MITÄ KUULUU?

 

Mennyt ei ole enää todellista. Tulevaisuutta koskevat toiveet ja pelot ovat vain mielikuvia. Nykyhetkeen ei voi tarttua.

    - No mitä sitten kuuluu?

 

    Kysymyksen pitäisi osoittaa kysyjän aitoa välittämistä toisesta ihmisestä. Valitettavasti kysymys on loppuunkulunut, eikä sitä edes kysytä kovin usein nykyisin, koska välittäminen ei ole muodissa.

    Kyetäkseen välittämään toisista on ensin välitettävä itsestään. Itsestä välittämisen opettelemiseen meditaatio tai mietiskely on hyvä alku. Hyvästä alusta voi tulla loppuelämänmittainen matka läsnäoloon ja välittämiseen.

    Itämaisissa kielissä, kuten paalin kielessä tai sanskritin kielessä meditaatioharjoitusta tarkoittava termi on bhãvanã, joka sananmukaisesti suomennettuna tarkoittaa oleuttaminen tai tuleuttaminen. Bhãvanã- sanassa ei ole pohtimisen, miettimisen tai mittaamisen merkitystä, kuten vahvasti on sanoissa mietiskely tai meditaatio.

    Ei siis pohdita, mietitä, eikä etenkään mitata?

    Suomenkielen, kuten muidenkin kielten sanojen taakse pääsee piiloon. Ne, jotka eivät halua pysähtyä välittämään, perustelevat välittämättömyytensä näin. Pysähtyminen välittämään itsestä tarkoittaa omien esiinnousevien ajatusten tarkastelemista ja kyseenalaistamista. Yksinkertaisemmin kuvattuna se tarkoittaa avointa, alottelijan mieltä.

    Avoin mieli sekoitetaan usein pinnallisiin asenteisiin: kaikki uskonnot opettavat samoja asioita ja johtavat yhtäläisesti totuuteen.

 

Maailman pitäisi perustua sopimuksille heikoimpien oikeuksista, mutta todellisuudessa se perustuu sopimuksille vahvimpien oikeuksista. Loppuporukkaa raahataan mukana, jotta vahvemmat voivat pestä omantuntonsa puhtaaksi ja osoittaa: noin sitten käy jos et pelaa samaan maaliin.

    Ihminen pyrkii ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat ja luo samalla uusia ongelmia. Kierre on loputon. Erään Lappilaisen kunnan johtaja kirjoitti uudenvuoden avauksessaan, että ongelman esiinnostaja ei ole voittaja, vaan että ongelman ratkaisija on. Tässä ajatuskulussa on se ongelma, että jos kukaan ei nosta esiin ongelmia, niin kaikki häviävät.

    Voittaminen aiheuttaa aina mielipahaa voitetulle. Kilpailusta luopunut ihminen, joka elää rauhassa sivussa, ei aiheuta mielipahaa kenellekään. Yhteiskunta sensijaan kokee tästä kärsimystä. Se ei vastavirtalaista saanutkaan poltettua loppuun rattaissaan. Näin rauhallisen sivullisen mielipiteet sivuutetaan hyödyttöminä.

Tulevaisuudessa kohtaamme valtavat ongelmat kansainvaellusten seurauksena. Maapallon elinolosuhteiden jatkuvan muuttumisen myötä ihmiset lähtevät etsimään parempia paikkoja löytää elämälleen merkityksiä. Kykymme rakentaa yhteiskunnat uudella tavalla joutuu todelliseen koetukseen.

    Tällä hetkellä Suomessa ovat vallalla aita- ja muuriasenteet. Koska emme kykene yhdessä ratkaisemaan maan sisäistä hyvinvointia, emme myöskään kykene siihen uusien tulijoiden kanssa. On vaikea nähdä, mitä hyvää uudet tulijat tuovat mukanaan. Koemme, että he tulevat valmiiseen, katettuun pöytään.

    Ja niin he tulevatkin, emmekä loppujen lopuksi voi asialle mitään.

    Maailmassa on tiettyjä uskontoja, joiden harjoittajat kokevat jatkuvaa uhkaa muilta. Tämän uhan vuoksi he katsovat olevansa oikeutettuja tekemään anarkistisia tekoja muita vallitsevia yhteiskuntajärjestyksiä vastaan. Uhat ovat keinotekoisesti luotuja illuusioita.

    Maailmanhistoriassa suuret mullistukset ovat useimmiten liittyneet olosuhteiden muutokseen. Kun kaikilla on ollut vaikeaa, on jokin yksittäinen ryhmä ihmisiä päättänyt hyötyä tilaisuudesta. Seurauksena kaivamme esiin muinaisia hautoja, joista löytyvät vainajat on haudattu kasvot alaspäin, ammottava reikä kallossaan.

    Mitään muuta ratkaisua ei ole, kuin oppia välittämään. Ensin itsestä ja sitten muista.

 

MUUTTUMATON

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät syttyy ja näkyvät haihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.

Tauno Jatkola, Täällä ja tähtien alla, Kesuura 2015

    

- No mutta mitä sinulle sitten kuuluu?

- Ei sitten vaan nyt:

Väsyttää, niinkuin aina kaamoksen jälkeen. Aurinkoa sanan varsinaisessa merkityksessä en ole vielä nähnyt. Mutta en murehdi, sinne se oikeaan yläkulmaan ilmestyy, säteiden kanssa.

    Lisäksi väsyttää vasemman jalan kipuilu. Älkää antako minulle ohjeita. 32 juoksuvuoden ja yli 90.000 kilometrin jälkeen olen suvereenisti oman juoksuni paras asiantuntija, joskus myös aasintuntija.

    En kuulu niihin aaseihin, jotka juoksevat rytmihäiriöistä, kainalosauvoista ja murentavasta kivusta huolimatta väkisin, kunnes eivät enää pysty liikkumaan. Minä olen selvinnyt omasta ultrajuoksustani voittajana jo kauan sitten.

    Voittajat ovat yksinäisiä. Ennen yksinjäämistä, kuolemista ja hajoamista olisi rinnalle syytä löytää parempia ajatuksia ja kulkijoita. Minä olen tässä onnistunut - rinnallani kulkee Kirsi. Ajatuksiani löydätte tästä blogista ja kirjoistani. Ajatusteni arvioinnin jätän teille.

 

VIIKKO 3.

Ma-Ti- Lepo

Ke- Siikajärventie 10.01 km - 1.09.

To- Lumikengillä Kirsin kanssa 7,50 km - 3.33. Sisältää kahvitauon ja osittain vetistä Inarijärven jäätä. Vesi on jään päällä olevan lumen alla aivan lumen pinnassa. Pakkasta retkellä oli - 22 astetta.

Pe- 5,05 km - 36 min. Juoksumatolla.

La- 6,05 km - 44 min. Tiellä, pakkasta -22 astetta.

Su- Lepo

Yhteensä juoksua 21,1 km - 2:29