PULU PÖYDÄLLÄ JA MUUTA MATKAN VARRELTA

 

Aluksi epätoivoa. 

Miten kerron matkastamme ja kaikista niistä paikoista missä olemme käyneet?

Miksi ylipäätään kertoa?

Olen vuosieni varrella kehottanut ihmisiä tekemään valintoja elämässään. Kuka tahansa pystyy juoksemaan yli 96000 kilometriä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa ja matkustamaan matkailuautolla pitkin Eurooppaa sekä kirjoittamaan elämästään blogeja.

Eikö niin?

Ainakin, jos on tehnyt joitakin valintoja.

 

KESKUSTELUJA 

Tuntuu siltä, että aina kun olemme poissa Suomesta pitkiä aikoja matkailuautolla matkaillen, käynnistyy Suomessa jokin keskustelu. Vuonna 2023 pitkän, Lissaboniin asti ulottuneen matkamme aikana oli rasismikeskustelu. Nyt on kuulemma jauhelihakeskustelu.

   Matkalla ollessamme emme juurikaan seuraa Suomen uutisia. Mitä hyötyä on tietää, että Venäjä on lisännyt sotilaallista liikehdintää itämerellä jos aikoo kellua laivassa Tallinnasta Helsinkiin. Miten pelko edesauttaa mitään? Tai että itärajan välittömään läheisyyteen rakennetaan valtavaa sotilaallista keskusta, jos asuu muutaman kilometrin päässä itärajasta Lapissa?

   Kaikenlaisten uutisten ja keskustelujen arviointiin pätevät samat lainalaisuudet niin ulko- kuin kotimaassakin. Mikä on keskustelun tai uutisen tarkoitus? Kenenkä etuja se palvelee? Jauhelihakeskusteluun voisi veistää: ei ainakaan vegaanista tulevaisuutta hurmoksellisesti liputtavien tahojen etua. Jauhelihan tuotanto on Suomessa lisääntynyt yhdellä prosentilla ja kysyntä neljällä. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. 

   "Jauhelihapula" on koko Euroopan laajuinen. Pula lainausmerkeissä, sillä Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Tsekeissä, Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa lihatiskeissä on yllin kyllin tavaraa. Uskokaa minua, juurihan olen viimeisen neljän viikon aikana vieraillut useissa mainitsemieni maiden kaupoissa.

Maailma matkailuauton etuikkunan läpi näyttää huomattavan säyseämmältä paikalta kuin Suomen erilaisten keskustelujen läpi tarkasteltuna.

   Koronan aikana oli useita läkähdyttäviä kirjoituksia kuinka hyönteiset loppuvat maailmasta. Kertokaa minulle sitten, miksi nyt lähes viidentuhannen Euroopassa ajetun kilometrin jälkeen olen joka päivä joutunut pesemään tuulilasista ja auton keulasta ötökät pois nähdäkseni eteenpäin? Aivan sama oli 2023, jolloin kilometrejä tuli kaksinkertainen määrä. Muistan arvostettujen tiedemiesten nyyhkytarinat tuolta ajalta, joissa muisteltiin lapsena isän kanssa tehtyjä automatkoja ja tuulilasiin murskaantuneita hyönteisiä, joita muka ei enää ole. 

   Mitäs jos rauhoituttaisiin hieman?

   Kokonaan toinen asia on, että jo kymmenen vuotta sitten esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa alettiin pystyttää hyönteishotelleja puistoihin ja metsiin. Puhumattakaan Tsekeissä juuri lenkillä näkemiäni feromoniansoja kuusen kirjanpainajille, jotka aiheuttavat suurta tuhoa metsille.

   Eli: rakkaat suomalaiset, ei meidän tarvitse ihan yksin yrittää pelastaa maailmaa. Ja sitä nautaa viedään Lähi-Itään ja Afrikan pohjoisosiin Euroopasta todella paljon. Miettikääpä ihan itse miksi.

