Leiriohjelmaan kuului paitsi yhteislenkkejä myös virallinen kevätkokous, hieno illallinen ja mainio Hannu Mikkosen luento ultrajuoksuhuollosta kilpailun aikana.
Tällaisten leirien paras anti on keskustelut samanhenkisten ihmisten kanssa. Joukossa kokemus tiivistyy vahvaksi ja eteenpäinvieväksi. Yhdessä ongelmien ratkaisu ja kokemusten vertailu on varsin hedelmällistä.
Jossain lauantai-illan loppupuolella pyöreässä pöydässä puitiin myös hieman vakavampiakin asioita. Ultrajuoksu on vaativa laji ja loukkaantumisilta ei aina voida välttyä. Erinäisten jalka- ynnä muu vaivojen tuntemus on valitettavan hyvä seuramme kokeneemman jäsenistön parissa. Joskus vaivat johtavat lajin lopettamiseen pakosta.Tämä ei suinkaan suju aina ongelmitta vaikka olisikin juossut jo "tarpeeksi". Positiivisesta koukusta irtipääsy on joskus miltei mahdotonta.
Itse olen kääntänyt takkini tässä vaiva-aspektissa. Ennen olin sitä mieltä, että leikkauspöytä on raja harrasteessa. Kuitenkin jos rakkaus lajiin on vahva ja todella on sitä mieltä että mistään muusta ei saa samanlaisia positiivisia fiiliksiä kuin ultrajuoksusta niin kehotan vielä harkitsemaan. Mielestäni Suomessa on varsin hyvä urheilulääketieteen taso. Jopa alan kansainvälisiä huippuja on suomalaisten lääkäreiden joukossa. Jos on valmis investoimaan harrastukseensa rahaa voi sitä investoida myös itseensä, jopa leikkausten kautta. Ilkka Tulikoura ja Sakari Orava ovat operoineet menestyksekkäästi myös Endurancelaisten työkaluja ja palauttaneet monille mahdollisuuden juoksun jatkumiselle.
Leireille saapumisen kynnys Endurancen tapauksessa on matala. Lenkkivauhdit ovat yhteislenkeillä maltillisia ja huiput kyllä juoksevat hiljempaakin sosiaalisen kontaktin ollessa meneillään. Myös lenkkien pituuksia voi sovittaa omaan harjoitteluun sopivaksi.
Eli mukaan vain, sekä Seuraan että leireille - turhia ei tarvitse ujostella ! Kestävyysjuoksu on varsin arkista ja yksinäistä puuhaa, joten tällaiset kokemukset antavat virtaa pitkäksi aikaa.
Yhteislenkille lähdössä sunnuntaina aamulla. Poseeraamaan on vaikea saada tätä liikkuvaa joukkoa. Kuvat nappasi Kirsi. |
Jo aikaisemmin lähteneille tuli kiire kuvaan. |
Liikkeelle päästy kello noin 9.10. Huomaa hieno vihreä pipo etualalla! |
VIIKON 12. HARJOITTELU
Ma-13 km- 1,23
Ti - Lepo
Ke-8 km- 58 min.-periksiantamattomuus
To-10 km- 1,00-nastoilla, hirvittävän jäistä.
Pe-20 km- 2,08 - Villa Gårdsbackasta vanhankaupungin lahdelle metsän kautta ja pois asvalttia. Siis Helsingissä Viikin mailla, osittain hiihtolatuja ja polkuja. kv. 6.28 min./km
La-20 km- 2,00- Vierumäki, yhteislenkkiä osittain paljaalla asvaltilla.
Su-20 km- 2,00- Vierumäki, yhteislenkkiä. Yöllä satanut lumi teki kelistä osittain haastavan. Auringonpaiste !
Vauhdit la-su 5.35 min/km - 6.00 min/km, ajat kokonaisaikoja...
Yhteensä 91 km - 9 tuntia 29 min
No niin! Kirjoitan tätä maanantaina, jolloin aamulla olen juossut 14 km hissukseen Helsingissä ihaillen Mogadishu Avenuen ja Karavaanarisillan maisemia liukkaassa pikkupakkasessa ja viimassa.
Viikonlopun tripla kaksikymppisistä palautuminen on jo normaalin rajoissa eli innokkaana odotan joko maantietä voisi alkaa syöttää kropalle hieman miehekkäämmin.
Alkuvuoden vaisuun esitykseen harjoituksissa olen löytänyt kaksi syytä. Sairastelut ja lievän ylikuntoisuuden. Nämä yhdessä ja etenkin viimemainittu aiheuttavat kohdallani motivaatiopulan ja vaikeudet alkavat. Itseään on pakko kuunnella, jos aikoo saada tuottavaa harjoitusta. Huvikseen juoksentelu on sitten eri asia.
Toivottavasti vaikeudet hellittävät ja pääsen tositoimiin, kisakausi lähestyy ja kilometreistä on huutava pula.
Tämä kolahti, varjelusta matkallenne !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti