Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 15. tammikuuta 2018

TYHJÄKÄYNTI KIELLETTY





Nykyihminen pyrkii suorittamaan jatkuvasti. Illuusio siitä että kaikki muutkin tekevät jatkuvasti jotakin on lujassa. Luovuus ja uudet ideat eivät synny tekemällä vaan ajattelemalla. Tähän ajatteluun olisi oltava tyhjää ja mitääntekemätöntä aikaa - eräänlaista tyhjäkäyntiä.
Tyhjäkäyntiä ei ole että istuu älylaite kourassa ja lukee uutisia vaan että pelkästään istuu ja vaikka katselee ikkunasta ulos. Näin menetellen ajatus on vapaa. Useasti tällaisina hetkinä mieleen tulee kaikki se mitä voisi tai pitäisi tehdä tai kaikki se mitä luulet että kaikki muut tekevät juuri sillä hetkellä. Se on kuitenkin harhaa. Eivät ne muut juuri sen enempää aikaiseksi saa vaikka kovasti sitä usein tuovatkin julki.

Ultrajuoksijana törmään tavoitteellisen harjoittelun myötä tunteisiin jotka eivät kestä päivänvaloa. Kun elimistön stressi nousee riittävän korkealle on helppo kerätä negatiivista ajatusmassaa väsyneenä tarpoessaan. Tässä onkin merkittävä ero tavoitteellisella harjoittelulla ja vapaalla juoksulla mistä kirjoitin viime kerralla. Vapaassa juoksussa myös ajatus on vapaa kun tavoitteellisessa puristuksessa kiinnittää huomiota laatuun ja vaadittuun vauhtiin.
Menneellä viikolla menin tietoisesti yli kehon hälytysmerkeistä. Seurauksena oli ensin yleisvitutus ja sen jälkeen sunnuntaina väsymyksen tunteen jalostuminen jaloissa kipuihin ja täydelliseen palautumattomuuteen. Nykyisillä harjoitusmäärillä jalkani ovat harvoin kipeät, harjoitusrytmi on omaksuttu ja tavoite kirkas. On aika ottaa tyhjäkäynti esiin hetkeksi.

Harjoittelu kuten elämäkin soljuu tasapainoisena täällä todellisessa Pohjoisessa. Usein mietin ihmisiä jotka pitävät Nellimiä jotenkin syrjäisenä tai kaukaisena paikkana. Miksi nämä ihmiset luulevat että Nellim on kaukana ja etenkin kaukana mistä ?
Lapin luonto on rauhallinen ja positiivinen. Ihmiset ovat positiivisia ja ottavat sinut vastaan sellaisena kuin olet ja jos kohtelet heitä empaattisesti ei sinulta puutu mitään täällä. Kaukana tämä on vain keinotekoisista arvoista ja elinympäristöistä. Turisti tulee tänne kokemaan lunta, kylmää mutta etenkin rauhaa. Erämaa antaa äärettömyyden ulottuvuutta ja perspektiiviä oman olemassaolon pienuuteen. 
Tyhjäkäynti täällä antaa ajatuksen vapauden ja syvän elämisen rauhan. Juurikin niitä asioita mitä ei voi ostaa. Luonnon joka ei anna mitään ellet laskeudu sen tasolle ja anna sen määrätä. Näin toimien avautuu väylä uudelle kokemisen tasolle.





Tekstin alussa oleva kuva on Paatsjoen sillasta kuten ylläolevakin. Kuvien ottohetkien väli on puoli tuntia juoksua. Ensinäkemällä ne ovat samanlaiset mutta ovat kuitenkin eri päistä siltaa kuvattu ja täysin erilaiset. 
Todellisuudessa luonto elää ympärillämme jatkuvasti - on sinusta itsestäsi kiinni kuinka lähelle sen päästät ja päällystätkö sen asvaltilla vai teräksellä. Vai annatko sen tulla ihollesi ? 
Luonnossa liikuttaessa on ehdottoman tärkeää että sinne ei aina mennä tekemään jotakin vaan pelkästään ollaan siellä. Nyt en tarkoita tapaa millä luonnossa liikut vaan ajatusta. Mukana voi olla kamera ja eväät mutta tarkoitus on pelkästään olla luonnossa. Ei metsästää, kalastaa, marjastaa tai valokuvata eikä liikkua tavoitteellisesti vaan pelkästään antaa itselle mahdollisuus tyhjäkäyntiin.




VIIKKO 2. HARJOITTELUNI

Lähdin viikkoon tietoisena siitä että menen yli omien rajojeni varmasti jos juoksen kuten edellisellä viikolla.

Ma- Aamulla 20 km - 2.18. (6.53min/km) Hidasta kestojuoksua, pakkasta -24 astetta.
Päivällä erittäin kova vauhdinvaihteluharjoitus 18 km - 1.48. Harjoituksessa juoksin vetosarjan 3-2-1-2-3, vetojen välissä matkavauhtia kilometri. Harjoituksen keskivauhdiksi jäi 5.59 min/km, parhaissa vedoissa hiukan yli 5 min/km) Minulle erittäin harvinainen harjoitus teholtaan, pyrkimys oli saada väljyyttä askeleeseen ja siinä onnistuin.

Ti- 20 km - 2.15. Hitaalla  ? ( talvi ja vaatteet) vauhdilla kestojuoksua. Vaati eilisen jälkeen keskittymistä.

Ke- Päivällä 10 km kevyttä - 1.06. Halusin toipua hieman enemmän. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 4 km.

To- Erittäin huonolla mielialalla.
Aamupäivällä 24,3 km - 2.37. Keskivauhdin alarajalla. 
Iltapäivällä 16,3 km - 1.51. Hitaasti. Paremmalla mielellä.

Pe- 20,1 km - 2.13. Hitaan vauhdin ylärajalla. Erittäin helppoa ja hyväntuntuista.

La- Kirsin vapaapäivä joten panostimme yhdessäoloon.
Aamupäivällä lumikenkäilyä Kirsin kanssa Palo-Pyhävaaralle 7,1 km - 1.54.
Iltapäivän lopuksi 10 km keskivauhdilla - 1.03. Pakkasta alle -4 astetta. Oli pakko juosta ennen saunaa etten mene täysin tukkoon.

Su- Päivällä mökillä makkaranpaistolla ja lumitöissä.
Illalla 17 km - 1.50. Keskivauhtia mutta kova vastatuuli teki lenkistä erittäin raskaan. Samalla huomasin että tulee turpaan kunnolla ensimmäisen kerran 7. viikkoon eli väsyn siten että en palaudu. 

Viikon loppuajatus : Positiivista on että keho ja mieli eivät ole väsyneet vaan jalat.

Yhteensä 156,2 km - 17 tuntia ja 4 minuuttia - 1011 metriä vertikaalista nousua. 

Viimeisen 4 viikon harjoittelumäärän keskiarvo 146, 7 km /viikko eli sieltä se salaisuus paljastuu kun puhutaan kestävyyden kehittämisestä - jatkuvuus ja tekemisen nöyryys.




Viimeinen kuva ei ole ihan terävä mutta en ole aina minäkään. Lunta vaarassa oli parhaimmillaan 120 senttiä, upeaa !
Jonkinverran satunnaisia kuvia myös Instagrammissa (ultrakoskinen) ja harjoittelustani Stravan profiilissa sekä lenkkien yhteydessä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

VAPAA JUOKSU

"Jos tässä kylässä ei päivittäin näe Pasin juoksevan ja rajamiesten partioivan niin jotakin puuttuu."
-Vanhempi kalastaja Onni Tarrinmaa



"Koskinen juoksee on arki tai pyhä. Pimeää tai valoista. Pakkasta, lunta tai muuta säätä niin Koskinen juoksee päivästä toiseen ja joskus kaksikin kertaa päivässä. Kun kyläläiset näkevät Koskisen kilometrien päässä kylästä ja parin tunnin päästä taas niin he kysyvät että edelleenkö se siellä juoksee, juokseeko se Koskinen koko päivän ?"

Keskiviikkona tapasin metsässä polkulenkilläni ryhmän turisteja lumikenkäilemässä oppaan kanssa. He ihmettelivät kun juostessani mutkaista lumikenkäreittiä otin puunrungosta kiinni, hyppäsin umpihankeen ja juoksin heidän sivulleen puoleen reiteen ulottuvassa hangessa. Pysähdyin ja kerroin heille ultrajuoksusta lyhyesti. He varmasti ihmettelivät edelleen kun jatkoin matkaani ja juostessani aina silloin tällöin koskin puiden vihreisiin ja lumipeitteisiin oksiin tai hankeen paljain käsin.

