Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 18. tammikuuta 2021

JUOKSUMATTONI - FITNORD 500 SPRINT


 

VIIKKO 2. HARJOITTELUNI

 

Ma- Siikajärventiellä 15,26 km - 1.41.

Ti- Nellimin kylän tiet 18,19 km - 2.06. -27 astetta, kylmä, perkele!

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 2,07 km - 28 min. -32 astetta.

To- 17,31 km - 2.01. Osin polkua, -17 astetta.

Pe- Nellimin asvalttitie, paluumatkalla kovaa 20,01 km - 2.10. Ilta matolla 11,74 km - 1.17.

La- Päivä kalassa. Ilta luxusta matolla 12,50 km - 1.32.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,64 km - 1.10. Metsässä.

       Iltapäivällä Siikajärventie 15,33 km - 1.49.

       Ilta matolla 11,02 km - 1.19.

 Yhteensä 121,36 km joista juoksumatolla 35,26 km.

 Kaksi hyvää viikkoa, reilu 240 km juoksua. Tähän joutui hieman jo keskittymään, koska pakkanen ahdisti puolesta viikosta, jolloin olin vielä juoksumatoton.

---

Kuntokaupalla on hyvät sopimukset kaukokiidon ja matkahuollon kanssa, tai sitten olin onnekas. Tilasin maton viime viikon maanantaina verkkokaupasta iltapäivän päätteeksi. Viime perjantaina lähdin tekemään tavallista, rauhallista maantiejuoksua. Ehdin kymmenen kilometrin päähän kylästä, kun puhelin soi: Kaukokiito halusi tuoda juoksumaton. Käännyin ympäri ja lisäsin vauhtia ehtiäkseni ennen rekkaa kotiin. Puhelin soi uudestaan, paikallinen matkahuoltoyrittäjä, Kuuputti, soitti ja kysyi saako tuoda juoksumaton alustan. Lisäsin vielä vauhtia. Ehdin juuri ja juuri ennen rekkaa, ja myös ennen matkahuollon kuljetusta.

   Fitnord 500 Sprint oli saapuessaan pakattu pahvilaatikkoon, jonka mitat olivat 228,5 X 98 X 43 senttiä. Laatikko painoi 128 kiloa, joten sitä ei ihan tuosta vaan otettu kainaloon ja kannettu sisälle. Rekka peruutti talomme takakuistin edessä olevan avoterassin viereen ja laatikko ängettiin kuljettajan avustuksella auton takalaitanostimen kautta suoraan ovesta sisälle. Olin aiemmin mitannut, että operaatio onnistuu. Laatikossa lukee "heavy end" ja se on maton etupää, joten kannattaa miettiä kuinka päin laatikkoa käsittelee.


    Maton kokoaminen käy Kuntokaupan sivuilta löytyvän videon sekä paperisen käyttöohjeen mukaan helposti. On syytä maltilla hakea pystytolppien kuusiokoloruuvit kierteille, jotta ne eivät vaurioidu. Käytin omia ammattitason työkalujani, mutta maton mukana tulee tarvittavat kaksi kuusiokoloavainta ja ruuvimeisseli.

      Sijoitin maton alle Kuntokaupasta hankkimani alustan suojaamaan lattiaa ja vaimentamaan ääntä, vaikka nämä ovat meillä toisiarvoisia asioita.


    Paneeli on irrallaan pakkauksessa, sitä sijoitettaessa pystytolppien varaan kannattaa huolehtia, että oikean sivuputken sisällä olevat liittimet ovat kunnolla kiinni.

      Valmis!


    Historiallinen ensimmäinen treeni omassa oravanpyörässä, vapaaehtoisesti. Huomioi: Märkä paita ja ikkuna huurteessa.

 

ENSIKOKEMUKSIA FITNORD 500 SPRINTISTÄ


Minä en ole juoksumattospesialisti, mutta olen juossut elämässäni paljon erilaisissa olosuhteissa erilaisilla alustoilla. Tiedän siis tarkalleen miltä tyydyttävän juoksun minusta täytyy tuntua. 

   Olen juossut erilaisilla juoksumatoilla, myös yhteisömatoilla, ja joskus niillä hieman surullisillakin juoksumyllyillä. Viime mainituista esimerkkinä vaikkapa Gran Canarian keskiosassa toimivan hotellin matto, jolta oli henkeäsalpaava näköala laaksoon, mutta itse matto tärisi kitisten olemassaolonsa vaikeudessa nykien. (Miksi juosta matolla Kanarialla? Vastaus: Kaatosade muutti vuoristopolut mutavelliksi, hetkellisesti.)

   Fitnord 500 Sprintin suhteen odotukseni olivat korkealla ja matto on tähänasti lunastanut ne moitteetta. Olen juossut matolla kolmella lenkillä reilut 35 kilometriä, noin viitisen tuntia yhteensä. Juostessani olen käyttänyt maton kaikkia eri nousukulmia ja nopeuksia, tosin 15 km/h nopeutta vain pieniä hetkiä.

   Maton rakenne on tukeva ja juoksualustan tuntuma juuri oikeanlainen. Vaimennus ei rasita jalkoja, eikä tee juoksusta pomppivaa. Käyttöpaneeli on yksinkertainen ja sivutuissa nopeuden ja kulmien säätönapit hyvät. Maton käsikahvojen sykkeenmittaus tosin on hieman, erittäin sinnepäin ja kaiuttimien äänenlaatu välttävä. Halutessaan voi ostaa mattoon liitettävän sykevyön ja lähettimen Kuntokaupasta, musiikkia varten löytyy kuulokeliitäntä. 

   Kun kiristin urheilukelloni Coros Apexin hihnan hieman tiukemmalle, niin Indoor-juoksutilassa kello näyttää lähes identtisesti saman matkan minkä mattokin, ensin kello löysänä ranteessa näytti enemmän. Indoorin matkalukeman voi korjata jälkeenpäin vastaamaan maton lukemaa.


YLEISTÄ JUOKSUMATTOASIAA

 

- Matolla juostessa keho kuumenee huomattavasti vastaavaa ulkojuoksua enemmän, joten nestettä on syytä nauttia. Kehon kuumeneminen johtuu ilmavirran puutteesta, jolloin haihdutus ei ole tehokasta. Irrallinen tuuletin on hyvä idea.

- 2% mattokulma vastaa kohtalaisesti ulkojuoksun rasitusta, 3% on myös usein käytetty vastaavuus.

- Jos juoksee kilometrin matolla 15% kulmaan, niin noususummaa kertyy 150 metriä.

- Maton taakse pitäisi jättää kaksi metriä turvatilaa, jos kompuroi. Minulla näin ei ole, joten pitää keskittyä ettei tule lentoturmatutkintaa.

- Matolla juostaessa tekniikalla ei ole suurtakaan eroa ulkojuoksuun. Lantio valuu alas, istutaan tai astutaan liikaa kantapäälle ja niin edelleen. Ryhtiin ja katseen suuntaan on hyvä kiinnittää huomiota, kuin myös askeleen rentouteen.