 

HAUSKAA

 Yläkuvassa jollakin on mennyt polkupyörällä pitkäksi.

 Tämä kaveri on monelle ikäiselleni tuttu TV:n lastenohjelmista 60- ja 70-luvuilta. Ahoi, hän sanoo. Se tarkoittaa Tsekiksi moi! Ystävien kesken.

 

URHEILUA

 

Kuvissa olen menossa metsään tai juuri tullut sieltä. Tsekin vuorilla Beneckossa. Kahdeksan kilomerin polkujuoksun virallinen nimi on Kalcouskel Tumel. 8,30 kilometriä taittui ajassa 47.42. Tämä tarkoittaa 5.45 km/h keskivauhtia. Todellinen vauhti vaihteli alkaen 5.25 - 4.15. Turpiin tuli yksi minuutti mäessä, jossa oli nousua vaivaiset 59 metriä, muuten meni tasaisesti. Harjoittelemattomuus tuntuu. Kilpailun vanhin osallistuja oli 79-vuotias. Facebookissa on sivuillani video tapahtumapaikalta.

 

KUKKIA

 

 

 

RUOKAA

 

Kirsi tsekkaa grilliä.

Tanskalainen jäätelö. Laktoositon.

Tanskalaista olutta, siideriä ja alla: Smörrebröd.

Tsekin kielellä Dokola Kafe tarkoittaa: kahvia koko ajan.

Alla Puolalainen käsitys pienestä kakunpalasta, Suwalki.

 

LIIKENNEMERKKEJÄ

 

Yllä varoitetaan saukoista! Alla puolalainen näkemys polkupyöräilijän ohjauksesta yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä.

 

HISTORIAA

 

Poznan on yksi Puolan vanhimmista kaupungeista ja sen vanha kaupunki, stare miasto, on yksi hienoimmista mitä olen nähnyt. Yllä kaupungin muurin muistolaatta.

 

Yläkuvassa Kirsi on Vähän-Beltin sillalla. Silta on 90-vuotias. Seuraavassa kuvassa hieman vanha penkki Galsklintin peurojensuojelualueella.

 

 

KAUPUNKEJA JA KYLIÄ

Poznanin stare miaston keskus.

 

Edellisessä blogissani olimme Tanskassa Galsklintissä. Sieltä etenimme Saksaan Flensburgiin täyttämään kaksi mukanamme kulkevaa saksalaista kaasupulloa. Lisäksi mukana on yksi suomalainen pullo. Kaasua tarvitsemme auton ja pesuveden lämmitykseen, ruuanlaittoon, grillaamiseen ja kaasujääkaappiin.

Sitten Kappel ja yöksi Neumunsteriin stellplatsille. Seuraava yö Potsdamin Marquart. Ohi Berliinin vanhoihin itäsaksan kyliin. Yöpaikaksi valikoitui Köbliz. Koukkaus Puolan rajan pinnasta Jilemniceen ystävien luo. Sitten ystävien kanssa Beneckoon vuorille. 

Tsekeistä Poznaniin, joka siis on eri asia kuin Potsdam. Kurkkukipuinen yö Lubawassa, jossa heräsin 61-vuotiaana. Ei saisi juosta kilpaa kylmiltään. Olimme käyneet apteekissa jo aiemmin Vrchlabissa, joten ei sekään nyt niin kauheaa ollut.

Puolaan Suwalkin tuttuun Eurocampingiin. Vesisateinen matka Salacrivaan, jossa yö kirkon kupeessa, paikassa jossa tiettävästi viimeisen kerran puhuttiin liivin kieltä. Joki on Salasti. Tie oli täysin urilla ja paskana Kaunasin jälkeen aina Panewezyziin asti kunnes maa vaihtui Liettuasta Latviaksi.

Ja sitten Viron Pärnu ja Konse.

Ja sauna! 

 

HELMIÄ

 

Tämä on eräänlainen katettu vesiputous. Vesi virtaa ylhäältä pisaroituen pitkin risukimppuja.

