HEINÄKUUTA UHRATAAN?

 

VIIKKO 26.

Ma- Juoksua 9,12 km - 1.06. Poluilla.

Ti- Gravelpyörällä 100,74 km - 4.17. Asvalttia.

Ke- Juoksua 8,39 km - 56 min.

To- Läskipyörällä Peuraselkä ympäri 41,84 km - 2.48.

Pe- Juoksua poluilla 9,18 km - 1.13.

La- Kirsin kanssa gravelpyörällä 23 km ja yksin 17 päälle, yhteensä 40,5 km - 2.22.

Su- Juoksua kylällä tiellä 8,01 km - 55 min.

Yhteensä pyörällä 183 km ja juosten 34,7 km. Aikaa kului 13 tuntia ja 39 minuuttia.

 

 

Pitkän linjan blogikirjoittajana mietin joskus, että miksi näitä kirjoituksiani joku lukee. Näen toki tilastoista, että hyvinkin luetaan. Silti myös mietin joskus, että mitä pitäisi kirjoittaa. Kaikki eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, ja joskus tapani tuoda filosofiaani yksilön omien valintojen tärkeydestä on vaikeaselkoinen.

   Olen urheillut elämääni eteenpäin omasta mielestäni kauan, mutta löydän silti aina motivaatiota jatkaa urheilemista. Kirjoittamisen kanssa on toisin. Täytyy löytyä jokin hyvä syy kirjoittaa. Kun kirjoitan kirjaa, haluan sanoa jotain, kertoa tarinan ja jättää jäljen. 

   Kun kirjoitan blogia, arvostan kaikkia teitä, jotka ovat seuranneet minua vuosikausia ja haluan sanoa teille jotain. Sarkastisesti totesin Kirsille, kun tuli puhetta tästä blogista, että täytyisi taas juosta jokin pitkä ultrajuoksu niin saisi lisää lukijoita. Kirsi sanoi, että ihmisiä kiinnostaa usein se miten joku pystyy. Kun sanoin, että melkein kaikki pystyisivät. Hän sanoi, niin, melkein.

   Melkein kaikki. Yksi sana enemmän ja iso ero. Todellisuudessa moni ei halua uhrata aikaansa harjoittelulle. Pidetään muita asioita tärkeämpinä. Minä en pidä sanasta uhrata. Liikkuminen on minulle elämäntapa. En koe uhraavani mitään.

   Sensijaan koen joskus valinnan vaikeutta. Aika ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen, koska urheiluun kuuluu olennaisena osana lepääminen. Ilman lepoa koko elämästä ei tule mitään, eikä tietenkään urheilusta.

   Voi harjoittaa itsensä siihen kuntoon, että pystyy lepäämään kevyesti liikkuen. En ole pitänyt lepopäivää viimeiseen kahteentoista päivään. Enkä haluaisi pitääkään. Tässä on nyt sairastelun ja kevyen alkuvuoden osalta levätty ihan riittävästi. Mutta silti aina kohtaan rajan, kuten tänään. Täysin tyhjät jalat ja polttopuunteosta väsynyt keho muutenkin. Siis "lepo". Eli pelkkää moottorisahausta ja puunhalkomista. Ei urheilua.

   Menneellä viikolla viileät kelit jatkuivat. Viimeksi ennen pandemiaa oli näin kylmä ja täynnä sääskiä oleva kesä. Ilmoista ja itikoista huolimatta pääsin kohtuullisesti liikkeelle taudin jälkeen. Ohessa tein myös polttopuita. Kohta polttopuu-urakka on valmis, muutama päivä vielä ja sitten pääsee keskittymään liikkumiseen toden teolla.

   Avokelani päätti elämänsä. Tilasin Daiwa Ninjan hajonneen Patriotin tilalle. Odotamme hieman lämpimämpiä ilmoja, jotta pääsisi nauttimaan perinteisestä Lapin kesäkalastuksesta, jossa vedenpinnan tuikit rikkovat tyvenen pinnan ja luovat odotuksia. Kuten olen monesti todennut, niitä päiviä ei lakseta vuosiin mukaan, jotka vietät kalastaen!

   Pitäkää itsestänne huolta, että jaksatte huolehtia muistakin. 

 

Kuten kuvista näkyy, tarjoaa Nellimin seutu reittejä monenlaiseen liikuntaan. Ja niitä kuuluisia haasteita.

Viimeisessä kuvassa näkymä päätieltä pohjoiseen, sumuisille vaaroille, joiden takana kotikyläni lymyää.

