Viikko 1.
Ma- Läskipyörälenkki Paatsjoelle 20,7 km - 1.21.
Ti- Ke- Lepo
To- Juoksumatolla 8,57 km - 1.00. Pakkasta - 33 astetta.
Pe- Juoksumatolla 20,60 km - 2.26.
La- Juoksumatolla vauhdinvaihtelua 20,20 km - 2.07.
Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 28 minuuttia. Pakkasta - 37 astetta.
Su- 13,12 km juoksua ulkona - 1.30. Pakkasta - 17 astetta.
Yhteensä juoksua 62,5 km - 7:05
Juoksemattomuuden taustaa
Kesäkuussa 2024 juoksin yhteensä 278 km. Kuukausi piti sisällään erikoisviikon Tievatuvan ja Kiilopään maisemissa, jolloin liikuin poluilla ja tunturissa juosten 120 kilometriä. Hiukan myös läskipyöräilin tuon määrän päälle.
Heinäkuun toisella viikolla tulin kipeäksi ja podin koronamaisia oireita parisen viikkoa. Yritin palata päivittäiseen juoksuun parikin kertaa loppukesästä, mutta lopulta luovutin. Törmäsin aina väsymyksen ja haluttomuuden seinään. Taustalla oli rikkonainen alkuvuosi vasemman jalan suraalihermokivun ja siihen saadun maaliskuisen injektion kautta. Pyöräily maistui, mutta juoksu ei.
Syyskuussa alkanut kanalinnun metsästyskausi toi toivottua vaihtelua elämään. Yllätyksekseni jouduin pureutumaan yhä uudelleen kolmannen kirjani viimeistelyyn kustantajani hiostaessa minua yksityiskohdilla. Sanalla sanoen päivittäinen juokseminen/harjoittelu tuntui viisaammalta jättää kokonaan sivuun.
Joulukuussa juoksin 149 kilometriä, eli minun mittapuullani en juossut lainkaan. Pyöräilyn ja metsästyskävelyiden myötä kuntotasot, mutta etenkin voimatasot, tuntuivat kuitenkin sopivilta.
Nyt ensimmäinen varsinainen harjoitusviikko 2025 on takana ja sen lopputuleman näette yllä.
Eteenpäin
Juoksemani reilut 94000 kilometriä ovat muunmuassa opettaneet, että innostuminen ei ole kuntoa. Lisäksi en ole innostunut, mutta juokseminen(kin) tuntuu vaihteeksi mukavalta.
Kolmenkymmenenkahden vuoden taival on opettanut myös kärsivällisyyttä. Ultrajuoksukunnosta ja kuntourheilukunnosta ei voi puhua samaan aikaan. Pohjoiseen muuttomme jälkeen minulle on kirkastunut, että tällaisessa ympäristössä olisi mieletöntä juosta rämpyttää tämän ikäisenä päivästä toiseen tällä taustalla. Mukaan harjoitteluun mahtuu hiihdon lisäksi myös pyöräilyä, mutta etenkin muuta liikuntaa erämaassa.
Metsästys polkupyörällä, metsäsuksilla, lumikengillä ja kahlaten/vaeltaen tuovat hyvää vaihtelua ja katkovat monotonisen päivästä päivään juoksemisen. Latvalinnunpyynti alkaa 10.1. ja jatkuu kuun loppuun asti.
Koska palasin osittain työelämään, minut pelastaa pitkien lumityöpäivien jälkeen juoksumatto. Kun on tehnyt lumitöitä käsin ulkona yhdeksän tuntia ei aina enää huvita lähteä ulos pakkaseen. Fyysisesti raskaiden lumityö- ja metsästyspäivien jälkeen kevyt verryttely juoksumatolla shortseissa palauttaa ja vetreyttää kehoa.
Ravinto
Huvittuneena olen seurannut keskustelua kasviravinnosta ja kasviravinnon eettisyyden kytkemistä ilmastonmuutokseen. Menen vankilaan ennemmin kuin lopetan lihansyönnin. Tolkun lihankäyttö kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kuten maitotuotteetkin. Päivitykset, joissa kysellään eläinten rauhan perään tai kysellään, että identifioitko itsesi vasikaksi, kun juot maitoa...parempi kun en sano mitään.
