YKSISILMÄISYYDEN ETULINJASSA

Jalka tuntee jalan, kun se koskettaa maata. - Buddha

Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, 
ja se on Jeesus Kristus. -1 Kor. 3:10

Zen ja Jeesus sopivat huonosti ultrajuoksuun kun asiaa tarkastelee yhdellä silmällä. Kumpikin kehottaa kohtuullisuuteen ja välttämään ääripäitä. Yksisilmäisyydestä on apuakin. Saattaa joutua kääntelemään päätään nähdäkseen enemmän ja voi vaikuttua jostakin sivullaan olevasta. Laput silmillä juoksemista kannattaa välttää. Tästä aukeaakin mielen kehittämisen loputon matka jonka aikana kirkastuu että pelkästään juoksemalla mieli ei kehity minnekään.
Keskitien kulkemisesta onkin arvaamaton hyöty ultraharjoittelussa. Toki jokaisen ultraurheilijan on jossain vaiheessa koetettava kestokykynsä rajat niin kilpailussa kuin harjoitellessakin mutta parhaaseen lopputulokseen pääsee keskitietä kulkemalla. Oikeammin näen menestymättömyyden tunteen omien tekemisten arvostuksen puutteena. Aina ei voi parantaa vaikka miten harjoittelisi.
Usein syvälliset ihmiset toteavat että he ottavat vastaan mitä elämä antaa kuten juostessaankin. Tällä tarkoitetaan useimmiten kykyä sopeutua matkan varrella ilmitulleisiin muutoksiin jotka useimmiten ovat negatiivisia. Ajatellaan että otetaan asiat sellaisina kuin ne tulevat, että on pakko ottaa. Minä väitän että ei ole pakko. Onkin ajatuksen valinnan vapaus.
Kun juoksen kuivaa hiekkatietä ja kuulen auton tulevan takaani kovalla vauhdilla niin tiedän ennalta saavani niellä pölyä auton viistäessä pohjettani hiekan ropistessa naamassa. Jos auto sitten pian kääntyy edestäni pihaliittymästä talon pihaan tulee eittämättä kiusaus mennä avautumaan. Huutamaan että eikö arvon autoilija voisi hieman hiljentää jalankulkijan nähdessään. Että eikö ihmisellä ole mitään väliä ?
Nykyisin toimin toisin. Ajattelen että pöly on vain pölyä. Ajattelen että onneksi auto ohitti minut nopeasti niin pöly laskeutuukin nopeasti. Ja sitten jatkan juoksua. Pidän mieleni valoisana ja karistan negatiiviset ajatukset pois. Jos minun on pakko huomauttaa jollekulle jostakin pyrin olemaan kohtelias ja toivotan hyvää aikaa vielä lähtiäisiksi. Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Olen jo kauan kehottanut nuorempia juoksijoita pohtimaan ovatko he niin väsyneitä kuin luulevat olevansa. Kuka väittää että väsymys estää juoksemasta ? Ultrajuoksussa juostaan päiväkausia väsyneenä eikä juoksu lopu. Väsymys on vain tunne ja kun sen pystyy laittamaan taka-alalle mielessään niin eteneminen jatkuu. Loppuunväsyminen on eri asia. Kun se tulee niin sitten levätään ja jatketaan taas. Ei kannata tehdä selvästä asiasta itselle henkistä estettä. 
Jos muut eivät pysty väsyneenä juoksemaan ei se suoraan tarkoita ettet sinä pystyisi. Maailma on täynnä asioita joihin ihmiset takertuvat siksi että muutkin takertuvat. Yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan on helppo elää eikä mitään tarvitse kyseenalaistaa. Joukosta erottuminen pelottaa. Tällainen ajattelutapa estää ihmistä kehittymästä ja näkemästä uutta itsessään.
Freud totesi jo kauan sitten että ihmisen mielessä on kiinnostavinta se mikä on piilossa. Näin myös ihmiselle itselleen. Henkiset voimavarat ovat kätketty meihin jokaiseen ja niiden löytäminen on haastavaa ja aikaa viepää. Mielestäni elämällä on silti oltava peruspohja vaikka sekään ei konkreetisti ole näkyvissä. Tämä on uskon asia.
Lukija voi kysyä että mitä hyötyä sitten mielen kehittämisestä on ? Ajatellaanpa ensimmäisessä esimerkissä normaalia suomalaista työnarkomaania joka painaa elämänsä menemään sen suurempia miettimättä ja rakentaa tilukset, ostaa autot ja muut rekvisiitat ja väsyttyään loppuun kuolla kupsahtaa sitten eläkeikään päästyään. Mitä kaikesta vaivannäöstä ja hankitusta mammonasta jäi elämään ? Ei mitään muuta kuin perintöveroja ja hetken helpotusta mahdolliselle jälkikasvulle.
Toisessa esimerkissä on ultrajuoksija joka karsii vähästään. Harjoittelee ja elää niukkuudesta. Menestyy ja kerää kilometrejä ja sitten taas ei menesty. Vanhenee, väsyy ja kuolla kupsahtaa. Jäljelle jää kasa kuluneita tossuja, juoksumitaleja ja täytettyjä harjoituspäiväkirjoja. Eli ei mitään muuta kuin muistoja.
Kumpi esimerkkien ihmisistä oli onnellisempi ? Ei kumpikaan enempää ellei keskittynyt käsillä olevaan hetkeen. Mammonan keräämisen ja tavallisuuden sekä kilometrien nielijän elämien lopputulema ei juurikaan poikkea toisistaan ellei kumpikaan erottunut joukosta empaattisena ja hyväsydämisenä ihmisenä joka muistetaan ei niinkään saavutuksistaan vaan hyvistä pyrkimyksistään. 
Tässä kohtaa on hyvä muistaa että elämme vain kerran. Kannattaa siis satsata kuolemanjälkeiseen eli pyrkiä Jumalan lapseksi tai vaeltaa timanttipolkua bardosta bardoon valaistuakseen lopulta täysin. On siis valinnan vapaus mutta uskottava johonkin on jokatapauksessa.