ULTRAN VIISAUDESTA

 

Monet etsivät apua keskittymisvaikeuksiin, stressiin ja elämän yleiseen kiireisyyteen. Halutaan valmiita vastauksia, jotka tehoavat mahdollisimman nopeasti. Kulttuurimme on mahdollistanut ajatusmallin, jossa vastauksia ei ole. Tai jos on, ne ovat niin masentavia, että kukaan ei halua niitä kuunnella.

   Peruskysymyksistä vaikein on mikä on elämän tarkoitus. Sitten kysytään mitä rakkaus on tai miksi pitää kärsiä. Lopuksi pohditaan mitä tämä kaikki on. Tällaiset eksistentiaaliset kysymykset ovat inhimillisiä, eikä niitä voi vaientaa tuhoamatta ihmisyyttä.

   Yritys vaientaa tai paeta inhimillisiä peruskysymyksiä tuottaa ihmisille valtavan paljon kärsimystä. Vieraannumme itsestämme ja sen seurauksena toisista. Usein ihmisen joutuessa kriisiin nämä peruskysymykset ponnahtavat esiin. Keskittymisvaikeuksien, stressin ja kiireisen elämän väsyttämä ihminen ei ymmärrä, että valmiita vastauksia ei ole. Eikä etenkään nopeita vastauksia.

    Vastauksia voi löytää myös oman kokemuksen kautta. Nämä vastaukset eivät ole älyllisiä. Eräällä tavalla nämä vastaukset eivät ole vastauksia ollenkaan. Silti ne muuttavat elämämme, joten ne ovat todellisia. Samalla hämmennys suurten kysymysten ympärillä katoaa. Näin ultran viisautta oivalletaan.

   Ultraurheilun?

   Ultra säännöllisesti harjoitettuna antaa tilaa ja rauhaa ajatella. Pitkien lenkkien rauhassa moni peruskysymys, saati vähäisempi elämän ongelma jää ikäänkuin paljaaksi, alttiiksi tarkastelulle. Kun kiire ja hälinä vaimenee, olennainen siilautuu esille. Siinä hetkessä olet vapaa päästämään irti ongelmasta tai vapaa löytämään oman vastauksesi peruskysymyksiisi.

   Ultran viisauteen kuuluu myös kokemus oman elämän mielekkyydestä. Kaikissa olosuhteissa. Myös vaikeimpina hetkinä. Tässä ultran viisaus eroaa tiedosta tai informaatiosta, jotka eivät kerro elämän mielekkyydestä yleensä mitään.

   Ultran viisauden suurin ongelma on, että sitä ei saavuteta kovin nopeasti. On edettävä maltilla, kilometri kerrallaan. Harjoittelematon ei voi kylmiltään liikkua monen tunnin lenkkejä, vaan on tyydyttävä vähempään. Tämä ei hiirellä klikkaavalle nykyihmiselle useinkaan riitä. Vaaditaan kärsivällisyyttä.

   Fyysisen harjoituksen tuoma viisaus on monelle hapuilevaa ja hidasta. Etenkin alussa. Mutta koska kyse on omasta elämästä, pienikin edistys tuntuu suurelta ja merkitykselliseltä. Harjoitus vaikuttaa omaan elämään todellisella tavalla. Tavalla, jonka vain itse löytää.

   Mentäessä syvemmälle viisauteen, jää saavutusajattelu pois. Voi olla merkittävää työkiireiden tai muiden arjen paineiden seassa huomata liikkuvansa kymmenen kilometriä vailla tarkoitusta, vailla päämäärää. Liikkuminen pelkästään liikkumisen kokemuksen takia on puhtainta kokemista. Ultraksi se muuttuu ajan ja matkan pidetessä.

 

MIKSI JUOKSEN?

Pystyäksesi juoksemaan sinun on ensin parannettava kuntoasi niin, että pystyt juoksemaan. Joudut mahdollisesti kävelemään, jotta nivelesi ja koko kehosi tottuu liikkeeseen liikkumattomuuden jälkeen. Sitten otat ensimmäiset juoksuaskeleet. Ja jatkat. Loputtomiin.

   Useimmat juoksevat tullakseen parempaan kuntoon. Mikä on parempi kunto? Voitaisiinko tämä jättää väliin ja myöntää, että useimmat juoksevat jaksaakseen paremmin. Samalla he huomaamattaan tulevat tyytyväisemmiksi itseensä ja sivutuotteena toisiin ihmisiin. Kitinään ei ole syytä, koska kokee voivansa paremmin.

