KUINKA MONTA OLEN

 

Kirjoitan tätä matkailuautossa Monsantossa. Kaskaat sirittävät ja eläinpuiston kukon kieunta sekoittuu kaupungin taukoamattomaan kohinaan.

    Tukkani on eilisen kaupunkikävelyn tunnelmasta edelleen pystyssä, vaikka ajoin sen neljäsosamillin koneella parranajon yhteydessä. Taaksemme on jäänyt 6165 kilometriä Euroopan teitä. 

    Toukokuun lopussa siirryimme ensin Nellimistä Hämeenkyröön, sitten juhannukseksi Helsinkiin, jonka jälkeen varsinainen matka alkoi:

    Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Saksa, Ranska, Espanja ja Portugali.

    Lissabon. Käännepiste. Täältä lähdemme kotiin.

---

Kävelimme eilen seitsemälle kukkulalle rakennetun Lissabonin kapeita kujia. Aistimme arabivaikutteet, tuoksut ja fantastiset historialliset kerrostumat. Lopulta kosketin kädelläni Rua Dos Douradoresin ikivanhojen talojen karheita seiniä. Seisoin kenties juuri samassa paikassa, missä Fernando Pessoa oli kauan sitten seissyt suunnitellessaan tunnetuimman heteronyyminsä, Bernando Soaresin elämää.

    Silmäni kostuivat kun kävelin Kirsin perässä kohti Tejoa, jokea, jonka ylle Pessoa usein kuvaili tummien pilvien kerääntyvän ennen ukkosta. Joella kelluivat valtamerilaivat, jotka olivat uineet miltei kaksikymmentä kilometriä jokisuusta satamaan Huhtikuun 25. päivän sillan alitse.

    Vierailimme ensin Pessoan museossa, sitten kävelimme jyrkkiä mäkiä kohti Baixaa, otimme matkalla pakolliset kuvat Pessoan patsaalla ja lounastimme Rua Dos Douradoresilla, viehättävässä kahvilassa päivänvarjojen torjuessa paahtavaa iltapäivän kuumuutta. 

    Lounaalla keskustelimme viereisen pöydän iraelilaispariskunnan kanssa. Tarjoilija oli Brasiliasta, mutta oli ihastunut talveen vieraillessaan Norjassa. 

    Palattuamme lopulta Lissabonin mosaiikkilaattaisten jalkakäytävien uuvuttamina taksilla leirintäalueelle, suunnistimme altaalle. Uimme ja rojahdimme allasbaariin. Kirsi nautti cafe americanon suklaakakun kera ja minä sangrian. 

    Viereisessä pöydässä pieni, tummatukkainen poika pyydysti kärpäsiä. Ryhdyin sanattomaan leikkiin mukaan pojan riemuksi. Sain valloittavan, mutta harvahampaisen hymyn palkkioksi. Aina kun epäonnistuin, näytin itseäni ja käänsin peukun alaspäin näyttäen tyytymättömältä.

    Lopulta kysyin pojan vanhemmilta, puhuisivatko he englantia. Mies puhui vähän, he olivat ranskalaisia. Pyysin isää kertomaan pojalle, että olemme Suomesta, maasta jossa kärpäset jäätyvät talvella. Mutta että olemme onnekkaita, Papa-Noel asuu vain muutaman sadan kilometrin päässä kodistamme ja joskus Papan porot tulevat pihaamme.

    Pikkupojan hymy vain leveni.

    Siinä me olimme, kaksi pikkupoikaa auringossa. Kuinka onnellinen olenkaan, että olen pystynyt säilyttämään tämän osan itsestäni itselläni. Quantos sou - kysyisi Pessoa. Kuinka monta olen? Sen saatte löytää kirjoistani. Järjestyksessä toinen ilmestyy jouluksi ja sen nimi on: Yleinen tie päättyy.

    Matkustaminen on kohtaamisia, joskus kohtaa itsensä, tai sen, jota luulee itsekseen.

"Miten inhimillinen raitiovaunujen metallinen kellonkilinä olikaan! Miten ilahduttava näky pelkkä sade kadulla joka on noussut ylös syvyyksistä!