Tällä hetkellä en juokse koko ajan vapaasti koska harjoittelen tavoitteellisesti. On olemassa tavoite ja kaavamainen harjoitussuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi. Suunnitelma ei pakota mutta käskee. Ohjelma joustaa tuntemusten ja pohjoisen sään mukaan mutta vain tietyissä raameissa.
Etelän juoksijoille voi olla kokemus ottaa selfie pohjoisen lomalla munahangessa kun turpa on jäässä ja nenästä roikkuu metrin jääräkäpuikot. Todellisuudessa on erittäin kuluttavaa juosta pakkasessa ja lyhyessä kaamoksen päivässä tavoitteellisesti. Silti en vaihtaisi koska mielenrauha yhdistettynä lumiseen alustaan on rauhoittava kokemus. Harvoin on liukasta koska lämpötila on pakkasen puolella tasaisesti. Vaikeuksissa kyse on lähinnä askeleen pyörimisestä tai uppoamisesta erilaisilla lumilaaduilla tai sitten rintakehän liiallisesta jäähtymisestä kovilla pakkasilla.

Vapaassa juoksussa tärkein elementti on olla luonnon kanssa yhtä. Pitää pystyä tuntemaan luonto ihollaan ja jaloillaan. Norjassa painan joskus poskeni kiveä vasten tai ujuttaudun korkealla tunturissa lohkareen suojaan istumaan hetkeksi kuten eläin. Kotona Nellimissä kosketan säännöllisesti vapaasti juostessani puita ja oksia tai pystysuorilla nousuilla kaivan käteni pehmeään sammaleeseen.
Vapaassa juoksussa ei kellolla ole mitään merkitystä minkään suhteen. Minä mittaan matkan ja ajan mutta en juuri koskaan katso kelloa kun juoksen vapaasti paitsi arvioidakseni etäisyyksiä tunturissa tai muualla erämaassa. Kyse on yksinkertaisesti juoksusta itsestään ja juoksijan sopusoinnusta ympäröivän luonnon kanssa.
Tavoitteellisesti harjoitellessani käytän vapaata juoksua torjumaan maantiejuoksun yksitoikkoisuutta tai korkean harjoitusmäärän mukanaan tuomaa tympeää väsymystä ja pakonomaisuutta. Vastalahjana saan kyvyn itse-transsendenssiin jolla kykenen saamaan mieleni hiljaiseksi. Tässä tilassa, kuten menneen viikon pitkällä lenkillä 30 km jälkeen, pystyisin juoksemaan lähes ikuisuuksiin asti, kunhan joku syöttää ja juottaa ja mikäli saan pidettyä mieleni hiljaisena. Viimemainittu ei kuitenkaan koskaan onnistu loputtomiin.

Ylläkerrottu on täysin utopiaa niille ihmisille jotka eivät ole pystyneet kehittämään juoksuaan tai niille ihmisille jotka eivät ylipäätään halua tai tunne tarvetta kehittyä ihmisenä ja kehittää tuntemustaan olemassaolostaan.
Paras tapa kuvata tällaista juoksemista on kutsua sitä keskittymiseksi hetkeen ja läsnä olemiseksi juuri tuossa hetkessä. Tuntureilla juoksu muuttuu usein kiipeilyksi ja juuri vaativia rinteitä kiivetessä keskittyminen hetkeen nousee keskiöön. Yksi lipsahdus niin sinut saa kerätä ämpäriin tuhat metriä alempana. Tämä ei useinkaan ole leikkiä omalla hengellä vaan oma valinta kuinka monta ihmisen neljästä raajasta on tukevalla alustalla ja pitääkö ote. Ja etenkin miten keskittyminen säilyy juuri siinä hetkessä. Tunne että aika katoaa ympäriltä on sanoinkuvaamattoman upea ja olo näiden kokemusten jälkeen kirkas.

Vapaa juoksu on keskittymistä hetkeen ja läsnä olemista. Näitä taitoja voi yrittä jalostaa sitten muuhun elämään mikäli sitä muuta elämää kaipaa - siksi vahvoja ja kokonaisvaltaisia ultrajuoksukokemukset ovat kunhan uskaltaa vain antaa mennä.






VIIKKO 1. HARJOITTELUNI

Ma- Aamupäivällä 16 km - 1.49. Keskivauhti 6.50/km. Ahvenjärven lenkki hidasta kestojuoksua luonnosta tiellä nauttien.
Ilta 16, 6 km - 1.44. Keskivauhti 6.19/km. Otsavalossa Virtaniemen lenkki aavistuksen kovempaa vauhtia kuin aamulla. Pikkupakkasta koko päivä.

Ti- Kaisanrannan lenkki 22,5 km - 2.31. Keskivauhti 6.44/km. Pitkää ja hidasta väsyneenä ja mieli kireänä polanteisella (jäinen ja kalteva tienvieri) alustalla. - 6,7 pakkasta. Hyvä noususumma.

Ke- Talvisilla poluilla ja umpihangessa 10,3 km - 1.23. Voimaharjoitus ja mielenrauhaa luonnosta vapaasti juosten.

To- 40,4 km - 4.34. - 7,4 asteen pakkasessa tämä on kuluttavaa talvisella alustalla. Pitkää ja hidasta (6.47/km) Lenkillä join vettä puoli litraa ja otin yhden geelin. Vasta 30 km jälkeen juoksu asettui kulkemaan kuten sen pitääkin. Itse - transsendenssi ja mielikuvaharjoitus Unkariin sisältäen Uuttuperän riemukkaan nousun.

Pe- 10 km - 1.06. Erittäin pirteänä mutta -24 astetta pakkasta. Keskivauhti 6.39/km.

La- Aamupäivällä 20 km - 2.10 tasaista. Keskivauhti 6.30/km. Lumipöperöä.
Illalla 10 km - 1.02. Vauhdinvaihtelua mielialan mukaan. Keskivauhti 6.15/km (Parhaat kilmetrit alkoivat 5...) Enter Sandman. Otsavalolla ja lumisateessa.

Su- 10 km - 1.11. Oli satanut 40 cm uutta kevyttä lunta ja mitään ei oltu aurattu. Itseä säästäen.

Yhteensä 156,1 km - 17 tuntia ja 34 minuuttia. 1143 nousumetriä.

Kuuden päivän kilpailun alkuun on 114 päivää. Se on sitten mutta nyt pitää olla jo kovasti harjoittelun syrjässä. Ylläolevasta viikosta näkee että minä ainakin olen. 
Ei sitku, mutku ja joskus keväämmällä ja muut uudenvuodenlupaukset. VAAN NYT !!!

Viikko piti sisällään monenlaista. Merkitsin keskivauhdit ylös ettei kenenkään tarvitse sanoa että se on aina vaan sitä samaa. Ei todellakaan ole. Hiukan pakkaset ja lumisateet sotki mutta ne saattavat olla varjelustakin - etten riko itseäni.

Lenkkieni nimissä on joskus asiaa tuntemattomille englannin- tai muun vieraan kielen sanoja tai sanontoja. Tässä yksi selitys lauantain illan tunnelmaan :



 Nellimin virallinen lumensyvyys 69 cm 7.1.2018 kello 16.10. Lunta on vähemmän kuin viime vuonna, todellisuudessakin.


 

maanantai 1. tammikuuta 2018

TIEN PÄÄLLÄ

VIIKKO 52. HARJOITTELUNI AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 12 km - 1.23. -27 asteen pakkasessa palauttavaa juoksua osittain Juoksemajärvien jäällä lumessa moottorikelkan ajourassa. Paskallakäynti tässä lämpötilassa kesken lenkin avartaa sopusointua ympäröivän luonnon kanssa rinnakkain elämisestä.

Ti- Aamupäivällä 31,3 km - 3.34. -12 asteen pakkasessa pitkää ja hidasta tiellä mutta mukana voimaosio; kilometrien 11,5 - 18,5 välillä juoksin Tiaisniemeen poropolkua pitkin.
Illalla 16,6 km - 1.37. Aamupäivään nähden erittäin kovalla vauhdilla. Kokonaisuudessaan huippuharjoittelua sekä määrän että tehon/voiman suhteen.

Ke- 20,1 km - 2.16. Kuuden päivän kilpailujuoksua jäljitellen hiljaa ja määrätietoisesti. Luonnollisesti väsynyt edeltävistä päivistä mutta kone käy yskimättä.

To- 16 km - 1.53. -23 asteen pakkasessa juoksua Haapakurussa aina Sarmijärvelle asti moottorikelkkauraa. Käytän tämäntyyppistä juoksua estämään maantiejuoksun aiheuttamaa tylsyyttä. Joku kysyy miksi en hiihdä - tarkoitus Unkarissa on juosta, ei hiihtää ja pohjakuntoni vaatii juoksukilometrejä jotta jalat kestävät kilpailun rasitukset iskutuksen suhteen.

Pe- 23,1 km - 2.43. -12 astetta pakkasta ja vaikea liukas keli. Tapasin ystäviä reitin varrella pariinkin otteeseen sekä tutkin otsavalossa tietyömaata Kaitavaaralla. Hidasta kestojuoksua joka rytmillisesti meni väärin  johtuen edelläkuvatuista tapahtumista mutta harjoituksena ajoi asiansa. Hyvät nousumetrit.

La - Lepo. Kävelyä Kirsin kanssa metsässä reilu puolitoistatuntia. Kirsin vapaapäivä, joten rentouduttiin hyvällä ruualla, viinillä, saunalla ja kuohuviinillä.

Su- Aamupäivällä pilkillä ja makkaratulilla Kirsin kanssa Sarmijärvellä moottorikelkalla, rentoutuminen jatkui iltapäivän loppuun.
Illalla 16,6 km - 1.46. Vuoden viimeinen lenkki. Keskivauhdin alarajalla kestojuoksua.

Yhteensä viikko 136 km - 15 tuntia ja 15 minuuttia - vertikaalia 1067 metriä.

JOULUKUUSSA 551 kilometriä - 60  tuntia.

VUOSI 2017 - 3368 kilometriä. Tunteja en ole tarkkaan laskenut mutta ollaan 500 kieppeillä. Stravasta puuttuu tammi ja helmikuu sekä Unkarin 2017 kisakilometrit.

1992 - 2017 juostu kilometrimäärä 72501 kilometriä.

Kirsi ja yksi ahvenista...

Kuvassa päälläni on Sinisalon Extreme-haalari, joka on poromiestenkin suosima työvaate. Paleleminen tällä asusteella on biologinen mahdottomuus, suosittelen.


TIEN PÄÄLLÄ

Harjoitteluni tähtää siihen että 9.5.2018 kello 12.00 pysähdyn ja nostan kädet ylös. Kirsi tulee ja ottaa pari kuvaa, ojentaa palautusjuomapullon, halaamme ja sitten itken ja istun maahan. Taakse on jäänyt kaikkien aikojen kilometrimäärä minulle itselleni kuudessa päivässä juostuna. Jos juoksija ei kuuden päivän kilpailun loputtua liikutu, niin hän ei ole pitänyt itseään tarpeeksi tiukalla tai on harvinaisen estynyt yksilö.

Asiaan vihkiytymättömät näkevät vain numerosarjoja kun katsovat harjoitteluani. On aivan eri asia juosta kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä noin 60 kilometriä kuin kolmena päivänä tai viitenä päivänä 120 km kuin viikossa 120 km.
Tarkkasilmäiset huomaavat että viikko viikolta ruuvia kiristetään peräkkäisten päivien harjoitusmäärän suhteen (maksimi kolme päivää tässä vaiheessa) JOS keho vastaanottaa. Pieniä kolotuksia on ollut oikean jalan nilkassa, samassa minkä loukkasin Nivalassa, oikean polven sivusiteessä kun se on aina tien puolella kaltevuutta tukemassa ja harvinaisempana vasemman isovarpaan tyven kiputila kuten Unkarissa 2017 oli oikeassa isovarpaassa mutta siltikin olen terve enkä juokse metriäkään liikaa, jos kolotuksiin eivät toimenpiteet pure. Toimenpiteet ovat lepo, venyttely, sauna ja jatkuva kenkien vaihto lenkeille yms.

Juoksumäärä elää kelin ja harjoituksen tasaisenapysymisen ehdoilla. En harrasta poikaseksiä jossa juostaan yksi yli 200 kilometrin viikko ja tummutaan sitten rämpimään. Nyt tuntuu että jatkuvassa määrässä 20 kilometriä keskiarvona päivälle ja viikolle noin 130 on riittävästi. Huipuissa jatkossa ehkä 50 päivä ja viikko reilusti alle 200 mutta nämä ovat poikkeuksia enkä niitä aktiivisesti tavoittele.
Pyrin rajoittamaan harjoittelun kokonaismäärän noin 600 kilometriin kuussa. En usko että on hyötyä juosta enempää talvisella alustalla. Tämä kaikki toimii niin kauan kuin terveys kestää. Yritän parhaani senkin suhteen.

Tammikuun loppupuolella joudun vierailemaan Tampereella huoltamassa matkailuautoamme. Tuon reissun aikana matkustaminen ynnä muu toiminta syö harjoittelusta pitkiä lenkkejä pois hetken ajaksi mutta se ei ole haitaksi, sillä sitten edessä on helmikuu, raskain kuukausi tässä jaksossa.

perjantai 29. joulukuuta 2017

KESTÄ PAINE - ÄÄNESTÄ JALOILLASI !

Kun kirjoitan tätä on ulkona - 29 astetta pakkasta ja vuotta 2017 on jäljellä kolme päivää. Tällä kelillä ei mitään kovin tuottavaa kestävyysjuoksuharjoitetta saa tehdyksi joten on hyvää aikaa kirjoittaa varsinkin kun pakkasen on luvattu hellittävän iltaan mennessä ja sitten olen taas tien päällä. 
Tähän en kaipaa ex-juoksijoiden parranpärinää ja väsyneitä muisteloja siitä että vedettiin sitä ennenkin intervallivetoja - 35 asteessa niin että morkoonit soi. Näistä yksikään ei kykene enää juoksemaan metriäkään vaikka salaa saattaa siitä unelmoidakin. On positiivisempaakin viestiä nuoremmille juoksijoille kuin tuollaiset iänikuiset nillitykset ja dissaus siitä että yli 5 minuutin kilometrivauhti ei ole juoksua ensinkään.
  
Näihin aikoihin esitellään yhteenvetoja menneestä vuodesta ja mietitään tulevaa uutta vuotta ja mahdollisia henkilökohtaisia suurtekoja sen aikana. Kun sitten vuosi on taas kulunut niin huomataan että kuluupa se aika ripeästi eikä suurtekoja taaskaan ole raportoitavaksi - näinkö se menee ?

Vuosi 2017 jätti harjoituskilometreihin nähden hyvän maun. Unkarin kuusi päivää onnistui vanhoilla pohjilla nilkuttaen 476 km, johtuen puutteellisesta harjoittelusta isän kuoleman ja muuton vuoksi. Nivalan PUFF tuotti kahden kierroksen jälkeen jalattoman ukon suihkuun 117 kilometrin taivalluksen jälkeen. Elämän suuret muutokset eivät aina välittömästi paranna juoksutuloksia. Helpottuneena huomasin että minäkään en (vieläkään) ole kone.

Tulevaisuutta varten olen harjoitellut nyt kohta kuukauden kunnolla ja taakse on jäänyt reilut 500 kilometriä juoksua. Olen suhteellisen tyytyväinen olotilaani näin aluksi. Juoksumäärän on kuitenkin lisäännyttävä jotta olisi mahdollisuus nousta 6-päivän juoksussa uudelle tasolle. Tämän määrän olisi tultava kuitenkin niin että se ei fyysisesti tuhoa minua. Nykyisessä elämäntilanteessani harjoitteluun on käytössä aikaa varsin paljon ja samalla hyvään lepäämiseen myös.

Erään ystäväni lausunnon mukaan ultrajuoksuceeveeni mahdollistaisi jo keinutuoliin istumisen lopullisesti. Haluan kuitenkin olla esimerkkinä nuoremmille juoksijoille jotka miettivät isojen haaveidensa toteutusta ja ylipäätään koko elämänsä rakentamista niin että se palvelisi ultrajuoksua. Yhteiskunnan paine on valtava jos sen niin kokee. Älkää luovuttako vaan toteuttakaa haaveenne. Älkää missään nimessä kuunnelko vaatimuksia muilta tai edes ympäröivältä yhteiskunnalta silloin kun ne ovat haaveidenne tiellä. Teillä on täysi oikeus oman elämänne järjestämiseen niin että se palvelee pelkästään individualistista juoksijan elämäänne.

