ITSE

...Jorma Ollilan mukaan 1990-luvun Nokian menestymisessä oli pitkälti kyse silloin paikalla olleiden innostuneiden ja motivoituneiden ihmisten oikeanlaisesta johtamisesta tuloksiin... Ollila ei usko, että ostamalla alan huippuja saman katon alle työskentelemään syntyisi välttämättä parhaita tuloksia...


Lahjakkuutta ei ole jaettu kaikille samalla tavalla. Elämä siis on epäreilua? En usko.

Ultrajuoksussa on kyse henkisten ja fyysisten kykyjen kombinaatiosta viedä yksilö mahdollisimman pitkälle omin jaloin. Eittämättä lajin parissa on lahjakkuuksia molemmilla saroilla mutta useimmiten kyse on innostumisesta ja vahvasta motivaatiosta. Kyse on sitoutumisesta itsensä kehittämiseen.
Kaikkia ei ole luotu juoksemaan mutta tämä ei estä juoksemasta. Eikä kehittymästä. Väittäisin, että jopa hieman lahjattomammalla ultraajalla on paremmat mahdollisuudet edetä pitkälle. Varsinkin jos johtaminen on oikeaa.
Endurancen kevätleirin luennolla "Oikealla huollolla parempiin tuloksiin" esitettiin näkemys, että ultrajuoksijaa kilpailussa johdetaan huollosta. Noudattamalla suunnitelmaa häntä siis konemaisesti ohjataan kohti tavoitettaan. Pelkän huoltamisen ja vauhtien valvonnan kannalta tämä ehkä sopii toisille mutta yhdestä asiasta olen varma : RADALLA OLET YKSIN OMIEN AJATUSTESI KANSSA.
Omia ajatuksiasi ei voi johtaa kukaan muu kuin sinä itse. Kukaan ei voi muuttua positiiviseksi puolestasi, kun olet loppuunväsynyt ja etsit jostain liikuttavaa voimaa. Voima on löydettävä itse. On erittäin yksilöllistä minkälaisilla ajatuskuluilla pääset itsesi sisään riittävän syvälle. Huomataksesi, että sinussa on vielä voimaa. Ja vieläkin. Aina vaan.
Kannustuksesta ja huollosta juoksijan johtamisesta on hyötyä mutta musertumisen hetkellä vain sinä tiedät menetkö seuraavasta ovesta sisään vai jääkö se tähän. Uskallatko ylittää  henkisen ja fyysisen kärsimyksesi viimeisenä pitämäsi rajan. On pakko lopettaa - muuten lähtee henki. Vai tuleeko sittenkin henkeä lisää ? Ja matka jatkuukin.
Harjoituksissa henkisen puolen johtamista on erittäin vaikea harjoittaa. Oikeaan tunnelmaan pääseminen vaatii melkoisia kilometrimääriä ja mielikuvia jotta illuusio oikeanlaisesta väsymyksentunteesta tiivistyy syväkestävyyden kehittämiseksi.
 Periksiantamattomuus. Tuo sana lukee omien tehtyjen harjoitusten perässä aina välillä. Silloin kyse on ollut murtumispisteellä juoksemisesta. Silloin on uskallettu. On pakotettu. On juostu verenpunaiseen tunneliin ja sieltä ulos. On juostu kipeillä jaloilla liikaa väärään aikaan ja joskus liian kovaa. On yritetty. Yhdellä sanalla sanoen. Periksiantamattomuus.
Elämässä on tehtävä uhrauksia, jotta haaveista tulisi totta. On uskallettava yrittää. On uskallettava harjoituksissa juosta rajojen yli. On otettava riski kestävätkö jalat. Kestääkö pää. Kestävätkö läheiset ihmiset jatkuvaa väsymystä. Kestääkö työ tai ylipäätänsä yhtään mikään normaali arkipäiväinen. On vain uskallettava. Ja juostava. Aina vaan. Aina enemmän. Päivästä päivään.
Oikea johtaminen ultrajuoksussa on omien vahvuuksien ymmärtämistä. Se on myös heikkouksien kehittämistä. On suljettava elämästä kaikki turha sälä häiritsemästä päämäärää. Perheellisten ultrajuoksijoille tämä tarkoittaa vakavia keskusteluja perheen kanssa. Paljonko aikaa on käytettävänä harjoitteluun?  Ja etenkin siitä toipumiseen. Vastakkainasettelua tulisi välttää. Läheiset kyllä tukevat mutta heiltä ei voi olettaa jatkuvaa uhrautumista. Kompromisseja on toisinaan tehtävä. Itse uskon, että harjoittelun kannlta tämä on hyväksikin. Todennäköisesti monet juoksisivat jalat altaan ilman normaalin elämän rajoituksia.
Ultrajuoksun harjoittaminen on siis kokonaisuus. On huomattavan paljon muutakin kuin jokin kaavamainen harjoitusohjelma ja muu tekninen säätäminen esimerkiksi varusteiden ja energiahuollon kanssa.
On tärkein : AJATUS. Henkinen keskittyminen. Halu kehittyä. Halu juosta rajojen yli. Halu juosta päänsä sisään ja kyky juosta pään sisältä ulos. Sinä itse johdat.
Älä siis epäröi käyttää parhainta mahdollista saatavissa olevaa voimaa. Itseäsi. Sellaisena kuin olet. Päivästä päivään.
Juokse ja koe itsesi.

Viikon 20. harjoittelu

Ma- 17 km - 1.48 - Helsinki, Villa Gårdsbacka - Malmi International Airport Round ja takaisin.
Ti- 15,5 km - 1.58 -kotona, kohisevat polut; periksiantamattomuus  Ip.- Hieronta
Ke- illalla myöhään 7 km- 46 min. - kevyt verryttely
To- 26,50 km - 3.00 - poluilla lenkistä 10 km, muuten polveilevaa hiekkatietä; periksiantamattomuus.
Pe- 19 km - 2.01 - helppoa tiellä
La- illalla myöhään 7 km- 47 min.
Su- illalla 10 km - 1.07
yht. 102 km - 11 tuntia 27 minuuttia

Kaksijakoinen viikko, hyvää juoksua mutta koskaan ei tiedä etukäteen minä päivänä. Näköjään olo hieman sahaa. Eli elimistö on muutostilassa. Toivottavasti parempaan. Eli kehitystä tapahtunee.
Luulin maanantaina olevani enemmänkin väsynyt ystävyysultran jälkeen. Mutta ei. Vasta tiistaina iski toden teolla. 
Ratakisan jälkeen olikin tarkoitus hieman säästellä niveliä ja lihaksia määrän suhteen. Toisaalta halusin hyödyntää rasitusta eli tein ns. tuplaharjoituksen to-pe. Eli kaksi pidempää peräkkäin. Perjantaina olinkin yllättynyt miten helposti lenkki kulki ja vauhti pyrki nousemaan liiaksi.
La-su oli suunnitellusti kevyt mutta näitä päiviä sotki muunlainen rasitus. Lauantain radioamatöörimaston huoltotöissä sattunut laaja tekninen vaurio teetätti käsitöitä aivan liikaa ja sain paitsi pääni myös hartiani kipeiksi. Käsityöt jatkuvat mutta tästedes juoksun ehdoilla. Moniharrastajan itse itselleen hankkimia ongelmia - ei voi valittaa!
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän päätavoitetta.


Tässä vielä hieman pohdittavaa :