KAIKKIALLA VAI EI MISSÄÄN

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.

   Elämänsä ajasta? 

   Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään. 

   Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.

   Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.

   Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.

   Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.

   Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.

   Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?

   En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.

   Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.

   Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.

 

 

VIIKKO 1.

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona  34 astetta.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.

La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.

       Rouvy  Australia Canberra 20,73 - 50.24.

Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.

Yhteensä 291,8 km. 

 

 

VIIKKO 2. 

Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.

Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.

Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.

       Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.

       Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.

To- Lepo

Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.

La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.

Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.

       Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.

Yhteensä 304,1 km.

 

LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN

 

 

Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.

 

Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.

   Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.

   Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa. 

   Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.

   Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.

   Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.

   Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?

   Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa. 

 

Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.

   Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.

   Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.

 

SHIMANO GRX KITKAKYTKIN 

 

Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.

   Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.

   Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.

   Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen. 

   Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.

MOT: kaikkialla vai ei missään? 

 

 

AJATUKSIA VUODEN VAIHTUESSA - WAHOO KICKR CORE + ROUVY - VYÖRYN KESKIÖ

 

Hyvää ja läsnäolevaa uutta vuotta kaikille lukijoille.

 

Kun kirjoitan tätä, ulkona on 34 astetta pakkasta. Yle otsikoi: "Lapissa on uutenavuotena jopa 40 astetta pakkasta - ulkoilijat kertovat, miten sen kestää." Tuttavani, juuri eläköitynyt Yleläinen Jarmo Siivikko sanoi kerran, että kukaan täysjärkinen lappilainen ei mene ulos tällaisilla pakkasilla ellei ole pakko, he lämmittävät pirttejään.

   Täysjärkisenä lappilaisena minäkin tein heti aamusta tulet takkaan, tuvan tämänpuolen seinällä oli rahtu alle 18 astetta lämmintä. On selvää, että saamme sähköyhtiöltä rakkaudenosoituksia näillä keleillä. Puulämmitys onneksemme viilentää hieman sähköyhtiön tunteita.

   On aivan eri asia asua Lapissa, kuin käväistä nauttimassa ekstriimeistä lämpötiloista hiihtokeskuksissa tai erämökeillä. Haalaripelleille (turistit, pääosin ei-kotimaiset) suodaan perseellään ojassa kinoksessa makaaminen kännykkä kourassa, tai jäätelönsyönti järven (Inarijärvi) jäällä. Kokemuksia, niitähän he ovat tulleet täältä hakemaan ja niitä Lappi tarjoaa.

 

 

Näin vuoden vaihtuessa pakkanen kirkasti menneen vuoden muistot - saimme Kirsin kanssa elää hyvää elämää Inarin Nellimissä.

   Minulle vuoden vaihtuminen merkitsee myös lajinvaihtoa. Juoksu vaihtuu pyöräilyyn. Sitä vahvistavat 2025 harjoituspäiväkirjan lukemat:

Juoksua 730 km

Pyöräilyä 5468 km

Lisäksi kävelyt, metsästyskävelyt ja erilaiset hiihdot ja lumikenkäilyt.

Stravan mukaan kokonaistuntimäärä oli 446, mutta "vain" 230 aktiivista päivää. Lainausmerkit siksi, että omasta mielestäni otin aika rennosti. Toisaalta kello ei aina ole käynyt ranteessa, on siis olemassa salaharjoitteluakin. (vitsi)

 

Joulukuu 2025 kertoi jo mitä on tulossa 2026:

 

Pyöräilyä 727 km

 

Juoksua 45 km

 

Hiihtoa 47 km

 

Kävelyä 14 km

 

Vuoden päätti Rapha festive 500, jossa ajoin pyörällä 510 km 24.12. - 31.12. Viimeisen lenkin tein Yellowstonen kansallispuistossa Rouvy-sovelluksen maisemissa.

 

   Huomattavasti enemmän olisi festivessä mennyt, mutta kilometrit eivät ole itsetarkoitus, eivätkä itsetehostuksen väline.

   Pikemminkin yritän motivoida ihmisiä harrastamaan liikuntaa omalla esimerkillä, kauan sitten sairastetun syövän jälkeen.

 

   Luvut ja minä ovat rekvisiittaa - hyvä mieli ja kunto pääasiat.

 

Kaikkein mahtavinta on, kun pääsee oman puoliskonsa kanssa lenkille!

 

 

 

 WAHOO KICKR CORE + ROUVY

 

 

Sisäpyöräilyyn tarkoitetut harjoitusvastukset ovat kehittyneet valtavasti miekka ja kilpi aikojen rullista. Nykyinen älyvastus mittaa tehoa, pyöritysnopeutta ja matkaa. Vastuksen voi kytkeä perinteisesti pyörätietokoneeseen, minulla on Coros Dura, jolloin ajaessa voi tarkkailla mitä tekee.

   Toinen, huomattavasti motivoivampi vaihtoehto, on kytkeä vastus johonkin pyöräilysovellukseen. Esimerkiksi Rouvy tai Zwift. Valinnan voi tehdä omien mieltymysten mukaan. Näin harjoitusvastus simuloi suoraan sovelluksen tarjoamia reittejä, ylämäet ovat raskaampia ja alamäet helpompia.

