En ole koskaan aiemmin kirjoittanut miehenä olemisesta mitään. Minulle se on ollut itsestäänselvyys aina vuodesta 1964 lähtien, jolloin synnyin mieheksi. Mies, joka on sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, voi minusta vaihtaa autoonsa öljyt, käydä sitten suihkussa ja lähteä oopperaan tai neulekurssille. Stereotypioita joissa "suomalainen miehinen mies ei itke" tai "niistä nenäsi, pyyhi perseesi ja ole niinku muutkin miehet", on matkan varrella koettu ja koetettu soveltaa, mutta miehenä olemista ne eivät minussa ole muuttaneet miksikään.
Nykyisin täysin sairaassa intersektionaalisessa feminismissä tai muissa sukupuolten tasa-arvoisuutta korostavissa yli-ideologioissa mies on kovassa puristuksessa. Vielä enemmän puristuksessa ovat nuoret, miehisyyttään etsivät pojat. Nämä pojat ovat tutkimusten mukaan kriisissa tavallisen miehenmallin puuttuessa. Samaan aikaan netti tarjoaa vertailukohtia, jotka sekoittavat nuorten miesten pään lopullisesti. Niinpä on joukko nuoria miehenalkuja, jotka ihailevat ylimaskuliinista miesmallia. Tästä seuraa valitettavan usein ylilyöntejä. Ylimaskuliinisuuskin käy, mutta minusta miehestä pitää löytyä myös hieman pehmeyttä.
Jos on munat (penis, kulli, siitin ja niin edelleen) kiinni kasvaneena jalkoväliin ja tuntee itsensä mieheksi, kaikki on kunnossa ja on mahdollisuus löytää oma miehisyys omalla tavalla. Jos taas tuntee itsensä naiseksi tuossa tilanteessa ja kärsii siitä, on syytä hakea apua.
Minä olen koko ikäni korjannut ja huoltanut erilaisia koneita ja laitteita, sekä rakentanut puusta. Harrastanut urheilua eri muodoissa. Tehnyt metsätöitä ja polttopuita. Nykyisin myös metsästän. Olen aina lukenut paljon, nyt myös kirjoittanut kolme kirjaa, joista viimeinen on kustannusprosessissa. Olen aina laittanut ruokaa, myös leiponut, siivonnut, pessyt pyykkiä ja hoitanut viherkasveja. Käynyt tasaisesti erilaisissa kulttuuririennoissa, taidenäyttelyistä oopperaan. Minusta mikään ominaisuus ei sulje pois muita ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita. Sitäpaitsi kaikki edellä luettelemani asiat ovat ylisukupuolisia, kaikki voivat niitä tehdä sukupuolesta riippumatta!
Sensijaan vastustan äärimmäisesti sitä, että poika ei saa olla poika tai mies ei saa olla mies. On olemassa poikia ja tyttöjä. On olemassa myös muunsukupuolisia. Maailma ei kuitenkaan toimi vähemmistöjen ehdoilla, eikä koskaan tule toimimaan. Yhteiskunnassa kaikki eivät koskaan saa kaikkea, vaikka se eräiden päiväuni onkin.
Omia toteutumattomia haaveita ei omien lasten kautta saisi milloinkaan toteuttaa. Uskallan sanoa tämän, ulkopuolisena, vapaaehtoisesti lapsettomana. Jos äiti ruokkii pojan feminiinistä puolta tai isä tytön maskuliinista puolta, niin että kehitys häiriytyy, on tämä rikos. Selitykseksi ei riitä: "Mutta kun se haluaa." "Se" päättää sitten itse, aikanaan.
Minä kärsin lapsuudessani vakavista ristiriidoista kotona. Äiti halusi väkisin minusta yliopistoihmistä, isä taas ei tiennyt mitä halusi, paitsi viinaa. Siksi ryhdyin päättämään asioistani jo varsin nuorena ja kuten esikoisteokseeni kirjoitin: koitin olla vihaamatta vanhempiani kovin paljoa.