   Alussa moni ajattelee voivansa paremmin kuin muut, koska jaksaa pidemmälle kuin muut. Ultrajuoksun viisauden salaisuus on juuri tässä: se on mahdollista melkein kaikille. Useimmat eivät vaan viitsi ja jatkavat kitinäänsä.

   Juoksuvuosien vieriessä vertailun tarve yleensä vähenee. Halu olla parempi kuin muut painuu taka-alalle. Tulee tilalle halu olla parempi kuin itse on. Tarpeeksi pitkälle vietynä tämä johtaa itse-transsendenssiin - itsensä ylittämiseen. Tästä seuraava askel on oman egon kadottaminen. Täydellinen kokemus elämän vapaudesta ja päämäärättömyydestä.

   Juoksen edelleen kokeakseni vapauden ja päämäärättömyyden yhä uudelleen ja uudelleen.

   Samasta syystä myös pyöräilen.

 

JOS EI PYSTY LIIKKUMAAN?

Elämässä on tilanteita, joissa liikkuminen ei onnistu. Toisille se on jatkuvaa. Tällöin voi alkaa etsiä zeniä muun kuin liikunnan kautta. Harjoittamalla zazenia (meditaatio istuen) päätyy täsmälleen samaan lopputulokseen kuin ultrassakin: omaan kokemukseen elämän vapaudesta ja päämäärättömyydestä. 

   Kaikki on aina tässä ja nyt.

 

KUULUMISIA

Pääsin parin viikon virustaudin jälkeen liikkeelle. Verikokeet varmistivat, että kyseessä ei ole bakteeri. Pitkiä kitumisia nämä nykyiset virustaudit.

   Tietyt asiat blogissa toistuvat, joka vuosi tehdään polttopuita ja laitetaan polttopuuntekokuvia esille. Syy: ne jotka tekee, ne tarkenee. Pätee myös liikuntaan.

   Tiedote: nyt on sääskiä. Ihan saatanasti. (aina etelän ihmiset kyselevät tätä)

 

 

VIIKKO 26.

Ma- Ti- Lepoa ja laboratoriokokeiden tulosten odottelua.

Ke- Läskipyörällä Kirsin kanssa varovasti 11,20 km - 1.06.

To- Gravelpyörällä 21,87 km - 1.01.

Pe- Gravelpyörällä Kirsin kanssa Missevaarantien lenkki 31,72 km - 2.10.

La- Juoksua illalla poluilla 9,02 km - 1.03. (tein päivän puita)

Su- Illalla gravelpyörällä kovaa 40,60 Km - 1.29. (olimme päivän kalassa)

Ma 30.6 juoksua poluilla 9,12 km - 1.06. (tein puita puolipäivää)

 

KESÄKUUN SUMMAUS

Juoksua 54,53 km - Pyöräilyä 235,56

Kiinnostuneille tiedoksi: juoksua yhteensä  tänä vuonna 420 km ja pyöräilyä 1574 km, eli ei yhtään mitään minun normaaleissa määrissäni.

   Paljonko sitten on paljon? 10 000 km pyörällä vuodessa on jo jotain. 5000 km juoksua myös. Mutta jos juoksee 5000 km ja pyöräilee 5000 samana vuonna, niin se on paljon.

Parasta on harjoittelun oheen löytää yhteisiä liikuntahetkiä. Kuvassa Kirsi irvistelee Kaitavaaran mäen jälkeen, lenkin pituus oli reilu 31 km ja osa siitä hiekkatietä.
 

JUHANNUS

 

Naapurin kertoman mukaan viimeiset lumet sulivat pihastamme kesäkuun ensimmäisen viikon lopulla, juuri ennenkuin palasimme kotiin. Nyt keskikesän juhlat on juhlittu ja pessimistit toteavat päivän lyhenevän. Meillä Nellimissä aurinko laskee seuraavan kerran 23. heinäkuuta kello 00:37, näinollen pessimismiin ei meillä ole vähäisintäkään syytä.

   Kun kirjoitan tätä, maailma palaa jälleen hieman kiivaammin Amerikan Iraniin suorittamien pommi-iskujen myötä. Riippuen elämänkokemuksesta, elämänkatsomuksesta tai jäsenkirjasta, voi pessimismiin olla syytä. Ajattelen ilman jäsenkirjaa, että murehtimalla en ainakaan voi vaikuttaa myönteisesti mihinkään. En kirjoittanut tähän, että "itse ajattelen", joka on poliitikkojen mielilause nykyään. Kysyn vain, että ajatteleeko joku jonkun puolesta yleisemminkin? (naurua)

   Kirjoitin aiemmin rinnakkaisista todellisuuksista, joissa ihmiset elävät. Käyttääkö joku nyt juhannuksensa loppumetrit uutisten kuuntelemiseen ja miten tämä vaikuttaa itse kunkin todellisuuksiin? Kun sanon, että ei mitenkään, kiistätte. Pyydän pohtimaan, onko kaikki totta mitä todeksi koette.

