Selvitäkseen järjissään tiedon tulvasta ihmisille on kehittynyt kiivas tarve määritellä kaikki. Hyvänä esimerkkinä on vaatimus kulttuurisensitiivisyydestä ammattilaisille. Mutta olenko minä, blogikirjoittaja, kolumnisti ja kolme kirjaa kirjoittanut jäähdyttelevä ultrajuoksija ammattilainen kirjoittaessani?
Kun kirjoitan tätä, sataa vettä. Vettä on satanut yli kaksi viikkoa lähes päivittäin - enemmän ja vähemmän. Nellimjoki, jonka varrella asumme, on kymmenen senttiä vaille kevään tulvarajasta. En muista näiden kymmenen pohjoisen vuoden aikana tällaista syksyn alkua.
Ylävesistö on ääriään myöten täynnä. Tällä tarkoitan itärajan kupeessa olevaa erämaajärviketjua, johon on yhteys kotijoestamme. Tämä järvi- ja jokiketju on Inarijärven taimenen luontaista lisääntymisaluetta ja maisemallisesti rikas.
Vettä riittää, syyskuussa alkava kanalinnunmetsästyskausi kertoo sitten riittääkö lintuja ammuttavaksi. Kylmä kevät, kylmä kylmä alkukesä ja hirvittävän kuuma loppukesä eivät lupaa hyvää. Nyt viimeistään on kaikkien etelän isoissa kaupungeissa asuvien syytä lopettaa lihansyönti ja polttomoottoriautoilu, jotta linnut lisääntyvät paremmin.
Jos joku ei ymmärtänyt, niin täytyyhän meitä poloisia pohjoisen villi-ihmisiä tukea luontaiselinkeinoissamme. Syksy on meille kulta-aikaa. Saamme metsästä marjoja ja herkkutatteja. Lisäksi olemme kyllästyneet taimenen, siian ja harjuksen syömiseen kesän mittaan, joten syksyn hirvi- ja lintusaaliit tuovat hyvää vaihtelua ruokapöytäämme.
Jos joku ei vieläkään ymmärtänyt, niin täytyyhän meidän metsäläisten kulttuuria ymmärtää. Pitää olla kulttuurisensitiivinen.
Olin viikolla työlounaalla Inarilainen-lehden päätoimittajan kanssa. Kirjoitan kolumneja kyseiseen aviisiin ja saan suoraa palautetta niistä, pääosin hyvää ja kannustavaa. Lukijoista joku oli epäillyt minua perussuomalaiseksi. Toistettakoon nyt tässä: olen poliittisesti sitoutumaton.
Jos jotakin olen, niin positiivinen konservatiivi. Tämä tarkoittaa, että suhtaudun positiivisesti käsillä olevaan hetkeen. Maailmassa(ni) on kaikki hyvin melkein koko ajan. Melkein. Konsevatiivi-sana kohdallani tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Eikä etenkään määritellä.
Määrittelystä käytännön kuvitteellinen esimerkki. Jos joku Inarin kunnassa asuva järjestää jonkin tapahtuman kaikille ihmisille, niin se on sitten kaikille. Erikseen ei tarvitse määritellä, että tilaisuuteen ovat myös tervetulleita sateenkaari-ihmiset ja yli yksivuotiaat suomenpystykorvat, joiden häntä on vasemmalle kiepillä. Ketään ei nosteta toisten yläpuolelle, eikä kenellekään hakemalla haeta etuoikeuksia. Siis etuoikeuksia.
Oman ihmiskäsitykseni mukaan me kaikki olemme tasavertaisia mutta emme tasa-arvoisia. Koska kaikki eivät pysty kaikkeen. Meillä on samat oikeudet, samat velvollisuudet ja samat mahdollisuudet. Viimeksimainittuja kaikki eivät pysty hyödyntämään ja se heidän itsensä on hyväksyttävä.
Tapasin eilen pitkän pyörälenkin kahvitauolla Ivalon kahvila Kuuputissa erään entisistä töistään minulle tutun henkilön. Hän on vasemmistolaisuuteen näkyvästi suuntaunut ja on käynyt kimppuuni Facebookin keskustelussa, joka koski woke-ilmiötä, ja sivusi cancel-kulttuuria. Meillä oli erittäin ystävällismielinen ja rakentava keskustelu. Tämä pieni sivujuonne kertoo elävän esimerkin siitä, että eriparisten ihmisten tulisi enemmän tavata toisiaan naamatusten Facebookkiin ulostamisen sijaan. Näin kaikilla olisi parempi mieli.
Edellisessä blogitekstissäni käsittelin pelkoa itsensä rikkomisesta urheilussa. Viime viikolla tajusin, että minulla on tällä hetkellä pää, elimistö ja jalat eriparia. Pääni ja elimistöni on harjoitettu kestämään ultrajuoksujen päiväkausien yksitoikkoisuutta. Nyt, koska olen juossut murto-osan normaalista, jalkani eivät kestä.