   Minä päädyin Rouvyyn, koska sen tarjoamat reitit ovat reaalimaailmassa kuvattuja. Esimerkkinä voin mainita biisonin tai karibun kohtaamisen Yellowstonen kansallispuistossa. Vaistomaisesti lakkaa polkemasta, kun auton kokoinen elukka tallustelee tiellä vastaan. Toisena esimerkkinä Ironman sarjassa traktorin ohittaminen Belgiassa tuntui aivan aidolta, kuten poliisiauton perässä ajaminenkin saksalaisessa pikkukaupungissa.

 

 

Meillä oli varastossa vanha matkailuauton taulu tv, jonka kytkin tietokoneeseen hdmi-liitännän kautta. Kun poljen näen edessäni reitin hieman isompana kuin läppärin ruudulta. Ruudulla Rouvy näyttää polkemisen tehon watit, nopeuden ja sykkeen. Erilaiset diagrammit tukevat ajokokemusta, esimerkiksi jatkuva reitin pinnanmuodon seuranta, johon sisältyy esimerkiksi mäen kaltevuusaste. Näin ajamista voi vertailla normaaliin, kotimaisemissa ulkona tapahtuvaan pyöräilyharjoitteluun.

 

 

Meillä Inarin alueella on useita yli 11 % nousuja, joten Rouvyn tarjoamat kokemukset ylämäkien polkemisen raskaudesta eivät tulleet yllätyksenä. Harjoitusvastuksessani on normaali 11 lehtinen Shimanon rataspakka, josta isoin ja pienin ratas ovat poissa käytöstä Orbeani takavaihtajan säädöistä johtuen. Ketjulinja menisi liian vinoksi, jos ottaisin äärirattaat käyttöön. 

   Välitykset riittävät hyvin ylämäkiin, mutta pitkissä alamäissä poljinnopeus nousee yli 150 kierroksen minuutissa, kun nopeutta on 70 km/h. Graveliä paremmin vastukseen sopisi maantiepyörä, tai sitten pitäisi vaihtaa keskieurooppalainen takapakka, mutta toistaiseksi tehot minulle riittävät mainiosti - voihan sitä lasketella välillä vapaallakin alamäkeen.

 

 

Ylläolevat kaksi kuvaa valottavat harjoitusvastuksen rakennetta parhaiten. Pyörästä irrotetaan takapyörä ja vastuksen mukana tulevien sovitteiden kanssa pyörä kiinnitetään traineriin. Minulla on Orbeassa 12X142 mm läpiakseli, joten kiinnitys oli varsin vaivatonta. Wahoon paketissa oli mukana myös kiinnitykset leveämmille haarukoille ja pikalinkuille.

 

Yllä kuvaparissa pyörän takaa näkyy lepotilaan nostettu juoksumatto. Tämä vastaa kysymykseen onko sisäpyöräilyssä mitään järkeä. Järkeä on yhtäpaljon kuin matolla juoksemisessakin.

   Ainoa ero on ajan kulumisessa. Matolla kaksi tuntia on iäisyys. Rouvyn maisemissa pari tuntia pyörän päällä hurahtaa hetkessä. Asiaa auttavat muut mahdolliset saman reitin samaan aikaan ajavat oikeat ihmiset tai virtuaaliset harjoitusvastustajat, joita on minulla kolme. Heidät toki voi poistaa sovelluksen hallintapaneelista. 

   Rouvy näyttää myös matkaeron muihin ajajiin ja sen, kuinka paljon ajaja laittaa tehoa painokiloonsa nähden likoon. Näin näen takaa tulevien yrityksen, jos haluan puristaa heitä karkuun.

   Olen kokenut suurena yllätyksenä kuinka paljon Rouvy opettaa pyöräilystä. Kadenssin, eli polkemisen kierrosnopeuden nostamisessa on näytöstä suuri hyöty, kun pyöräilyharjoittelun saloihin tutustuu kokemattomana. Samoin kuin tehon näytöstä, jolla voi pitää itsensä kurissa tai puristaa.

 

Alunperin hankkiessani gravelpyörän väitin, että en ala ajamaan sisällä. Nyt olen täysin toista mieltä ja pidän entistä ajatusmaailmaani jähmeänä. Miksi ei? Kovalla vesisateella, puhumattakaan kolmenkymmenen asteen pakkasesta.

   Suosittelen Rouvyä lämpimästi. Sisäpyöräily näin toteutettuna on kaikkea muuta kuin perinteistä kuntopyörän polkemista tai vanhanaikaisilla rullilla keikkumista. 

 

Traineri maksaa ostopaikasta, merkistä  ja varustelusta riippuen kaikkea 300 - 1000 euron väliltä. Sain Wahoo Kickr Coren noin 550 eurolla. Lisäksi sovelluksesta maksetaan kuukausi- tai vuosimaksu; 19,90 euroa kuukausi tai vuosi 179 euroa, muistaakseni. Taukoakin voi välillä pitää. Tarvitaan myös pyörä, joka pyöräilyä harrastavalla todennäköisesti jo on.