Olen koko elämäni kärsinyt asenteesta että minun täytyisi tehdä valinnat kuten muutkin. Opiskella, hankkia hyvä työpaikka, perustaa perhe ja saada lapsia ja olla niin kuin kaikki muutkin kollektivismin nujertamat, joille ainoa eturivin paikka on seurata poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin loputtomia vaatimuksia yhteisen hyvän saamiseksi. Lopputuloksena tästä on eletty elämä ilman vilaustakaan yhteisestä saati omasta hyvästä.
Vaikka olen ylläkuvatusta asenteesta kärsinytkin niin olen silti kiristänyt omien valintojeni tekemistä vuosi vuodelta. Olen toteuttanut haaveitani järjestämällä oloni sellaisiksi että olen voinut tehdä niitä asioita jotka ovat olleet ja ovat edelleen intohimoni. Päämääränä on ollut katkeroitumisen välttäminen ja toistaiseksi olen siinä onnistunut niin ihmisenä kuin ultrajuoksijanakin.

Isänmaata johtaa tällä hetkellä paskaporukka. Isänmaata ollaan viemässä yhä syvemmälle luokkaerojen yhteiskunnaksi, jossa ainoa mantra tuntuu olevan leikkaus menoista. Tämä olisi aivan oikein jos samalla mahdollistettaisiin lakien ja käytäntöjen myötä kevyt verotus ja tekemisen helppous kun puhutaan palkkatyöstä.
Kuulun siihen porukkaan jolle työssä ei ole koskaan ollut imua. Tekemäni työt ovat palvelleet elämääni ensin, sitten rahanhankintaa. Työn kautta en ole halunnut päteä mutta olen tehnyt itselleni tärkeäksi kokemiani asioita esimerkiksi ohjelmatoimittajan (dj) sekä vammaisten avustajan töiden kautta. Taksityö on ollut rahanhankintaa mutta myös ihmisten kohtaamista.
Työ kuljetusyrittäjänä avasi silmät siitä mihin pyritään sillä että nuoria kehotetaan ryhtymään yrittäjiksi - näin heidät huijataan palvelemaan suurpääomaa oman hyvinvoinnin parantamisen toivossa. Käytännössä he luovat hyvinvointinsa täysin itse ilman valtion tukea - valtio vaan ottaa hiukan välistä...
Tulevaisuudessa työtä pitäisi voida tehdä helposti ja lyhyitä pätkiä niin että se mahdollistaa yksilön omat haaveet ja antaa aikaa kokemuksien hankintaan todellisessa elämässä. Työ ei voi olla elämänsisältö vaikka moni näin luuleekin. Usein sanotaan että elämänarvot ovat muualla mutta tämä on vain työtä - miksi sitten siellä töissä vietetään helvetin paljon aikaa ja väsytään perusteellisesti ? Rahan takia. Kyllä - mutta sinä itse päätät mitä tarvitset.


Työttömien aktiivimalli


Aktiivimalli koskee lähtökohtaisesti kaikkia työttömyyskorvausta eli ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavia suomalaisia.
Uusi sanktiojärjestelmä tulee voimaan ensi maanantaina ja ensimmäinen 65 päivän eli noin kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti siitä. Ensimmäisen kerran aktiivimalli voi vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään 2. huhtikuuta.
Jos työtön ei täytä aktiivisuusvelvoitetta, hänen työttömyystukeaan leikataan 4,65 prosenttia kolmen kuukauden ajaksi. Taloudellinen vaikutus vastaa yhtä omavastuupäivää kuukaudessa.
Sanktiota ei tule, jos työtön tekee kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia palkkatyötä tai osallistuu viitenä päivänä TE-toimiston työllistymispalveluihin tai tienaa yritystoiminnalla vähintään 241,04 euroa kolmen kuukauden aikana. Näitä ei voi yhdistellä.
Työttömän on lisäksi saatava pätkätyöstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Työllistymistä edistäviä palveluita ovat mm. työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu ja työkokeilu.
Hallitus päätti jo aiemmin, että työtön saa ansaita 300 euroa ilman, että työttömyystuki pienenee.
Vuodenvaihteen jälkeen työttömäksi jäävillä kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti, kun he alkavat saada työttömyyskorvausta.
Aktiivimalli ei koske heitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, odottavat työkyvyttömyyseläkepäätöstä tai ovat omais- tai perhehoitajia.
Lähde: STT


Ylläoleva on sama kuin työssäkäyvälle sanottaisiin että jos et tee ylitöitä 18 tuntia kolmessa kuukaudessa niin palkastasi leikataan pois 4,65 prosenttia.
Ylläoleva näyttää kaikessa raadollisuudessaan miten suomessa valtaapitävä paskaporukka kyykyttää kansalaisia. Miten helvetissä aktiivimallin luullaan asettavan suomessa työttömät tasavertaiseen asemaan asuinpaikastaan riippumatta ? Miten oman aktiivisuuden voi osoittaa kun varsinkaan eri keinoja kuten pätkätöitä, opiskelua ja osallistumista TE-toimintaan ei voi yhdistellä ? Vaikka on luvattu että työttömyysturvaa ei leikata niin tämä on peitelty ja erittäin suora leikkaus.

Minä en ole katkera eikä minulla ole akuuttia hätää. Totean kuitenkin varsin suoraan että teet niin tai näin, niin aina sinulla lopulta persettä pyyhitään hyvinvointiyhteiskunnassa samaan aikaan kun jotkut nauttivat ihan oikein sopeutumiseläkettä kansanedustajan työstään.
Isäni kysyi aikanaan Kuuno Honkoselta että kenen etua te siellä eduskunnassa oikein ajatte ? Kuuno vastasi että kuule Paavo, me ajetaan siellä ihan omaa etuamme. Tämän jälkeen isäni ei koskaan äänestänyt. Minä olen tuosta huolimatta aina äänestänyt - jaloillani.

Olen tehnyt elämäni aikana valtavasti työtä ja juossut myös valtavasti. Kahtakin yhtäaikaa ja lopulta yrittäjänä ja aina juossut siinä sivussa tai useammin sitä ennen. Minulla on kompetenssia kirjoittaa nuorille juoksijoille että nostakaa kytkintä !  Hakeutukaa jonnekin missä ei ole liikaa lunta ja jossa on mahdollista tehdä töitä vain senverran että pärjää - ja juoskaa kaikki muu aika !
Ainoa mahdollisuus pärjätä on ottaa asiat omiin jalkoihinsa. Ainoa tapa vaikuttaa on vaikuttaa omassa ruudussaan. Mitä useampi valitsee muuta kuin yleinen etu vaatii niin pikku hiljaa yleinen etu mukautuu. Pakkohan sen on mukautua. 
Nyt jo on nähtävissä että esimerkiksi kausitöihin Lappiin tulee paljon väkeä ulkomailta. Syy on kahdenlainen, halutaan nähdä erilaisia paikkoja ja samalla hyväksytään että palkka on surkea koska usein työnantaja tarjoaa edullista majoitusta ja ruokaa oleskelun ajaksi, jolloin suomen huikeat elinkustannukset eivät ehdi puraista.
Kukaan orpo Petteri tai Juha-mussukka, saati sitten Puolivallaton itse, ei tekisi päivääkään töitä 10 eurolla brutto per tunti. Vasenkätisistäkään harva. 
Nyt sitten joku sanoo minulle että opiskele ja hanki kunnon työpaikka niin saat parempaa palkaa. Vastaan että ole sinä siellä paremmassa palkassasi aivan rauhassa - minä ultrajuoksen senkin ajan ulkona luonnossa. Ollaan sitten illalla molemmat yhtä väsyneitä fyysisesti mutta henkisesti ei.

Tiedostan hyvin amerikan mallin kääntöpuolen, kun tulet vanhaksi on sinulla vaikeuksia pärjätä ellei yhteisö huolehdi sinusta koska eläkkeesi voi olla pieni tai olematon. Tiedostan myös itäisen mallin jossa sinulla ei ole mitään etkä mitään tarvitsekaan, koska vain harvat ovat valittuja ja heillä on kaikki yhteisen työsi hedelmät ja sinä kelpaat vain töihin.
Ainoa vaihtoehto on nähdäkseni kehittää ihan oma malli. Jokainen ratkaiskoon mallinsa itse.

Voi olla että joskus ajan mittaaminen lopetetaan turhana. Elämä nähdäänkin sarjana nykyhetkiä ja kun hetkistä viimeinen on käsillä ei olekaan olennaista se mitä sait aikaiseksi elämäsi hetkien aikana vaan että miltä se tuntui ja miten viimeisen hetken tyytyväisyyden kanssa on suhteessa niihin aiempiin hetkiin. Mitä koit, olitko onnellinen ja saitko toteuttaa haaveesi - kestitkö paineen ?


