ONNI LEIRILLÄ

"Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi." - Markuksen evankeliumi 12 :31

 14.2. on ystävänpäivä kalenterissa. Ihmiset unohtavat, että jokaisen päivän pitäisi olla ystävänpäivä...

Kun Nivalalainen hyväsydäminen ja avarakatseinen hoitaja, juoksija sekä kotipaikkakuntansa liikuntamotivaattori - positiivisuuden lähettiläs Onni Vähäaho saapui luoksemme, sattui olemaan ystävänpäivä. 
Olin jo viime syksynä kilpaillessani Nivalassa päättänyt Kirsin kanssa, että tarjoamme Onnille mahdollisuuden täyden ylöspidon juoksuleirille meillä kotona Hämeenkyrön Käpykolossa. Mielessämme juurikin nuo ylläolevat sanat isosta kirjasta. Hauska sattuma oli että leiri osui juuri ystävänpäivälle.
Sellainen ihminen kuten Onni, joka jakaa persoonaansa pyyteettömästi arjessaan tarvitsee itsekin joskus tukea matkalleen. Leirin tarkoituksena oli varsinaisen juoksuharjoittelun ohella myös läpikäydä juoksemisen salaisuuksia ja tietenkin viettää aikaa rennosti. Vaikka en Onnia varsinaisesti valmennakaan niin koen velvollisuudekseni siirtää hieman kokemusta eteenpäin. Varsinkin kun tiedän Onnin vievän sitä aikanaan eteenpäin muillekin, etenkin nuorille.
Leirin tärkein anti oli kuitenkin samanhenkisten ulkoilmaihmisten kanssakäyminen.  Leiri aloitettiin torstaina illalla 22.13 kun lähdimme juoksemaan Tampereen rautatieasemalta meille Hämeenkyröön. Onnilla takana työpäivä 7-16 ja junamatka, edessä 28 kilometriä ! Vaatii erittäin poikkeuksellista sinnikkyyttä ja myös huumoria lähteä lenkille noista lähtökohdista tuohon aikaan.
Onnistunut leiri päättyi maanantaina 18.2. aamulla. Se mitä harjoituksellisesti tapahtui selviää numeroina ja sanoin kuvattuna tässä tekstissä alempana. Sensijaan sanoin ei voi kuvata niitä vahvoja tunnetiloja joita kestävyysjuoksu jälleen kerran tarjosi. Tällä kertaa hyvässä seurassa, mikä minulle - pääosin yksin harjoittelevana - on suuri rikkaus ja etuoikeus.

VIIKKO 7. HARJOITTELUNI / ONNIN LEIRI

Ma- Työkeikalla Helsingissä, hätäinen 8 km väsynyttä perusjuntturaa - 56 min.
Ti- Lepo
Ke- kotona tiellä kevyesti 10 km - 59 min.

To- Onnin leiri alkaa. Kello 22:13, 28 km hidasta kestojuoksua - 3.03, ei nastoja.
Tampereen historiaa rautatieasemalta kosken rantojen kautta Pyynikin ylämäkiin. Käynti Tahmelan rannan tuntumassa ja Vaakkolammen kautta yli Epilänharjun Tohlopin rantaan. Tästä läpi Ylöjärven rajan yli Hämeenkyröön.
Onnilla oli ollut lievää lihasvaivaa lonkassa, joten juoksutin hänet erittäin rauhallisella tahdilla vaihtelevan reitin kautta meille. Harjoituksen tarkoituksena oli varmistaa aerobisen juoksun kautta ns. normaali olotila leirin aluksi. Kuten epäilinkin niin rauhallinen juoksu palautti lonkan ja mielen suorituskykyiseksi matkustuksesta ja univelasta huolimatta.