PYÖRÄILYÄ

 

En ole koskaan pyöräillyt hiekkaista merenrantaa. Laskuveden alta paljastuva hiekka oli kovaa ja kantoi pyörää. Pärnu.

 

STELLPLATSEJA

Stellplatz on saksankielestä vakiintunut nimitys matkailuautojen pysäköintipaikaksi. Tasosta riippuen saa vettä, voi jättää jätteitä ja jätevesiä sekä tyhjentää käymälän. Sähköäkin on tarjolla, jos sitä johonkin tarvitsee - onhan aurinkopaneeli.

 

ERIKOINEN LUONTO

 

Alakuvat ovat Karlovicesta Tsekeistä. Matej näytti meille hienoja paikkoja. Joku uhriutuja voisi sanoa, että alueelle ihmisten pääsy pitäisi kieltää koska luonto kuluu. Alueella on asuttu jo tuhansia vuosia, joten miksi ihmeessä se pitäisi nyt kieltää. Paikalla voi kiipeillä hiekkakivipaasilla mikäli omaa siihen koulutuksen ja eräänlaisen kiipeilyajokortin. 

   Uhriutumisen ja itsensä määrittelyn sijaan ihminen voi elää tasapainoista, kestävää elämää. Itsensä voi määrittää myös tekojen kautta.

LIIKUNNAT VIIKOILLA 19 ja 20.

Ma-Lepo

Ti- Odsherred pyöräilyä yksin 32,71 km ja Kirsin kanssa 21,08 km.

Ke- Vejrhöj vaellusta Kirsin kanssa 7,37 km.

To- Galsklint juoksua 8,04 km poluillakin ja pyöräilyä Kirsin kanssa 11,23 km.

Pe- Pyöräilyä yksin 53,31 km.

La- Kirsin kanssa pyöräilyä 23,77 km.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 10,59 km ja pyörällä yksin 52,13 km.

 

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa kävellen 5,59 km Neumunsterissä ja päivän päälle Potsdamissa pyörillä yhdessä 21,55 km.

Ke- Gunewalde juoksua 6,05 km.

To- Cunewalde pyörillä Kirsin kanssa 22,06 km.

Pe- Kävelyä Jilemnicessä Kirsin kanssa 5,69 km ja Matejin kanssa kilpailureitin kierto Beneckossa 8,92 km.

La- Retkeilyä 9,59 km.

Su- Lämmittely 2,74 km juosten. Polkujuoksukilpailu Kalcoyskej Tumel 8,3 km. Jäähdyttely 2,25 km.

 

LOPUKSI

Teemme mitä tahansa, luonto lopulta päättää. 

Viimeisessä kuvassa joutsen pesii keskellä Tanskalaista rannikkokaupunkia. Naaras hautoo ja uros uhittelee peilikuvalleen. Uhittelu ei auttanut, lopulta se palasi valvomaan pesintää.

AIKAINEN KEVÄT

 ALUKSI

 Tanska 8.5. Hindsgavlin peurojensuojelualue Fynin saarella, iltapyöräilyllä Kirsin kanssa.

 

NYT

Kirjoitan tätä Galsklintin leirintäalueella. Aurinko on juuri kadonnut Vähä-Beltin taakse Jyllannin niemimaan puolelle, kello on vähän yli yhdeksän illalla. Koko päivän on tuullut, lämmintä on ollut auringossa kahdeksantoista astetta, mutta tuuli on viilentänyt lämmön tunnetta iholla. Öisin on alle kymmenen astetta, alimmillaan viisi. Matkailuauton lämmöt menevät päälle iltakymmenen jälkeen. Aamuauringossa muovikorinen auto napsuu. Kahvikupin kanssa on mukavaa istuskella ulkona ja seurata lintuja, ohipurjehtivia laivoja ja purjeveneitä. Meri tuo omanlaisensa tuoksun, joka sekoittuu vihreän ruohon ja monien kukkivien puiden tuoksuihin. Syreenit, hevoskastanjat ja omenapuut - vain muutamia mainitakseni.