Ruoka on erittäin henkilökohtainen asia. Kestävyysurheilijana liputan niin sanotun välimerellisen ruokavalion puolesta. Kala (itse pyydetty, mutta ei Välimerestä), kana, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy. Tähän lisätään maitotuotteet kaikissa muodoissaan, sekä voi ja kananmunat. Punaista lihaa silloin tällöin. Myös leikkeleitä. Yli kaiken menevät kaksi ruokaa: erilaiset puurot ja metsämarjat. Kasviksiini kuuluvat kaikki mahdolliset, eri muodoissaan, myös palkokasvit ja pähkinät. Mutta en voisi kuvitellakaan liikkuvani normaaleja määriäni ilman lihaa.
Juon myös olutta ja viiniä, joskus teräviäkin, mutta en muista milloin olisin ollut viimeksi humalassa. Lisäravinteista käytän ainoastaan talvella D-vitamiinia ja kuuriluontoisesti B-vitamiinin sekä Magnesiumin yhdistettä. Runsaan hikoilun poistaman suolan korvaan joskus urheilujuomilla, mutta harvoin. Mitään proteiinilisää ei kaipaa, jos juoksee alle 800 kilometriä kuukaudessa eli liikkuu alle 750 tuntia vuodessa. Palautusjuomia (Teho tai Gainomax, sensijaan voi käyttää jos tuntuu siltä että lerssi alkaa vaipua.) Jos ette tiedä mikä lerssi on, kysykää vanhemmilta setämiehiltä, niiltä boomereilta. Niiltä, jotka eivät ole ottaneet itsestään selfieitä sian kanssa pahnoilla.
Totuuksia?
Minua ei kiinnosta paskaakaan, jos joku väittää että maailman voi pelastaa syömällä pelkästään kasviksia. Afrikassa mies ottaa kaksi vaimoa. Parempi synnyttää yhdeksäntoista lasta ja huonompi kahdeksantoista. Sitten asutaan peltihökkelissä ja ihmetellään mitä syödään kun on niin lämminkin, eikä saada satoa. Ja minunko (vapaaehtoisesti lapsettoman) pitäisi ajaa sähköautolla tai lakata käyttämästä autoni sisätilalämmitintä kun aamulla viideltä lähden lapioimaan 25 asteen pakkaseen, jotta maailma pelastuu?
Vaikka olen kaikkea muuta kuin sosiaalidemokraatti tai vasemmistolainen, olen sitä mieltä, että Suomessa on tultu kipurajalle voiton tekemisessä verorahoilla.
Teiden auraus sakkaa jopa meillä Lapissa kun Pimara-väyläpalvelut voitti kilpailutuksen ja jättää auraamatta eteläsuomen mallilla. Siikajärventie Inarin Nellimissä oli kuusi päivää auraamatta joulunaikana ja vasta paikallisen palomestarin luettua facebook-päivitykseni, jossa uhattiin Pimaraa rikosilmoituksella, tie aurattiin palomestarin virka-apupyynnön seurauksena.
Toinen on passiivinen eutanasia, jota on aloitettu harjoittaa myös Lapin terveyskeskuksissa. Kun hoitoon ei pääse tai hoitoa ei saa, ovat vaihtoehdot vähissä. Ajokortin uusiminen maksaa terveyskeskuksessa noin 60 euroa, yksityisellä 350 euroa. Arvatkaapa mihin tonnin kuussa tienaava eläkeläinen sijoittaa? Aivan oikein, ruokaan.
Positiivisuuden alkulähde
Minulta on usein kysytty miten löydän positiivisuutta elämääni. Jos luette edellisen blogitekstini, saatatte huomata että positiivisuutta ei välttämättä tarvita. Jos maailman näkee sellaisena miltä se omasta mielestä näyttää, voisi pohtia näkeekö maailmaa ollenkaan. Ja onko sillä edes merkitystä? Usein oman mielen katseleminen on maailman katselemista antoisampaa.
Herakleitos sanoi aikanaan, että kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.
Tuossa virrassa on aina mukana iloa ja naurua - siihen kannattaa hypätä mukaan ja antaa mennä.
Rautaportti, taustalla Nellimjärvi. |
Pakkanen kiristyy Paksuvuonolla. |
Inarijärvessä on saaria noin 3500. Saaret tarjoavat suojaa ja kauneutta kulkijalle läpi vuoden. |