KOTIINPALUUN RIEMUA

Kotona!

 

Joku minua viisaampi on joskus sanonut: "Haaveet toteutuvat harvemmin, unelmat useammin."

    Taustalla lienee ajatus ihmisestä, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa eteen. Haaveilijat haaveilevat saamatta aikaiseksi mitään.

 

Tätä edellisessä päivityksessä 25.7. olimme 3400 kilometrin päässä kotoa, pienessä ranskalaisessa kylässä. 

    Nyt olemme kotona. 14 maata ja 11895 kilometriä. Ei huono. 

    Unelma tarjota Kirsille Lissabonissa kaunis illallinen toteutui. Kuitenkaan kumpikaan emme kaupunkiin erityisemmin ihastuneet. Lissabon näytti kuumassa heinäkuun paisteessa sotkuiselta ja meluisalta, toki myös kiinnostavalta monikerroksisen historiansa ansiosta.

    Paluu Portugalissa ylös pohjoiseen- Pohjois-Espanja - Ranska - Belgia (hiukan sivuttiin) - Luxemburg (hiukan sivuttiin)- Saksa- Tanska - Ruotsi, josta Haaparannasta kotiin pohjoiseen.

    Pitkä matka ja monenlaiset kulttuurit herättivät monenlaisia ajatuksia. Päällimmäinen ajatus on, että Inarin Nellim on hyvä paikka asua. Täällä on raikasta ilmaa ja kirkasta vettä, sekä tilaa nauttia niistä.

    Me Kirsin kanssa emme ole museoihmisiä. Haluamme nähdä ja tavata tavallisia ihmisiä tavallisessa arjessaan. Tämä toteutui jokaisessa maassa.

    Heinäkuu oli Euroopan mittaushistorian kuumin. Tästä syystä jätimme Espanjan keskiosat väliin, emme halua paistua tai joutua kananmunankokoisten rakeiden rummutettaviksi.

    Koko matkan hienoimpia kokemuksia oli Praha, Ranska, Tanska ja Saksa osittain. Seisoimme Saksan moottoriteiden Staussa, eli ruuhkassa, varsin huolellisesti. Myöhästyimme oikeastaan vain kaksi päivää, koska osuimme Euroopan lomakauden alkuun. Toki tämä, kuten kuumuuskin, oli tiedossa.

    Mitenkään halpaa ei matkailuautoilu tällä tavalla Euroopassa ole. Esimerkkinä voisi mainita Tanskan siltamaksut, yhteensä hieman yli 200 euroa ja Ranskan moottoritiemaksut. Toisaalta en ole ikinä ajanut niin hyvää ja hiljaista asvalttia, joten en moiti.

    Eilen istuimme kalareissulla Sulkusjärven Aittasaaressa, katsoimme toisiamme tulen loimutessa - Lappia emme vaihda mihinkään.

 

Jälkikirjoitus:

Moni lukija, joka on seurannut matkamme Facebook- ja Instagrampäivityksiä, odottaa minun nyt lausuvan jotain ilmastonmuutoksesta. Kuten Facebookkiin kirjoitin, kauhistuin Espanjan ja jossain määrin Portugalin kuivia aromaisemia. Kauhistuin myös Lissabonin sotkuja, muovipulloja ja muita eritteitä. Roskaa aivan liikaa luonnossa. 

    Jo takavuosina espanjalaiset hautasivat rikkinäiset kodinkoneensa ja muovijätteensä golfkenttien alle. Nyt siellä sentään jo hiukan yritetään, kuten Saksassakin.

    Kuitenkaan en vieläkään ymmärrä, miksi pieni Suomi on ottanut Euroopan kunnianhimoisimman hiilineutraaliustavoitteen. Kaikki jauhavat, että meillä on varaa. Jos katsoo julkista terveydenhuoltoa, vanhustenhoitoa, teiden ja siltojen korjausvelkaa sekä jossain määrin koulutusta, niin ei ole. 

    Ei varmasti ole!

    On lapsellista olettaa, että Afrikan, Intian ja  Kiinan vaurastuvat massat toimisivat toisin kuin me aikanamme. He haluavat kaiken sen saman, minkä me olemme jo saaneet. Ja se ei taatusti synny päästöittä.

    Jos tunnette tarvetta: kommenttiosioon omia mielipiteitä omalla nimellä, ei poliitikkojen jargoneita. Kiitos.

 

MÄ OON REKKAMIES

    Joku kysyi eikö maailma pyörisi ilman, että hammastahnaa rahdataan maapallon toiselta puolelta. Lopettakaa sitten hampaidenpesu, jos se on niin vaikeaa.

    Oletteko miettineet, kuka maksaa sähköautojen latausinfran. Entä miksi sähkön siirtomaksuissa on Suomessa valtava hintahaitari. Niinpä. Joku ne piuhat maksaa. Miten raskaan liikenteen sähköistäminen onnistuu. Nyt on jo hybrideitä, mutta paljonko akkurekka painaa ja paljonko siihen voi laittaa kuormaa.