   Kustannuksia siis tulee, mutta ne jakaantuvat useiden vuosien varrelle, aivan kuten juoksumattoni kustannuksetkin ovat jakautuneet.

   Olen myös aivan varma, että talven sisäpyöräilyn jälkeen pyörä liikkuu keväällä ulkona huomattavasti paremmin, kuin esimerkiksi pelkällä hiihto- ja juoksuharjoittelulla. Luonnollisesti ajan talvella myös ulkona, pääosin läskipyörällä, joka soveltuu lumisille ja jäisille teille mainiosti.

   Kymmenen astetta pakkasta talvipyöräilylle on vielä siedettävä keli, kaksikymmentä alkaa olla sillä rajoilla, etenkin kun puhutaan yli kahden tunnin lenkeistä. 

 

 

 

VYÖRY 30 - LÄSKIPYÖRÄN KESKIÖ NAKSUU

 

Lenkillä läskipyöräni keskiö alkoi naksuttamaan. Pyörällä on ajettu vasta alle 2000 kilometriä, joten yllätyin. Onneksi olin kylällä, onnuin suorinta tietä kotiin.

   Kun pyörän keskiö naksuu, ei ole yhtä hyvää selitystä. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, niin runko johtaa muutkin äänet keskiöön, kuin pelkästään itse keskiöstä lähtöisin olevat. 

   Yleisiä syitä naksumiselle ovat poljinkampien löystyminen, poljinten löystyminen, poljinten laakereiden vauriot, kuiva ketju tai sitten pahin mahdollinen: itse keskiön laakerivaurio.

   Laitoin talliin lämmöt päälle ja sulatin pyörän. Ennen tutkimuksia soitin Rovaniemi Ski&Bike-myymälään Karille ja sain hyviä neuvoja. Sain kuulla, että Hollowtech-tyyppinen keskiö voi myös ajossa löystyä. Tätä en ollut edes ajatellut, tosin kaikki pyörissä voi löystyä. Kokemusta on jo takavaihtajasta, takavaihtajan vaijerista ja taka-akselista

 

   Aloitin tutkimukset ja havaitsin, että oikean eli vetopuolen kiristysosan ja muhvin välissä oli melkein kahden millin rako. Otin ketjut sivuun ja pyöritin polkimia, naksui edelleen. Vääntelin kammista ja polkimista: ei väljää. Siis löysällä. 

   Keskiön kiristämiseen on olemassa oma erikoisavaimensa, lähin paikka hakea avain on 350 kilometrin päässä, Rovaniemen Motonetissä. Kari oli rohkaissut minua käyttämään hätätilassa papukaijapihtejä. Oikea kiristysarvo on noin 40 newtonmetriä, jota pihdeillä on lähes mahdoton arvioida. Lisäksi puristuksesta jää jäljet.

   Oli pakko yrittää pihdeillä. Ennen yritystä hain tuntumaa tavallisella momenttiavaimella paljonko on 40 newtonmetriä. Esimerkiksi auton pyöränpultit ovat noin 120 - 140. Polkupyörän satula, jossa hiilikuituputki, on 5.

   Sain keskiön kiristettyä ja naksuminen lakkasi. Koeajoin ja totesin, että laakerivauriota ei todennäköiseti ole syntynyt. Aika näyttää miten kestää. Normaalisti hyvälaatuinen teollisuuslaakeri kestää keskiössä noin 30000 kilometriä.

   Alakuvassa keskiön vasen puoli. Keskiö on purettavissa seuraavasti: Löysytä ensin kammen pultit vuorotellen varovasti. Irrota sitten keskiöputken sisältä natsa pois kuusiokoloavaimella. Natsan tarkoitus on esikiristää koko paketti. Irrota kampi. Naputa varovasti akseli läpi, jolloin vetopuoli irtoaa; ratas ja kampi mukana. Tämän jälkeen voi Hollowtech-avaimella irrottaa koko keskiön tarkasteluun. 

(Esimerkkeinä keskiöistä Shimano, Sram, GPX, Chris King, Campagnolo, Truvativ, FSA, MegaExo, Ultra-Torgue, Token - siis kierteelliset keskiöt. Paremman avaimen kauppanimi on Park Tool BBT-9 Hollowtech 2 keskiötyökalu. Super B Classic- kauppanimellä myytävän työkalun väitetään olevan liian väljä, toki se on sitten myös halvempi.)

   Keskiölaakereita voi voidella hyvälaatuisella sprayvaseliinilla tai öljyllä. Kierteisiin kannatta laittaa hiukan rasvaa koottaessa, mutta mitään vanhanajan vaseliinitäyttöä en näihin keskiöihin suosittele. 

 

Pitäisi muutenkin satsata polkupyörän kotivaraosavarastoon ja erikoistyökaluihin. Ainakin vaihtajan korvakkeet pitäisi olla meidän molempiin pyöriin varalla.

 

Samalla kun talli oli lämmin, niin huolsin ja säädin pyöriä. Purin omastani pois tangon korotuksen. Olen ajanut gravelillä jo niin paljon, että kehoni on tottunut matalampaan ajoasentoon. Kuvassa Vyöryn tanko nyt alkuperäisessä korkeudessaan.

 

Kuvassa on Satori-merkkinen korotusadapteri säätörenkaineen ja pidennetty pultti ohjainlaakeriin. Jos joku tarvitsee niin saa ostaa pois, uusi maksaa 42 euroa, tämän saa kolmellakympillä. (postikuluineen)

Säädin Kirsin läskipyörää hieman. Laitoin seisontatuen taaemmas, koska talvella isompien kenkien kanta osuu siihen helposti. Lisäksi säädin Kirsin satulaa taaemmas. Satulan säätöön käytin vatupassilla otettavaa pystysuoraa linjaa pyörän keskiöstä ja siitä sitten taaksepäin 5 - 8 senttiin asti mitattuna satulan kärkeen. 

   Kirsi valitteli viimeksi polveaan poljettaessa, nyt etäisyys on samaa luokkaa kuin Kirsin gravelissä, jolla polkeminen ei ole aiheuttanut tuntemuksia polven seudulle.

 

 VIIKKO 52. - VIIKKO 1. vuoden loppuun.

Ma- Ensikosketus sisäpyöräilyyn pelkän trainerin ja Coroksen kanssa - 33,29 km - 1.04.

Ti- Lepo

Ke- Jouluaatto, Rapha festive 500 alkoi. Läskipyöräilyä ensin yksin ja sitten Kirsin kanssa, 

yhteensä 33,46 km - 2.35.

To- Rouvy Copacabana Titicaca Bolivia 20,25 km plus jäähdyttely 0,45 km.

Kävelyä Kirsin kanssa 3,50 km - 51 min.

Rouvy Karamea Westport Uusi-Seelanti 46,49 km plus jäähdyttely 7,73 km.

Pe- Läskipyörällä pimeässä 40,24 km - 2.24.

La- Rouvy Ironman New-York 89,45 km

Rouvy Kölnin ympäri Saksa 57,48 km plus jäähdyttely 10,42 km.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,58 km - 54 min.

Läskipyörällä 20,50 km - 1.22.

Rouvy Ljubljana Slovenia 17,63 km

Rouvy Platja de Granda Espanja 23,45 km plus 2,57 jäähdyttelyä.

--- 

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

--- 

Yhteensä Rapha festive 500 kilometrit 510 km.

Ajoaikaa festiveen meni 19:59, nousua tuli 3213 metriä.

Parhaat tehot yli 600 wattia, keskiteho tavanomaisimmin 180 wattia. 

Puhutaan siis 400 viikkokilometrin pyöräilystä, joka vuositasolla on yli 20.000 kilometriä.

Jos tänä vuonna saisi kasaan 10.000 vuosikilometriä ja jokusen yli 800 kilometrin kuukauden, niin voisi olla tyytyväinen. 

   Vuoden 2025 pisin lenkki oli 200 km. Nellim - Kiilopään keskus - Nellim. Tänä vuonna voisi sitten ajaa hieman pidempiäkin lenkkejä vaihteluksi.

 

Jouluaattoaamu, taustalla Apinavaara. Kuvassa on myös metso oikealla penkalla.

 

 

JOULU ON POP ja #festive500

 

 

 Minulla on vanha joulukoriste. Punainen tonttu, joka kantaa sylissään polttopuita. Sen pahviseen pohjalevyyn olen kirjoittanut vuosiluvun 1977 alle:  joulu is pop. Kuluneen 49 vuoden aikana moni asia on muuttunut, mutta joulu on edelleen pop minun mielestäni.

   Joulu on vapahtajan syntymäjuhla. Ihmisen toiseksi paras vapahtaja on ihminen itse. Itselleen pitäisi olla armollinen. Parhaan vapahtajan jokainen voi valita käsityksensä, mutta etenkin kykynsä mukaan. Sanotaan, että on helpompi uskoa, kuin olla uskomatta. Onko helpompaa perustella itselleen, ettei mitään ihmistä korkeampaa voimaa ole?

   On sanottu, että ihmisen suurin synti ei ollut siitä kuuluisasta puusta syöminen, vaan puusta alastulo. Laskeutuessaan elämään maan pinnalla ihminen oppi kävelemään, käyttämään työkaluja, kieltä ja niin edelleen. 

   Samalla hänen aivonsa kehittyivät, hän loi itselleen maailman jota ei enää hallitse ja jossa ei koskaan ole tyytyväinen. Viimeistään tässä vaiheessa hän kehitti itselleen pahimman vihollisensa: vihan toista ihmistä kohtaan.

   Theo Löbsack kirjoitti 1983 mainion kirjan nimeltä Viimeiset Vuodet. Siinä hän todistaa, kuinka ihmisaivojen kehitys on pysähtynyt ja juuri tästä syystä kuljemme kohti täydellistä tuhoamme. Vaikka kirjalla on ikää, siinä ei juurikaan ole mitään sellaista, mikä ei olisi toteutunut tai pahentunut vuosien vieriessä.

 

Itseään kaikkivoipana pitävälle ihmiselle on kova paikka myöntää, että jotain korkeampaa on. Vielä hankalampaa on ymmärtää, että Jumala on meissä kaikissa, koska "omaksi kuvakseen Hän hänet loi." Luulisi olevan helppoa olla armollinen itselleen, mutta ei.

   Minä olen selittänyt lukijoilleni monin tavoin blogivuosieni aikana, että meillä ei ole mitään muuta kuin se mitä on tässä ja nyt. Juuri nyt! Harhainen mielemme askartelee aina jossain muualla. Tulevaisuudessa, josta ei ole tietoa. Tai menneisyydessä, johon ei ole paluuta ja joka koskaan ei sujunut täsmälleen niin kuin sen muistamme.

   Vähemmän olen käsitellyt Jumalaa ja uskontoa viimeikoina. Puhumattakaan Jeesuksesta. Tiedättekö mitä Jeesus sanoi, kun sai sukset? Hän sanoi:  Jee! Sukset. Uskominen voi olla iloinen asia. Siinä on aina toivoa.

   Olen aiemmin todennut, että uskominen ei ole muodikasta. Silti osa ihmisistä etsii aina jotain. Parempaa? Merkitystä?

   Olkaa kokeeksi tänä jouluna armollisia itsellenne. Antakaa olla, ei maailma murehtimalla parane. Parempaa voi toivoa. Jos sitä ei halua kutsua rukoukseksi, niin keskustelkaa sitten Jumalanne kanssa muuten, isolla tai pienellä fontilla. Jos koette, että Jumalaa ei ole tai hän on kuollut, niin keskustelkaa sitten armosta itsellenne itsenne kanssa. Kuviahan me olemme - kaikki?

   Yksikätinen isoisäni, kahden sodan veteraani, preussilaisen kurin opettajani ja kasvattajani sanoi: "Ei saa luovuttaa, mutta joskus pitää antaa hiukan periksi."

  Se on helppoa ainakin jouluna, koska joulu on pop.

 

Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulunaikaa, vapahtajan syntymäjuhlaa, zenin läsnäoloa tai muuten vaan mukavaa oloa villasukissa, mustassa tai valkeassa joulussa.

 

VIIKKO 51.

Ma- Perinteistä hiihtoa 15,05 km - 1.55.

Ti- "Lepo" - pitkä päivä lumikolan varressa töissä. (Jyri Kjäll: "Vittu ei pysty!")

Ke- Lepo

To- Gravelillä Ivalossa pyöräteitä 50,21 km - 2.37. Pakkasta - 19 astetta.

Pe- Gravelillä työpäivän jälkeen 30,99 km - 1.32.

La- Lepo.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 9,15 km - 1.36.

       Gravelillä 21,29 km - 1.01.

 Pyöräilyä yhteensä 102,5 km - 5 tuntia ja 11 minuuttia.

 

 

 

Rapha Festive 500 

 

Osallistun Rapha Festive 500- tapahtumaan joulukuun 24. ja 31. päivän välisenä aikana. Tarkoitus on ajaa pyörällä yhteensä 500 kilometriä tuona aikana. Kilometrien kertymistä kohdallani voi seurata Stravan kautta. Linkki blogin internetversion oikeassa yläkulmassa.

   Mukaan lasketaan myös sisäpyöräily, jota varten olen hankkinut Wahoo Kickr Core-harjoitusvastuksen. Wahoo toimii yhteen pyörätietokoneeni Coros Duran, mutta etenkin esimerkiksi Rouvy-aplikaation kanssa. 

   Rouvyssä voi ajaa erilaisia realistisesti kuvattuja reittejä ympäri maailman tietokoneen ruudulta maisemia seuraten. Kickr Core reagoi ylä ja alamäkiin, vaihteita käytetään kuten normaalissa pyöräilyssä.

   Seuraavassa blogissani vuodenvaihteen jälkeen raportoin haasteen sujumisesta ja trainerista tarkemmin. Alhaalla kuvissa pyörän takana on lepoasentoon nostettu juoksumatto.

 

PITKÄ MAA

 

 

VIIKKO 49.

Ma- Lepo

Ti- Juoksumatolla 10,10 km - 1.08.

Ke- Läskipyörällä 20, o6 km - 1.17. - 20 celsiusta on paljon pyörän päällä.

To- Perinteistä hiihtoa 13,02 km - 1.35.

Pe- Gravelpyörällä Nellimintiellä, sivutiet liian pehmeitä. 40,19 km - 2.04.

La- Itsenäisyyspäivä. Kirsin kanssa perinteistä hiihtoa 8,45 km - 1.29. Kartalle muodostui Suomen joutsen (Strava)

Su- Lepo. 

Liikuntaa 7 tuntia ja 23 minuuttia.

VIIKKO 50.

Ma- Lepo

Ti- Perinteistä hiihtoa 11,15 km - 1.09. Uutta lunta, huono pito, työpäivän päälle.

Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 15,48 km - 1.40. Osa erittäin kovaa, lopussa 14 km/h vauhdilla 500 metriä.

Pe- Uuden tiskikoneen (20 vuotta vanha hajosi) nouto ja asennus, siivousta, pakkasta - 24 celsiusta.

La- Pakkasta - 30 astetta. Kävelyä Kirsin kanssa 2,95 km - 43 min.

       Juoksumatolla 10,17 km - 1.08. 

