HIDASTA

Pohjoisen ihmiselle nili on selvä asia. Minä tein uuden aluevaltauksen: nilimyllyn. Kymmenen vuotta vanhan tuulimyllyn jalusta lahosi, joten korvasin sen. Saa matkia.

 

HIDASTA AJATTELUA

Daniel Kahneman voitti taloustieteen nobelin vuonna 2002 ja pohtii ajattelua kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Kahnemanille nopea ajattelu on automaattista, intuitiivista ja itsestään käynnistyvää. Ajattelua, jossa reagoidaan ilman tietoista ponnistelua. Jossain tilanteissa nopea ajattelu on elinehto. Eläimille päivittäin villissä luonnossa ja ihmiselle esimerkiksi polkupyörän satulassa, kun auto yrittää ajaa päällesi. 

   Näin kävi minulle Tampereen Epilässä. Pyöräilin kaikessa rauhassa ajoradan vieressä erillisellä pyörätiellä, kun yhtäkkiä auto syöksyi suoraan kohti. Ilman vilkkua ja viistossa kulmassa, ajoradalta kääntyen pihaanajoon. En käynyt kysymässä mitä kuljettajan päässä liikkui. Tiedän sen kysymättäkin.

   Hidas ajattelu vaatii keskittymistä ja ponnistelua. Se on analyyttistä, tahdon alaista ja kriittistä. Hidas ajattelu vaatii pysähtymistä ja sitä tarvitaan uutta opittaessa tai yrityksissä ymmärtää suuria kokonaisuuksia. 

   Hidasta ajattelua voi harrastaa kauan kestävän urheilusuorituksen aikana. Ultrajuoksussa tai pitkänmatkan pyöräilyssä ehtii tuumia asioita monista eri näkökulmista. Yhtälailla romaania kirjoittaessa hidas ajattelu on tarpeen kokonaisuutta ajatellen. Draaman kaari ja niin edelleen.

   Hidasta ajattelua soisin hyödynnettävän ihmisen elämässä enemmänkin. Ihmisten pahoinvointi johtuu suurimmaksi osaksi ylenmääräisestä teknologiasta, jota väkisin tuputetaan jokaiseen tilanteeseen elämän varrella.

   Ihminen on luotu kohtaamaan ihminen. Oikeassa maailmassa niissä olosuhteissa, jotka kulloinkin sattuvat juuri siinä kohtaamisen hetkessä olemaan. Ilman kohtaamisia näivetymme ja alamme elää omaa elämäämme virtuaalisen virran keinotekoisten kohtaamisten saastuttamana.

   Yksi hyvä esimerkki on ruokarobotti. Miksi ei ihminen? Nuori kesätöissä tsupparina? Miksei ihminen voi viedä toiselle ihmiselle hänen tilaamiaan tavaroita, soittaa ovikelloa ja tervehtiä? Miksi pitää olla äppiä ja robotiikkaa? 

   Älkää sanoko, että se on mennyt sellaiseksi. Minä en ainakaan ole "päästänyt" mitään "sellaiseksi". Haluan kohdata ihmisiä, en koneita.

 

KYLMÄ ALKUKESÄ

Euroopan kierroksen jälkeen olen viikon nauttinut Pirkanmaalla normaalista Suomen kesästä normaalissa kesävarustuksessa. Vesisateessa ja pipo päässä. Kotona Lapissa jäät alkavat väistyä Inarijärvestä ja aurinko on pitkään paistanut yötöntä yötä.

   Suomessa herättää pahennusta sään arvostelu. Syy on selvä: paskakelejä yritetään epätoivoisesti puolustella isänmaallisella paatoksella. "Ei Suomesta kesällä mihinkään tarvitse matkustaa."

   Vitsit sikseen. Lämmön kokemus on hyvin henkilökohtainen. Se missä plus viisitoista on toiselle kuuma, toinen alkaa nauttia vasta plus kolmessakymmenessä. Karu totuus on, että jos todellisesta lämmöstä ja leppeistä illoista haluaa nauttia, on Suomesta lähdettävä etelämmäs. Niin kovin vähän meillä on keskimäärin kauniita päiviä.

