KEVÄT TULVII

Istun Kotalan tuvan keittiössä ja juon kahvia hitaasti. Seuraan ikkunasta ainakin sadan linnun parvea joka pölähtelee kotipihalla maasta lintulaudalle ja liiterin välistä Isä-Paavon kauniisti harventamiin mäntyihin kotien vierelle. Tavanomaisten tiaisten ja punatulkkujen lisäksi on järri- ja viherpeippoa,urpiaista,vihervarpusta ja tavallista varpusta. 
Aiemmin tilhet kävivät tutkimassa ylivuotiset marjat varvuista ja katajista. Erotan käpylinnun tukevan olemuksen takaa häivähdyksen tundraurpiaisesta mutta se sekoittuu keltasirkkujen lentonäytökseen joten lajimääritys ei ole varma.
Olen palannut kotiin. Yli kuusi viikkoa poissa Pohjoisesta. Lumi on melkein kaikki jo sulanut ja selkäni takana tuvan olohuoneen puolen ikkunoista voi kotijoen tulvassa nähdä allien,tukkasotkien ja telkkien seurana uivelon majesteetillisen hiustupsun keikkuvan virrassa muita ylempänä. Vanha Hämeen suosikkini rantasipi ilahduttaa olemassaolollaan ja ruohikossa on jänkäkurppa piilossa kuovista nyt puhumattakaan.
Ajatus on levollinen. On hätkähdyttävää miten asuminen Pohjoisessa minuun vaikuttaa. Olen kokenut pitkien ultrajuoksujen jälkeistä stressiä etelässä ja kun nyt vertaan oloani aiemmin koettuun täällä kaukana, niin tunnen päivä päivältä palaavani elävien kirjoihin henkisesti jotenkin kumman helposti.
Aivan kuten muuttolinnut palasin ennen aina vähintään kerran vuodessa, useimmiten syksyllä, Pohjoiseen. Nyt minulla on onneksi mahdollisuus asua ja harjoitella täällä suurimman osan vuodesta.

Muuttaessani Nellimiin joku saattoi pitää valintaa ultrajuoksijalle omituisena jos ajatellaan harjoitusolosuhteita. Todellisuudessa asun paratiisissa tämän asian suhteen. Talvella on toki kylmä mutta harvoin liukasta jäätä. Sulanmaan aikana todellisuus olosuhteista kulkijalle sitten vasta valkenee.
Vain 300 metrin päässä kotoani alkaa valaistu ja erittäin raskas hiekka- ja purupintainen kuntorata, joka kuitenkin on suhteellisen juostava. Tältä radalta pois poiketen alkaa kymmenien kilometrien polku- ja metsätieverkosto. 
Alle neljän kilometrin juoksun jälkeen kodista olen jo kahdensadan nousumetrin jälkeen korkealla vaaroilla. Yhdistelemällä vanhoja kulkukeinoja täällä saa loputtomasti vaihtelua harjoitteluunsa ellei sitten halua jyrätä pelkkää hiekkatietä.
Maasto on tarvittaessa raskasta suota tai kivikkoa, tarvittaessa helppoa kovaa kangasta. Polut vaihtelevat liejusta nautittavaan neulaspolkuun ja Haapakurussa pääsee jo tasapainoilemaan kallioille.
Olen aina motivoitunut tasaisen asvaltin sijasta hakemaan voimaa ja luontoelämyksiä maastossa juosten. Monipäiväjuoksujen raatelevan tasaisuuden jälkeen on nautinto juosta yhdessä luonnon kanssa yhtä ollen.

Tämän blogin lopussa on juoksuvideoita Palo-Pyhävaaran lenkistäni. Kahdeksan kilometriä maastossa täällä vastaa hyvinkin parinkymmenen kilometrin tasaista maantielenkkiä. Lisäksi jalkojen hermotukset ja voimaominaisuudet kehittyvät huomattavasti paremmin kuin pelkkää tasamaata tallatessa.
Tunnen kansainvälisiä monipäiväjuoksijoita kisakokemusteni perusteella. Useimmat heistä pitävät maastoharjoittelua erittäin tärkeänä osana valmistautuessaan täysin tasaisilla reiteillä käytäviin kilpailuihin. Tämä juontaa juurensa siitä että ultrajuoksussa onnistuakseen juoksija tarvitsee hirvittävästi voimaa kyetäkseen väsymysten huipulla raahautumaan loppuun asti. Toki askel on ennen kilpailua hiottava matalan säästäväksi pitkillä lenkeillä mutta tähän riittää muutama kuukausi ennen h-hetkeä.