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa kevyesti 10,23 km - 2.00

       Gravelpyörällä päätiellä 21,21 km - 1.02. 

Liikuntaa yhteensä 7 tuntia ja 42 minuuttia.

 

Mukavan helpot kaksi viikkoa takana. Kaamos alkoi ja valoisaa aikaa on vain neljä tuntia. Kelit pelaavat aina näin alkutalvesta, jäillä on harvinaisen vähän vetttä lumen alla, joten hiihto sujuu kohtuullisesti.

   Olen harkinnut vakavasti pyörätrainerin ostoa. Kuutisen sataa pitäisi sijoittaa, jotta pääsisi sisäpyöräilyn makuun. Summa on aika iso minun nykyiselle budjetilleni. Vasen kantapää on parempi, mutta ei kestä päivittäistä juoksemista, jota en muutenkaan tekisi. Ei ole motivaatiota juosta päivästä toiseen. Pyöräilymotivaatiota olisi, joten ilman traineria on tyydyttävä siihen mikä on mahdollista pimeässä sekä liukkailla, lumisilla teillä ja oikeassa pakkasessa.

 

 

 

PITKÄ MAA

 

Tänään, 15.12.2026 maanantaina kello kymmenen jälkeen, maisema matkalla talviverkoille rajavyöhykkeen läheisyyteen. 

   Näkymä oli hiukan erilainen moottorikelkan tuulilasin takaa, kuin jos olisin katsellut samaan aikaan Etelä-Suomessa raitiovaunun sivulasin läpi kaupunkia, vaikkapa synnyiseutuani Tamperetta tai Suomen ainoaa oikeaa kaupunkia - Helsinkiä.

   Paitsi näkymä, myös ilmasto on nykyisin tähän aikaan vuodesta lähes poikkeuksetta täysin erilainen Etelä-Suomessa verrattuna Lappiin. Lapissa pitkät, viikkokausien kovat pakkasjaksot ovat harvinaistuneet, sää vaihtelee aiempaa enemmän ja lunta sataa useimmin. Etelä-Suomessa taas sataa vettä mustaan asvalttiin, välillä kaikki jäätyy sulaakseen seuraavana päivänä. Lumi alkaa olla harvinaisuus Helsingissä ja Tampereella.

   Paitsi näkymä ja ilmasto, myös ihmisten ymmärrys toistensa elämästä tämän pitkän maan eri osissa on täysin reaalitodellisuudesta poikkeava. 

   Meillä syötiin lauantaina koppeloa, sunnuntaina kasvissosekeittoa, tänään hirveä ja koska juomuksilta tuli siikoja, niin niitä syödään keskiviikkona. Koppelo on naarasmetso, juomus on verkko jään alla ja siika on kala, ihan noin yleistiedoksi, jos murrerajat ahdistavat.

   Ihmistä voi ahdistaa myös metsästys, kalastus ja lihansyönti. Perinteinen inarilainen elämäntapa pyytää luonnosta ruokaa. Pyytää, ei ota. Jos pyytää, niin saattaa saada. Jätin ampumatta kuluneella metsästyskaudella kahdeksan kertaa selvät metsästystilanteet, pelkästään turvatakseni potentiaaliset suvunjatkajat. Talviverkoilta olen vapauttanut liian pieniä kaloja kasvamaan tai syöttänyt harvat verkkoon kuolleet korpeille, koska jokaisella sudella on oma korppinsa. Myös minulla. Pyytäminen ei ole kaiken ottamista, kaiken tappamista.

   Kaupunkilainen, usein vihertävä ajattelu suotakoon niille, jotka kaupungissa haluavat asua. Mutta koko Suomea koskevia päätöksiä tehdessä tulisi huomioida enemmän paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Etelä-Suomen lämmössä haihtuvat muutamassa vuodessa ne asiat, mitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi kylmässä selviytymiseen. On aivan eri asia elää pakkasessa päivästä toiseen koko talven kevääseen asti, kuin tulla viikoksi nauttimaan Lapin talvesta hiihtokeskukseen.

   Kun kalastan, metsästän ja liikun luonnossa olen yhteydessä menneisiin sukupolviin ja kunnioitan heidän elämäntapaansa. Aivan samoin kun leivon piimäkakun sekoittamalla ainekset puuhaarukalla juuri ja juuri sekaisin muistan mummuni ohjeet. Olen siis yhteydessä menneisyyteen ja traditioihin.

 

Minua on syytetty, että käännän helposti keskustelun tai kirjoittamani tarinat itseeni. Käytän itseäni usein pelkästään esimerkkinä. 

   Kaikki alkoi kauan sitten syöpäsairaalassa, jossa osastonhoitaja pyysi minua tervehtimään joukkoa nuoria miehiä, jotka sairastivat samantyyppistä syöpää kuin minä. Olin tuolloin jo tervehtynyt. Oli ilta ja taksityössä satuin Pikonlinnan pihaan. Hetken mielijohteesta poikkesin katsomaan oliko tuttuja hoitajia töissä. Loppu on historiaa persoonani peliin laittamisessa.