    Voi Lissabon, kotini!"  - Pessoa, oletetusti vuonna 1930.

 

LISSABONISTA

Fernando Pessoa.

Rua dos Douradores.

MATKAN VARRELTA, Ei AIKAJÄRJESTYKSESSÄ

 

Pöytä kiveä, verkko metallia.

Kahvitauolla Saksassa ennen Sexauta.

Laitoimme poismenneille kynttilän palamaan.

Kirchberg an der Jagst, Stellplazt.

 

Joze, 400 km ennen Bordeauxia. Ravintolan piha joen kupeessa.

Ei murheita, mutta moottorin lämpö tulee tauolla kaikki kabiiniin.

Munster, Ranska.

Viinitilalla ennen Bordeauxia, Haux. Chateau Peneau.

Ilmainen vesi ja jätevesihuolto, ilmainen sähkö. Maksullisen moottoritien palveluja. Ranska.

Ystävällinen naapuri kuvasi meidät Espanjassa. Saimme paljon tietoa Zaragosan alueesta, minne emme missään tapauksessa mene kiehumaan.

Pohjois-Espanja. Laredo. Playa del Regaton. Rannikolla on siedettävä lämpötila.

Lampunkannat hapettuneet.

Jouduimme ostamaan uudet asunto-osan akut. Laitoin kaksi AGM-akkua, 110Ah.

Koiranpesupaikka.

Juoksulenkillä espanjalaisilla caminoilla vuorilla.

Vuorilla tauolla.

Kuvasta ei näy, että sivutuuli puhaltaa 21 km/h ja kädet väsyvät ratissa.

Kohti Espanjan Zamoraa kuivien arojen halki.

Zamoran keskiaikaista keskustaa.

Lissabonin Lisboa Camping.

Pyreneiden mastiffi.

Espanjalaisen Zamoran ilmainen parkki matkailuautoilijoille, sisältää vesihuollot.

Instagramissa ja Facebookissa on myös kuvia ja päivittäisiä tunnelmia. Linkit niihin löydät blogin internetversion sivupalkista ylhäältä.

Emme ole suunnitelleet tätä matkaa varten mitään muuta kuin sen, että jos pääsemme Lissaboniin, niin sieltä lähdemme takaisin kotiin. Päivittäiset etapit tulevat täysin tunnelman ja sattuman kautta valituiksi.

---

Seison kapealla kujalla. Ovisyvennysten kiviset kynnykset ovat vuosisataisten askeleiden hiomat. Arabivaikutteisten seinämosaiikkien ylle kohoaa takorautaisten parvekekaiteiden parvi. Vanha ruosteinen lamppu odottaa viimeistä tuulenhenkäystä pudotakseen kolme kerrosta kivikadulle.

    Vihreä ovi on paksussa maalissa ja hämähäkinseiteissä. Seinä tuntuu karhealta mutta on hämmästyttävän viileä. Ei ole satanut pitkään aikaan, jalkakäytävän mosaiikki on liukas. Yläkerroksista parvekkeetomien huoneistojen suljetut ikkunaluukut tuijottavat sokeina. Ehkä juuri tuosta ikkunasta Bernando Soares heitti käytetyn tulitikkuaskin kadun kuiluun korkean ikkunalautansa yli. Silloin katu oli autio ja tyhjän rasian kopsahdus kaikui selvästi kadulla, aivan kuten se merkitsisi jotain.

    Nyt kadulla olin minä ja Kirsi. Rasia oli kadonnut, mutta kuulin sen kaiun.

     

ELÄMÄÄ MATKAILUAUTOILLEN

 

Kesä! Olen joskus miettinyt suomalaisten melankolista jähmeyttä, olisiko se vähäisempi ainaisessa kesässä?

    Olen 59- vuotias ja käytännössä työni tehnyt lukuunottamatta kirjoittamista ja ultrajuoksua. Kummallakaan edellämainitulla en ansaitse rahaa. Turha on kadehtia mahdollisuuksiani matkustaa Kirsin kanssa matkailuautolla. Ennen tätä hieman pidepää matkaa olimme reilu kaksi vuotta kotona.