- Ne, jotka väittävät juoksumattoharjoittelua yksitoikkoiseksi, eivät ole juosseet kuuden päivän juoksua kilometrin rataa kiertäen tai 24-tunnin juoksua 300 metrin halliradalla. Zen on pään sisällä, jos mieltä on harjoitettu. Jos ei ole, on matolla siihen mahdollisuus - jäämättä ajatuksissaan auton tai pyörän alle.

- Matto ja maton moottori kannattaa opetella imuroimaan säännöllisesti. Maton linjaus kannattaa tarkistaa ja opetella tarvittaessa säätämään.

 

ENNENKUIN OSTAT MATTOA, MIETI:

 

- Kannattaako köyhän ostaa halpoja rimpuloita.

- Mihin maton sijoitat ja onko tilassa riittävä korkeus.

- Minkä takuun myyjä antaa, onko myyjällä varaosia tai huoltovideoita tms. jatkuvuutta turvaavaa toimintaa. Juoksumatto on tekninen laite, joka ei huoltamatta toimi iäisyyksiä, kuten et sinä itsekään.

- Se että ennenvanhaan ei ollut juoksumattoja ja pärjättiin pakkasilla sekä pahoilla lumikeleillä sisällä hyppimällä ja poronmaitoa tai mustikkasoppaa juomalla ei tarkoita, ettet voisi ostaa juoksumattoa. Emmehän savupirttimme ikkunaksikaan pingota lehmänrakkoa, vaan käytämme ikkunalasia.

---

Minä ostin juoksumattoni Kuntokaupasta, kun en parempaa paikkaa löytänyt.


Viimeisen kuvan näkymä on matolta. Kuvassa on juostu 11 km ja aikaa on kulunut 77 minuuttia ja risat. Johto paneelista menee puhelimeen eli Spotifyn listaani. Nopeus vasemmalla on 0.0. Sen alla kulma on 0 ja kaloreita maton mukaan poltettu 792. 

   Olen 183 senttiä pitkä ja painan kilpailukunnossa 80 kiloa, nyt noin 84 kiloa. Fitnord on mitoilleni sopiva ja edessä pakastin sen kuin pakenee aina vaan, vaikka miten juoksisi. 

   Vasemmalla verhon takana on takaovi ulos ja oikealla sisäovi taloon. Sisäoven toisella puolella katossa on ilmanvaihtokoneen imuputki. Ulko-oven päällä on toinen, painovoimainen ilmanvaihto suoraan ulos. Kuvan ulkopuolella vasemmalla on ikkunalauta juomapulloille ja pyyhe telineessä, oikealla lipaston päällä on tuuletin ja seinässä mattovihko, johon merkkaan tapahtumat, jotta pysyn huollossa ajan tasalla. Tilassa on sisäovi suljettuna lämmintä noin 12 astetta.

   Aika näyttää miten matto suostuu yhteistyöhön kuuden päivän juoksijan askeleen alla, alku on lupaava. Toivon, että sekä minä ja matto, pysymme ehjinä.

---

Edellisessä blogipostauksessani perustelin mattoni hankintaa, luethan senkin, jos kiinnostaa.

KUNTOKAUPPA 

 Fitnord 500 Sprint

  

torstai 14. tammikuuta 2021

KUNTOKAUPPA



 

VIIKON 1. HARJOITTELUNI

 Ma- -21 - -18 celsiusta. Ap. 10,06 km - 1.07. ilta 10,65 km - 1.09.

Ti- -10 celsiusta. Hellin ihana, osa polkua 14,58 km - 1.40.

Ke- - 5 celsiusta. Paatsjoki - Virtaniemi 20,72 km - 2.19.

To- -20 celsiusta. Kylällä jäämyllyä 26,67 km - 2.58. Välillä vaatteidenvaihtoa kotona.

Pe- -10 celsiusta. Kevyt päivä 10, 03 km - 1.06.

La- -9 celsiusta. 15,33 km - 1.38. Vaihteluita 2 - 1 - 2 - 1 - 3 - 2. Ensin 2 km kovempaa ja väliin aina 1 km hitaammin mutta sitten 3 km kovempaa ja perään 2 km hiukan hitaammin.

Su- -15 celsiusta. 12,75 km - 1.25. 

 Yhteensä juoksua 120,79 km 

 


 

Minut tunnetaan ultrajuoksupiireissä periksiantamattomana ulkoilmaihmisenä.

   Aloittaessani 1987 minulla oli lenkkikengät ja vaatteet. Sitten tuli juomavyö.

   Tavallista kelloa aloin käyttää satunnaisesti 1990 jälkeen. Usein vain katsoin kellonajan lähtiessäni sisältä, juoksin lenkin ilman kelloa ja palattuani sisälle katsoin paluuajan ja arvioin matkan. Tarkistelin matkoja pyörällä, autolla soveltuvin osin ja kartasta mitaten. Lenkit olivat +-400 metriä täysin oikein arvioidut.

   Sain pelkkää sykettä mittaavan Polarin vanhan mittarin jo 1989, mutta en käyttänyt sitä. Uteliaisuuttani testasin Mikkelin Tornimäellä maksimisykkeeni juoksemalla mäen kymmenen kertaa ylös kunnes oksensin. Kaikkien aikojen korkeimmaksi lukemaksi jäi 184, siis noin 25-vuotiaana.

   Syövän jälkeen kuntoutin itseni täysin ilman kelloa. Vetoharjoittelu sekunttikellolla tuli kuvaan vasta 1993. Tähän mennessä sekä vaatteet että kengät olivat jo huomattavasti parantuneet. Käytössä oli urheilujuomia, maltodekstriiniä ja geelejä alkoi saada.

   Voitin Tukholman liepeiltä Täbystä sadan mailin ultrakilpailusta ensimmäisen matkaa mittaavan kelloni, Garmin Forerunner 310 XT:n 2011. Tätä ennen olin ostanut vuonna 2006 ensimmäisen säiliöllisen juomarepun, kun juoksimme Raine Koivumäen kanssa Haltille ja seuraavana päivänä takaisin.

   Olen juossut tätä kirjoittaessani yli 82.000 kilometriä, 98 prosenttisesti ulkona, säässä kuin säässä. Olen kilpaillut hallissa sekä Espoossa, että Oslon Bisletillä ja paennut pakkasta Pirkkahalliin, silloin kun asuin rieväkylässä.

   Nykyisin ranteessani on Coros Apex 35mm ja usein luurit korvissa puhelimesta, oma Ultrakoskinen listani soi. "Vanhuus" on tuonut lasit nenälle, myös itsestään tummentuvat, ns. fotokromaattiset, jotka Norjan vuorilla ja Lapin hangilla ovat todella tarpeen.

   Kengissä olen painottunut 6-päivän kisojen myötä Hoka One Oneen, mutta paljon muutakin pyörii jaloissa. Vaatteet ovat mitä sattuu, mutta Noname ja Craft sieltä parhaasta päästä.