   On totta, että kirjoitan varsin avoimesti ajatuksistani, tässä blogissakin. Olen muuttanut mieltäni monista asioista vuosien kuluessa ja koen sen pelkästään hyvänä asiana. Olen tehnyt paljon virhearviointeja matkalla tähän missä olen nyt. Oman elämän, saati oman mielen kehittäminen - tai oikeammin oman, suuren mielen sellaisenaan säilyttäminen, on vaatinut paljon ponnistuksia, myös uhrauksia. Suuri mieli ei ole parempi tai isompi kuin muilla, vaan se on itsessään riittävä ja siihen sisältyy pieni mieli, joka on ihmisen pahin vihollinen harhoineen.

   En millään muotoa enää näiden lähes kymmenen Lapin vuoden jälkeen väitä ymmärtäväni asumista tai elämää Etelä-Suomessa. Toisaalta hyvä elämä sellaisena kuin minä sen koen ei riipu asuinpaikasta.

 

Usein selatessa sosiaalisen median päivityksiä törmää lausahdukseen: on se helppoa kun ei ole vastuita tai velvollisuuksia. Tämä siinä yhteydessä kun joku tekee mitä haluaa, elää niin kuin hyvältä tuntuu. 

   Olen säilyttänyt itsessäni myös mustavalkoisen puoleni tietyissä asioissa: ehkä on kuitenkin niin, että jokainen on valinnut pankkilainansa, pitkät työpäivänsä - uransa, siittänyt tai synnyttänyt lapsensa itse valitsemansa kumppanin kanssa? Pitäisikö meidän, jotka olemme valinneet toisin olla hiljaa ja kätkeä saavuttamamme vapauden teot ja ajatukset.

   Typerintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut, on, että aina tehdessämme sosiaalisen median päivityksen olisimme aivan kuin esillä, ikään kuin nousisimme lavalle. Kertomalla tekemisistään voi myös yrittää vaikuttaa ihmisten valintoihin. Näyttämällä, että lähes kaikki on mahdollista jos on valmis tekemään itse asiansa eteen jotain.

   Pitkä maa, jossa kaikille itse asiansa eteen tekeville on tilaa. Emme kaipaa vapaamatkustajia tai työmme hedelmien jakamista maan rajojen ulkopuolelle. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistamme, vaikka maailma yrittää olla kuinka globaali tahansa.

   Meillä ei ole muuta parempaa kuin nämä hetket tässä ja nyt, tässä pitkässä maassa.

  

Lasit ovat Oakley Flak 2,0 XL Clear Black. Vahvuuksilla, pyöräilyyn, mutta erinomaiset myös metsästykseen, hiihtoon ja minun tapaani moottorikelkkailla.

Minähän en julkaise saaliskuvia? En ole puhunut mitään ruokatavarakuvista.

ONKO MIKÄÄN HYVIN?

 

 

Minä olen myönteinen ihminen. Ilman myönteisyyttä en olisi kuntoutunut henkeäni uhanneesta syövästä, en olisi menestynyt yrittäjänä tai ultraurheilijana. Myönteisyyteni on joutunut matkan varrella lukemattomia kertoja ankaralle koetukselle, usein ulkopuolisten asioiden vuoksi – minusta itsestäni riippumattomista syistä.

 

Suomen lähestyessä sataa kahdeksatta syntymäpäiväänsä myönteisyydelle on kaikilla elämän alueilla valtava tarve. Ei tarvitse kuin hetken selata uutisia tai sosiaalista mediaa, niin kielteisyys tunkee tajuntaan: ei yhteisymmärrystä päätöksenteossa, ei rahaa eikä rauhaa. Ei koko maapallolla tulevaisuutta.

   Mihin on hävinnyt myönteisyys ja usko tulevaisuuteen?

   Mihin on hävinnyt maalaisjärki ja tekemisen meininki?

   Mihin on hävinnyt kyky kestää normaalia elämän epämukavuutta, johon kuuluu sängystä ylösnouseminen aamulla, aamiainen, työpäivä ja lounas, harrastustoiminta työn jälkeen, illallinen ja ajoissa nukkumaanmeno. Kaikki edellä mainittu selvinpäin ja omista läheisistä huolta pitäen. Itsestä huolta pitäen.

 

Minut kasvatti kahden sodan veteraani, joka antoi oikean kätensä itsenäisyytemme puolesta. Häneltä opin, että huonoja päiviä voi olla, mutta ei kahta peräkkäin. Opin, että meillä kaikilla on mahdollisuus, mutta ei kaikilla kaikkeen. On pakko valita, kaikkea ei voi saada, eikä etenkään kerralla.

   Minun maailmassani myönteisyys huonoimpinakin hetkinä syntyy luonnon keskellä, lähtemällä liikkumaan omin jaloin Lapin luontoon. Kyky nähdä mitä hyvää on tässä hetkessä tavallisessa arjessa, ei tarkoita ajatusten tahraamista kielteisyydellä. Loputon kieriskeleminen maailmantuskassa ei auta, ei edes maailmaa itseään.