Mennyt on mennyttä ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. On siis vain käsillä oleva kuluva hetki ja juuri siinä hetkessä on ajatuksen valinnan paikka. Oman tietoisuuden lisääminen ja oman merkityksen muistaminen maailmassa ovat kaksi tärkeintä peruspilaria. Arvot lähtevät näistä pilareista. Rakkaus, terveys ja sisin rauha. Valinnan vapaus.
Yksisilmäisyyden etulinjassa ? Kyllä. Kohdista katseesi ja tee valintasi.

Rauha tulee sisältä. Älä etsi sitä ulkoa. -Buddha

Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin.
Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisästään ulos. - Jeesus ( Mark. 7:15.)

VIIKKO 23. JUOKSUT

Ma- Lepo
Ti- Aamu 8 km - 48 min. Ilta 8 km - 54 min.
Ke- 17 km - 1.54.
To- 8 km - 48 min.
Pe- 10 km - 1.06.
La- 17 km - 1.48.
Su- Ap. kävelyä Kirsin kanssa 8 km. Ip. 21 km - 2.14.
yhteensä 89 km - 9 tuntia ja 32 minuuttia

Hyvä viikko. Kohti seitsemän sykliä. Tiistaina kuormitusta lisäsi lenkkien välissä osallistuminen Eco art-Hämeenkyrö taideprojektiin Sasissa, jossa kärräsin kiviä kottikärryillä ja suoritin lekanheilutusta. Tästä projektista tulee myöhemmin lopputuloksia blogiini näkyville.
Kilometrit tulivat edelleen helposti. En halua kutsua juoksemistani vielä harjoitteluksi. Etenkin kun minulle Unkarin kuuden päivän juoksuun keväällä 2017 riittää mainiosti täsmäharjoitteluksi Tammikuun ja Huhtikuun välisenä aikana noin 2000 kilometriä valmistavaa harjoitusta. Toisaalta pystyäkseni tuohon tauon jälkeen on oltava melko huolellinen tämän vuoden tekemisissään. Huolellinen tarkoittaa jatkuvaa 400 kilometrin kuukausimäärää pohjaksi ja siihen on vielä paljon tekemistä.

Lopuksi ajateltavaa :

Ihmisillä on neljä perusongelmaa: syntymisen, ikääntymisen, sairastumisen ja kuoleman ongelmat. Elämänsä parhaina vuosinakaan ei voi välttyä vaikeuksilta saada sitä, mitä haluaa, välttää sitä, mitä ei halua, pitää kiinni siitä, mitä on, ja mukautua siihen, mitä ei voi väistää. Koska näin on jatkunut aina, on välttämätöntä löytää pysyviä arvoja.