   Onhan tämä täysin toinen planeetta verrattuna kotipihaan Nellimissä. Siellä on neljäkymmentä senttiä lunta.

   Edellisessä blogipäivityksessäni kirjoitin: "Haluan juosta ja pyöräillä, sekä kirjoittaa hieman leudommissa olosuhteissa." Kirjoitin myös, että on aika vaihtaa elämäntapaa, mutta vain osittain.

Tervetuloa mukaan matkalle.

AINA ON AIKAA 

 

Lähdimme Nellimistä 28.4. Yöllä oli satanut lisää lunta ainakin seitsemän senttiä. Kesärenkailla pärjäsi silti mukavasti. Kuva on Rovaniemeltä matkan ensimmäisen yön jälkeen.

 

Matkasuunnitelmaa ei ole. On vain päivämäärä milloin pitää olla takaisin kotona.

Matkalla Ruotsiin poikkesimme Torniossa Keinäsellä ostamassa Kirsille polkupyöräilyyn niin sanotut flättikengät. Kengissä ei ole klosseja, joilla jalka kiinnitetään polkimeen, vaan sileä, pitävä pohja. 

   Kirsillä on Rovaniemi Ski&Biken asentamat nastalliset flättipolkimet ja näiden uusien kenkien kanssa jalka pitää poljettaessa hyvin. Monelta menee ohi, että Keinänen myy myös polkupyöriä sekä niiden tarvikkeita moottorikelkkojen ja mönkijöiden yms. ohella.

Vuonna 2023 pitkän Euroopan reissumme päätteeksi oli tarkoitus käydä vitsinä Haaparannan Ikeassa lihapullilla, koska emme menneet Lissabonin Ikeaan vaikka piti. Saimme kuitenkin kiven tuulilasiin silloin 2023 ja kävimme Torniossa paikkauttamassa vaurion Toppalan Hannun pajalla, joten aikataulusyistä oli ajettava ohi Ikean. 

   Nyt korjasimme puutteen. Hyviä olivat.

   Tankkasimme Ruotsin edullista naftaa ja kävimme Systembolagetissa ostamassa edulliset kuohujuomat, olihan vappu tulollaan.

 

Kuvat ovat Luulajasta, jossa jäänmurtajia vastapäätä on ilmainen parkki niille jotka sinne osaavat. Kuten kuvista näkyy, lumi alkoi olla katoava luonnonvara.

 

 Vappu Höga Kustenin Dockstassa, joka on Vaasan korkeudella. Pesin autosta pois alkumatkan kurat.

 

Ruotsin Salassa 2.5. juoksin kevään ensimmäisen lenkin shortseissa. Kuva on matkaparkista. Kaunis pikkukaupunki.

 

Götan kanavan varrella Borenholtissa on ilmainen matkaparkki. Alunperin oli tarkoitus ajaa kauemmas, mutta Motala kiinnosti.

 

Motalassa on Vätternin ympäriajon (polkupyöräkilpailu) kilpailukeskus ja alla oleva patsas on kilpailulle omistettu.

 Alla elämänlaatua Motalassa kesken pyörälenkin.

 

Pyöräily on alkanut maistumaan. Vuosien juoksemisen jälkeen on riemukasta innostua liikunnasta, jossa on hyvien välineiden kautta tyyliäkin. 

   Kateus on luonnonvaroista ehtymättömin. Jos harmittaa kuvia katsellessa, niin muistakaa, että seisoin pari kuukautta sitten vielä lumikolan kanssa turistien riemuksi katolla - lunta oli yli napaan. Voi tulla koittamaan miltä päivä käsilumitöissä tuntuu, myös alle kuusikymmenvuotiaat ovat tervetulleita.