Unkarin juoksun lähdöstä on tasan kuukausi. Olen toipunut päällisin puolin mutta tunnelma on että elimistöni ei ole tällä hetkellä kovin vastaanottavainen. Ravinnon ja levon tarve on edelleen normaalia suurempi mutta tiedän kokemuksesta että kummankaan kanssa ei pidä liiotella.
Näillä rennon rakentavilla välikausilla juon jonkinverran enemmän alkoholia kuin normaalisti. Läpi vuoden juon muutaman kerran kuussa kolme sormenleveyttä viskiä jäillä ja talvella konjakkia. Saunassa mietoa siideriä tai olutta, useimmiten alkoholitonta. Viiniä juon nykyisin harrastemielessä ruuan kanssa ja joskus muutenkin. Kuitenkin mitä enemmän harjoittelen sitä vähemmän maistuu. Liikakäyttö ei minulta onnistu - lapsuuteni kokemusten perusteella minuun on sisäänrakennettu antabus.

PUF Nivala 171 kilometriä polkua on seuraava kilpailuni. Kukaan ei ole koskaan kyennyt kiertämään kyseistä reittiä kolmasti ympäri. Edes kilpailun sielu Onni Vähäaho ei ole juossut kahdesti reittiä yhtämittaa ympäri vaikka juoksi tämänvuoden Karhunkierroksella 84 kilometrin kilpailussa erinomaisesti. 
Olen juossut PUFFIN reitin Onnin ja muiden kanssa harjoitteluna kerran ympäri ja voin vakuuttaa että on yhtä perkelettä kiertää kolmasti yhtämittaa tämä suomipolku 36 tunnin aikarajoituksella.
PUFFIN pehmeät suot vievät voimat, polveileva, sahaava polku jyystää nivelet ja jänteet kappaleiksi. Äkkiäkatsoen lähes tasainen metsäreitti ei vaikuta kovin kummoiselta. Kaikille niille jotka ovat juosseet vuorilla ja tuntureilla pitkään on selvää että avarassa maisemassa etenemistä on henkisesti helpompi hallita kun edes aina välillä näkee mitä on odotettavissa.
PUFFIN umpimetsä taas alkaa jossain vaiheessa käymään hermoille kun alusta pitkospuineen ja ojanpenkkoineen rikkoo rytmiä jatkuvasti. Väsymyksen kasvaessa housut kastuvat tuolla reitillä helposti haaroista ja korvessa on turha yksin apua huutaa.
Omalla kohdallani ei ole minkäänlaista epäselvyyttä että en normaalitilassa pystyisi kiertämään 36 tunnissa PUFFIA kolmasti. Nyt perhosia on vatsassa koska tiedän kuuden päivän juoksun vaativan veronsa tavallista pidempään. Juoksin kilpailun normaalia puolet vähemmällä harjoituksella. Olen siis kuluttanut itseäni varsin paljon. Mutta kuten aina, tulen yrittämään parhaani syksyllä itse kilpailussa kuten sitä edeltävässä harjoittelussanikin.


VIIKKO 22.

Ma - Ti - Lepo
Ke- 5 km - 38 min.
To- Lepo
Pe- Maastojuoksia Palo-Pyhävaaralle 8 km - 1.06.
La- Kuten eilen mutta hieman eri reitilla 8 km - 1.10- Videoita lenkistä blogin lopussa.
Su- Palauttavaa 8 km - 56 min.
yhteensä 29 km - 3 tuntia ja 50 minuuttia, noususummat näet blogin yläkulman Garmin-linkistä.

TOUKOKUUN SUMMAUS

Juoksua 534 km - 6- päivän kilpailussa 144 tuntia ja lisäksi 6 tuntia ja 58 minuuttia.

ALLA PALO-PYHÄVAARA SIINTÄÄ JÄRVEN TAKAA PARIN KILOMETRIN PÄÄSSÄ - JATKONA VIDEOT NOUSUSTA JA PALUUSTA

 LOPUKSI TAIDETTA SALAATTIKERHOLLE JALAN ALLE

PUF 2017

ONNI VÄHÄAHON BLOGI