    Vinkujia riittä, mutta harva hyppää rattiin ja tekee sen minkä aikamies vain voi...

VIIKKO 30.

Ma- 6,75 km - 51 min. Ranska Château-Larcher.

Ti- Lepo

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa Saksan Trierissä kaupungilla 9,13 km - 2.24.

To- 10,01 km - 1.07. Schwalmstadt, Saksa.

Pe- Lepo

La- Kävelyä Tanskan Gaskintin suojelualueella 2,37 km - 39 min.

Su- Pyöräilyä Kirsin kanssa 11,60 km - 1.18. Tanska Galskint, Fynin saari.

       12,51 km - 1.19. Tanska Galskint.

Yhteensä 29,27 km juoksua.

 

HEINÄKUUSSA juoksua yhteensä 116,13 km.

 

VIIKKO 31.

Ma- Lepo

Ti- Lepo

Ke- 3,20 km kävelyä Kirsin kanssa paikassa nimeltään Äs ja Äspus - 50 min

       6,06 km - 42 min. Iltalenkki lähellä Skulebergettiä Dockstassa Ruotsissa.

To- Kirsin kanssa vaellus Skulebergetille 5,00 km - 1.39. Vertikaalista nousua 306 metriä.

Pe- Lepo

La- Kotona Haapakurussa, kaatosade 10,04 km - 1.07.

Su- Nellim linjan lenkki 10,03 km - 1.09.

Yhteensä juoksua 26,09 km.

LISÄÄ KUVIA MATKAN VARRELTA

Eurooppa palaa. Juu osittain, ja minä juoksen kuoritakissa Saksan Treysassa. Kaatosade.

Rehellistä puunkaatoa Saksassa.

Versio tanskalaisesta voileivästä.

Tanskalainen ulkoilualueen grillipöytä ja nokkela varis.

Ruotsalaista muinaismaisemaa.

Teltta valmiina peräkärryssä, jossa nukutaan.

Yksityiskohta Saksan Trierin eräästä kahvilasta.

Karhunvatukka kypsyy Moselin laaksossa.

Rantatuoli 30-luvun tyyliin. Saksa.

Ruotsalainen peruna ruotsalaisessa liikenneympyrässä.

Ruukkialue Ruotsi, Gysingen.

Tanskalainen ampiainen jäätelökioskilla.

Kauriiden suojelualue Tanskan Fynillä.

Tanskan Fyniltä, hienoa metsää.

Suomessa tästä joku kantelisi oikeusasiamiehelle, Ruotsissa vaan naureskellaan.

Skulebergetillä Ruotsissa.

Luulajan rantaparkki.

Kivi tuli lasiin. Pohjoisruotsin tiet ovat huonossa kunnossa. Korjaus (lasivakuutus) matkalla kotiin Torniossa. Polar- Automaalaus Oy ja Hannu Toppala. Suosittelen, hyvä palvelu.

Elämä matkailuautossa ei poikkea elämästä kotona muuten kuin, että tilaa on vähemmän ja sauna puuttuu!

AJATUKSIA KOTIMATKALLA LISSABONISTA NELLIMIIN

Matkustaminen avartaa - sanotaan.

Matkustaminen opettaa olemaan hiljaa - sanon minä.

Ei ole yhtä tapaa elää elämää, Suomessa osataan vääntää loputtomiin eri asioista pääsemättä eteenpäin. Kun on ollut poissa kohta kuukauden ja lukee kotimaan uutisia, niin ihmettelee onko kyse edes samasta maasta, josta lähti. Saattaa mieleen juolahtaa, että palaako ollenkaan - siksi vaikeaa rinnakkainelo ja yhteisistä asioista päättäminen tuntuu olevan. Vaikeaa tuntuu olevan toisten ihmisten sietäminen, joka täältä Euroopasta katsoen on käsittämätöntä.

Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, koska en usko aikaan. Joskus se tulee minua vastaan ja joskus se menee ohitseni. On myös parhaita hetkiä, jolloin aika on tässä ja nyt.

San Sebastianin lähellä on Hernani- niminen paikka, jossa asuu 20.000 ihmistä. Ilmainen parkki vesihuoltoineen on rautakaupan naapurissa. Kamiina maksoi 449 tarjouksessa, mutta sitä ei nyt tarvittu. Lähellä oli nättiä, joki ja vihreää kävelymaastoa.

Ihmiset elävät suhteellisen samanlaista elämää riippumatta maasta. Tässä espanjalaisen kirjastoauton aikataulut kylässä nimeltä Cañizo.