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

EVERSTINNA, VERKKOSUKKAHERKKU JA MUUTA PUHDASTA



Tämä on taas niitä öitä. Huokaisen ja käännän kylkeä, avaan silmät ja katson kelloradion punaisia numeroita. Suden hetkenä kukkokin on taintunut olemaan kiekumatta,  tänä aikana aamuyöstä jolloin kukaan tervepäinen ei edes harkitse ylösnousemista. Paitsi ehkä Jeesus, ja hänkin teki sen vain kerran. Hän teki mitä miehen pitää tehdä, kantoi vastuunsa.
Kirsi nukkuu syvää unta vieressäni. Kausityön pitkät päivät hotellilla väsyttävät. Kirsi on nyt se meistä joka tekee "pikkuisen enemmän" jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Brutto 11 euroa ja risat. Minun mahdollinen tulevaisuuteni samassa hotellissa ensi syksynä : Ladies and Gentleman, olen eräoppaanne Pasi tänään. 9 euron bruttotuntipalkalla johdatan teidät vaaralliseen erämaahan missä karhut nukkuvat kevyesti ja sudet kuolaten himoitsevat vertanne. Otamme mukaan tositarvetta varten kaksi riukua ja luonnossa hajoavaa ekologista vessapaperia. One guestion ? Yes afcourse. Don´t hesitate ! Miksi kaksi riukua kun yhdelläkin voi istua ? No, no sitting. Kom sii kom saa, frozen butt. Let me explain. Alkuperäinen riukukäymälä idästä. Laitatte toisen seipään pystyyn ja ripustatte takin siihen. Toisella seipäällä hätistätte sudet kauemmas kyykkiessänne. You understand. Aplodeja !

Ultraurheilija harjoitusrytmissään. Jatkuva prässäys ja kilometrimäärän nosto vaikuttaa unirytmiin eli hormonitoimintaan. Pirteähän minä olen jo nyt ! Yritän kääntää kylkeä mutta samalla muistan että Everstinna lojuu selällään tupakeittiön pitkällä pöydällä valmiina otettavaksi. Vilkaisen vaivihkaa Kirsiä ja nousen ylös. Tästä nukkumisesta ei tule mitään.
Matkalla vessassa muistan että keittiössä on toinenkin herkku verkkosukassa odottamassa. Kiusaus käy liian suureksi. Laitan eteisessä makuuhuoneen ovea kiinni että en häiritse Kirsin unta. Valot ja lataan kahvinkeittimen. Istahdan pöydän ääreen ja sormeilen selällään lojuvaa Everstinnaa hajamielisenä. Kiusaus kuitenkin voittaa ja etsin silmälasit ja otan ensin käsittelyyn verkkosukkaan käärityn makupalan. Silpaisu veitsellä ja verkkosukka purkautuu paljastaen mehevän sisällön.
Siinä ne nyt ovat molemmat pöydällä edessäni. Everstinna selällään ja verkkosukkaherkkukin valmiina nautittavaksi. 
Jorma Panulakin sanoi aikanaan että silloin on veisattava kun kirjat ovat auki. Väristys kulkee sisälläni aamun varhaisella hetkellä kun siemaisen kahvia, haukkaan tämän joulunajan ensimmäistä kinkkuvoileipää ja jatkan Rosa Liksomin mainion kirjan lukemista.

Joulunaikaan hyvää tahtoa tulvii ovista ja ikkunoista. Vihreä kuula poskessa ähkyaterian jälkeen on sohvalla mukava röhkiä sielu puhtaaksi pestynä varsinkin kun muisti laittaa jouluostosten yhteydessä pelastusarmeijan pataan ne loput kaksikymmentäviisisenttiä kolikoita taskun pohjalta - loputhan ostettiin visalla mutta muistettiin tehdä hyvääkin.
Minä en dissaa. Se kaksikymmentäviisisenttiä saattoi olla juuri se puuttuva pala jonkun leipäpalasta. Mutta hyvää voisi tehdä muulloinkin. Ja jos kiinnostusta löytyy niin Vapahtajasta on saatavilla muulloinkin tietoa kuin pelkästään heinillä härkien kaukalon.
Luokkaerot kasvavat maassamme jatkuvasti ja erittäin vaivihkaa. Jatkuva taloudellisten arvojen palvominen on luonut loputtoman leikkauslistan lapsiperheiden, työttömien, köyhien, sairaiden ja vanhusten arkeen. Vaikka puolivallaton ja hänen siunatussa tilassa oleva robottinsa itsenäisyyttä juhliessa kuinka vakuuttivat että kaveria ei jätetä niin kyllä on osittain jätetty ja kauas.
Minä en silti dissaa. Uskon myös kohtaloon ja pyrin arjessani olemaan hereillä kun tilaisuus tulee. Ennen joulua tapasin Ivalossa yhden kotikylämme vanhimmista yksinasuvista saamelaisista. Vein hänet kiireettömälle joulukahville. Kahvihetken aikana sain kuulla ajasta jolloin Nellimin vaarat olivat vielä sittemmin 70-luvulla hakatun vanhan ikimetsän peitossa. Sain kuulla ajoista Kivijärven takana vieläkin seisovassa hirsipirtissä, jossa avopiisin lämmössä jäätiin henkiin porojen ruokkimisen jälkeen. Ulkona oli silloin ollut tavanomainen - 40 asteen pakkanen. Syvä Siperian kylmä oli viipyillyt metsissä ja vaarojen välissä viikkokausia kiristyen aina välillä  - 50 asteeseen mutta siitä huolimatta päivittäiset askareet oli pakko tehdä. Joulukin oli mennyt ja koulun asuntolaan Nellimiin oli ollut pienen pojan lopulta pakko hiihtää takaisin reilut 20 kilometriä.

En ole itsekään elämässäni aina onnistunut hyvän tekemisessä edes omien läheisteni kanssa. Olen kuitenkin yrittänyt vuosi vuodelta enemmän. Ja kun tekee parhaansa niin se on aina uuden alku vaikka ei aina saisikaan vastakaikua. Pahuutta ja ahneutta ei maailmasta pois saada mitenkään muuten kuin hoitamalla oma lähipiirinsä kuntoon. Silloin kun jäljellä on vain risti tai kivi, jolle voi viedä kynttilän, on sitäkin suuremmalla syyllä muistettava muistuttaa että rakkaus ja välittäminen ovat maailmassa kaikki kaikessa - joka päivä muulloinkin kuin Jouluna.

Elämänmyönteistä Joulua kaikille lukijoille !

Isäni risti Nellimissä.

Nellimin hautausmaa muualle haudattujen tai kadonneiden muistopaikka.

Nellimin kirkko.





VIIKKO 51. HARJOITTELUNI  AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 38,3 km - 4.12. Missevaaran erikoispitkä lenkki nousuineen joka -11 - -15 asteen pakkasessa jääti takin sisäpuoleltakin. Merinovilla pelastaa. Lenkin aikana join puolisen litraa vettä.
Ti- aamu 9 km - 1.08. Poluilla ja moottorikelkkaurilla helppoa juoksua. Pakkasen takia ei normaalia harjoitusta -22 astetta.
Illalla 9,2 km - 56.02. Pakkanen laski -2,4 asteeseen. Kilometrien paikkausta.
Ke- 17 km - 1.46. Keskivauhtista juoksua, plus 2,7 astetta lämmintä, föhn tuuli.
To- 8 km - 52.07. Tiellä tunnustellen. Nuhaa ja vatsavaivaa, ei normaalia hyvänolontunnetta kehossa.
Pe- 12,1 km - 1.17. Edelleen kevyemmin rytmiä hakien. Vatsavaivaa.
La- 15,4 km - 1.43. Hidasta kestojuoksua. Kylmä viima ja kehno olo (ei sairas) mutta tietyt harjoitukset on tehtävä olosta tai olosuhteista riippumatta. Vatsavaivaa.
Su- iltapäivä 11,11 km - 1.12. -24 pakkasta mutta lenkillä kevyt kolmen kilometrin kiihdytys aina vauhtiin 5.20 asti. Normaali olotila. Jouluaatto.
Illalla 10 km - 56.50. Reipasta iltajuoksua, rapiat 23 pakkasta;asenneharjoitus, parhaat kilometrit 5.22 vauhtia.