Pe- Kello 9:37, 8 km - 50 min. Myöhäinen aamulenkki ilman aamiaista koska edellisenä yönä syötiin aamiaisen kaltainen ateria saunan jälkeen. Lenkin aikana hieman keskusteluja päivän toisesta harjoituksesta ja vauhtijuoksun, ns. lantionkantamisen, tekniikkaesimerkkejä.
Kello 15:40, 12 km jossa 5 X 1 km, palautus 1 km. Vetoajat : 4.33, 4.17, 4.14, 4.06 ja 4.01
Kestävyysjuoksupainotteinen vetosarja kolmen mäen reitillä edestakaisin eli palautuskin aina välillä osittain ylämäkeen. 
Jos katsotte Onnin omaa blogia on vetojen ajoissa heittoa vaikka meillä on samanlaiset kellot. Etenkin viimeisessä vedossa tehtäväkseni jäi kannustaa hieman taaempaa juosten ja aina ei olla tasan samassa tahdissa. On kuitenkin hieno nähdä nuoremman juoksijan venyvän piiskan alla. Piiska eli minä - juoksen kuitenkin pääosin aina rinnalla - toistaiseksi.
Tällaisessa harjoituksessa lumella ja ylämäessä ei leikitä vaan juoksija joutuu vetämään happea tosissaan sisään. Jos on lyönyt perusharjoittelunsa laimin ei vetosarja pysy nousevana. Onni ei ollut laiminlyönyt.
Illalla vielä reilu tunti hiihtoa metsäsuksilla osittain umpihangessa, otsalampulla pimeässä. Sitten saunaan ja avantoon.

Vauhti hieman yli 4.00min./km. Kuvasta voi hahmottaa vetoreitin osaa. Piiska sivaltaa ja Onni pistää monoa jonoon. Vanhempi teuraseläin joutunee vaikeuksiin, jos Onnin kehitys jatkuu tähän malliin...

La- Kello 10:32, 21 km - 3.00. Harjoituksen tarkoitus oli kehittää juoksuvoimaa. Sekä fyysistä että henkistä. Reitti sisälsi mönkijä- ja moottorikelkkareittiosioiden lisäksi umpihankea umpimetsässä. Hankea parhaimmillaan puoleen reiteen ja ylämäkeä riittävästi.
Harjoituksen aikana Onni tarkkaili sykkeitään, jotta rasitus pysyy ns. keskikovana. Voin vakuuttaa, että vetoharjoituksen jälkeen tällaisessa raadannassa jää auttamatta kiinni, ellei psyyke kestä. Onni ei jäänyt. Vaikka väsyimme molemmat riittävästi huumori kukki positiivisesti koko harjoituksen ajan.
Kello 18:08, 9 km - 57 min. Kevyttä palauttavaa tiellä, ei nastoja.

Su- Kello 10:13, 34 km - 3.34. Mäkisellä reitillä perusharjoittelua. Lopussa vauhtia nostettiin muutaman kilometrin ajaksi. Toisinsanoen vauhti kiihdytettiin lähes 4.30 min./km tasolle. Juoksijan elimistö joutuu aivan toisenlaiseen harjoitusmuotoon kun pitkän lenkin loppuun keskivauhdista niistetään lähes minuutti pois. Lisäksi joutuu tuntemustensa/kellonsa/sykkeensä kanssa totuuden alttarille.
Juoksimme myös kolme terävää ylivauhtista spurttia ennen lopetusta. Näin junnaus katkaistaan ja palautuminen nestekierron lisäyksen ansiosta nopeutuu. Onni kesti harjoituksen erittäin hyvin.
Iltapäivän valon hämärtyessä hiihdimme metsäsuksilla reilun tunnin umpihankea hiljaisuudessa palautellen.

oma harjoitusviikkoni 130 km - 14 tuntia 26 minuuttia

Ma 18.2. Aamulenkki ilman aamiaista lumipöperössä 8 km - 56 min., ei nastoja.

Onnin leiri yhteensä 120 km - 13 tuntia 27 minuuttia (To-illasta  - Ma- aamuun)

Emme kuitenkaan hiihtäneet suihkuun ...

Oikein positiivinen viikko ja Onnin palautteen mukaan myös leiri harjoitusvasteeltaan sopiva. Tämäntyyppisen prässin läpivieminen kysyy jonkinverran harjoitettavuutta eli monipuolista liikuntataustaa mikä Onnilla onneksi on. 
Näinkin lyhyt intensiivinen jakso kysyy myös henkistä kapasiteettia ja juoksun himoa - halua menestyä ja kokea.

Juostessamme sunnuntain pitkää lenkkiä seuraamme liittyi Pinsiössä pieni heijastinliivillä varustettu koira. Koira seurasi meitä yli kilometrin kunnes tapasimme sen ilmeiset omistajat, jotka tulivat vastaamme kahdella hevosella. Hevoset eivät jostain syystä pitäneet lähestyvistä juoksijoista ja vikuroivat hermostuneesti kapealla tiellä.
Ratsastaja huusi satulasta : "Perkeleen kopukat !"
Väistelimme ruuhkan tyylillä ja jatkoimme.
Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee tarkoittiko hän minua ja Onnia ? 
Jokatapauksessa nauru pidentää ikää...