Eilen kävin faskiahieronnassa. Koska 6.8. hierottiin lihakset auki, olikin yllätys, että ne olivat edelleen auki. Sensijaan faskiat, eli kalvot, eivät. Eivät todellakaan - auts. Kehitys on autsista huolimatta käynnistynyt. On kai pakko hyväksyä, että yli kuusikymmenvuotiaana elastisuus entisestään heikkenee. Ilman ulkoista apua ei pärjää, mikäli aikoo liikkua paljon. Paljon on minulle normaali - teistä en tiedä, kertokaa.
Toisin kuten eräs länsirajan juntti on väittänyt, hillasato oli meillä Inarissa huono. Osittain syytän itseäni, sillä vasta sorsastuksen yhteydessä löytyi ylimennyttä korpihillaa mutta ei sorsia.
Sienisyksy on hyvä. Herkku- ja punikkitatteja riittää. Punikkitatti onkin ainoa punikki minkä hyväksyn. Olen pahoillani, isoisän opetukset kantavat edelleen: idästä ei tule koskaan mitään hyvää.
Kehotan yhteistyöhön. Jako lahtareihin ja punikkeihin ei toimi enää. Eriparisuus on rikkaus, josta löytyy keskitie.
On löydyttävä.
Ja kyllä, olen ammattilainen, sanomisen vapauden ammattilainen.
VIIKKO 34.
Ma- Juoksua asvaltilla lyhyellä kierroksella 11,01 km - 1.19.
Ti- Asvaltilla pyörällä 40,18 km - 1.44. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 2,48 km - 35 min.
Ke-Pe- Lepo
La- Juoksua poluilla 8,24 km - 1.02.
Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa 21,87 km - 1.57. Tarkistettiin marjapaikkoja, lopuksi satoi rakeita.
Kaikki pyöräily 62,05 km - 3:41 - Kaikki juoksu 19,43 km - 2:22.
GRAVELPYÖRÄÄN MAANTIERENKAAT, CONTINENTAL GP 5000 ?
Gravel- eli sorapyörän ja maantiepyörän erot eivät maallikon silmään erotu. Gravelissä ajoasento on pystympi ja pyörän geometria erilainen kuin maantiepyörässä. Keskeinen ero on renkaissa. Graveliiin voi ahtaa lähes 50 millimetriä leveät kumit, joissa on karkeampi kuvio. Maantiepyörässä renkaat ovat sileät ja 32 millimetriä alkaa olla paljon.
Uteliaisuuttani kokeilin Continentalin GP 5000 maantierenkaita Orbeani alkuperäisille vanteille. Continentalit ovat 28 millimetriä leveät. Käytin sisäkumeja, koska en halunnut sotkea litkun eli tiivistysaineen kanssa. Asennus sujui ongelmitta ja Continental nousi vanteille kauniisti. Painetta ajoon laitoin 6. Gravelissä 45 millimetrisessä Continentalissa käytän painetta noin 4.
Kapea rengas rullaa asvaltilla hyvin. Kiihtyvyys ja tehopainosuhde paranee. Pito oli satellakin hämmästyttävän hyvä. Siirtymät soralla sujuivat ongelmitta. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Mutta!
Minä asun Nellimissä. Minulla on tasan kolme vaihtoehtoa kun lähden kotoa: päätie Ivaloon asvalttia, Siikajärventie itärajalle tai Kontosjärventielle haarautuen, soraa ja Nellimintie loppu Virtaniemeen tai Kessiin, soraa.
Ivaloon ajettaessa pystyn gravelrenkailla hyödyntämään vanhan päätien sorapohjia jonkinverran. Lisäksi lähes kaikki pyörälenkkini lähialueilla välillä 15 - 50 kilometriä sisältävät soraa.
On muutakin.
Kuten maantiejuoksussakin, maantiepyöräilyssä olen tottunut hyödyntämään polkuja ja kapeita hiekkateitä reittejä yhdistellen. Tämä ei onnistu kapeilla maantierenkailla, vaikka niissä pistosuojaus onkin. Lapin sora on karkeaa ja joukossa on isompia kiviä vanteita hakkaamassa.
Vieläkin on muuta.
Juoksuvuodet ovat opettaneet, että yksitoikkoisuus ajan mittaan tappaa motivaation ja liikunnan riemun. Maantietä maantierenkailla polkiessasi olet maantien vanki. Et voi lennosta vaihtaa reittiä sorateiden kautta kulkevaksi.
Ja sitten on vieläkin muuta.
Todellinen ero maantierenkaan ja hyvän gravelrenkaan rullaamisessa asvaltilla on pieni. Ne ihmiset, jotka kyttäävät miten saisivat keskinopeutensa 26,5 km/h nousemaan 26,7 km/h - en kuulu heihin. Tarvetta itsetehostukseen ei ole näillä kilometreillä, eikä näillä saavutuksilla.
Niinpä minulta saa ostaa kaksi Continental GP 5000 koossa 28-622. Taitettavilla renkailla on ajettu kokolailla tarkaan 128 kilometriä. Halvalla, rengas maksaa tarjouksessa 52 euroa. Minulta saa kaksi yhden hinnalla plus postikulut.
Tai jos sittenkin ostaisi maantiepyörän gravelpyörän ja läskipyörän kaveriksi ?
Mitähän Kirsi sanoisi.
Täytyy kysyä.
 |
| Tässä Orbea 45 millimetrin renkailla. |
 |
| Tässä 28 millimetrin renkailla. |
