Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 4. maaliskuuta 2024

PIDETYT ILMAT

 


On se Nellimissä ilmoja pidellyt, ja Savossa pijelly. Savossa vastuu siirtyy lukijalle, mutta luotan siihen, että blogini lukijat hoitavat vastuunsa itse ilman ohjeistustakin. 

    En yhtään pidä sellaisista kirjoituksista jotka alkavat sanoilla: "Kerron teille tässä nyt..." Nämä tekstit ovat täynnä linkkejä, lainauksia ja pääosin jonkun muun, kuin kirjoittajan omia mielipiteitä. Jos tällaisia tekstejä kommentoi, saattaa kirjoittaja vastata, että kommentoija syyllistyy argumentointivirheeseen tai on vailla faktoja. Selittäjä selittää selittävänsä selitettävänsä, tukeutuu muiden tulkintoihin, ujuttaa rivien väliin ujosti jotakin omaansa, täyttää aukot linkeillä ja lopuksi osoittelee kommentoijien "virheitä".

    En myöskään pidä sellaisista kirjoituksista, joissa valitetaan, luodaan uhkakuvia tai tungetaan vihervasemmistolaista maailmanpelastusepistolaa keinoempatioineen muka yhtenä totuutena, tai vääjäämättömänä tulevaisuudenkuvana - joten:


 


On se Nellimissä ilmoja pidellyt ja Savossa pijelly. Meillä on harvinaisen vähän lunta vuodenaikaan nähden ja kevät noin kuukauden etuajassa. En ole tänä reilun kahdeksan vuoden aikana koskaan aiemmin nähnyt järvien sulia ja uhkureikiä näin aukinaisina tähän aikaan vuodesta.

    Kohta mennyt talvi on moottorikelkkailukelien osalta ollut tympeä. Alle kymmenen kertaa on ollut paksua puuteria ja pehmeitä maastoja. Koko muun ajan vesillä olevia järviä, jäisiä uria tai irtonaista pulverilunta yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Aina ei voi voittaa. On kuitenkin selvä, että jos talvet ovat tästä eteenpäin tätä tasoa, on kaluston halventamisen paikka.

    Meillä on yksi erittäin hyvässä kunnossa oleva vanha Ski-Doo Summit 600 kaksitahtikelkka e-tec moottorilla ja korkeaharjaisella, uudella telamatolla ja toinen uudehko Lynx 900 Ranger Pro nelitahtikelkka, korkeaharjaisella telamatolla. Myyntilistalle joutuu Lynx, jonka korvaan jollakin leveätelaisella vanhalla paskalla. On täysin turha repiä painavaa nelitahtia vähillä lumilla karheikossa.

    Viime marraskuun lopussa aloitin talviverkostelun. Aluksi jouduin viikkotolkulla käymään apajilla mönkijällä, koska ei satanut lunta. Sitten kun lunta saatiin edes vähän, alkoivat pakkaset. Meni pitkälle yli vuoden vaihteen, ennenkuin kelkalla ajamisesta nautti edes vähän.

    Kalaa on tullut vähemmän kuin viime kautena, joten lisäsin pyydysten määrää viime viikolla. Inarissa yksi juomus on neljä verkkoa eli 120 metriä. Minulla on nyt kolme verkkoa, eli 90 metriä. Onnistumisen todennäköisyys kasvaa, entisestään.

    Vuodenkierrossa olen päässyt siihen vaiheeseen, että olen käynnistellyt polttopuuhankinnan valmistavia toimia. On sairasta, että moottorisahaan, Stihl 241C, terälaippa ja ketjut maksavat yhteensä yli 80 euroa. Ukrainan sodalla ei voi loputtomiin perustella hinnannousua, tämä on ryöstöä! Lisäksi jouduin purkamaan mönkijän yhdistelmäkärrystä venevarustuksen pois ja laittamaan lavan paikalleen. Puita on nyt ajettava sekä kelkalla, että mönkijällä kelien takia.

    Tähän aikaan vuodesta olen väsyneimmilläni. Tämä johtuu kolmannen kirjani kirjoitusprosessista (kesken) ja pitkästä talvesta, mutta tänä vuonna myös sitkeästä akilles/kantapäävaivasta. Oikeastaan pyöräily on ainoa, mitä kantapää täydellisesti sietää. 

    Olen tehnyt päätöksen jo vuosia sitten, että jalkojani ei juoksun takia leikellä. Jos itsestään (omin voimin) tai korkeintaan kipulääkkeillä autettavaa parantumista ei tapahdu riittävästi, niin juoksu loppuu.

    En malta olla tässä toistamatta, että älkää antako neuvoja, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisittekin. Pysähtykää miettimään: yli 90.000 kilometriä. Miettikääpä sitten, kuka on Pasi Koskisen juoksun paras asiantuntija. Näihin kilometreihin kaikki, toistan kaikki, on koettu, kokeiltu ja koeteltu.