 

KAIKKIALLA VOI ASUA, MUTTA VAIN INARISSA VOI ELÄÄ

 

Väliotsikko on ystäväni ja opettajani Seppo Saraspään lausahdus. En muista tarkalleen missä tilanteessa hän minulle noin lausahti, mutta sen muistan että oli pakkasta, paljon lunta ja istuimme moottorikelkkojen vieressä tulilla erämaassa.

   Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen istunut monilla tulilla ja vakaa aikomus on istua edelleenkin. Jorma Melleri kirjoitti Uuden Suomen puheenvuoron Ifritin arvostelussaan , että Lapin lumo on minun osaltani hieman haihtunut. Kuvaisin mieluummin, että selkiytynyt. Tähänkään en kirjoittanut, että "itse kuvaisin", sillä en usko kenenkään muun kuvaavan minun puolestani minulle mitään sisimpääni koskevaa. (naurua) 

Niitä päiviä, jotka vietät kalastaen, ei lasketa mukaan elinvuosiin. Täytyy lisätä niiden päivien määrää, vaikka kalastin paljon jo nuoruudessani.

 Ei kovin tehokkaan näköistä?

 Kirsi kuitenkin edes yrittää.

 Minua on joskus arvosteltu poissulkemisesta, että suljen "pahan" maailman pois. On käytetty ilmaisua "kuplassa eläminen".  Minusta suurin kupla on olla tekemättä elämässään niitä asioita mistä nauttii. 

   Jos nauttii aateveljien kanssa kokoustamisesta ja uskoo voivansa muuttaa maailmaa aatemaailman kautta niin siitä vaan. Mutta älkää sitten tulko selittämään minulle, että minun täytyy. Ei varmasti täydy. Jokainen kantakoon ristinsä itse. Tämä ei tarkoita, että heikommat jätetään pulaan, vaan että heikompia motivoidaan yrittämään ihan itse. Kaikki pystyvät johonkin.

PAREMPI MIELI

 

Hyvä ruoka, parempi mieli- slogan pitää paikkansa. Kuvassa miedosti savustettu kalamureke lisukkeineen.

   Paitsi miettimällä mitä ja miten syö, paremman mielen saa miettimällä mitä mieleensä jättää. Takertuuko uutisten pommituksiin vai katsooko eteensä, ihan siihen lähelle.

 

 

Hyvää Juhannuksenjälkeistä viikkoa kaikille!

 

VIIKKO 25. 

Ei urheilua, kuumeeton virustauti jatkuu nenäliinojen, allergialääkkeen ja yskimisen muodossa.

 

ILMAN KUVIA

 Tässä blogissa ei ole yhtään kuvaa. Lukijan täytyy pysähtyä lukemaan.

 

Palasimme kotiin. Kuusi viikkoa, kuusi ja puolituhatta kilometriä matkailuautoilua. Onnistunut oleminen poissa kotoa. Seitsemännen pykkikoneellisen valmistuttua mietin, että onko ihmisillä jotka pelkästään ovat kotona, mitään käsitystä olemisesta ei missään. Tarkoitan siis poissa kotoa, autossa vailla määränpäätä. En tiedä, mutta hyvää sellainen matkustaminen tekee.

   Matkustaminen ja uusien ihmisten tapaaminen antaa ymmärrystä maailmasta. Onko tuo maailma aito? 

   En tiedä. 

   Mutta sen tiedän, että toisia ihmisiä on opeteltava sietämään, mutta tällekin on olemassa rajat. Uudessa kaavassa Nellimin kylään kaavaillaan jopa 800 asiakaspaikkaista matkailurakentamista. 150 asukkaan kylässä on nyt noin 200 asiakaspaikkaa hotellilla. Uusi rakentaminen nostaa määrän tuhanteen. 

   Tuhat turistia 150 ihmisen pikkukylässä?

   Miltä kuulostaa arvio maailman 120 miljoonasta pakolaisesta? He kun keksivät, että Suomessa on viileää, vettä ja töitä - se on sitten siinä. Väestö on vaihtunut.

   No eivät he kaikki tänne tule, mutta pieni kiertely Euroopassa antaa perspektiiviä ihmisten kokonaismäärästä. Meitä suomalaisia on kovin vähän ja suurin osa meistä kulkee EU:n narussa kiltisti kuin pieni koira, jolle riittää että saa aina joskus lirauttaa ja nuuhkia toisten jättämiä merkkejä. 