   Juuri oli uutinen metsäyhtiöiden ulkomaisesta työvoimasta. Eikö raivuu kiinnosta nuorisoa? Entä lumityöt? 

   Paskatöitä? 

 

Matka Kööpenhaminaan lyhennettiin tuulen ja sateen vuoksi. Poikkesimme Örkelljungassa Bengtin Stellplatsilla. Suosittelen, Bengt tarjoaa kahvit liikeen aukioloaikoina.

 

Yllä kuva on Kööpenhaminan Charlottenlundin linnoituksesta. Leirintäalue on sikakallis, mutta halusimme kokea yhden yön. Ei huono. 

Kuten allaolevista kuvista näkyy, pyöräily on se juttu Kööpenhaminassa ja linnoitukselta keskustaan on vain seitsemän kilometriä.

 

Pyörätiet ovat loistavat, omat liikennevalot ja risteyksissä tukitangot, joista voi pitää kiinni valojen vaihtumista odotellessa. (mukavaa jos jalat ovat polkimilla, niin ei tarvitse laittaa jalkaa maahan.

 Aivan Kööpenhaminan ytimessä kahvilla.

 Pieni merenneito ja minä.

 

Orbea ja historiaa.

KÖÖPENHAMINAN JÄLKEEN

Yksi Tanskan vanhimmista leirintäalueista on Sanddobberne. Se perustettiin 1963. Alue on poikkeuksellinen luontonsa ansiosta. Paikat ovat keskellä dyynejä ja niiden väliin muodostuneessa luonnossa, metsäsaarekkeissa tai rannalla.

   Mustarastas lauloi niin että melkein tuli itku. Peipot. Sepelkyyhkyt. Rannan merilinnut.

Hörven (oikeassa kirjoitusasussa on tanskalainen ö eli o poikkiviivalla) luonto on poikkeuksellisen kaunis ja monimuotoinen.

 

Alakuvan Kirsi otti salaa. Käynnissä maailman tärkein asia: polkupyörien pesu.

 

Joku tykkää istua pilkillä vuodesta toiseen, me tykkäämme katsella uusia maisemia ja hauskoja juttuja. Mitä pidätte bussikatoksen tyylistä? Eikä siinä pilkkimisessäkään loppujen lopuksi mitään vikaa ole, kunhan muistaa edes reikää vaihtaa.

   Siltikin kysyn pitääkö ihmisen elää elämäänsä aina samalla tavalla, onko sinulla rohkeutta tehdä muutoksia?

 Tein matkan varrella seuraavanlaisen Facebookpäivityksen:

 

Joskus harvoin mietityttää olla suomalainen ulkomailla.

Esimerkki Tanskasta: Käytiin Kirsin kanssa kaupassa. Ostettiin kolme kestokassillista ruokaa; perunoita, kasviksia, kalaa, kanaa ja meille harvinaista sisäfilettä. Maitoa, leipää, juustoa, perunalastuja, kapriksia, muutama munkki ja muuta tavallista, vissyä ja mehua. Plus kolme pulloa viiniä ja kahdeksan olutta, meille vielä harvinaisempaa. Maksettiin sata euroa.

Tankattiin auto, maksettiin 1,6 euroa litralta kaasuöljyä.

Tultiin leirintäalueelle, maksettiin kaksi yötä yhteensä 50 euroa; sisältää sähkön ja karavaanipaikan plus normaalit muut palvelut.

Avattiin auton televisio, joka haki 48 ILMAISTA kanavaa, näistä neljä urheilua.

Miksi kotisuomessa kaikki maksaa niin saatanasti? Mitä me suomalaiset olemme tehneet väärin ansaitaksemme jatkuvan kyykytyksen?

 

Yläkuvassa on Kobaek Strandin ravintolan vessa ja lavuaarin vieressä oleva hylly. Ravintola on kohtuuhintainen ja tarjoaa hyvää ruokaa. Ei käsienkuivainta eikä paperia, vaan omat pyyhkeet, jotka käytön jälkeen heitetään pesukoriin.