    Kirjoittaminen sujuu, mutta on vaativaa. Normaalisti tähän aikaan olisin lähes valmis, nyt on jäljellä noin yksi kolmasosa. Saatan joutua kesätöihin. Tämä johtunee sivumäärästä. Tulee mitä tulee. Voi tulla. Ehken tuleekin.

    Liikunnan ilo on läsnä pyöräilyssä. Läskipyörä taipuu poluille ja urille, myös pehmeille. Pyöräilyn lisäksi hiihto, lumikenkäily, kävely ja metsätyöt pitävät minut kunnossa. Muille kivuilleni en voi mitään. Kivuilla tarkoitan käsieni hermoratavaurioita ja niistä johtuvia puutumisia. Avantouinti helpottaa kipuja vähän. Lisäksi on muutama muukin hiukan kulunut paikka. Ilmoitan toki sitten, kun mylly lakkaa jauhamasta, paska haisemasta ja kulli seisomasta. Ei siinä mitään noloa ole. Kaikesta voi puhua - mutta ei välttämättä tarvitse.

    Asuminen pohjoisessa antaa aikaa ja tilaa tarkastella elämää. Tarkastelun seurauksena jatkuvan kärsimyksen hyväksyminen johtaa kärsivällisyyteen ja läsnäoloon omassa elämässä niiden kanssa, jotka omaa elämää haluavat jakaa. Muista en ole kiinnostunut. Mikään ei itsestään jää, vaan kaiken jättää itse taakseen.

    Meillä mönkijän renkaissa ilmaa on 0,5 - 1,00 baaria, läskipyörän 1,00 - 0,6 baaria, henkilöauton 2,2 - 2,5 baaria ja matkailuauton 4,5 - 5,5 baaria. Milloin viimeksi olette tarkistaneet paineet itseltänne?

    Ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän on.



    



VIIKOT 7 - 9

Ma- Pyörällä Missevaaran lenkki 30,59 km - 2.03.

Ti- Juoksua Haapakurussa 10.63 km - 1.25. - 20 astetta.

Ke- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa 10,63 km - 1.25. Haapakurussa.

To- Pyörällä osittain poluilla ja Sarmijärvellä 24,46 km - 1.57.

Pe- Lepo

La- Juoksua 10,1o km - 1.15. Nellimin kylällä, lumisade.

Su- Lepo

Juoksu 20, 7 km - Pyöräily 55 km - Hiihto 10,1 km

 

Ma- Pyörällä 85,32 km - 5.17 Nellim - Ivalo - Nellim

Ti- Matolla juoksua 5,02 km - 33 min.

Ke- To - Lepo

Pe- Matolla juoksua 4,99 km - 35 min.

La- Pyörällä Kessiin 42,07 km - 2.43.

Su- Lepo

Juoksu 10 km - Pyöräily 127,4 km

 

Ma- 8,43 - 1.03. Juoksua poluilla. Virhe: kantapää tuli uudelleen kipeäksi.

Ti- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa - 12,73 km - 1.48. Haapakurussa.

       Pyörällä 21,91 km - 1.17.

Ke- To - Lepo

Pe- Latuhiihtoa 15,38 km - 1.45. Pyhävaaran kierros, märkä imukeli, roskaiset ladut.

La- Pyörällä palauttavaa 20,13 km - 1.13. Virtaniemi.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,16 km - 52 minuuttia. 

Juoksu 8,4 km - Pyöräily 42 km - Hiihto 28,1 km - Kävelyä 4,16 km 

 

SATUNNAISIA KUVIA MENNEILTÄ VIIKOILTA

Vaikka valittelin kelkkakelejä, niin taidan olla tullut hieman liian vaativaksi?

Matkalla Ivaloon.

Matkalla ei minnekään.

Pahtalampi.

Virtaniemi.

Vieraat Tsekin tasavallasta pysäyttivät minut.

Broileri saltimbocca. Saltimbocca on roomalaisen keittiön peruspilari. Meillä kanaversio pekoniin käärittynä, alkuperäinen vasikkaa käärittynä prosciutto kinkkuun.

Talviajelulla.

Poppamiehen (Seppo Saraspää) kanssa siellä jossakin.

Kirsin kanssa siellä jossakin.

Se nyt vaan olisi tyhmää asua kaupungissa.



 

tiistai 13. helmikuuta 2024

LÄSKI TULI TALOON - QUIÉN SABE?

 


PYÖRÄILYTAUSTAA

Minä olen juossut yli kolme vuosikymmentä systemaattisesti, mutta pyöräilyhistoriani ulottuu paljon pidemmälle. Olen aina pitänyt pyöräilemisestä, pyörän avulla pääsee lyhyessä ajassa pitkälle, eikä se riko kehoa samalla tavalla kuin toistuvat, pitkät juoksulenkit.

    70- luvun lopussa muistan ensi kerran harjoitelleeni silloisella 10 vaihteisella, kapearenkaisella retkipyörälläni tosissani. Ajoin hieman yli 60 kilometrin taipaletta mökille säännöllisesti. Reitti oli mäkistä asvalttia ja osittain mäkistä soratietä. Matkan helmenä oli puolimatkan kioski, josta sai jäätelöä ja limsaa.