   Näin se vain on. Me olemme kovin mitätön osa maailman väestöstä, mutta luulen, että luulemme hieman liikoja itsestämme.

   Suomalaiset ovat rapistuttaneet kansallistuntonsa, kansallisylpeytensä ja suomalaisena olemisen itsetuntonsa menemällä mukaan yhteiskunnallisiin oikeudenmukaisuuswoketuksiin. Yhtenä seurauksena päiväkotilasten tietämättömyys siitä, ovatko he poikia tai tyttöjä, vai ehkä kenties avaruusolioita.

   Teemu Keskisarja on sanonut seuraavaa: "Kannatuksemme (siis Perussuomalaisten) pudotus sysää Suomen sosialismiin, tsoukki-herännäisyyteen, EU.n mielivaltaan, ilmakehäkiihkoon ja väestönvaihtoon. Siksi pelin henki on: voitto tai kuolema."

   Olen samaa mieltä, mutta ei tarvitse olla edes Perussuomalainen ymmärtääkseen tämän.

   Jos puuhahenkilö haukkuu minut nyt kansankiihottajaksi ja fasistiksi, kysyn ilman minkään puoluekoneiston tukea tai puolueen jäsenyyttä: miksi vasemmistolaiset ilkkuivat isoisälleni sotareissun jälkeen - miksi menitte? Miksi vasemmisto osittain niin kiihkeästi haluaisi itärajan auki?

   Minkä helvetin takia ihmisiä kehotetaan etsimään etuoikeuksiaan yhteiskunnassa? Miksi pelkkien oikeuksien etsiminen ei enää riitä?

   Oikeastaan tähän pitäisi liittää yksi kuva. Kuva yksikätisestä isoisästäni.

   Antaisitko sinä kätesi Suomen puolesta?

 

TÖITÄ SE KOTIINPALUU TEETTÄÄ

   Yleensä matkailuautoissa ja vaunuissa jääkaapin takana ulkoseinässä on ritilä tai kaksi. Näiden ritilöiden kautta kaapin voi huoltaa. Eli nuohota, puhdistaa ja vaikkapa vaihtaa palosuuttimen ja sen kärjet.

   Meillä ritilöitä ei ole. Rakenteessa kaapin takainen, eristetty tila tuulettuu auton lattian alta putkien kautta. Katolla on poistoventtiili. Tässä rakenteessa kaappi huollettaessa pitää irroittaa ja ottaa esiin autoon sisälle. Rakenteen etu on parempi pakkaskestävyys, mutta vain jossain määrin.

   En ole aiemmin itse huoltanut kaappia, enkä suosittele sitä kenellekään amatöörille. Varsinkaan jos ei ymmärrä kaasulaitteista tai tekniikasta mitään. 

   Joka tapauksessa kaapin takainen tila oli erittäin likainen. Imuroin ja harjasin pölyt pois. Nuohosin pakoputken. Asensin ostamastani tuuletinsarjasta uuden tuulettimen ja termostaatin vanhojen paikalle. Vanhan tuulettimen, joka ihme kyllä kokeiltaessa toimi, asensin varatuulettimeksi erillisen katkaisijan perään. 

   Kun kaasusta tehdään kylmää, syntyy lämpöä. Tämän lämmön poistamiseen käytetään tuuletinta tehostamaan ilman kiertoa kaasujääkaapin takana. Meillä tuuletin ei ole viimeaikoina toiminut ja syykin selvisi: termostaatti oli irti, pois paikaltaan. Vanhan tuulettimen äänen kyllä kuulee, uusi on hiljaisempi.

   Saman huollon yhteydessä asensin kaasupullokoteloon uuden letkun, jossa on kiinteä paineventtiili. Kotioloissa liitosten tiiveydet voi helposti tarkistaa saippuavedellä ja nenällä. Kaasu haisee. Eri liitoksia kiristeltäessä on syytä käyttää järkeä. Letkun keraaminen tiiviste ei tarvitse voimaa, sensijaan kiinteiden putkien liitokset rajoitetusti kylläkin.

   Vinkiksi karvanaamareille: kaappimme on Dometic, jossa erillinen pakastinosa. Tyyppisarja 7 ja niin edelleen. Halvemmaksi tulee ostaa kaksi tietokoneen tuuletinta, nippu johtoa ja mekaaninen käyttökytkin. Tuulettimet voi asentaa jääkaapin takaseinään reikäpannalla ja alle 10 millin peltiruuveilla. Netti on täynnä kuvia näistä paskoista ja niiden asennuspaikoista.