   Muuttaessani Nellimiin oli hyvin tiedossa, että täällä on joskus hieman kylmä ja todellinen , oikea talvi. Harvat, edes muut juoksijat, ymmärtävät millaista on juosta päivästä toiseen kylmässä ja tietyin ajoin jatkuvasti pimeässä. Varsinkin kaksi kertaa päivässä tapahtuva määrä- tai rypäsharjoittelu -20 asteen pakkasessa vaatii käsittämätöntä itsekuria ja hyvää Zeniä.

   Moni ei ota huomioon lainkaan sitä, että jos olen erämaassa päivän kalassa tai ystävien kanssa muuten vaan maisemia näyttämässä, palaan kotiin ja lähden lämmiteltyäni pimeään juoksemaan vielä pariksi tunniksi, tulen olleeksi pakkasessa noina päivinä usein lähes kymmenen tuntia.

   Vaikka olen tietyllä tavalla puritaani juoksun suhteen, olen ottanut vuosieni varrella harjoitteluuni jatkuvasti uusia asioita ja etenkin nuoremmille tarjoillut auliisti järjenkäyttöä harjoittelua suunniteltaessa. Olen kehottanut vahvistamaan keskivartalon lihaksia, venyttelemään ja tekemään muutakin liikuntaa oheen, mutta etenkin olen motivoinut nuorempia juoksemaan kovat harjoitukset epäröimättä talvella hallissa tai juoksumatolla.

   Minä olen sen aikakauden reliikki, täytän tänä vuonna 57 vuotta, että olen saanut kärsiä paskoista urheiluvehkeistä ja vanhempien ihmisten jatkuvasta vittuilusta: "Ei semmoisia tarvita, ei niitä ennenkään ollut, mitä pieni pakkanen nyt tekee, muuta kuin lenkille siitä - saatana."

   Toivottavasti nuoremmat eivät näiltä osin ota minusta mallia. Nastoilla on hyvä juosta joskus kovaa, mutta ei enää -15 asteen alapuolella ja sekin on jo sillä rajalla, tulee turhaan keuhkoputkiin haavoja ja jalkojen jänteet rasittuvat. Otsavalo päässä on joskus kivaa mutta jos päivän 30 kilometristä viimeiset 18 ovat pelkkää otsalampun keilaa päivästä toiseen niin ostakaa matto kotiin, juoskaa aamulla kevyt kymppi pakkasessa tai sohjossa, ja illalla sitten laadukas 20 kilometriä matolla ja siihen vähän vauhtia. Pysytte terveempinä ja iloisempina.

   Vähemmän blogiani lukeneille muistutan, että olen yksi niistä seitsemästä suomalaisesta, joka on kyennyt juoksemaan Nuorgamista Hankoon, "Tuhat Mailia Elämälle" vuonna 2014, 1622 km, aikaa meni reilut 27 päivää. Eli ihan sieltä mukavuudenhaluisimmasta päästä en juoksijana todellakaan ole.

   Pitkällisen harkinnan jälkeen aloitin juoksumaton hankintaprosessin. Vertailin eri mattoja pelkkien teknisten tietojen perusteella ja yhdistin siihen ystävien kokemukset. Päädyin ostamaan Fitnord 500 Sprint maton Kuntokaupasta.

 

Luettelen nyt miksi päädyin ko. mattoon ja miksi juuri Kuntokauppaan:

- Fitnord 500 Sprintissä on tehokas AC moottori, joka jaksaa ultrajuoksijan hieman pidemmät lenkit.

- Laitteen matto on kestovahattu ja hyvällä huolenpidolla (imurointi, linjauksen ja kireyden säätöjen tarkastus) kestää noin 5000 kilometriä.

- Juoksualustan tuntuma, koko ja koko laitteen tukeva rakenne. Matto on osittain kokoontaittuva säilytyksen helpottamiseksi.

- Fitnord 500 Sprintin nousukulma on säädettävissä aina 15 prosenttiin asti. Tämä on aivan omaa luokkaansa ja tarjoaa hyviä mahdollisuuksia monipuoliseen voimaharjoitteluun.

- Kuntokaupan asiakaspalvelu on kiitettävä. Heiltä saa vastaukset kysymyksiin, netissä on selkeillä videoilla maton kasaus- ja kotihuolto-ohjeet. Lisäksi Kuntokaupalla on oma huoltopalvelu ja varaosia.

- Matto on minusta erittäin kallis ostos, mutta Kuntokaupalla on välillä hyviä tarjouksia. Verrannoksi: Minulla menee 800 euroa lenkkikenkiin vuodessa. Ostaessani reilun parin tonnin maton, oletan sen kestävän muutaman vuoden ja hiukan enemmänkin, perustakuu kotikäytössä on 24 kk.

   Alussa olevasta viikostani olisin juossut matolla noin 35 kilometriä, jos minulla olisi sellainen ollut.

   Tilasin maton maanantaina. Tilaus on jo toimitettu ja matkalla, mutta kaukokiidolla kestää Nellimiin aikansa. Tilaukseen sisältyy myös alkuperäinen suojamatto lattiaa suojaamaan ja ääntä vaimentamaan.

   Nellimissä sijoitan juoksumaton talomme takakuistille, siis sisälle. (vitsi) Olen jo siirtänyt kuistilla pakastimen toiseen paikkaan ja lisännyt yhden pistorasian, sekä muuttanut kattovalojen paikan, juoksualusta kun on noin 18 sentin korkeudella lattiasta. Pystyn säätämään kuistin lämpötilan mieleisekseni juostessani. Ihmeellistä kyllä, en todennäköisesti osaa juosta kuistilla kuin kolmeen suuntaan - pohjoinen on poissuljettu, vaikka olisi jokimaisemat.

    Kirjoitan tätä torstaina, tällä viikolla on jäänyt juoksematta pakkasen takia noin 20 kilometriä. Elimistön kataboliaa on hallittava jotenkin, nyt ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin levätä. Kylmään lähteminen jäykin ja energiahukkaisin jaloin ei ole tuntunut järkevältä.

    Matolla lämpimässä juoksu vaihteluksi tukee palautumista ja lihasten hyvinvointia. Koronan mukanaan tuomat matkustusrajoitukset ovat estäneet harjoitusleirit lämpimämmissä olosuhteissa. Kääntäen toisinpäin: Palatessa etelästä on kehoa hyvä siedättää pikkuhiljaa kylmempään, tässäkin juoksumatto tukee hyvin harjoittelua.

   Puritaani ja ulkoilmaihminen on tehnyt nyt kuntokaupan. 

   Myöhemmin tässä blogissa lisää kokemuksia matosta kuvineen.

LINKIT KAUPPAAN JA JUOKSUMATTOON:

KUNTOKAUPPA 

Fitnord 500 Sprint

Tämän postauksen kuvat ovat talviarkeani, toivon juoksumaton myötä siihen hieman helpotusta ja enemmän kilometrejä.


sunnuntai 3. tammikuuta 2021

TIUVENTTI



VIIKON 53. HARJOITTELU

Ma- 25,67 km tiellä - 2.55.