Toinen kirjani kustannustoimitettiin Helsingin Rastilassa ennen Juhannusta. Kuvassa Sami Liuhto ideoi ja minä pidän kiinni, väitän vastaan tai luovun. Riippuu onko lause koherentti vai puuttuuko pilkku. Lievää sekavuutta, mutta kuvaukset kunnossa. Ilmestyy jouluksi.

Juhannus 2023.

 

Valkoposkihanhi lisääntyy ja paskan määrä lisääntyy. Liiallisen luonnonsuojelun tuloksena meriluodot muuttuvat valkoisiksi, puuttomiksi paskakasoiksi. Helsinki.

 

Aino Ackténin huvila Helsingissä.

Pakollinen (?) selfie. Kirsin kanssa pyöräretkellä Stadissa.

Laiva saapuu Katajanokalle.

Matkailuauton ajo laivaan ei ole lainkaan vaikeaa, mutta tilaa ei jää isojen väliin paljon. Taustalla naisoletettu rekankuljettaja (rekkanainen) yhdistää kylmäkuljetusrekan sähköön, etualalla ainoa naiseni nimeltään Kirsi.

Mies kannella ilman oletuksia.

Viro. Miksi on niin vaikeaa saada alkoholi Suomessa ruokakauppaan? Muualla Euroopassa meille nauretaan tämän vuoksi. Kieltolakikin aikanaan vaan lisäsi kulutusta.

Jos kysytte, että minne Suomen EU- rahat menevät, niin ainakin tänne. Tiet ovat pääosin hyväkuntoisia. kuva on Virosta. Toki erittäin rikkinäistäkin asvalttia kylistä löytyy, lähinnä Puolasta.

    Puolassa keskipalkka on 1300 euroa kuussa. Tuotantoon saa ihmisiä reilulla 800 eurolla kuussa. Huippuammattilaiset esimerkiksi it-alalla tienaavat saman kuin Suomessa ja enemmänkin. Ainoa ero on, että palkalla tulee Puolassa toimeen, toisin kuten Suomessa. Sveitsillä on varaa virkamiehiinsä, Suomella ehkä ei.

Pärnu, Konsen hieman väsynyt alue joen varressa.

Kahvitauko Latviassa. Kauniita paikkoja riittää ja ne näkee, jos malttaa pysähtyä.

 

Ystävien kanssa riemukas kohtaaminen Liettuassa.

 

Kaksi kuvaa Liettuan luonnosta.

Yksityiskohta Liettulaisen Paijesmeniain pihaleirinnän vessanovesta.
 

Puola Suwalki, kirjakaappi puistossa. Lainaaminen/kierrätys sallittu.

Suwalkin keskellä sijaitseva virkistysalue, lammen ympäri voi kulkea ja saareen menee silta.

Suwalkissa on kaksi leirintäaluetta. Kumpikaan ei houkutellut. Tämä oli meidän näkemyksemme yöpymisestä.

Suwalki ennen ja nyt. Hauskoja kuvatauluja, jotka kertovat vuosien vierinnästä.

Wyszkowin kirkon yhteydessä oleva ulkokappeli.

Kun saavuimme Wyskowin kirkon pihalle oli tilaisuus juuri päättynyt ja ihmiset lähtivät koteihinsa. Nähtyään meidät suntio esitteli kirkon ja ulkokappelin, mutta etenkin toivotti meidät tervetulleeksi. Hän jopa näytti vesihanan ja avoimen vessan paikan, vaikka niitä emme tarvinneetkaan. Illalla paikalle saapui vielä yksi ruotsalainen matkailuauto. Tuli mieleen, että jossakin Suomessa olisi käsketty painua helvettiin tai pihalla olisi ollut pysäköintikielto. Annoimme lahjaksi Nellimin kirkosta painetun kortin.

 

Varsovan kehätien tunneleita.