  Tämän mallisarjan kaapin päältä sokeripalasta saa jatkuvan 12 voltin virran, jonka maapuolta voi kätevästi katkoa mekaanisella, kaapin lähelle asennettavalla kytkimellä. Yleensä matkailuauton jääkaapilla on jatkuva 12 voltin virta vaikka auton asuinosan pääkytkin on off-asennossa. 

   En näe syytä investoida vajaata sataa euroa termostaatin, tuulettimen, asennusalustan, kahden ruuvin ja pari johdonpätkää sisältävään merkkikohtaiseen sarjaan. Minä kuitenkin tein niin, koska halusin uuden mallikohtaisen termostaatin.

 

Lisäksi matkailuauto piti perussiivota ja kantaa taloon sisälle muu mukana kulkenut tarpellinen tavara, esimerkiksi tuliaisviinat! Taas on Chivas Regalia hetkeksi. Ja partavettä.

   Matkailuautoon täytyy seuraavaksi vaihtaa etujarrupalat ja polttoainesuodatin. Lisäksi asunto-osan muutamaa kaapinovea pitää säätää ja uusia niihin muutama lukkosalpa. Suihkussa olevaan kuivausnarutelineeseen (omavalmiste) pitää vaihtaa narut ja tehdä uudistuksia.

   Kaikenlaista pientä, reissussa rähjääntyy. Keksintö (auto) on palvellut meitä vuodesta 2014 jo yli 160000 kilometrin taipaleella. Tähän sisältyy myös juosten halki Suomen tuhat mailia, jonka aikana kirjoitin, että matkailuauton kolmesta erillisestä vessanpeilistä jokaisesta katsoi eri mies, kun väsymystä alkoi kertyä. 

   Pitäisiköhän juosta se uudestaan yhdeksän vuoden kuluttua? Mitä peileistä silloin näkyisi?

 

KIPEÄ

Nyt olen toisen kerran kipeänä alle neljän viikon jaksolla. Ensimmäisen kerran elämässäni otin allergialääkkeet käyttöön. Käsikauppalääke nimeltään Histec helpottaa oloa. Täällä Pohjoisessa kun kesä vasta alkaa pikkuhiljaa.

   Tänään sain sentään nurmikon ajettua.

   Ehkä tämä tästä.

   Ilman yhtään kuvaa.

 

---

 

VAATIMATTOMAT LIIKUNNAT

 

VIIKKO 23.

Ma- Poluilla Hämeenkyrössä 8,84 km - 1.09.

Ti- Kirsin kanssa kyläilyä pyörillä 19,96 km plus 22,27 km.

Ke- Kävelyä 2,40 km.

       Janin kanssa saunalenkki poluilla 9,35 km - 1.01.

To- La - "Lepo" (polttopuita)

Su- Kauppaan pyörällä ja takaisin 8,48 km.

       Saunalenkki pyöräll 54,45 km - 2.20.

 

VIIKKO 24.

Ma- 10,20 km - 1.10. Polkujuoksua.

        Kävelyä 2,89 km plus 3.00 km.

Ti- Polkujuoksua 10,14 km - 1.10.

      Kirsin kanssa kyläilemässä pyörillä 12,83 km plus 12,30 km.

Ke- Lepo

To- Hämeenkyrössä tiellä 8.00 km - 58 min. Tulen kipeäksi.

Pe- Lapinlahti kävelyä vajaa kilometri. Olen kipeä jälleen.

La- Su - Lepoa.

Muuttumaton

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät sytyy ja näkyvät vaihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.

- Tauno Jatkola 

Runo on julkaistu aiemminkin blogissani, mutta mielestäni ajatusta on hyvä joskus toistaa.

HIDASTA

Pohjoisen ihmiselle nili on selvä asia. Minä tein uuden aluevaltauksen: nilimyllyn. Kymmenen vuotta vanhan tuulimyllyn jalusta lahosi, joten korvasin sen. Saa matkia.

 

HIDASTA AJATTELUA

Daniel Kahneman voitti taloustieteen nobelin vuonna 2002 ja pohtii ajattelua kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Kahnemanille nopea ajattelu on automaattista, intuitiivista ja itsestään käynnistyvää. Ajattelua, jossa reagoidaan ilman tietoista ponnistelua. Jossain tilanteissa nopea ajattelu on elinehto. Eläimille päivittäin villissä luonnossa ja ihmiselle esimerkiksi polkupyörän satulassa, kun auto yrittää ajaa päällesi. 