Ti- 18,15 km tiellä 2.03.

Ke-To- Lepoa

Pe- Hiihtoa metsäsuksilla umpiseen Kirsin kanssa 6,8 km - 1.42.

      Ilalla lumessa juoksua 6,14 km - 0.48.

La- Lepo

Su- Tiellä 10 km - 1.07. Pakkasta -24 celsiusta. Ihan saatanan kylmä!

Yhteensä juoksua 60 km


VUOSI 2020

Kaikki mitatut kilometrit juoksu, kävely, vaellus, sauvakävely, lumikenkäily, hiihdot metsäsuksilla ja latusuksilla sekä pyöräily: 3355 km. Harjoitustunteja 439 tuntia. Juoksukilometrit 2669 km.

JUOKSUKILOMETRIT 1992 - 2020 yhteensä 82334 kilometriä.


Mennyt on mennyttä.

   Vuosi 2020 saa jäädä unholaan. Vuosi oli yksi paskimmista pitkään aikaan kohdallani. Vaikka olin terve, minulla on ihmissuhteet kunnossa ja mielekästä tekemistä, niin korona ja sen mukanaan tuomat matkustusrajoitukset sekä ultrajuoksutapahtumien peruuntumiset jättivät menneestä vuodesta paskan maun.

   Toisin kuin kukoistuskauttaan eläneet kotonanyhjääjät ja pienten, tuttujen ympyröiden rakastajat, minä kärsin matkustamisen puutteesta todella paljon. Siinä sivussa kärsi myös puoliskoni Kirsi, koska vuosijuhlamatkamme peruuntui - muun muassa.

   Urheilullisesti vuosi 2020 toi lyhyellä harjoittelulla hyvän kaksipäiväisen omatoimijuoksun Hämeenkyröstä Helsinkiin heinäkuun alussa, matkaa tuli 207 kilometriä ja juoksuaikaa siihen kului 25 tuntia ja 44 minuuttia, kahdessa päivässä.

   Muuten mennyt vuosi oli urheilullisesti säälittävä. Vähän kilometrejä, rakoilevaa motivaatiota ja puutumista juoksemiseen etenkin kylmässä ja pimeässä Lapissa.

   Henkisesti on kuluttavaa harjoitella yksin pimeässä pakkasessa vailla tavoitetta. Juurikin kilpailujen peruuntuminen ja matkustamisen vähyys söivät motivaatiota. Valon ja lämmön puute näkyvät selvästi kurinalaisuudessa.

   Monet blogikirjoittajat pitävät keinotekoisesti yllä positiivista julkisuuskuvaansa ja keräilevät peukkuja hymyssä suin. Negatiivisista ajatuksista ei kirjoiteta tai ne tasoitellaan taustalle. 

   Minusta vuosi 2020 oli uusintojen ja keinotekoisen, virtuaalisen paskanjauhannan vuosi. Yksilönvapaus rajoittui, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka selitetään maskit päässä ja käsidesit käsissä.

 

Tulevasta ei kukaan tiedä.

   Minun harjoitettu mieleni kestää kyllä. Vain nykyhetkellä on merkitystä, eikä tulevaa kannata murehtia. Toivoa saa. 

   Minä toivon, että pääsisimme matkustamaan normaalisti, etenkin kesästä 2021 alkaen. Positiivista olisi, jos kesällä pääsisi kilpailemaan 6-päivän juoksussa Kauhajoella.

  Tiuventissä on 52 viikkoa. Moniko teistä huomasi, että 2020 vuodessa oli 53 viikkoa? Ilmankos se tuntuikin niin pitkältä ja jämähtäneeltä.

   Sammakko sanoi pojalleen: "Syö säästäen savea, pitkä on maailman sivu." 


Tämän tekstin luettuasi voit ajatella, että minulla ei ole mikään hyvin. 

Päinvastoin. 

Kuvassa on kaksi asiaa, jotka pitävät minut järjissäni: Kirsi ja Lapin luonto.

   Aina kuitenkaan ei naurata, miksi siitä ei saisi kertoa?

torstai 31. joulukuuta 2020

VUOSI VAIHTUU - MINÄ JO KAUAN SITTEN



 Kun luette tätä voin olla mökillä tai sitten jossakin muualla erämaassa. Vuosi vaihtuu, minä vaihduin kauan sitten. Puuhasteluni jatkuu vaikka tietoisuuteni muista olemisen tasoista lisääntyy. Muutin Lappiin tehdäkseni ja kokeakseni muutakin kuin ultrajuoksua.

   Yläkuvassa on tarkoin varjeltu Nellimiläisten salaisuus: Nellimin Monoliitti. Jo kauan ennen kun Utahin kanjoniin ja muihin syrjäisiin paikkoihin alkoi ilmestyä monoliitteja, meillä oli sellainen. Jos haluatte Nellimin Monoliitin vaikutuspiiriin, ottakaapa yhteyttä minuun, sen luo ei pääse muutoin kuin omin jaloin.

   Zen-buddhalaisessa sõtõ-koulukunnassa on shikantazan-meditaatio (suomeksi: vain istuen). Ajatus, että istuminen on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki, on juoksijalle vieras. Liike on lääke ja liikkeessä voi meditoida. Juostessa voi keskittyä sisäänpäin kääntyen ja antaa ajatusten virrata vapaasti, silti takertumatta tai samaistumatta niihin.

   Miksi sitten puuhastelen? Puuhastelu on helpoin tapa välttää suljettu osasto. Jos ihmisen ulospäin näkyvä toiminta ei näytä poikkeavalta, saatetaan hänet jättää rauhaan. Rauhassa oleminen on mukavaa - voi tehdä mitä haluaa. Edellyttäen tietenkin, että on valinnut oikeita asioita elämäänsä.

   Parempi uusi vuosi? Joskus vähemmän on enemmän. Jos haluatte tekemistä niin menkää naimisiin, tehkää viisi lasta ja asettakaa päämääräksenne vaihtaa uusi hybridiauto pihaan joka toinen vuosi. Tietenkin pientä pintaremonttia ainakin kerran vuodessa niihin teidän kahteensataan neliöönne, jossa kuitenkin vietätte valitettavan vähän aikaa ajastanne. 

   Ilmanmuuta viikon työkuormasta pitää toipua ja mielellään rauhallisesti perheen kanssa aikaa viettäen. Esimerkiksi pieni viikonloppumatka vaikka Lappiin laskettelemaan. Siinä gondolihississä on kiva tsekata työsähköpostit nousun aikana ja laskun aikana voi korvanapeilla puhua akuutit työpuhelut pois alta.

   Kolmentunnin poroajelu koko perheelle makkaroiden kera maksaa vain 250 euroa. Tunnin jonotuksessa hiihtohissiin voi tulla kylmä, ellei kerrospukeutuminen ole hallinnassa. Viimeviikolla Lapissa oli kuivat ja raikkaat ulkoilukelit, pakkasta 39 astetta.

   Jos jossain vaiheessa tulee ikävä Thaimaan lämpöä tai Kanarian edullisia golfkierroksia, niin voitte onnitella itseänne ainakin ilmastoteosta: ei lentojen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Eihän ladattava hybridinne niin paljon saastuta. 

   Jos vielä emmitte matkanne kestävän kehityksen kanssa, koska olette kuulleet huolestuttavia uutisia Saariselän jätehuollosta erään igluyrittäjän toimesta, niin lohdutan: useita harjoituslenkkejä Kanarian keskeneräisillä golfkentillä juosseena, ei hätää: golfkenttien alle haudataan käytetyt muoviset juomavesipullot ja rikkinäiset ilmastointilaitteet. Lapissa sentään poltetaan pois kaikki turha. Lisäksi muistattehan, etelän lentokentillä joutuu jonottamaan ja kyllä poromies on palkkansa ansainnut - ottaen huomioon maamme yrittäjille langettaman kulurakenteen.

   Ette ehkä tiedä, että Lappilaiset ovat olleet edelläkävijöitä kierrätyksen suhteen jo vuosikymmeniä. Kemijärvellä ajettiin ennen vanhaan keväisin kaikki tarpeeton romu joen jäälle keväällä. Tästä oli sekin hyöty, että alavirrassa asuvat saattoivat saada rannoilleen jotain käyttökelpoista jäiden lähtiessä.

   Siinä sitten perheen kanssa sopuisasti kelomökin lämmössä, jos alkaa seinät kaatumaan ja jälkikasvu tappelee huonojen internetyhteyksien vuoksi, niin lähtekää ajelemaan autolla. Maisemia on mukava katsella kunhan muistatte, että päivänvaloa on vain aamukymmenestä iltapäiväkahteen, ai niin, onhan teillä tehokkaat ksenon-valot autoissanne.

   Ivalosta bongaatte Nellim-kyltin ja navigaattori näyttää, että tie loppuu Venäjälle. Ajatte sinne päähän asti ja otatte selfien siinä Ivalo 48-kyltin kohdalla. Jaatte sen someen ja kaverit eteläsuomen vihreästä vesisateesta vastaavat: nyt on kaukana! 

   Käännytte tyytyväisinä Paatsjoen sillalta takaisinpäin ja aloitatte vauhdikkaan paluumatkan keskellä tietä, eihän täällä ketään asu, te sanotte kaasua painaessanne. Ja sitten yhtäkkiä siinä Rautaportin opastetaulun alamäessä jouduttu lyömään jarrut lukkoon.

   -Jumalauta! Katsokaa! Poro juoksee otsalamppu päässä keskellä tietä.

Uudenkarhea hybridi tulee vierelleni, sähköikkuna aukeaa kohisten ja sisältä saan uteliaita katseita.

   -Onko pitkäkin lenkki?

   -Elämänmittainen.

   Kaikkein törkeintä on, kun ei edes hyvää matkaa toivoteta, suljetaan vaan ikkuna ja kaasutetaan pois lumi pöllyten. Antaessani asiallisen vastauksen, aletaan näyttää siltä kuin olisi syöty jotain sopimatonta. Mielelläni minä olisin enemmänkin voinut keskustella, kerrankin kun laajassa kiveliössä lenkilläni puhuvan ihmisen tapaan.

   Palaatte sitten maanantaiksi virkistyneenä takaisin sorvin ääreen, monta uutta kokemusta rikkaampana ja levänneenä.

   Jos kuitenkin joskus väsytte itse tekemäänne kiireeseen tai maailma tuntuu karkaavan läsnäolonne ulottumattomiin. Pankista tulee tiukkasävyisempää meiliä ja teillä kotona asuu mielestänne vieraita, toisilleen mykkiä ihmisiä, niin muistelkaa sitä otsalamppuporoa.

   Se istui aikanaan alas ja tajusi, että istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, siihen sisältyy jo kaikki. Kas kun se siinä alamäessäkin osasi pysähtyä. 

   Aikansa kun istuu, niin voi rauhoittua näkemään sitä toisenlaista todellisuutta. Siitä on sitten mukava lähteä ulos reippailemaan, rohkeimmat uskaltavat ottaa väliin muutaman juoksuaskeleenkin. Ja kas, henki alkaa kulkea helpommin. 

   Myöhemmin huomaa, että jotkut on niin köyhiä, että niillä ei ole muuta kuin rahaa.

   VAIHTAKAA PAREMPI UUSI VUOSI JA VOIKAA HYVIN!

 

 

HARJOITTELU VIIKOLLA 52.

Ma- Ap. maastossa 8 km - 1.06.

        Ip. tiellä 8 km -54 min.

Ti- 10 - 1.05.

Ke- Kylällä 11 km - 1.15.

To- 10 km - 1.09.

Pe- 10 km - 1.11.

La- Lepo, lämpötila - 39 celsiusta.

Su- Illalla kävelyä 3,88 km - 52 min. Lämpötila - 25 celsiusta. 

Juoksua 57 km.

 

PERINTEEN YLLÄPITOA


 

 Talviverkoilla eli juomuksilla käynti on paljon muutakin kuin päristelyä moottorikelkalla jäälle.

   Verkko on kätevä vaihtaa kokiessa toiseen jäällä. Kotona koettu verkko pestään ja selvitetään. Kahdeksantoista asteen pakkanen edistää ripeyttä toiminnassa. Yläkuvassa verkko on ripustettu kaksinkertaisena koivussa ja mattotelineessä olevien koukkujen kautta kuvan ulkopuolella olevaan talon seinään. Verkko viedään lopuksi sisälle kuivumaan.

   Alakuvassa on Kirsin fileroimaa saalista vakuumiin pakattuna, menossa pakastimeen.

   Saaliskaloina siika, taimen, ahven ja hauki. Mielellään mainitussa järjestyksessä, hauki sotkee verkon ja pyörittää sen rullalle, jonka selvittäminen jäällä avannon ääressä on tuskien taival.

  Ennenkuin kysytte, vastaan: Paljain käsin.


 

 

torstai 24. joulukuuta 2020

HYVÄÄ JOULUA JA ELÄMÄNMYÖNTEISTÄ UUTTA VUOTTA

 


 

Joulu saattaa olla jollekulle blogiani lukevalle synkkämielistä aikaa. Joulun sanoma voi olla hukassa tai tarkemmin ajateltuna, mitään sanomaa ei ole - havainto voi musertaa. 

   Tiettyjen joululaulujen sanoja tarkemmin kuunnellessa hätkähtää, aina on joku yksin pakkasessa tai muuten visertää viimeisiään ja pahimmassa tapauksessa paenneena känniseen sumeuteen.

   Tämä spesiaali joulupäivitys on tehty kaikille niille, jotka kaipaavat hiukan toisenlaista näkökulmaa.

   Olen viettänyt lukuisia jouluja yksin, yö- ja päivätöissä, sairaana vailla tulevaisuutta sekä taloudellisten murheiden musertamana. Kantanut huolta läheisistäni syystä jos toisesta pitkin pitkiä pyhiä. 