 

Meille inarilaisille on annettu mahtava näyttämö ainutkertaisen elämämme elämiseen myönteisesti. Järvet, metsät ja tunturit, niiden välissä hyllyvät suot. Solisevat pikkupurot ja vuolaat joet. Rikas, mutta hienovarainen eläin- ja kasvimaailma. Kesän tukala kuumuus ja loppumaton valo. Talven hiljainen kylmyys ja kaamos – yhden asian sinisen hämärän päivät.

   Kun istun nokipannukahvilla en todellakaan mieti maailman sotia tai syytä myöhäiseen talventuloon. En mieti metsässä hiihtäessäni tekoälyä, enkä maailman suurimpia harhaanjohtajia. Maantienlaitaa polkiessani tai juostessani päässäni eivät pyöri vähemmistöt eikä enemmistöt. Kaikissa noissa tilanteissa pelkästään hengitän ja olen kiinnostunut lähiympäristöni asioista ja ihmisistä.

 

Omassa elämässä meillä kaikilla, ja koko maapallon elämässä, on päivittäin lukemattomia vaikeuksia. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, tai ainakin niiden kanssa voi opetella tulemaan toimeen. Kertomalla itselle ja toisille siitä, mikä on hyvin, johtaa myönteisyyteen.

   Seuraavan kerran kun joku lähelläsi aloittaa valittamisen, kysy kohteliaasti: onko mikään hyvin? Se on hyvä alku.

   Myönteistä itsenäisyyspäivää kaikille!

--- 

Inarin Nellimissä alkaa kaamos 3.12. Seuraavan kerran aurinkoa voi täällä etsiskellä 11.1.2026.

--- 

 

LIIKU 

Jos haluat voida paremmin ja olla paremmassa kunnossa, niin lähde ulos liikkumaan. Sohvalla makaaminen ei nosta kuntoa eikä mielen iloa. 

   Liikkumisen ei tarvitse olla nopeaa tai näyttävää, eikä omia liikkumisiaan kannata vertailla sosiaalisen median palveluissa muiden liikkumisiin. 

   Kestävyysliikunta vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia; maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita panostamaan harjoitteluun mutta haluaisivat silti saavuttaa kaikenlaista erilaisten lajien tapahtumissa. Ehkä heidän pitäisi ryhtyä toimeen, ihan itse.

 

 

    

Pyöräily oikeassa talvessa on ihan helvetin kylmää hommaa, kuvassa pakkasta -20 astetta.

 

VIIKKO 47.

Ma- Gravelpyörällä 30,33 km - 1.37. Pakkasta - 16 astetta. 

Ti- Lepo

Ke- Polkujuoksua lumisilla poluilla 8,13 km - 1.09.

To- Perinteistä hiihtoa 10,02 km - 1.31.

Pe- La- Lepoa

Su- Metsästyskävelyä hangessa 5,67 km - 1.50. Pakkasta - 27 astetta.

 

VIIKKO 48.

Ma- Juoksu matolla 10,10 km - 58 min.

Ti- Juoksu matolla 10,10 km - 1.12.

Ke- "Lepo" , laitoin talviverkot, jäätä 5 -14 cm, en suositte jäälle menemistä.

To- Sauvakävelyä 5,27 km - 1.15.

Pe- Metsästyskävelyä hangessa 3,91 km - 1.30

        Juoksua lumipyryssä 8,02 km - 58 min.

La- Hiihto 10,46 km - 1.11. Tökki ja keräsi pohjiin.

Su- Hiihto 12,77 km - 1.37. Pehmeä latu jonka päällä kosteaa lunta.

 

MARRASKUUN SUMMAUS : 

Liikkeellä 43 tuntia enemmän ja vähemmän urheilumielessä, tästä pyöräilyä 464,55 km, juoksua 46,36 km, hiihtoa 33,25 km, loput metsästyskävelyitä ja muita jalkailuja.

 

Marraskuun edetessä Inarin talvi tiukensi otettaan. Välillä satoi vettä ja sitten taas lunta. Jäätä on järvissä 5 senttimetristä - 14 senttimetriin ja osittain kahdessa kerroksessa. Paine jään alla nostaa vettä verkkoavannosta ja tekee talviverkostelusta eli juomustelusta työlästä. Siikaa on syöty, eli tässäkin vaivannäkö kannattaa.

   Pakkasta on parhaimmillaan ollut hiukan alle - 30 astetta. Lunta on edelleen vähän, mutta juuri ja juuri hiihtämiseen riittävästi. 

 

Lintumetsällä, pakkasta - 27 astetta ja kapea valo.

 

Musta piste sulan vieressä on saukko.

Älkää menkö vielä jäälle.

 

Laitoin viimeisen kuvan tahallani ylösalaisin, jotta pyörtyneet eläinfilosofit näkisivät sen heti lattialta ylösnoustessaan uudestaan. 

Kestävää, itse metsästettyä riistaruokaa: metsäkanalintua marinoituna punaviinissä lisukkeineen. 

Terveisiä myös vihreän liikkeelle: lapset eivät suinkaan kasva kieroon, eikä heistä tule tappajia, kun heidät otetaan mukaan metsästämään. Päinvastoin, näin he oppivat että metsästys on huomattavan paljon muutakin kuin pelkkää ampumista, usein myös ampumatta jättämistä.