   Näin kävi minulle Tampereen Epilässä. Pyöräilin kaikessa rauhassa ajoradan vieressä erillisellä pyörätiellä, kun yhtäkkiä auto syöksyi suoraan kohti. Ilman vilkkua ja viistossa kulmassa, ajoradalta kääntyen pihaanajoon. En käynyt kysymässä mitä kuljettajan päässä liikkui. Tiedän sen kysymättäkin.

   Hidas ajattelu vaatii keskittymistä ja ponnistelua. Se on analyyttistä, tahdon alaista ja kriittistä. Hidas ajattelu vaatii pysähtymistä ja sitä tarvitaan uutta opittaessa tai yrityksissä ymmärtää suuria kokonaisuuksia. 

   Hidasta ajattelua voi harrastaa kauan kestävän urheilusuorituksen aikana. Ultrajuoksussa tai pitkänmatkan pyöräilyssä ehtii tuumia asioita monista eri näkökulmista. Yhtälailla romaania kirjoittaessa hidas ajattelu on tarpeen kokonaisuutta ajatellen. Draaman kaari ja niin edelleen.

   Hidasta ajattelua soisin hyödynnettävän ihmisen elämässä enemmänkin. Ihmisten pahoinvointi johtuu suurimmaksi osaksi ylenmääräisestä teknologiasta, jota väkisin tuputetaan jokaiseen tilanteeseen elämän varrella.

   Ihminen on luotu kohtaamaan ihminen. Oikeassa maailmassa niissä olosuhteissa, jotka kulloinkin sattuvat juuri siinä kohtaamisen hetkessä olemaan. Ilman kohtaamisia näivetymme ja alamme elää omaa elämäämme virtuaalisen virran keinotekoisten kohtaamisten saastuttamana.

   Yksi hyvä esimerkki on ruokarobotti. Miksi ei ihminen? Nuori kesätöissä tsupparina? Miksei ihminen voi viedä toiselle ihmiselle hänen tilaamiaan tavaroita, soittaa ovikelloa ja tervehtiä? Miksi pitää olla äppiä ja robotiikkaa? 

   Älkää sanoko, että se on mennyt sellaiseksi. Minä en ainakaan ole "päästänyt" mitään "sellaiseksi". Haluan kohdata ihmisiä, en koneita.

 

KYLMÄ ALKUKESÄ

Euroopan kierroksen jälkeen olen viikon nauttinut Pirkanmaalla normaalista Suomen kesästä normaalissa kesävarustuksessa. Vesisateessa ja pipo päässä. Kotona Lapissa jäät alkavat väistyä Inarijärvestä ja aurinko on pitkään paistanut yötöntä yötä.

   Suomessa herättää pahennusta sään arvostelu. Syy on selvä: paskakelejä yritetään epätoivoisesti puolustella isänmaallisella paatoksella. "Ei Suomesta kesällä mihinkään tarvitse matkustaa."

   Vitsit sikseen. Lämmön kokemus on hyvin henkilökohtainen. Se missä plus viisitoista on toiselle kuuma, toinen alkaa nauttia vasta plus kolmessakymmenessä. Karu totuus on, että jos todellisesta lämmöstä ja leppeistä illoista haluaa nauttia, on Suomesta lähdettävä etelämmäs. Niin kovin vähän meillä on keskimäärin kauniita päiviä.

 

STIHL

Ostin 23 vuotta sitten moottorisahaksi Stihl 25- merkkisen laatulaitteen. Nyt se päätti elämänsä. Saha ei suostu käymään enää tasaisesti puhumattakaan tyhjäkäynnistä. Kampiakselin tiivisteet vuotavat. Yritin viimeisenä keinona vaihtaa siihen kaasuttimen kalvot muun huollon ohessa. Ei auta mikään: sähköt ovat kunnossa ja tulppa uusi. Ilmansuodatin ja bensiininsuodatin ovat uudet. Kaasutin on puhdas, kalvot uudet ja säädöt kohdillaan. Mutta ei.

   Aika kultaa muistot. Minulla on Nellimissä kaksi erilaista Stihliä lisää. Toinen on legendaarinen 241C, jonka valmistus on lopetettu päästömääräysten vuoksi. Tämä saha on noin viisitoistavuotias. Sikäli on ihmeellistä miksi juuri tämän, elektronisesti ohjatun sahamallin valmistus lopetettiin, koska se käy aina optimaalisella ilman/polttoaineen seoksella.