 

STIHL

Ostin 23 vuotta sitten moottorisahaksi Stihl 25- merkkisen laatulaitteen. Nyt se päätti elämänsä. Saha ei suostu käymään enää tasaisesti puhumattakaan tyhjäkäynnistä. Kampiakselin tiivisteet vuotavat. Yritin viimeisenä keinona vaihtaa siihen kaasuttimen kalvot muun huollon ohessa. Ei auta mikään: sähköt ovat kunnossa ja tulppa uusi. Ilmansuodatin ja bensiininsuodatin ovat uudet. Kaasutin on puhdas, kalvot uudet ja säädöt kohdillaan. Mutta ei.

   Aika kultaa muistot. Minulla on Nellimissä kaksi erilaista Stihliä lisää. Toinen on legendaarinen 241C, jonka valmistus on lopetettu päästömääräysten vuoksi. Tämä saha on noin viisitoistavuotias. Sikäli on ihmeellistä miksi juuri tämän, elektronisesti ohjatun sahamallin valmistus lopetettiin, koska se käy aina optimaalisella ilman/polttoaineen seoksella.

   Toinen Stihl on isäni vanha saha, jonka mallia en muista, mutta ei sekään vanha ole. Tai mikä on vanha? Sahaksi? Karu totuus on, että on pakko ostaa uusi saha etelän mökille. Emme tälläkään kertaa olisi päässeet pelipaikalle ilman moottorisahaa. Syy tuulikaadot.

 

   Ilmastonmuutos näkyy kuusen kasvussa pitkin eurooppaa. Kuusikot kuivavat lukuunottamatta pohjoista ulottuvuutta ja kuusi pinnallisine juuristoinen on potentiaalinen tuulikaatopuu elinvoiman heikennyttyä tai kirjanpainajan toukkien jäljiltä.

   Nyt joku sähköautolataaja kiihottuu: "Alkaa se Koskinenkin taipua ilmaston suhteen." Kuten monesti olen todennut, en kiellä ilmastonmuutosta, vaan peräänkuulutan suhteellisuudentajua yrityksiin hoitaa sitä. En usko, että me pystymme sitä hoitamaan. Syynä on ihmisen ahneus.

   Ilmaisen puun polttaminen tuskin on ahneutta. Tai tuulikaatojen sahaaminen polttopuiksi. Eivät ainakaan sähköä tuottavan tuulimyllyn lavat heilu maisemassani. Eivätkä aurinkopaneelipellot, joita on häkellyttävän paljon Euroopassa, estä ympärilläni sadeveden imeytymistä maahan. Puhumattakaan paneelipeltojen ruuantuotantoon tarkoitetun maan varastamisesta.

 

LIIKUNTAA

Matkan aikana liikunta oli pääosin pyöräilyä joitakin lyhyitä juoksuja lukuunottamatta. Pyöräily maistuu myös kotimaassa, mutta juokseminen on alkanut kiinnostaa jälleen. En silti lupaa vielä mitään. Olo on edelleen Tsekeissä tapahtuneen sairastumisen jäljiltä puolikuntoinen.

VIIKKO 21.

Ma- Tsekeissä. Lepo/kurkku kipeä

Ti- Puolan Poznanissa kaupunkiin tutustumista, kävelyä 7,70 km - 1.52.

Ke- Lepo

To- Puolan Suwalkissa pyöräilyä Kirsin kanssa 12,19 km - 1.02.

Pe- Lepo

La- Viron Pärnussa pyörällä Kirsin kanssa 19,66 km - 1.33. Happi ei kulje.

Su- Lepoa, matka Suomeen. 

VIIKKO 22.

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa pyörillä, osin poluilla 24,19 km - 1.51.

Ke- Pyörällä 44,58 km - 2.14. Happi ei kulje vieläkään.

To- "Lepo" Metsätöitä.

Pe- Kirsin kanssa pyörillä asioilla 24 km - 1.42.

       Oma lenkki pyörällä, vetoja 30,96 km - 1.13. Nyt jo kulki hiukan paremmin.

La- Lepo/selkäkipu.

Su- Lepo/selkäkipu.