Kun uutisoidaan hirveistä helteistä ja ihmisten kuolemista kuumuuteen paikassa, jonka keskilämpötila on 11 astetta vuodessa, tulisi käyttää suhteellisuudentajua. Ei -37 asteen pakkanen muutamana päivänä vuodessa tee Nellimiä elinkelvottomaksi. Sensijaan ilmastonmuutos, kuivuus ja lisääntyvä kuumuus ovat tosiasioita. Voiko niille tehdä mitään, minä en osaa vastata. Kuvassa Carragal Do Salin viileä aamu, Espanja.

Kaskaat sirittävät. Kuvassa muodonmuutoksen jälkeinen tyhjä kotelo. Hauska eläin.

Iltakuva Lissabonin Tejo- joelta.

Lissabon elää kiivaasti yötä päivää. Paljon ihmisiä - paljon elämää.

Ranskalaisen Airen, eli matkailuautoparkin, kirjakaappi. Maailma ei ole vielä täysin pilalla.

Puolalainen rekankuljettaja yrittää saada nukuttua kuumuudessa, auto käy tyhjäkäyntiä, jotta ilmastointi toimisi.

Jäi epäselväksi saako mennä jalan kovempaa.

Pisimmät tunnelit Espanjan ja Portugalin välissä ovat kolme ja puoli kilometriä pitkiä.

Pohjanmaan lakeus kalpenee espanjalaisilla peltomailla.

Tummat yöt ja kuvassa iltatuuli.

Hiljainen kylä, Cañizo, Espanja.

Pysähtynyt aika?

Cañizon baari, kaksi olutta (5,7%), mojito ja sähkö matkailuautoon vuorokaudeksi maksoi 6,60 euroa.

Tykkään kukista ja niiden syvistä väreistä.

Pientä siivousta. Jostakin luin, että itikoiden määrä olisi vähentynyt. Auton ikkunasta niitä ainakin saa siivota joka päivä.

Tämä halusi viiniryypyn. Sai.

Avohakkuita tehdään muuallakin kuin Suomessa. Ja sitä selluloosaa.

Tauko on aina paikallaan.

Carregal Do Salin parkki.

Kauniita kyliä löytyy Portugalista, Espanjasta ja Ranskasta. Tuntuu, että näissä maissa vanhoja rakennuksia arvostetaan.

Matkallemme on osunut satumaisia vuorimaisemia, vaikka emme varsinaisesti vuorille ole tähdänneetkään. Vaihde neljä ja 70 km/h ylämäkeen, parhaimmillaan kilometrejä. Ja sitten taas alas.

Atlantin rantoja.

Tiettävästi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa Kirsi paistaa Inarilaista ahventa Lissabonissa. Ja oli hyvää valkoviinin kanssa. Viini maksoi 0,85 senttiä litra. ALKO - otan osaa. Suomalainen ruokakauppa - otan vielä enemmän osaa.

Huhtikuun 25. päivän silta Lissabonissa. Alla menee juna ja päällä autot. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Kolme vuotta myöhästyttiin, korona vei mahdollisuuden matkustaa ja juhlia Kirsin pyöreitä. Mutta nyt onnistuttiin. Lissabon ja vatitarjoilu!

Halusimme kuulla Fadoa teatterissa, ei kapakassa. Onnistuimme. Chiado, Lissabon.

Kahvilla Rua Dos Douradoresilla.

Allekirjoittanut Pessoan museon edessä.

Ranska. La-Selle-en-Hermoy

Ranskalaisia croissantteja, suklaata sisällä toisissa, Kirsin nimipäiväpullat.

Leipuri toi kello 9.55 uunituoretta matkailuautoparkkiin myytäväksi. Ranska, Château-Larcher. Auto täynnä tuoretta leipää tuoksuu hyvälle!

Teemme itse ruokamme autossa, ulkona ravintolassa syömme korkeintaan pari kertaa viikossa. Lidl, Aldi ja Carrefour käyvät meille. Hyvälaatuinen valkoviini maksaa Ranskan Lidlissä vitosen.

Linnanmuurin vesihautaa.

Tyytyväiset matkalaiset Ranskassa. Une pint, vin blanc, merci, silvuplee! Pääasia kun yrittää.

Kotiin on tästä ranskalaisesta pikkukylästä noin 3400 kilometriä. Hui kauhia, sanoisi joku. Niin. Me kun käymme kotoa Helsingissä, niin se on 2300 kilometriä. Kun käymme kotoa Lidlissä, niin se on 440 kilometriä - lähin on siis Sodankylässä. Kaikki on suhteellista, mutta kotiinpäin yritetään.

JUOKSUT

VIIKOT 27. -29.

21,3 km - 18,5 km - 31,1 km

Kurinalainen juoksemiseen palaan, kun pääsen kotiin.

Ne, jotka seuraavat minua Facebookissa, Instagramissa ja Stravassa, ovat nähneet kuvia ja tunnelmia enemmänkin kuin tähän blogiin mahtuu.