   Toinen Stihl on isäni vanha saha, jonka mallia en muista, mutta ei sekään vanha ole. Tai mikä on vanha? Sahaksi? Karu totuus on, että on pakko ostaa uusi saha etelän mökille. Emme tälläkään kertaa olisi päässeet pelipaikalle ilman moottorisahaa. Syy tuulikaadot.

 

   Ilmastonmuutos näkyy kuusen kasvussa pitkin eurooppaa. Kuusikot kuivavat lukuunottamatta pohjoista ulottuvuutta ja kuusi pinnallisine juuristoinen on potentiaalinen tuulikaatopuu elinvoiman heikennyttyä tai kirjanpainajan toukkien jäljiltä.

   Nyt joku sähköautolataaja kiihottuu: "Alkaa se Koskinenkin taipua ilmaston suhteen." Kuten monesti olen todennut, en kiellä ilmastonmuutosta, vaan peräänkuulutan suhteellisuudentajua yrityksiin hoitaa sitä. En usko, että me pystymme sitä hoitamaan. Syynä on ihmisen ahneus.

   Ilmaisen puun polttaminen tuskin on ahneutta. Tai tuulikaatojen sahaaminen polttopuiksi. Eivät ainakaan sähköä tuottavan tuulimyllyn lavat heilu maisemassani. Eivätkä aurinkopaneelipellot, joita on häkellyttävän paljon Euroopassa, estä ympärilläni sadeveden imeytymistä maahan. Puhumattakaan paneelipeltojen ruuantuotantoon tarkoitetun maan varastamisesta.

 

LIIKUNTAA

Matkan aikana liikunta oli pääosin pyöräilyä joitakin lyhyitä juoksuja lukuunottamatta. Pyöräily maistuu myös kotimaassa, mutta juokseminen on alkanut kiinnostaa jälleen. En silti lupaa vielä mitään. Olo on edelleen Tsekeissä tapahtuneen sairastumisen jäljiltä puolikuntoinen.

VIIKKO 21.

Ma- Tsekeissä. Lepo/kurkku kipeä

Ti- Puolan Poznanissa kaupunkiin tutustumista, kävelyä 7,70 km - 1.52.

Ke- Lepo

To- Puolan Suwalkissa pyöräilyä Kirsin kanssa 12,19 km - 1.02.

Pe- Lepo

La- Viron Pärnussa pyörällä Kirsin kanssa 19,66 km - 1.33. Happi ei kulje.

Su- Lepoa, matka Suomeen. 

VIIKKO 22.

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa pyörillä, osin poluilla 24,19 km - 1.51.

Ke- Pyörällä 44,58 km - 2.14. Happi ei kulje vieläkään.

To- "Lepo" Metsätöitä.

Pe- Kirsin kanssa pyörillä asioilla 24 km - 1.42.

       Oma lenkki pyörällä, vetoja 30,96 km - 1.13. Nyt jo kulki hiukan paremmin.

La- Lepo/selkäkipu.

Su- Lepo/selkäkipu.

 

UUDET KUMIT

Vaihdoin pyörääni uudet renkaat. Entisten Vittoria Terreno Dry- renkaiden jälkeen halusin kokeilla Continentalin Terra Speediä leveydessä 45 mm. Ensikokemukset sekä polulta, että asvaltilta ovat rohkaisevat. Rengas pitää hyvin märällä ja nappulakuviosta huolimatta rullaa kohtuullisesti myös asvaltilla. Paineet ovat 3,5 barin luokkaa. Joku voi pitää tätä isona paineena grevelrenkaalle, mutta minulle se sopii.

Yläkuvan alimmainen rengas on takarengas, joka oli kuluneempi. Renkaat kestivät hiukan alle tuhat kilometriä. Terra Speed on muodinmukaisesti ruskeasivuinen. Tämä väri tuskin vaikuttaa ominaisuuksiin, mutta hintaan kylläkin.

 

Lopuksi kysyn, haluatko että pohtisin blogissani jotakin sinua kiinnostavaa aihetta tai ilmiötä? Jos näin, niin kommentoi. Kommentin voit jättää myös nimettömänä.

   Vuosien varrella, alkaen vuodesta 2011, tässä blogissa on kirjoitettu monista aiheista. Toisin kuten eräs omasta tahdostaan edesmennyt ystäväni, en kysele lukeeko tätä kukaan. Sen näen tilastoista. En myöskään kysele, haluatteko että jatkan blogini kirjoittamista. Siihen minulla on kyllä motivaatiota kaiken muun kirjoittamisen ohessa. 

   Aikaa tämä tietenkin vaatii, mutta mikä muu aika olisi arvokkaampaa kuin ajatusten jaettu aika?