 

 

 Aurinko on laskenut Isonbeltin sillan taakse.

 

 

Hetki ennen ylläolevan kuvan ottamista. Kiireetön vapaus. Vapaus ajatella ja olla siellä missä kulloinkin sattuu olemaan.

 

 

GALSKLINT

 

Leirintäalue sijaitsee Hindsgavlin peurojensuojelualueen vieressä Fynin saarella. Vanhan Vähä-Beltin sillalta noin kolme kilometriä etelään. Lähin kylä on Middelfart. Huippusiisti, edullinen ja fantastisten liikuntamahdollisuuksien vieressä olevaan alueeseen ihastuimme 2023 Euroopan pitkältä matkalta palatessamme. 

Peurojensuojelualueen aitaa. Keskellä olevien rullien kautta pääsee autolla. Sivuista kävellen tai pyörällä kuljettaessa on avattava portit.

 

 Tämä ei ole näköharha, vaan Middelfartin patsaspuiston hieman korkea penkki.

 

 Katsokaa noita tienvieren kukkia.

 

 Pyöräilijälle omat valot!

 

 

 

 

 

LOPUKSI

 

Me asumme näillä reissuilla autossa kuten kotonamme. 

   Tänään ajoin reilun viidenkymmenen kilometrin lenkin pyörällä.

   Kirsi piti lepopäivän.

   Laitoimme yksinkertaista ruokaa ja paistoimme lättyjä. 

   Ennen tämän blogin kirjoittamista hoidin pankkiasioita.

   Elämä reissuilla ei poikkea kotielämästä muuten kuin maisemien puolesta. On avartavaa nähdä uusia paikkoja, tavata uusia ihmisiä ja tutustua heidän tapaansa elää elämää. On riemukasta poiketa paikalliseen pyöräliikkeeseen ja selittää englanniksi, että haluan ostaa ohjaustangon pään tulppia kaksi kappaletta.

   Lopuksi aina löytyy yhteisymmärrys ihmisten välille jos niin halutaan. Meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista toisten ihmisten sietämisestä. Kulttuurimme on nuori, täällä Tanskassa esimerkiksi maaseudun pikkukylät juhlivat 900-vuotista eloaan.

   Aika opettaa. Etenkin jos on ajassaan läsnä.

   Meillä ei ole muuta aikaa kuin tämä.

   Miten aikasi käytät?

 

---

 

Jorma Melleri kirjoitti arvostelun kolmannesta kirjastani, voit lukea sen täältä.

 

Kiitos Jormalle kannustuksesta.

 

 

VIIKKO 17.

 

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 2,74 km - 44 min.

Ti- Gravelpyörällä 31,53 - 1.22.

To- Nellimintiellä juoksua 15,04 km - 1.37.

 

VIIKKO 18.

 

Ti- Luulajassa pyörillä Kirsin kanssa 13,10 km - 1.01.

Ke- Pyörällä 26,50 km - 1.13.

To- Dockstassa Kirsin kanssa pyörillä 11,90 km - 53 min.

Pe- Juoksua Ruotsin Salassa 10,02 km - 1.07.

La- Motalassa Kirsin kanssa pyörillä 16,59 km - 1.22. Yksin lisää 22,45 km - 2.09.

Su- Kööpenhaminassa pyörillä Kirsin kanssa 22,45 km - 2.09.

 

HUHTIKUUSSA tuli pyöräiltyä 465,38 km ja juostua 49,37 km.

 

Harjoitusaikaa veivät matkavalmistelut: matkailuauton itse tehty huolto omassa pihassa ilman nosturia (öljynvaihto, kaikki suodattimet, vaihdelaatikkoöljyn vaihto, yhden letkun klemmarin vaihto, jarrujen puhdistus ja tarkistus, käsijarrun säätö, nestetarkistukset ja katsastus) sekä muu matkan aiheuttama säätö.