Kuluvan vuoden marraskuussa tullee kuluneeksi yhdeksän vuotta elämää Nellimissä, Inarin Lapissa. Kun muutimme pohjoiseen, pelkästään muutimme pohjoiseen. Meillä ei ollut ennakkokäsityksiä tai tarkkoja odotuksia elämästä pienessä kuudenkymmenen kuuden asukkaan kylässä. (vaaliluettelossa noin 150 ihmistä)
Kirsin lausahdus:"...voisihan sitä kokeilla..." kertoo paljon asenteestamme. Meille kahdelle juuri mikään ei ole lopullista tai pysyvää, paitsi keskinäinen kunnioituksemme toisiamme kohtaan. Muuton ja asumisen taustalla oli alunperin ajatus : pääseehän Lapista välillä poiskin. Tai tarpeen tullen kokonaan pois.
Olemme olleet elämäämme erittäin tyytyväisiä. Jos joku luuli, että vuodesta toiseen jatkamme samalla tavalla, hän erehtyi. Viime vuonna keväällä vietimme vajaat kaksi viikkoa laatuaikaa ystävän luona Espanjan Rojalesissa. Aikaisempina vuosina olemme usein suunnanneet aikaiseen kevääseen, mutta etenkin kesään Unkarin kilpailumatkojen yhteydessä. Syy reissaamiseen on selvä, se on pitkä talvi.
Viime vuonna täyttäessäni kuusikymmentä toukokuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä havahduin puolileikilläni siihen, että mustarastas ei laula, eikä puussa ole lehteä. Näihin elementteihin totuin Pirkanmaan vuosieni aikana.
Kestitsin juhlaväkeä hyisessä toukokuun Lapin säässä kotini kesäkeittiössä. Samanlainen hyinen sää on nytkin, pääsisäisenä. Tämän hetken säätä korostaa ainainen tuuli ja poikkeuksellinen, lumeton jääkansi Inarijärven päällä. Suomeksi sanottuna ulkona on ihan saatanan kylmä, vaikka lämpömittari näyttää plus yhtä. Varsinkin, jos aurinko ei paista.
Myin toisen moottorikelkoistamme pois. Kahdeksan vuotta on tullut talvikalastettua ja samalla pidettyä kahta kelkkaa vieraiden varalta. Suurin polte kelkkailuun on sammunut. Kairaa on kierretty riittävästi, niin erämaata kun pilkkikairaakin.
On aika vaihtaa elämäntapaa, mutta vain osittain.
Jaamme Lapin vuotemme seuraavalla tavalla: Inarin kesä on elokuussa, sitten alkaa marjastus ja metsästyskausi. Loka- ja marraskuussa voisi olla jossain ihan muualla kuin Nellimissä. Joulukuussa alkaa oikea talvi ja sen helmi, kaamos. Oikeaa talvea jatkuu maaliskuun loppuun. Huhtikuusta kesäkuun puoleenväliin voisi jälleen olla jossain ihan muualla kuin Nellimissä. Heinäkuussa on hienoa kalastaa ja viettää aikaa kotimaisemissa. Ja sitten vuodenkiertomme alkaa taas.
On täysin selvää, että kuusikymmenvuotiaana en enää halua pukeutua talvivaatteisiin seitsemää kuukautta vuodesta. En myöskään istu pilkkipallilla jäätävässä huhtikuun tuulessa, enkä metsästä syksyn räntäsateissa, kuin vaihtelun vuoksi.
Haluan juosta ja pyöräillä, sekä kirjoittaa hieman leudommissa olosuhteissa. Siltikin, vaikka kaamos ja sen syvä rauha hyvää kirjoitusaikaa onkin. Lisäksi, koska teen osa-aikatöitä talvikautena lumikolan varressa, haluan talven jälkeen mahdollisimman nopeasti lämpimään.
Ilmastonmuutos tai ilmastonvaihdos näkyy näiden reilun kahdeksan vuoden aikana vietetyissä talvissa Lapissa. Niin hyvässä kuin pahassa. Monelle kokeneelle lapinkävijälle voi tulla yllätyksiä, jos retkiään suunnittelee pelkän kalenterin mukaan. "Koska niin on aina tehty"-filosofia on merkki jähmeästä ajattelusta ja voi johtaa epämiellyttäviin yllätyksiin: voi kastua muustakin kuin hiestä. Ainakin kelkan liukumuovit kannattaa olla kunnossa, jos mielii jyystää vettä lainehtivaa, kirkasta jäätä pitkin kohti Inarin Lapin onnea.