 

UUDET KUMIT

Vaihdoin pyörääni uudet renkaat. Entisten Vittoria Terreno Dry- renkaiden jälkeen halusin kokeilla Continentalin Terra Speediä leveydessä 45 mm. Ensikokemukset sekä polulta, että asvaltilta ovat rohkaisevat. Rengas pitää hyvin märällä ja nappulakuviosta huolimatta rullaa kohtuullisesti myös asvaltilla. Paineet ovat 3,5 barin luokkaa. Joku voi pitää tätä isona paineena grevelrenkaalle, mutta minulle se sopii.

Yläkuvan alimmainen rengas on takarengas, joka oli kuluneempi. Renkaat kestivät hiukan alle tuhat kilometriä. Terra Speed on muodinmukaisesti ruskeasivuinen. Tämä väri tuskin vaikuttaa ominaisuuksiin, mutta hintaan kylläkin.

 

Lopuksi kysyn, haluatko että pohtisin blogissani jotakin sinua kiinnostavaa aihetta tai ilmiötä? Jos näin, niin kommentoi. Kommentin voit jättää myös nimettömänä.

   Vuosien varrella, alkaen vuodesta 2011, tässä blogissa on kirjoitettu monista aiheista. Toisin kuten eräs omasta tahdostaan edesmennyt ystäväni, en kysele lukeeko tätä kukaan. Sen näen tilastoista. En myöskään kysele, haluatteko että jatkan blogini kirjoittamista. Siihen minulla on kyllä motivaatiota kaiken muun kirjoittamisen ohessa. 

   Aikaa tämä tietenkin vaatii, mutta mikä muu aika olisi arvokkaampaa kuin ajatusten jaettu aika?

 

PULU PÖYDÄLLÄ JA MUUTA MATKAN VARRELTA

 

Aluksi epätoivoa. 

Miten kerron matkastamme ja kaikista niistä paikoista missä olemme käyneet?

Miksi ylipäätään kertoa?

Olen vuosieni varrella kehottanut ihmisiä tekemään valintoja elämässään. Kuka tahansa pystyy juoksemaan yli 96000 kilometriä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa ja matkustamaan matkailuautolla pitkin Eurooppaa sekä kirjoittamaan elämästään blogeja.

Eikö niin?

Ainakin, jos on tehnyt joitakin valintoja.

 

KESKUSTELUJA 

Tuntuu siltä, että aina kun olemme poissa Suomesta pitkiä aikoja matkailuautolla matkaillen, käynnistyy Suomessa jokin keskustelu. Vuonna 2023 pitkän, Lissaboniin asti ulottuneen matkamme aikana oli rasismikeskustelu. Nyt on kuulemma jauhelihakeskustelu.

   Matkalla ollessamme emme juurikaan seuraa Suomen uutisia. Mitä hyötyä on tietää, että Venäjä on lisännyt sotilaallista liikehdintää itämerellä jos aikoo kellua laivassa Tallinnasta Helsinkiin. Miten pelko edesauttaa mitään? Tai että itärajan välittömään läheisyyteen rakennetaan valtavaa sotilaallista keskusta, jos asuu muutaman kilometrin päässä itärajasta Lapissa?

   Kaikenlaisten uutisten ja keskustelujen arviointiin pätevät samat lainalaisuudet niin ulko- kuin kotimaassakin. Mikä on keskustelun tai uutisen tarkoitus? Kenenkä etuja se palvelee? Jauhelihakeskusteluun voisi veistää: ei ainakaan vegaanista tulevaisuutta hurmoksellisesti liputtavien tahojen etua. Jauhelihan tuotanto on Suomessa lisääntynyt yhdellä prosentilla ja kysyntä neljällä. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. 

   "Jauhelihapula" on koko Euroopan laajuinen. Pula lainausmerkeissä, sillä Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Tsekeissä, Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa lihatiskeissä on yllin kyllin tavaraa. Uskokaa minua, juurihan olen viimeisen neljän viikon aikana vieraillut useissa mainitsemieni maiden kaupoissa.

Maailma matkailuauton etuikkunan läpi näyttää huomattavan säyseämmältä paikalta kuin Suomen erilaisten keskustelujen läpi tarkasteltuna.

