannattaa hypätä mukaan ja antaa mennä.

 

Pakkanen kiristyi hiihtolenkillä ja lasien huurtumisen jälkeen alkoi takki jäätyä. Rukan AWS-materiaali ei toimi, se kerää sisältä tulevan kosteuden ja alkaa jäätyä jo viidentoista asteen pakkasella. En todellakaan suosittele ja olen antanut jo vuosi sitten palautetta tehtaalle. He kehottivat käyttämään toppashortseja erittäin kylmällä...

 

Rautaportti, taustalla Nellimjärvi.

Pakkanen kiristyy Paksuvuonolla.

Inarijärvessä on saaria noin 3500. Saaret tarjoavat suojaa ja kauneutta kulkijalle läpi vuoden.

YRITETÄÄN UUTTA VUOTTA

 

Kuvassa ovat harjoituspäiväkirjat eli kalenterit vuosilta 1992 - 2025. Vuodesta 2009 alkaen olen kirjoittanut niiden kanteen jonkin ajatuksen tulevalle vuodelle. Tämän vuoden kalenterin kanteen kirjoitin : Totuutta ei voi pysäyttää, eikä jähmettää.

   Lause on kunnianarvoisan Tae Hyen kirjasta Suomalainen Zen-opas. (Basam Books 2001)

"Totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää. Totuus on elämän jatkuvaa virtaa, jolla ei ole alkua eikä loppua. Totuuden tie ei ole oikotie onneen, vaan tosiasioiden hyväksymistä, myös kärsimyksen kanssa elämistä."

   Näin elän elämääni.

   Elämästä (kuten juoksemisesta tai muusta harjoittelusta) voi ajatella monella tapaa. Parasta se on silloin kun sitä ei ajattele lainkaan, silloin se sujuu vaivattomasti - aivan kuin itsestään, minuutista, tunnista, päivästä, kuukaudesta toiseen. Pidemmälle en ole päässyt, ainakin kerran vuodessa on tullut ajateltua. Yleensä vuoden lopussa.

 

Vuosien 1992 - 2024 juoksukilometrien lukema on 94055 km. Lisäksi kaikki muu liikunta, kuten kävely, vaellus, metsästys, polkupyöräily, hiihto ja lumikenkäily. Pitäisi jaksaa sataantuhanteen, mutta luvulla ei ole merkitystä. Liikkumisella on.

   Rahan, tavaran, viihteen, alkoholin, aatteen tai uskonnon avulla ihmiset turruttavat mielensä. Harjoitus on heräämistä tuosta turrutuksesta. Keskityt vain siihen mitä on edessäsi, sellaisena kuin sinä sen näet ja koet. Samalla ajatukset virtaavat. Niiden voi antaa virrata, mutta ne voi myös päästää menemään. Parasta on kun ei ole ajatuksia ja mieli on tyhjä, avara, levollinen. Liikkumisen kautta tähän voi päästä, kuten myös rauhoittumisen kautta.

Paatsjoella.

 

Paatsjoen jäälautat.

 

Maailma on Nellimistä tarkasteltuna kovin erilainen, kuin vaikkapa suurista kaupungeista tarkasteltuna. Pohjoisen maailmani on rauhallinen ja hienovarainen. Ongelmat ovat läsnä tai sitten ne voi päästää menemään.

Näyttääkö eläin persettä?

 

Toivotan kaikille uutta vuotta ja pikkuisen lauantaimakkaraa. Kokolihaan ei ole varaa, olenhan elänyt vaatimattomasti jo monta vuotta. 

   Joulunaikaan näkyi sosiaalisessa mediassa päivityksiä, joissa ihminen makasi elävän sian vieressä pahnoilla ja toivoi eläimille joulurauhaa. Jos Suomi hoitaisi vanhuksensa yhtä hyvin kuin sikansa, olisi meidän kaikkien elämä rauhallista koko ajan.

Itse tehty taco. Taikinassa on maissijauhoa, maissitärkkelystä, vettä ja psylliumia.

 

   Minua syytetään vastakkainasettelusta. On syytäkin asetella vastakkain. Ehkäpä ihmisten yhteinen asia ensin? Tämä on turha toive, sillä Suomeen on uinut aatteita joiden avulla ihmisiä kehotetaan etsimään etuoikeuksiaan yhteiskunnassa. Mihin se tasa-arvon vaatimus tässä katosi?

 

Presidentti Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan, että rasismi ei ole suomalaisuutta. Suomalaisuutta ei siis myöskään ole maahanmuuttajien käänteinen rasismi tai vaatimukset suomalaisen yhteiskunnan muuttamisesta joksikin ei-suomalaiseksi. Suomalaisuuden määrittelemme itse, me Suomessa asuvat Suomen kansalaiset. Suomalaisuus siis muuttuu koko ajan. (totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää) 

   Mikä on ei-suomalaista?

 

Viimeiset vuodet Suomessa on vimmaisesti keskitytty rasisimin torjuntaan ja tasa-arvoon. Erilaisten vähemmistöjen ääntä on nostettu kuuluviin niin, että se on peittänyt alleen valtaväestön kainot toiveet maalaisjärjen käytöstä. Tässä suomalaisille tyypillisessä vouhotuksessa on unohtunut muun muassa biologia. Biologian mukaan sukupuolia on edelleen vain kaksi. Sensijaan sukupuoli-identiteettejä voi olla rajattomasti tai joku voi tuntea itsensä miksi tahansa, mutta faktaa kahdesta sukupuolesta se ei poista.

Urho Kekkonen sanoi aikanaan:"Vaikka koko muu maailma kääntyisi kommunismiin, niin Suomi pysyttelee länsimaisena demokratiana." Hän ei puhunut sosialismista tai sosialidemokratiasta mitään, valitettavasti.

   Nyt, vuoden 2025 alussa, pitäisi sanoa: Vaikka koko muu maailma kääntyisi sosialidemokratiaan, Suomi pysyy kaikkia erilaisia ajatussuuntia sallivana valtiona. 

   Etenkin yrittämisen arvostus pitäisi saada kunniaan. Yksilön tai hänen välineidensä loputtomasta kontrolloimisesta ei seuraa onnellisuutta edes niille, jotka eivät viitsi itse yhtään yrittää.

   On vain itse yritettävä, sillä totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää.

 

Lenkillä näyttää tältä joskus.

 

 

VIIKKO 52.

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 2,81 km - 43 minuuttia. Juoksua 10,54 km - 1.13.

Ti- Jouluaaton pereinteinen 10 km - 1.02.

Ke- Kirsin kanssa metsäsuksilla 4,56 km - 1.09. Juoksua 10,53 km - 1.13.

To- Pe- Lepo

La- 14,18 km - 1.38. Siikajärventie.

Su- Perinteistä hiihtoa latusuksilla Kirsin kanssa 12,92 km - 2.10.

Juoksua yhteensä 45,43 km

Joulukuussa juoksua 149,86 km

Juoksua koko vuonna yhteensä 1653,06 km

Pyöräilyä koko vuonna yhteensä 1616,8 km.

Hiihtopari.

 

Jossakin keskustelussa tuomittiin moottorikelkkailu. Ymmärtämättömyys (kateus, tietämättömyys) moottorikelkkailusta ja sen hyödyistä niin terveyteen; luontoliikunta - metsässä oleminen, kuin hyötyajokkina on kiistaton. En viitsi nyt aiheesta enempää, on olemassa eieiei-ihmisiä ja sitten ihmisiä.