   Edesmenneellä isälläni, Paavolla, oli muutamia legendaarisen yksinkertaisia lauseita, joilla ongelmat ratkesivat ja tuli hyvä mieli. Kaiken ryyppäämisen takana oli herkkä ihminen, hän sanoi: "Yksinäiselle joulu tulee, kun laittaa kynttilän pöydälle palamaan."

   Minä en ole tänä jouluna yksin, mutta laitan kynttilän pöydälle palamaan ja nautin yksinkertaisista asioista.

   Hyvää joulunaikaa kaikille lukijoille.

 

PIKKUJOULU

 

Kaukaisuudesta kuuluva ääni tunkeutuu mustaan painajaiseeni. Makaan vasemmalla kyljelläni jonkin kovan päällä, poskeni lepää oikealla kämmenselälläni, käden alla tunnen lämpöä. Raotan varovasti oikeaa silmääni. Aivan kasvojeni edessä on valkoinen, kaareva putki ja sen alta häämöttää kirkkaassa valossa valkoinen lieriö. Lieriön pinnalla ja putken alla on jotakin oranssia sekä pieniä vihreitä palloja.

   - Pasi!

   Säpsähdän äkisti hereille, yritän kohottautua. Oikea käteni lipsahtaa märässä ja tahmeassa. Lyön pääni johonkin kovaan ja kylmään ja tunnen samalla oikean sääreni kolahtavan kipeästi puulevyyn. Luiskahdan takaisin alas kovalle alustalle ja kaikki mustenee.

   Ääni ei enää kuulu kaukaisuudesta, kaikki kieppuu ja voin huonosti. Pidän silmäni tiukasti suljettuna ja puristan oikeassa nyrkissäni olevaa pehmeää ja pyöreää esinettä. Vihdoinkin se on tapahtunut! Minut on siepattu avaruusolioiden alukseen ja olen matkalla mustassa aukossa. Kylmä hiki nousee, paleltaa. Samassa huomaan olevani alasti, kylkeeni heijastuu lämpöä allani olevasta kovasta kivipinnasta.

   - Voisiko Koskinen nyt yrittää!

   Vaativassa äänessä on jotain tuttua. Avaan silmäni ja näen valkoisesta lieriöstä sojottavan varren, jota pitkin valuu oranssinkeltaista tahmaa. Samaa tahmaa on aivan kasvojeni edessä olevassa valkoisessa putkessa, ja nyt erotan useiden vihreiden pallojen seasta joitakin vaaleanpunaisia möhkäleitä.

   - Minut on siepattu, yritän huutaa, mutta suuni on rutikuiva ja saan aikaiseksi vain kähinää ja puristan silmäni uudelleen kiinni.

   - Ihan totta nyt, ylös!

   Tuttu ääni rauhoittaa minut. Hirvittävästä pääkivusta ja minua ympäröivästä kummallisesta hajusta huolimatta uskallan avata silmäni. Oikeassa kädessäni on rutistunut paperirulla ja vasen kämmeneni on täynnä oranssinkeltaista limaa, liman seassa on herne. Käännän katseeni äänen suuntaan ja siristelen silmiäni.

   Kirsi seisoo vessan ovella tukevassa haara-asennossa, kädet lanteille nyrkkiin puristettuina keltaisissa kumihanskoissa.

 (Teksti on alunperin kirjoitettu Ivalon keskustelevaan kirjallisuuspiiriin, Sanaseppoihin harjoituksena.)

TOISENLAINEN JOULULAULU

 Jos allaoleva Aknestikin Oravan joulu-kappale ei näy mobiiliversiossa, kuuntele se blogini internetversiossa, jonka voit vaihtaa kommenttiosion jälkeen "etusivu"-palkin alta klikkaamalla "näytä internetversio".


 

Lisää (juoksu)musiikkia löydät listaltani, käännä soittolista toisinpäin spotifyssä ja löydä viimeksi lisätyt kappaleet: ultrarunninglist

 

 

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

LYHYEN PÄIVÄN LEGENDAT

 


 

Ville Ritola muutti 17-vuotiaana Amerikkaan, jossa sanottiin hänen olevan kova juoksemaan, mutta vielä parempi karpenteri eli kirvesmies. 

   Antwerpenin olympialaisten aikaan 1920 Ritola oli huikeassa kunnossa, mutta ei suostunut lähtemään kilpailemaan. Syitä oli kaksi. Ritola oli juuri saanut loistavia urakoita, joten pitkä kilpailumatka olisi tehnyt huonoa taloudelle. Toinen syy oli, että Ritolaa panetti. Hän oli juuri mennyt naimisiin Selman kanssa, eikä halunnut olla tästä erossa. Näistä seikoista voimme ymmärtää, että elämä voi olla urheilua tärkeämpää.

                                                                                 ***

Räpylä-Niiranen on tunnettu hahmo Sawon kansanperinteessä. Kirjoitan Sawon tässä yhteydessä kaksoisveellä, koska vastuu siellä siirtyy aina kuulijalle. Nyt on tuplasti mistä valita.

   Legendan mukaan Räpylä-Niirasen vanhemmat menivät uimaan ja rupesivat sitten vedessä naimaan, jolloin vetehinen pääsi väliin. Näin alkunsa saaneelle Heikille kasvoi sormien ja varpaiden väliin ihopoimut ja hän oli kuin kotonaan vedessä. 

   Isonvihan aikaan Iisalmen kirkonkello oli pudotettu turvaan Poroveden kirkonsalmeen vainovenäläisiltä. Myöhemmin Räpylä-Niiranen sukelsi kelloon köyden ja se nostettiin vedenpinnalle mutta sitten köysi irtosi. Räpylä-Niiranen ei suostunut enää sukeltamaan uudelleen, koska väitti veden menninkäisten ottavan hänet pantiksi kellosta, joten kello jäi nostamatta.

   Räpylä-Niirasen tarinasta voimme ymmärtää, että rajansa se on räpiköinnilläkin.

                                                                                 ***

Ensi viikolla on erään täällä maanpäällä erittäin epäonnistuneen turistimatkan tehneen radikaalin syntymäpäivät. Vieläkin tolppiin kiinnitetään julisteita joissa lukee: Jeesus tulee. Toivottavasti hän ilmoittaa toisesta tulostaan hieman aiemmin, että voimme valmistautua. Hän ansaitsisi parempaa kohtelua kuin ensimmäisellä kerralla.

   Jeesus oli aikansa radikaali ja hänestä kertova tarina on kestänyt. Tästä voimme ymmärtää, että neitseestä syntyy kestävämpää legendaa kuin Sawon rannoilta tai Harlemista. Jouluna pitäisi olla maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

   Jeesuksen tarinasta osa meistä voi ymmärtää, että he luopuivat uskostaan samasta syystä kuin uskoivat: tietämättä miksi.

                                                                                  ***

Ystäväni ja suurin kirjoittamiseni takana olevista voimahahmoista, kirjailija Seppo Saraspää on sanonut hauskasti, että kaamoksessa lyhyt päivä on yhden asian päivä.