Pitkä talvi on myös mielikuva. Me yritämme olla päästämättä sitä liian pitkäksi. Ratkaisu on matkailuauto tai lentokone.
Kevätkantohankien loistetta ilman suksia tai lumikenkiä.
Makkaranpaistoa pälvillä, aurinkorasvaa tarvittiin.
Olen tehnyt hyvin selväksi, että en julkaise saaliskuvia. Vihaan kuvia, joissa joku istuu pilkkipallilla avannon ympärillä sätkivien kalojen seurassa.
Mutta savukalakuvia voin julkaista. Tämän laitoin kiusalla väärinpäin. Hackmannin haarukka on 19 senttiä pitkä.
Syy on selvä: saatuani kalan, verestän sen heti ja laitan saalispussiin. Vasta sitten on seuraavan yrityksen vuoro. Kyse on laadusta, ei määrästä. Paras kala on ruokakala, ja se totisesti savukala on. Lisäksi on järjetöntä onkia keväällä kaikki kutemassa olevat, isot naarasahvenet pois järvistä. Mutta jokainen tyylillään, en moralisoi.
Elämä on ulkona, joskus se on kylmää ja märkää. Yokon windblock-takki on hyvä.
Pitkien pyörälenkkien suola on kahvitauko.
Vaihdoin Orbeaan (gravel) kesärenkaat 18.4. Kuvan lenkillä oli vielä nastat, koska valumavesi jäätyy varjopaikoissa salakavalasti. Pihamme ja kotitiemme on silässä jäässä, vain hiukan hiekkaa näkyy siellä täällä. Lunta on puoli metriä.
Kuva on Rovaniemeltä, kevään tähänasti lämpimin päivä. Kirsi testasi Orbean Vectoria, jonka olin tilannut hänelle syntymäpäivälahjaksi. Pyörään laitettiin 40 mm leveät gravelrenkaat. Vaihteita on 16 ja levyjarrut, luonnollisesti. Pyörä painaa kymmenisen kiloa.
Kirsi ensimmäisellä lenkillä kotimaisemissa.
Näitä puuntekokuvia olen julkaissut aina keväisin. Koittakaa nyt nuoret keksiä jotain muuta kuin sosiaalidemokratiaa ja tuulivoimaa, että täällä tarkenee. Tarkoitan tällä, että me tarvitsemme uusia fiksuja ajatuksia ja ihmisiä tekemään asiat paremmin kuin minä tai minua edeltävät sukupolvet tekivät.
VIIKKO 14.
Ma- Läskipyöräilyä 30,05 km - 1.45. Märkää loskaa.
Ti- Gravelpyörällä 84,93 km - 4.07. Aurinkoa.
Ke- Juoksua 6,07 km - 47 min. Vastenmielistä.
To- Juoksumatolla 10,01 km - 59 min. Ulkotyöpäivän jälkeen.
Pe- Lepo
La- Gravelpyörällä 100,20 km - 5.07. Jäätävä pohjoistuuli ja lopuksi lumisade.
Su- Läskipyörällä 20,77 km - 1.22. Lumipyryn jälkeen.
Pyöräilyä yhteensä 235 km
VIIKKO 15.
Ma- Gravelpyörällä 30,52 km - 1.18. Uuden Yoko-pyöräilyasun testaus.
Ti- Lepo
Ke- Juoksumatolla 8,01 km - 57 min. Ulkona lumimyrsky.
To- Gravelpyörällä 40,85 km - 1.59. Aurinkoista.
Pe- Lepo
La- Gravelpyörällä 62,02 km - 2.57. Raaka, kylmä tuuli.
Su- Kirsin kanssa kantohankikävely Juoksemajärvien ympäristössä 7,16 km - 2.06.
Pyöräilyä yhteensä 133,3 km
VIIKKO 16.
Ma-Ti-"Lepoa"
Ke- Juoksua 10,24 km - 1.12.
To- "Lepo"
Pe- Kirsin kanssa gravelpyörillä 22,30 km - 1.31. Kirsillä uusi Orbea Vector.
Gravelpyörällä yksin 20,35 km - 51 min. Keskinopeus 23,9 km/h. Kesärenkaat.
La- "Lepo"
Su- Gravelpyörällä 33,16 km - 1.35. Polttopuunteon jälkeen. Kylmä tuuli.
Pyöräilyä yhteensä 75,8 km.
Elämä on aina tässä ja nyt. Jos mietitte elämänmuutosta, tehkää se nyt. Ei sitten kun.
Hyvää kevättä kaikille!