Viikko yhteensä 130,4 km - 14 tuntia ja 2 minuuttia - 1050 metriä vertikaalia.


Harjoittelu on alkanut kohtuullisesti. Tavoitteena terveenä pysyessä on juosta 500 kilometriä rikki joulukuussa ikäänkuin pohjaksi kevään kovempaan harjoitteluun. Pakkanen haittaa vain pitkiä monituntisia harjoituksia joissa rintakehä jäähtyy liikaa, joten kovalla pakkasella lenkit pätkitään lyhyemmiksi. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasella en enää mielelläni juokse mutta voin kävellä puoli tuntia että saan kakan tulemaan edes kerran päivässä.
Minä en koskaan harjoittele sairaana. Sensijaan jatkuva energioiden poisottaminen kehosta aiheuttaa erilaisia tuntemuksia ja ongelmia, joita kunnossa ollessani en juurikaan kilpailussa koe. 
Ultrajuoksija juoksee on arki tai pyhä, pakkanen tai lumisade. Kun harjoitellaan tavoitteellisesti niin silloin harjoitellaan ensin ja sitten jotain muuta - tai ei mitään muuta paitsi ihmissuhteet.
Mikä on ? On pelissä kaikki mikä minusta lähtee. Vain kerran aiemmin elämässäni olen harjoitellut tällä asenteella - silloin ennenkuin juoksin Suomen halki. Nyt aion mennä tuostakin asenteesta yli jos pysyn terveenä.



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

ULTRAJUOKSIJAN VAPAAPÄIVÄ

VIIKKO 50. HARJOITTELUNI AUKI SELITETTYNÄ

Ma- aamulla kahlausta 7cm uudessa lumessa 8,2 km - 55,39.
        illalla 8,1 km - 55,15. Viime viikko painaa. Al dente koko ukko.

Ti- 17,11 km - 1,52. Sopivaa kestojuoksua huomioiden väsymys. Vauhti parempi kuin eilen.

Ke- aamulla imurointivauhtia mäkisellä reitillä 20,1 km - 2,07. Palautunut.
       illalla 20,5 km - 2,10. Nukkumattia etsimässä, tiukempi tahti kuin aamulla. Päivän tavoite oli energiat pois kokonaan - täyttyi.

To- 15,4 km - 1,42. Kylmä tuuli ja lumipöperöä. Juoksua tarkasti sillä rajalla ettei katkea, mutta niin että se vähäkin energia joka yön aikana on palannut saadaan pois kokonaan.

Pe- 20,1 km - 2.16. Viikon tärkein lenkki. 14 km kohdalla täysin vailla energiaa, joten juoksin kostoksi 6 kilometriä lisää juuri sillä tunnelmalla millä 6-päivän juoksussa juoksen päiväkausia. Täysin zombie lenkin jälkeen.

La- Lepo, 18 päivää edellisestä.

Su- 9,1 km - 58,23. Kevyttä hempailua mökiltä paluun jälkeen. Lähes täysin palautunut ja valmis uuteen harjoitusviikkoon.

Viikko yhteensä 118,9 km - 12 tuntia ja 59 minuuttia - vertikaalinen noususumma 742 m.
Viikon aikana Pohjoisen kaunis talvi, pakkasta -1,5 - - 10 astetta.

Ahvenjärven lenkin alkua Nellimissä.


Makaan pienen tuvan sohvalla ja Kirsi lukee kirjaa makuuhuoneessa. Pyöreällä pöydällä on tavallinen juomalasi, jossa on kaksi senttiä konjakkia. Olemme juuri tulleet rantasaunasta, juoneet kahvit ja hiljentyneet lauantain mökki-iltaan. Kynttilä lepattaa pöydällä ja honkapuu possahtelee puuhellan pesässä. Yhteisen saunomisen ja avantouinnin jälkeen olo on lievästi sanottuna rento.
Ulkona on kaksitoista astetta pakkasta. Valkoisen hangen yllä Lapin yön sinistä samettia ja kattona tuhannet tähdet. Hiljaisuus. Lähimpään asuttuun taloon on 20 - 30 kilometriä - riippuu mihin suuntaan lähtee ja lähteä voi vain moottorikelkalla tai jalan.

On ultrajuoksijan vapaapäivä ja vietän sitä mökillä Talvitupalompolossa. Alkuperäinen nimi ennen asutusta on ollut Vuohenmääkimäjärvi. Tästä saamelaisten vanhasta talvipaikasta on tullut minulle pyhimmistä pyhin, täysin eristetty yksityisalueeni, mihin vain harvat ja minua lähimpänä olevat ihmiset kutsutaan. Täydellisen hiljaisuuden tyyssija.

Tavoitteellisen harjoittelun vastapainoksi on kyettävä irrottamaan ajatukset juoksusta. Ympärillä oleva talvinen erämaa tarjoaisi fyysistä aktiviteettia hiihdon ja lumikenkäilyn parissa mutta nyt on aika levätä. Olen harjoitellut 18 päivää yhtämittaa ilman ainuttakaan lepopäivää. Päivälläkin tyydyin vain toiveikkaana pilkkimään virran rajalla mutta harjukset pitivät minua pilkkanaan. Jauhomadon sijasta olisi pitänyt ehkä tarjota kärpäsentoukkaa tai kumitoukkaa - kuka tietää näiden kalojen sydäntalven metkut.

Talvitupalompolo oli isäni matkan pää. Kykenen jo nykyisin viettämään aikaa mökillä ilman jatkuvaa tunnetta siitä että joku katselee - ilmeisesti toimintaani ollaan oltu tyytyväisiä. Mökin yhteydessä olevasta vanhasta saunasta on tehty vierashuone. Asensin isän sinne hankkiman kamiinan paikalleen. Istuessani sohvalla katsellen kamiinan lasiluukusta neitsytvalkeaa tuli mieleeni että isä olisi ansainnut nähdä tämän.
Vierashuoneesta eli vaarinpirtistä näkee suoraan lompolon rantaan koivikkoon. Tuossa paikassa niityn yläreunassa asuivat saamelaiset. Ja juuri tuosta paikasta heistä yksi, Aili, hiihti Ivaloon hammaslääkäriin ja samana päivänä takaisin - yhteensä yli 100 kilometriä. Saattaisin pystyä samaan mutta tuskin kolmen hampaan poiston jälkeen enää huvittaisi hiihtää takaisin verta syljeskellen. Ylipitkiä suorituksia on tehty ennenkin mutta vain pakosta.
Katsellessani ulos tuli mieleen muitakin ajatuksia. Olen asunut Nellimössä yli vuoden ja valitettavan usein kun tulee jonkun kyläläisen kanssa puhe isästä niin muistetaan ensin että hän oli päissään ja sitten jotain muuta. Toisaalta kun minua muistellaan niin todennäköisesti muistetaan ensin että se oli aina lenkillä ja sitten jotain muuta. Tai sitten ei. Onko sen väliä ? Elämä on pelkkää erilaista addiktiota, jos sen niin haluaa nähdä. Minä en halua nähdä.
Saatetaan kysyä miksi pitää muistella epämiellyttäviä. Kehittyäkseen elämässä. Elämän kestäminen selvinpäin on minulle lastenleikkiä. Siksi joskus juonkin kaksi senttiä konjakkia ihan kiusallani - ultrajuoksijan vapaapäivänä tai muulloin kun sattuu huvittamaan.

Kaikelle on tarkoituksensa ja Hän, joka tarkoituksen on asettanut, saattaa tietää meitä paremmin irrationaalisten tapahtumien merkitykset. Kyetäkseen uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa on ymmärrettävä ympäröivä luonto ja sen arvo aidon elämän perustana. Kyetäkseen liikkumaan ajassa pitkään ja pitkälle, on ultrajuoksijan nähtävä oma pienuutensa ennenkuin pystyy ylittämään normaalin suorituskykynsä rajat.

Suosittelen :



  
Kielikukkanen : Asun Nellimissä. Yhtälailla Nellimössä. Molempia muotoja käytetään mutta enemmän vanhempi paikallinen on Nellimö-muoto. 
Sana Njellim tulee (mahdollisesti) saamen nielua kuvaavasta sanasta. Tällainen paikka on esimerkiksi Nellimjärven vesireitillä.



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

KUUDEN PÄIVÄN JUOKSU - 3.

Kolmas ja viimeinen osa kuuden päivän juoksua käsittelevää sarjaani kertoo perusteluja ja detaljeja. Aivan kuin kahta ensimmäistä osaa niin tätäkin voi soveltaa monipäiväjuoksuihin ja ultrajuoksuun yleensä.