   Minä ja Kirsi lähdimme sunnuntaipäivän ainoalle asialle Sulkusjärvelle. Aiheena talvinen verkkokalastus eli juomukset. Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että ensin tehdään avanto ja kolmenkymmenen metrin päähän toinen. Sitten uittolaudalla uitetaan jään alle naru, jolla verkko vedetään paikalleen avantojen väliin. Pohjoisen puhtaissa vesissä verkko koetaan pari kertaa viikossa.

   Liekö Kirsin kalaonni vai mikä, mutta heti kun saimme verkon laskettua niin toisessa päässä alkoi nykimään. Oli pakko kokea verkko heti. Hauki pirulainen, voimansa tunnossa kieputti oikein kunnolla täysin uuden pakasta vedetyn verkon solmuun.

   Selvittelyn jälkeen laskimme pyydyksen uudelleen ja keitimme rannassa nokipannukahvit.

Palattuamme kotiin sanoin Kirsille, että en tänään lähde lenkille. Tästä voimme päätellä kohdallani tietyn kasvun ihmisenä tapahtuneen, sillä en pode huonoa omatuntoa, jos jää joskus juoksematta päivä tai pari. 

   Tämän lyhyt päivä todistaa: parempi yksia asia kunnolla kuin monta puolittain. 

                                                                                    *** 





   VIIKOT 50. -51.

Ma- 20,39 km - 2.13

Ti- 8,05 km - 57 min. Ilta vetoja 10,10 km - 57 min.

Ke- 12,02 km - 1.25.

To- Pahtalammelle polkua,  vaikeat olosuhteet 14,01 km - 2.14.

Pe- Kävelyä Tupaantuliaisiin Kirsin kanssa 2,8 km plus 2,75 km. Yöllä kylällä 30,21 km - 3.23.

La- Sauvakävelyä Kirsin kanssa 5,53 km - 1.33.

Su- Lepo

yhteensä 94,78 km juoksua.

Ma- Kävelyä mökillä 5,57 km - 1.36. Kirsin kanssa.

Ti- Mökillä Paavalintupavaaraan 5,16 km 46 min. Ilta tiellä asvaltilla 15 km - 1.40.

Ke- 15,24 km - 1.50.

To- 10 km -1.04. Pakkasta  - 25 celsiusta.

Pe- Krapulassa 8,07 km - 59 min.

La- Suunniteltu lepopäivä.

Su- Talviverkoilta palattuani tajusin: ei tätä päivää pilata juoksemalla.

yhteensä 53,47 km juoksua.

Olen terve ja hyvässä kunnossa.

 

Jos video ei näy mobiilissa, katso se blogin internetversiossa.


 

 


sunnuntai 6. joulukuuta 2020

AJATELLAAN - EDES

  


 

Aluksi: Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille niille, jotka kokevat olevansa itsenäisiä.

   Minusta Suomessa on valtavan paljon ihmisiä, jotka eivät ole läsnä elämässään. He vain ovat, kunnes kuihtuvat pois. Nämä koneiston rattaat eivät halua arvostella ketään tai kenenkään elämäntapaa, koska heillä itsellään ei ole olemassa mitään elämää - minun mielestäni. Tosin he saattavat itse olla täysin toista mieltä kysyttäessä, tai sitten he eivät uskalla edes ajatella elämänsä merkityksiä. 

   Minusta ihmisen kauhein kohtalo on olla ajattelematta.

   Mäntyniemen puolivallaton ajattelija, jonka seuraa sulostuttaa runotyttö ja se koira, jolla on hengitysvaikeuksia, on soittanut puhelimella pääministerille ja kohta entiselle Helsingin pormestarille. Puolivallaton on ollut jälleen huolissaan siitä, miten vastakkainasettelu yhteiskunnassamme lisääntyy. Lisäksi hän on jakanut huolensa koronasta ja sen hoidosta.

   On varsin ymmärrettävää, että vanhuuttaan elävä ikäihminen huolestuu ja alkaa soitella ympäriinsä. On hyvä tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu, tai toisinsanoen: ei tapahdu - ei sitten millään. Yhteiskunnallinen keskustelu ei voi olla vain punaista ja makeaa, on muitakin värejä ja makuja. Minusta on varsin luonnollista, että vastakkainasettelu kiihtyy yhteiskunnassa, joka puolustaa kaikkea muuta ja muita kuin jäseniään.

   Meneillään olevan kriisinhoidosta on tehty politiikkaa. Todennäköisesti nykyinen pääministeri kirjoittaa muistelmissaan, että suurimman esteen koronakriisinhoidolle muodostivat muut hallituskumppanit. Yhdessä tekeminen tuntuu olevan mahdotonta ja ehkä tätä puolivallaton halusi nostaa esiin.

   Suomen kieleen on itse asiassa-hokeman jälkeen tullut uusi normaali-hokema. Mikä helvetin uusi normaali? Kuten alussa mielipiteenäni esitin, ei ole olemassa kaikille yhteistä normaalia tai tapaa elää elämäänsä. Se mikä toiselle on normaalia ja tyydyttävää, voi olla jollekin toiselle täysin epänormaalia ja vastenmielistä. 

   Korostan kuitenkin, että ongelma on usein rohkeuden puutteessa. Alussa mainitsemani ihmisryhmä ei uskalla olla muuta kuin näkymätön ja mielipiteetön, eikä tarvittaessa uskalla tunkea pesusieniä alushousuihinsa lentääkseen pidemmälle.

   Tätä tekstiä lukiessaan joku saattaa luokitella minut minäminä- tai narsismi-ihmisryhmään kuuluvaksi. Minä en kuitenkaan ole tärkeä, mutta jokin kirjoittamani voi olla. 

   Katson tässä välissä varoittaa Samu Haberista. Mies on menossa ystäviensä kanssa studioon itsenäisyyspäivänä tekemään uutta musiikkia. Kertomansa mukaan he ottavat mukaan nyrkkeilysäkin ja hanskat. Poreallas studiossa jo on. Antakaa Samulle taas anteeksi, jos hän sortuu katselemaan maailmaa kristallin läpi juhlahumussa. Samu on niin ihana ja vielä ihanampi Yleisradiomme pitää huolta tulevaisuudessa Samun melusaasteen leviämisestä. Etenkin nyt, kun Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja vaikuttaa puolueettomasti myös Elinkeinoelämän keskusliitossa. Tämä on mielestäni puolueettomuuden ylistys ja ihan banaali sellainen.

   Taannoin nostin kekusteluun vanhusten hoidon rinnastettuna Lapin rekikoirien selviytymiseen. Sain palautetta, että vanhustenhoidon rahat eivät tule samasta lähteestä kuin työttömien rekikoirien ruokarahat. Toinen ei siis sulje toistaan pois. Palaute kertoo antajastaan paljon: usko rahalla hoidettaviin asioihin on vahva. Palautteen antajan mielestä rahan antaminen ongelmaan poistaa sen? Kätevää, ei tarvitse kuin käydä rahalähteellä niin inhimillisyys on taattu.