   Koronan aikana oli useita läkähdyttäviä kirjoituksia kuinka hyönteiset loppuvat maailmasta. Kertokaa minulle sitten, miksi nyt lähes viidentuhannen Euroopassa ajetun kilometrin jälkeen olen joka päivä joutunut pesemään tuulilasista ja auton keulasta ötökät pois nähdäkseni eteenpäin? Aivan sama oli 2023, jolloin kilometrejä tuli kaksinkertainen määrä. Muistan arvostettujen tiedemiesten nyyhkytarinat tuolta ajalta, joissa muisteltiin lapsena isän kanssa tehtyjä automatkoja ja tuulilasiin murskaantuneita hyönteisiä, joita muka ei enää ole. 

   Mitäs jos rauhoituttaisiin hieman?

   Kokonaan toinen asia on, että jo kymmenen vuotta sitten esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa alettiin pystyttää hyönteishotelleja puistoihin ja metsiin. Puhumattakaan Tsekeissä juuri lenkillä näkemiäni feromoniansoja kuusen kirjanpainajille, jotka aiheuttavat suurta tuhoa metsille.

   Eli: rakkaat suomalaiset, ei meidän tarvitse ihan yksin yrittää pelastaa maailmaa. Ja sitä nautaa viedään Lähi-Itään ja Afrikan pohjoisosiin Euroopasta todella paljon. Miettikääpä ihan itse miksi.

 

HAUSKAA

 Yläkuvassa jollakin on mennyt polkupyörällä pitkäksi.

 Tämä kaveri on monelle ikäiselleni tuttu TV:n lastenohjelmista 60- ja 70-luvuilta. Ahoi, hän sanoo. Se tarkoittaa Tsekiksi moi! Ystävien kesken.

 

URHEILUA

 

Kuvissa olen menossa metsään tai juuri tullut sieltä. Tsekin vuorilla Beneckossa. Kahdeksan kilomerin polkujuoksun virallinen nimi on Kalcouskel Tumel. 8,30 kilometriä taittui ajassa 47.42. Tämä tarkoittaa 5.45 km/h keskivauhtia. Todellinen vauhti vaihteli alkaen 5.25 - 4.15. Turpiin tuli yksi minuutti mäessä, jossa oli nousua vaivaiset 59 metriä, muuten meni tasaisesti. Harjoittelemattomuus tuntuu. Kilpailun vanhin osallistuja oli 79-vuotias. Facebookissa on sivuillani video tapahtumapaikalta.

 

KUKKIA

 

 

 

RUOKAA

 

Kirsi tsekkaa grilliä.

Tanskalainen jäätelö. Laktoositon.

Tanskalaista olutta, siideriä ja alla: Smörrebröd.

Tsekin kielellä Dokola Kafe tarkoittaa: kahvia koko ajan.

Alla Puolalainen käsitys pienestä kakunpalasta, Suwalki.

 

LIIKENNEMERKKEJÄ

 

Yllä varoitetaan saukoista! Alla puolalainen näkemys polkupyöräilijän ohjauksesta yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä.

 

HISTORIAA

 

Poznan on yksi Puolan vanhimmista kaupungeista ja sen vanha kaupunki, stare miasto, on yksi hienoimmista mitä olen nähnyt. Yllä kaupungin muurin muistolaatta.

 

Yläkuvassa Kirsi on Vähän-Beltin sillalla. Silta on 90-vuotias. Seuraavassa kuvassa hieman vanha penkki Galsklintin peurojensuojelualueella.

 

 

KAUPUNKEJA JA KYLIÄ

Poznanin stare miaston keskus.

 

Edellisessä blogissani olimme Tanskassa Galsklintissä. Sieltä etenimme Saksaan Flensburgiin täyttämään kaksi mukanamme kulkevaa saksalaista kaasupulloa. Lisäksi mukana on yksi suomalainen pullo. Kaasua tarvitsemme auton ja pesuveden lämmitykseen, ruuanlaittoon, grillaamiseen ja kaasujääkaappiin.