Suuri esikuvani ja tavallaan oppi isäni kuuden päivän juoksussa Wolfgang Schwerk on todennut että olisi parempi tulla kuuden päivän juoksuun ilman maratontaustaa. Ilman vauhtijuoksutaustaa, koska niin erilainen laji monipäiväinen ultrajuoksu on.

Nyt kun kahden edellisen kirjoitukseni jälkeen urheilija on saatu ajattelemaan aikaperspektiiviä ja harjoittelemaan ultrajuoksua niin hänelle täytyy perustella tietyt asiat jotta hän uskoisi asiaansa.

Oikeastaan kyse on pelkästään siitä että ultrajuoksuharjoitettu keho pitää juoksemista maailman  luonnollisimpana asiana - keho kaikilta osiltaan, myös mielen osalta.

Ultrajuoksijoiden, etenkin aloittelijoiden käsitys ihmiskehon fysiologiasta on usein virheellinen tai liiaksi normaaliin terveystieteeseen sidottu.

POLTTOAINE

Huippunsakaan viritetty keho ei kilpailussa toimi ilman polttoainetta. Jos hiilihydraattivarastot ehtyvät eli ei syödä riittävästi, niin veren sokeritaso putoaa, eikä vapaita rasvahappoja voida käyttää tehokkaasti hyväksi. Oireita ovat koordinaatiopuutteet, keskittymiskyvyn puute ja fyysien heikkous.

Glukoositaso täytyy pitää sellaisena että rasva-aineenvaihdunta on mahdollista.

Juoksija kuluttaa 1,6 kilometrin matkalla noin 100 kaloria, jolloin esimerkiksi 193 kilometriä nielee 12000 kaloria eli 3-4 kertaa enemmän kuin normaalissa harjoittelussa.
Tästä kaavamaisesta esimerkistä seuraa että kilpailussa tulisi saada noin 50 grammaa hiilihydraattia tunnissa plus normaalit ruokailut. Tuo 50 grammaa tulisi nauttia täydennysravintona, riippuen mitä kunkin vatsa kestää. Maltodekstriini,geelit yms. normaalit välipalat.
Normaali urheilujuoma sensijaan sisältää liian vähän hiilihydraattia ja liikaa elektrolyyttejä poislukien kuumassa säässä tapahtuva kilpailu. Kylmällä säällä tulisi syödä enemmän ja kuumalla juoda pienissä erissä useammin - ei kuitenkaan liikaa.
Huomautan että tähän ei kannata kommentoida, että eihän se keho ota vastaankaan kuin tietyn määrän. Ei otakaan mutta jos mitään ei tarjotakaan niin noutaja tulee ja saletisti ei natsaa.
Jos joku edelleen kakistelee ja tekee mielessään vertailuja maratoniin niin mitä jokin 3 -5 tunnin lenkki on 144 tunnin yhtämittaisen juoksun yritykseen verrattuna. Ettehän te kotonakaan ole syömättä päiväkausia !

Jos kuuden päivän kilpailussa alkaa pahoinvointi tai ripuli on syytä rauhoittaa tilanne, mennä makuulle ja palata sitten olon kohennuttua takaisin. Pitää myös yrittää tankata ja huomioida vauhti tällaisten vaikeuksien jälkeen. 
Juoksijan itsetunnolle tekee hyvää saattaa kilpailu loppuun - usein nähdään huikeita toipumisia. Heikkoja hetkiä tulee ja menee - älä jää jumiin niihin !

IHO

Iho, kynnet ja limakalvot ovat kovilla jatkuvan hikoilun ja liikeen myötä. Leikkaa kyntesi, rasvaa jalkasi ja takapuolesi. Ongelmien ilmaantuessa leikkele surutta tossut auki tai vaatteet riekaleiksi - mikään ei saa puristaa. Tähän tottuu jo pitkissä harjoituksissa mutta kilpailussa ongelmaan on heti tartuttava. Rakko on puhkaistava ja laastarit ynnä keinoihot keksitty.

Ja sitten takaisin radalle.

VATSA

Pitkä kohtuullinen rasitus (alle 75 % VO2Max) ei vaikuta suoliston tyhjenemisvauhtiin. Ei siis pitäisi vaikuttaa... Kannattaa syödä sellaista ruokaa mistä pitää. Tyypillisiä esimerkkejä ovat leivonnaiset, pikkuleivät, vanukkaat, viilit, jugurtit, leivät, sämpylät, jäätelö, tee, kahvi, hedelmät kaikissa muodoissa, keitot, pastat, suklaa, murot, mysli, kuskus, riisi, oliivit, suolakurkut, marjakeitot, hillo, hunaja ja niin edelleen. Kaikki palaa joten rajoja ei ole.
Jos kilpailee Unkarissa on syytä miettiä kannattaako lihapataa vetää puolenpäivän helteessä kilo tai syödä jotakin ihmeellistä lihaliemen oloista rasvakeittoa. Unkarin huolto on erittäin kattava ja pääosin onnistunut mutta eräiltä osin keittäjien ikä vaikuttaa välillä lopputulemaan ja laktoositonta vaativa on osittain pulassa mutta selviää käymällä kaupassa ennen kilpailua.

Tähän vatsaosioon on mainittava eräs epämiellyttävä esimerkki. Juokset kierrosta ja radalle eteesi palaa juoksija X vessasta. Juoksette peräkkäin huoltopöydän snack osioon ja juoksija X ottaa oliivin lautaselta ja jatkaa. Sinä otat sen viereisen oliivin.

Kysymys : Koskiko X sinun oliiviisi ja pesikö X kätensä saippualla senjälkeen kun oli pyyhkinyt takapuolensa ?

Vastaus : Mistähän se ripuli oikein tuli ?

KESTÄVYYS

Minä olen lanseerannut käsitteen kokonaiskestävyys. Siihen kuuluu henkinen tasapaino, kehon hallinta ja toiminta sekä olosuhteiden hallinta ja toiminta niiden mukaan.

Yleisin virhe on juosta liian kovaa alussa jolloin kilpailusta muodostuu sitä vaikeampi mitä pidemmästä kilpailusta on kyse.
Harjoitteluun edelläkuvattu pätee myös. Kuminauhaa on venytettävä mutta jos sitä venyttää liikaa niin se katkeaa.

Syväkestävyys ja superkompensaatio. Aisaparilla on rajansa. Syväkestävyys on osa kokonaiskestävyyttä ja sen harjoittamiseen kuluu vuosia. Kehoa opetetaan toimimaan taloudellisesti pitkiä aikoja niukalla polttoaineella. Kyse on toiston kestävyydestä - siitä että juoksu on luonnollista ja helppoa. Automaatiota ilman puristusta. Myös väsyneenä.
Superkompensaatiota tapahtuu tiettyyn rajaan saakka. En osaa arvioida onko tälle ylärajaa. Itse koen että peräkkäisten pitkien harjoitusten palautumattomuus kertoo että henkilökohtainen raja on sillä kertaa saavutettu. Kehotan yrittämään uudelleen kun tuntuu että on palautunut, edes hiukan.
Täysinpalautunutta tunnetta voi olla vaikeaa hahmottaa. Tarvitaanko sitä harjoittelussa ?

MIELI

Tavoite motivoi. Uuden kokemuksen hankinta motivoi. Yhteenkuuluvuuden tunne motivoi.

Kun huomaa että kykenee olemaan arjessaan vahva muiden nillittäessä jatkuvasti ympärillä ties mistä päivänpolttavasta, joka itseä ei kiinnosta paskaakaan, niin silloin on oikealla tiellä.

Jos itse alkaa nillittää on väsynyt. Jos itse nillittää koko ajan on liian väsynyt. Jos joku muu nillittää (vaimo, perhe, esimies) niin rakentava keskustelu auttaa mutta juoksemista se ei voi rajoittaa mitenkään.

Sivuhuomio : Kuka muuten keksi sanan nillittää ? Ihan naurettavaa...

Kilpailussa on siedettävä monenlaista epämukavuutta. Kun jokainen ultrajuoksija on harjoitellut paljon ja etenkin löytänyt itselleen sopivan tavan harjoitella ja sitten onnistuu, on kysymys todellisesta voitosta vaikka kisaa ei voittaisikaan. Tämän voi kääntää voimavaraksi arkeen ja ehkä seuraavaan ultrakilpailuunsa.