   Lapin reilu 8000 rekikoiraa ovat tuotantovälineitä tai tuotantoeläimiä. Pelastamme ensin ilmaston ja biodiversiteetin, sitten turkis- ja koe-eläimet. Huolehdimme, että jää ei enää sula ja jääkarhu saa taas saalistaa hylkeitä jäätyvällä merellä. Pelastamme koko maailman ja ehkä pelastamme siinä ohessa myös itsemme ja sitä ennen rekikoirat.

   Onkohan kukaan muu kuin minä tullut ajatelleeksi mitä vanhenevalle ja jaloistaan jäykistyvälle rekikoiralle tehdään? Ultrajuoksijana ymmärrän aamukankeutta ja suorituskyvyn laskua varsin hyvin. Onko olemassa rekikoirien vanhainkoti, missä valjakossa rehkineet muistelevat lämmöllä juostuja taipaleitaan hyviä luita virikkeellisessä ympäristössä pureskellen? Tekemäni puhelinhaastattelun perusteella ainakin vastuullisella koirayrittäjällä on.

   Eläimen pitoon liittyy vastuu eläimestä. Jos ei kykene huolehtimaan ottamastaan eläimestä on kaksi vaihtoehtoa: luopuminen tai eutanasia. Rekikoiran työura alkaa taittumaan 6 - 10 vuoden iässä riippuen vammoista. Vanhimmat elävät eläkkeellä 15 vuoden ikään. Kuten kotikoirankin, ihminen lopulta ratkaisee milloin vetokoiran elämä on enää elämisen arvoista. Kovin suuria kirurgisia operaatioita ei vetokoirille tehdä, eikä elämää pitkitetä keinotekoisesti, kuten valitettavan usein tavallisille sohvanvaltaajille tehdään. 

   Ehkä meidän ihmisten tulisi saada lopulta itse päättää omasta elämästämme kuten päätämme eläimienkin elämästä. Mikä siinä eutanasiassa on niin vaikeaa jos itse sen haluaa sitten kun ei enää pysty? Jumalaako tähän taas sotketaan?

   Tietyssä vaiheessa nuoria kannustettiin ryhtymään yrittäjiksi. Nyt koronakriisin aikana eri yrittäjät huutavat kilvan valtiota apuun hankkeisiinsa. Toimittuani aikanaan 17 vuotta yrittäjänä ymmärrän yrittämisen riskit. Tuolloin itse rahoitin osittain pankin kautta kannattamattomalla liiketoiminnalla työntekijöideni palkkaa, eli työntekijöiden ja heidän lastensa elämää sekä elämästä selviytymistä. Yrittäjä voi ratsastaa tiettyyn rajaan asti valtion avuilla, hanketuilla ja muilla rahoituksilla mutta lopulta yrittäjä maksaa laskut itse. Tosielämässä hanketuet ovat vitsi. Kun kaksi vuotta täyttää hakemuksia ja virittelee, sitten luopuu toivosta, niin ehkä kahden vuoden päästä ELY-keskuksesta soitetaan: 

- Teillä oli tämä hanke.

-  Juu, niin oli.

   Valtio olemme me, eikä alussa mainittua rahalähdettä ole ilman yrittäjiä tai verotuloja. Suljetussa kierrossa, toinen toiselle siirretty raha loppuu ellei lisää rahaa tule kiertoon ulkopuolelta. Ulkopuolella tarkoitan tässä yhteydessä ulkomaalaisia turisteja ja kansainvälistä kauppaa sekä alkutuotantoa nimenomaan täällä itsenäisessä isänmaassa. 

   Hiljaa ja kauniisti puhumalla eivät asiat koskaan muutu. Kirjoittamalla toisarvoista paskaa viihdyttävästi saa tykkäyksiä ja uusia värejä keinotekoiseen taivaaseen.

    Tärkein tänä itsenäisyyspäivänä ajattelemani asia on ihmisten arvot tai niiden täydellinen puuttuminen. Onko todella niin vaikeaa keskustella yhdessä eri asioista sivistyneesti. Keskustelu ei ole oman puheenvuoron odottamista vaan toisen kuuntelemista ja huomioonottamista. 

Lopuksi: Meillä syötiin tänään karjalanpaistia vanhan rajan takana seulaksi ammuttujen veteraanien muistolle. Muistolle siitä, että Suomessa on ennenkin tehty politiikkaa piittaamatta vähääkään kansasta. 

   Karjalanpaistin kanssa oli keitettyjä kokoperunoita saksalaisten peltiseppien muistolle 1700-luvulta. Eurooppa yhdentyi jo silloin, sillä peltisepät ne perunan Suomeen toivat.

   Aterialla oli suolakurkkuja muistuttamaan siitä, että kaikki itärajan takaa tuleva ei ole pahasta. Olisi juotu myös venäläiseen tapaan votkaa snapseina puolentunnin välein, mutta minun pääni alkaa votkasta särkemään.

   Lisukkeina oli myös punajuuria muistuttamaan muustakin ihmisen raudantarpeesta, kuin siitä mitä tarvittaessa rajoille viedään. Jäämerensalaatti, juustoinen sekasalaatti kapriksilla ja viinirypäleillä sekä homejuusto sivussa lepäävine taateleineen muistuttivat lämmöstä, johon me emme pääse nyt matkustamaan.

   Ruokajuomana oli vettä, mutta etenkin Omikronin retsinaa, koska maailmassa on vain yksi todellinen ultrajuoksija, Yannis Kouros Kreikasta. Toisaalta Paavo Nurmikin joi joskus retsinaa.

   Leipänä oli joululimppua, sillä joulu pienellä kirjoitettuna tulee joka vuosi - halusittepa sitä tai ette.

   Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa, mikäli luette tämän itsenäisyyspäivän jälkeen.

   Muistakaa ajatella, soraäänet eivät ole pahasta.


VIIKKO 49. HARJOITTELUNI

Ma- 8,38 km - 1.01. Nellimin kylällä; kova tuuli ja huonosti palautuu.

Ti- Lepo

Ke- 8,44 km - 1.00. Siikajärventie. Tässä vaiheessa päätin, että tämä on kevyt viikko.

To- 12,10 km - 1.22. Rovaniemen kaupungissa, jäistä eli liukasta.

Pe- 14,87 - 1.43. Parempaa palautumista ja parempaa kävelyväylien hiekoitusta.

La- 8,44 km - 1.01. Saarenkylä lumipöperöä ja huona palautumista.

Su- Lepo

Yhteensä 52,2 km - kevyt viikko.

Jos keho ei ota harjoitusta vastaan niin minusta on parempi pysyä perusasioissa ja lepäämisessä.

 

MARRASKUUN SUMMAUS

Juoksua 205 km. Jalkavaiva näkyy kilometreissä, Endurance 24-tunnin hallikilpailu peruttiin Koronan takia, tämä muuttaa prioriteettejä - täytyisiköhän alkaa työstämään romaaniani?