Sosiaalisen median päivityksissä ihminen julkaisee haluamaansa sisältöä. Meillä ei aina paista, eikä kahvitauko aina ole keskellä metsän vihreyttä.

 

Koska haikara saapuu Suomeen pesimään?

Suomi on tuhansien metsien maa, mutta muuallakin on rungoissa pituutta.

Ison matkailuauton kanssa tulee joskus hiki liikenteessä. Kuva on Wroclawista, ratikan ja peilin väliin jäi kymmenen senttiä.

Wroclaw jäi mieleen kirkkojen kaupunkina.

Ränninpää.

11 euroa vuorokausi kaksisataa metriä joenrannasta, aivan keskellä Wroclawia.

Tsekin tasavalta, pienten kylien välissä kukkulalla keskellä peltoja. Habrina ja Holohlavy.

Muistoja ritariajoilta.

Ajotie kukkulalle.

Praha. Joki on Vltava, saksaksi se on Moldau.

Prahan Prague Park Campingiin ja Prague Campingiin ajo tapahtuu kapeaa kujaa myöten.

Yksi Prahan monista silloista.

Saaresta leirintäalueen läheltä pääsee vuoroveneellä kolme kertaa tunnissa kaupunkiin. Veneeseen saa ottaa polkupyörät ja koirat.

Prahan Stare Miaston, eli vanhankaupungin, keskus.

Praha on valtavan suuri ja kesäisin täynnä ihmisiä. Kaupunki on minusta erittäin kaunis ja menee heti vierailemieni kaupunkien kärkikastiin.

Kirsi on punaisen mattonsa ansainnut.

Prahan kaupungin filharmoonikkojen kamarikonsertti. Solistina Stanislawa Jirku ja kuvassa Vlastimil Kobrle viulussa.

Tyytyväisenä konsertin jälkeen Rudolfinumin edessä.

Prahan Park Camping. Saimme paskaa palvelua Prague Campingillä, joten ajoimme 600 metriä edempänä olevalle Parkille, eikä suotta. Siisti ja avara paikka. 

    Paskalla palvelulla tarkoitan sitä, että ilman ennakkovarausta olisimme saaneet jäädä vain yhdeksi yöksi. Kuitenkin illalla kyseinen pulju ylitäytettiin niin, että kuorma-auton kokoiset raskaat autot jäivät ajotielle sikin sokin. Tekisinkö siis ennakolta varauksen ja jäisin kuitenkin ilman kunnollista paikkaa?

Pyykkipäivän riemua Prahassa Prague Park Campingillä.

 

ERIKOISUUKSIA

 

Hauska. Kirja hyllynä.

Näinkin voi matkustaa. Nojapyörä Helsingin Rastilassa.

Ellen erehdy, kyseinen moottori on myytävänä, ynnä muuta antiikkia. Tiedustelut Sami Liuhto, Käsitekirjat.

 

ELÄMINEN MATKAILUAUTOSSA

Eläminen matkailuautossa on samanlaista kuin kotona. Täytyy laittaa ruokaa, tiskata ja siivota. Olemalla ei missään, oppii arvostamaan olemista tässä ja nyt.

    Matka jatkuu.

VIIKKO 24.

Ma- Poluilla Hämeenkyrössä 8,81 km - 1.03.

Ti- Asvalttia ja hiekkatietä 21,05 km - 2.27.

Ke- To - Lepo

Pe- Poluilla 10,29 km - 1.10.

La- Lepo

Su- Tiellä 6,32 km - 46 km, keskivaikea pohjekramppi - käännyin pois.

Yhteensä 46,4 km - 5:26

 

VIIKKO 25.

Juoksua 0 km - polkupyöräilyä ja kävelyä.

 

VIIKKO 26.

Ke- Suwalkissa Puolassa 6,51 km - 45 min. Pohkeet ok-.

La- Prahassa iltalenkki 8,70 km - 1.00.

Muuten kävelyä tai pyöräilyä.

Yhteensä 15,2 km - 1:45

 

KESÄKUUSSA 140,02 km 

Ultrajuoksun osalta täytän juuri nyt tankkeja. Lepään.