Ultrajuoksijan asenteesta kertoo että jos joku väittää juosseensa "seinää" päin maratonilla 35 kilometrin kohdalla ja uupuneensa täysin, niin ultrajuoksija mielessään naureskelee, tosin hyvin tietäen kilpailuvauhdeista johtuvat tuntemuksien erot.
Uupunut 35 kilometrin kohdalla ? Kun juoksin Suomen halki niin olin useampanakin päivänä ihan uupunut monessakin kohtaa. Silti koitti aina uusi päivä ja kilometrit karttuivat. Mitäs jos harjoiteltaisiin ??? (minä myös - vieläkin...)

Transsendenssiin kuuluu että epämiellyttäviin asioihin tai kokemuksiin ei takerruta. Mieli käännetään muuhun. Tätä voi harjoitella. Vähän kerrallaan.

OMIA KOKEMUKSIANI HARJOITTELUSTA

Se mitä nyt kirjoitan koskee vain kuuden päivän tai vielä pidemmän ultrajuoksun harjoittelua.

-En usko että valtavan pitkistä lenkeistä jatkuvasti tehtyinä on hyötyä. Tarkoitan että jos koko harjoituskautensa takoo joka viikko useita yli 40 km lenkkejä. Sensijaan kehotan menemään lenkille kuluttamaan aikaa. Jos aikoo juosta päiväkausia yhtämittaa on hyötyä siitä että on lenkeillä kauan, kilometreistä eli vauhdista ei tarvitse välittää aina.
Esimerkki : Juostaessa 40 km lenkkiä voi 20 km jälkeen käydä kahvilla. Istua vartti munkin ja kupin ääressä ja juosta sitten kotiin mieluummin kuin posottaa yhtämittaa rinta kaarella 40 km. Kilpailuissa ei kukaan juurikaan juokse yhtämittaa noin kauan. Aina tulee jokin tarve pysähtyä edes hetkeksi ja miten jalat ja kroppa kestävät tämän jos sitä ei ole harjoiteltu ?

-Joskus kokonaisuuden kannalta on parempi juosta esimerkiksi kaksi 15 km lenkkiä samana päivänä, välissä voi syödä ja vaikka nukkua hiukan, ennemmin kuin juoksisi yhden traditionaalisen 30 km lenkin. Monipäiväjuoksuissahan tehdään tällaista kokoajan mutta isommassa mittakaavassa.
-En usko, toisin kuten Schwerk, että jatkuva pidättäytyminen nesteen ja ravinnon otosta lenkkien aikana on hyvästä. Nestettä ja geeliä mukaan ainakin joskus ylipitkille (yli 2,5 tuntia) harjoituksille, talvella pakkasessa lämmintä nestettä.

-Harjoittelun alkaessa puuduttaa mieltä, sitä voi monipuolistaa ja keventää hetkeksi. On järjetöntä juosta itsensä telakalle tai tulla valmiiksi vammautuneena ja loppuun väsyneenä kilpailun lähtöviivalle. Menetettyä harjoitusta ei voi korvata mutta harjoittelua voi rytmittää varsin monella tavalla.

Esimerkki :

Ma- 10 km                                      Ma- 20 km
Ti- 20 km                                        Ti- Lepo
Ke- 10 km                                       Ke- Lepo
To- Lepo                                         To- 10 km  20 km
Pe- 10 km                                        Pe- 20 km
La- 30 km                                        La- 10 km
Su- 30 km                                        Su- 30 km

Lopputulos on sama. Jopa niin että oikeanpuoleisen vaihtoehdon lauantain voi levätä sillä to-pe harjoitusvaikutus korvaa sen mikäli jatketaan taas samalla tavalla eli su-ma on yhteensä 50 km.
Idea on aina peräkkäisinä päivinä tehdyissä pitkissä lenkeissä.

Näistä voi vääntää loputtomiin. Mielestäni riittää kun juoksee omasta mielestään (ei vaimon tai perheen tai esimiehen mielestä) riittävästi ja välillä energiat ulos itsestään perusteellisesti. Harjoittelusta on 80 % sujuttava helposti. Pitää olla tunne että kilometrejä voisi aina lisätä 10 %, tiettyjä isoja yli 170 km viikkoja lukuunottamatta.
Lenkeillä saa ja pitää uupua ja myös katketa, mutta ei suinkaan joka viikko.

On erittäin harvinaista, että pitäisi juosta yli 250 km viikossa, etenkään jatkuvasti. Tuossa voisi yhtähyvin lukea 200 km. Tuolloin voi sitten miettiä onko tehoa tarpeeksi jos jatkuvasti maittaa helposti yli 200 kilometriä.

Edelleen tähdennän että ylläolevassa ajatellaan juostavan 144 tuntia tai enemmän yhtämittaa. Siis yli 42 km, yli 160 km, yli 200 km, yli you name it... 

Juostaan siis PÄIVÄSSÄ 60 km - 130 km. USEIDEN PÄIVIEN AJAN YHTÄMITTAA !!!

6 kertaa 60 on 360. 

Nimimerkillä 27 kertaa 60 keskimäärin. Kahtena viimeisenä 80.

Mutta "vain" 6 kertaa 90. 

Toistaiseksi.




Loppuun vielä oma tuore harjoitusviikkoni auki selitettynä.

 VIIKKO 49. 

Ma- 23,3 km - 2.33. Pitkä, melko hidas lenkki -15 asteen pakkasessa; takki jäätyi sisäpuoleltakin. Mäet lisäävät harjoitusvaikutusta.

Ti- 16,5 km - 1.43. Aavistuksen kovempaa kestojuoksua. Pakkasta hieman liikaa tähän treeniin, -21 astetta.

Ke- 11,3 km - 1.20. - 23 pakkasta ja lumiset polut metsässä. Itsenäisyyspäivä ja teemalenkki veteraanien muistolle - ei tarvitse juosta mitään pakoon isänmaassa kun nämä herrat eivät antaneet periksi vaikka taatusti oli vilu ja nälkä.

To- 7,9 km - 52 minuuttia. Pakkasta liikaa normaaliin (pitempään) harjoitukseen. - 28 astetta.

Pe- 30,4 km - 3.07. Erittäin kova harjoitus koska reitistä keskimmäinen kymppi on Kessin erämaassa huonoa tietä ja etenkin kun lopussa nostin vauhtia suunnitellusti lopulta alle 5 minuutin kilometrivauhdin. Pakkasta - 7,5 astetta.
(Joskus kauan sitten nuorempana (31 vuotiaana) juoksin ensimmäiset 20 km 1.40 ja viimeisen 10 km 42 minuuttiin. Eli tyhjästä ei minunkaan harjoitteluni aina ole koskaan koostunut.)

La- 9,5 km - 1.07. Kevyttä hempailua osittain moottorikelkkaurassa ja järven jäällä umpihangessa vastasataneessa lumessa. 
Tarkoitus oli palautua eilisestä mutta ottaa mukaan erittäin kevyt voimaosio jotta lihasmuistiin jää merkintä väsyneillä jaloilla tarpomisesta ja siinä onnistumisesta. Erittäin nautittava ja hyvä lenkki ja juuri tässä täsmälleen oikean pituinen (ajallisesti) ja oikein vaikuttava harjoitus.

Su- 16,1 km - 1.45. Peruslenkki pohjakunnon huoltoon ja sen kehittämiseen. Terveesti väsynyt olo ja 3 km kohdalla käynti metsässä. (paskalla)

Viikko yhteensä 115,3 km - 12 tuntia ja 31 minuuttia - vertikaalia 970 m

Hyvä viikko jossa pakkasen vuoksi jäi juoksematta kymmenisen kilometriä. Seuraava viikko on pelkkää kevyttä määräjuoksua ilman tehoa. Viiikon kilometrimäärä selviää tunnelman mukaan mutta se ei ole mikään ns. lepoviikko.

AJATUKSIA

Minä olen juossut/harjoitellut vuodesta 1992. Olen tuloksiini tyytyväinen enkä jossittele koska matkan varrella on ollut monenlaista muutakin kuin ruusuilla tanssimista.
Harjoittelen nyt 6-päivän juoksuun ensi toukokuussa jolloin minun pitäisi pystyä juoksemaan yli 600 km Unkarin tutussa kilpailussa.
Osaanko lopettaa ? Kyllä mutta miksi lopettaisin ? Sensijaan elämässäni on muutakin kuin ultrajuoksu. Kuitenkin edelleen silloin kun viikkokilometrimäärä nousee 150 km tuntumaan sitä muuta on erittäin vähän. Hyvä niin - aina välillä.