Poikia on saatava kutsua pojiksi ja tyttöjä tytöiksi. On täysin käsittämätöntä, että näin ei voisi tehdä esimerkiksi lastentarhassa. Joillakin edellämainituilla ideologioilla ei voi korvata eikä ohittaa geeniperimää tai evoluutiota. Jos joku tarhalainen kokee muunsukupuolisena tämän jaottelun eriarvoistavana, niin voi voi. Myöhemmin hän huomaa, että moni muukin asia on ja pysyy eriarvoisena. Yksinkertaisesti siksi, että kaikki eivät pysty kaikkeen.
Minun ikäisteni "traditionaalisten" miesten on kuitenkin muistettava, että mekään emme voi evoluutiolle mitään. Jos kehitys vie miehisyyttä toiseen suuntaan, on meidän se hyväksyttävä. Samalla huomautan, että naisten on myös hyväksyttävä tämä, ja se mitä siitä seuraa.
Sitä saa, mitä tilaa. Perinteisillä roolimalleilla ei ole mitään tekemistä tasapainoisen parisuhteen onnistumisen tai epäonnistumisen kanssa. Parisuhteessa kaikki voivat tehdä kaikkea, eikä loppujen lopuksi toista voi muuttaa tai opettaa. Sensijaan yhdessä voi oppia uutta ja muuttua, jos niin yhdessä halutaan.
Kirjailija Pekka Juntti sivusi kolumnissaan Isien tekemä metatyö jää turhan usein huomaamatta joitakin asioita ylle kirjoittamastani. Kun lukee kyseisen kolumnin kommentteja, ei voi olla ihmettelemättä missä todellisuudessa ihmiset elävät.
Nimenomaan sitä saa, mitä tilaa.
Moni voi kysyä onko se noin yksinkertaista.
Kyllä, onni on aina tässä ja nyt. Ja sitten kun sitä ei ole, on syytä itse olla tässä ja nyt.
Valokeilassa.
VIIKKO 43.
Ma- Gravelillä 32,61 km - 1.37. Kaisanrannantie, Einari.
Ti- Gravelillä Ivaloon ja takaisin 84,92 km - 3.52. (ajoaika)
Ke- Juoksua 5,02 km - 36 minuuttia.
To- Metsästyslenkki 7,06 km - 2,07.
Pe- Gravelillä Apinavaaralle 30,78 km - 1.39.
Kävelyä Kirsin kanssa 7,01 km - 1.43.
La- Metsästyslenkki Kirsin kanssa 8,76 km - 2.40.
Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 52 minuuttia.
Pyörällä yhteensä 148,32 km.
Laatuaikaa yhdessä.
VIIKKO 44.
Ma- Lepo
Ti- Gravelillä Tolosen risteykseen ja takaisin 100,77 km - 4.44.
Ke- Läskipyörällä maastossa 20,99 km - 1.22. Satoi lunta.
To- Metsästystä 2,15 km - 42 min.
Pe- Metsällä Kirsin kanssa 1,64 km + 3,04 km.
La- Juoksua maastossa 6,03 km - 44 min.
Su- Läskipyörällä rajamailla 20,85 km - 1.20. Kahdeksan astetta pakkasta.
Pyörällä yhteensä 142,63 km.
.jpg)
Kuten metsästys- ja lenkkikuvista voi päätellä, luntakin on tullut. Kohta alkaa pilkkikausi, metsäjärville pääsisi jo 6 - 15 cm jäälle. Mutta ei ole kiire, uimaan pääsee kotijoen rannastakin.
Lintumetsällä tauolla. Leivän päällä on rinkeli, ei siis makkara!
Se nyt vaan on nätti, hukanhuone.
Kuvassa maailman vanhin kahvinkeitin. Toimii edelleen.
Orbea on saanut ylleen lisävarusteet ja nastarenkaat.
Continentalin pistosuojattu 700 x 42 eli 28 x 1,60. 240 nastaa. Voisi olla leveämpi, aina 55 milliin asti, mutta minun tapauksessani ei ole järkeä laittaa graveliin ylileveää. Minulla kun on läskipyörä myös.
Kuva on otettu lenkillä 3.11. 2024. Märkävaaran rajavyöhykkeen reunalta. Kuvassa Vyöry Fatbike. Luomu. Sähköpyörää ei meille tule.