Sitten Kappel ja yöksi Neumunsteriin stellplatsille. Seuraava yö Potsdamin Marquart. Ohi Berliinin vanhoihin itäsaksan kyliin. Yöpaikaksi valikoitui Köbliz. Koukkaus Puolan rajan pinnasta Jilemniceen ystävien luo. Sitten ystävien kanssa Beneckoon vuorille. 

Tsekeistä Poznaniin, joka siis on eri asia kuin Potsdam. Kurkkukipuinen yö Lubawassa, jossa heräsin 61-vuotiaana. Ei saisi juosta kilpaa kylmiltään. Olimme käyneet apteekissa jo aiemmin Vrchlabissa, joten ei sekään nyt niin kauheaa ollut.

Puolaan Suwalkin tuttuun Eurocampingiin. Vesisateinen matka Salacrivaan, jossa yö kirkon kupeessa, paikassa jossa tiettävästi viimeisen kerran puhuttiin liivin kieltä. Joki on Salasti. Tie oli täysin urilla ja paskana Kaunasin jälkeen aina Panewezyziin asti kunnes maa vaihtui Liettuasta Latviaksi.

Ja sitten Viron Pärnu ja Konse.

Ja sauna! 

 

HELMIÄ

 

Tämä on eräänlainen katettu vesiputous. Vesi virtaa ylhäältä pisaroituen pitkin risukimppuja.

PYÖRÄILYÄ

 

En ole koskaan pyöräillyt hiekkaista merenrantaa. Laskuveden alta paljastuva hiekka oli kovaa ja kantoi pyörää. Pärnu.

 

STELLPLATSEJA

Stellplatz on saksankielestä vakiintunut nimitys matkailuautojen pysäköintipaikaksi. Tasosta riippuen saa vettä, voi jättää jätteitä ja jätevesiä sekä tyhjentää käymälän. Sähköäkin on tarjolla, jos sitä johonkin tarvitsee - onhan aurinkopaneeli.

 

ERIKOINEN LUONTO

 

Alakuvat ovat Karlovicesta Tsekeistä. Matej näytti meille hienoja paikkoja. Joku uhriutuja voisi sanoa, että alueelle ihmisten pääsy pitäisi kieltää koska luonto kuluu. Alueella on asuttu jo tuhansia vuosia, joten miksi ihmeessä se pitäisi nyt kieltää. Paikalla voi kiipeillä hiekkakivipaasilla mikäli omaa siihen koulutuksen ja eräänlaisen kiipeilyajokortin. 

   Uhriutumisen ja itsensä määrittelyn sijaan ihminen voi elää tasapainoista, kestävää elämää. Itsensä voi määrittää myös tekojen kautta.

LIIKUNNAT VIIKOILLA 19 ja 20.

Ma-Lepo

Ti- Odsherred pyöräilyä yksin 32,71 km ja Kirsin kanssa 21,08 km.

Ke- Vejrhöj vaellusta Kirsin kanssa 7,37 km.

To- Galsklint juoksua 8,04 km poluillakin ja pyöräilyä Kirsin kanssa 11,23 km.

Pe- Pyöräilyä yksin 53,31 km.

La- Kirsin kanssa pyöräilyä 23,77 km.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 10,59 km ja pyörällä yksin 52,13 km.

 

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa kävellen 5,59 km Neumunsterissä ja päivän päälle Potsdamissa pyörillä yhdessä 21,55 km.

Ke- Gunewalde juoksua 6,05 km.

To- Cunewalde pyörillä Kirsin kanssa 22,06 km.

Pe- Kävelyä Jilemnicessä Kirsin kanssa 5,69 km ja Matejin kanssa kilpailureitin kierto Beneckossa 8,92 km.

La- Retkeilyä 9,59 km.

Su- Lämmittely 2,74 km juosten. Polkujuoksukilpailu Kalcoyskej Tumel 8,3 km. Jäähdyttely 2,25 km.

 

LOPUKSI

Teemme mitä tahansa, luonto lopulta päättää. 

Viimeisessä kuvassa joutsen pesii keskellä Tanskalaista rannikkokaupunkia. Naaras hautoo ja uros uhittelee peilikuvalleen. Uhittelu ei auttanut, lopulta se palasi valvomaan pesintää.