    Ennen tätä, asuessani Mikkelissä, kuljin pyörällä kouluun ja kaupungille säännöllisesti edestakaisin noin 14 kilometrin matkaa ympäri vuoden, koska vihasin Mikkelin silloisia haisevia ja huurteisia paikallisbusseja.

    90- luvun puolivälin tienoilla ostin Park Pre- merkkisen jousittamattoman maastopyörän, rengaskoko oli 26X1,98 ja vaihteita muistaakseni 12. Syy oli jalkavaivoissa, joita asvaltilla kilpaileminen maratonilla ja puolimaratonilla sekä lyhyemmillä matkoilla aiheutti. Tällä pyörällä retkeilin saaristoreitin, nykyisin saariston rengastienä tunnetun reitin läpi teltan ja varusteiden kanssa.

    2000- luvulla ostimme Kirsin kanssa taittopyörät matkailuautokäyttöä varten. Näillä pyörillä onkin tullut ajeltua eniten etenkin ulkomaan kilpailu- ja lomamatkojen yhteydessä. Laskin, että olemme ajaneet ainakin 24 eri maassa pyörillä. Omassa taittopyörässäni on kolme vaihdetta ja rengaskoko 20X1,98. Kirsillä on vaihteeton, hieman kapeammilla, mutta pykälää isommilla renkailla.


 

VYÖRY 30 ROCK MACHINE

Vasemman jalkani akilleksen kiinnityskohta kantaluussa sekä alkava Haglundin kantapää, eli ns. koukkukantapää, vauhdittivat uuden pyörän ostoa. Vaihtoehtoina oli läskipyörä eli fatbike ja gravel- pyörä. Koska haluan ajaa vapaasti erilaisia reittejä yhdistellen, myös talvella, päädyin läskipyörään. 

    Gravel- pyörällä olisin päässyt suurempiin keskituntinopeuksiin ja parempaan rullaavuuteen asvaltilla, mutta se ei ollut tärkeä valintaperuste. Pääasia on kyetä  harjoittamaan peruskestävyyttä, ja miksei kynnysvauhtejakin vapaasti erilaisilla maastoreiteillä ja teillä. Lenkillä vietetty aika on keskeinen harjoituksen peruste, ei vauhti.

    Lisäksi halusin ehdottomasti jousittamattoman pyörän. 1. syy: kaikki minkä poljen, on mentävä perille maahan asti. 2. syy: tuntuma ja fiilis. 3. syy: vähemmän huollettavia osia, meillä kun on joskus hieman kylmäkin.

    Ski & Bike Store Rovaniemestä sain hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Jos pyörää aikoo todella käyttää, on ostettava kunnollinen pyörä. Asiantuntijaliikkeestä saa halutessaan hyvät huoltovinkit ja tykötarpeet pyöräilyharrastukseen. Tämänpäivän kevytmetalli- tai hiilikuiturunkoinen pyörä on avaruuslaiva verrattuna muinaisiin peruspyöriin.

    Omaa pyörääni, Vyöry 30 Rock Machinea, säädetään muutamalla kuusiokoloavaimella. Esimerkiksi pyörät kiinnitetään suorilla, yhdellä kuusiokoloruuvilla kiristettävillä akseleilla haarukoiden kierteisiin. Käytettävä vääntövoima vähäinen, jako- ja kiintoavaimet voi unohtaa. Ketjua ei öljytä perusöljyllä, vaan vahapohjaisella tuotteella. Näin talvella käytän Rexin Artic Chain Lubea, joka riittää aina kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen asti - eikä sotke. Vanhanliiton huoltomiehiä ei siis saa päästää koskemaan näihin pyöriin misään tapauksessa.

    Vyöry painaa hiukan alle 15 kiloa runkokoossa 19. Rengaskoko on 26X4,80. Renkaissa on ilmaa alkaen 0,5 baarista hiukan alle yhteen. Minä käytän sisärenkaita, liimattavista renkaista ja sisälitkuista on huonoja kokemuksia pakkasella. Vaihteita on kymmenen ja ne vaihdetaan takavaihtajalla, edessä on vain yksi ratas. Levyjarrut huolehtivat pysähtymisestä.

    Pyörässäni on nyt lukkopolkimet, joiden toinen puoli mahdollistaa ajamisen ilman pyöräilykenkiä. Taaksepäin on punainen heijastin ja ladattava ledivilkku huomion herättämiseen. Roiskesuojat edessä ja takana. Edessä Troikan pieni tankolaukku, johon mahtuu sisärengas, yleistyökalu, muutama juomapullo ja puhelin. Runkolaukku on tulossa. Lisäksi tietenkin soittokello. Etuvalo tilanteesta riippuen: käytän erilaisia otsalamppuversioita toistaiseksi.

    Ei siis lokasuojia, ei tavaratelinettä, ei seisontatukea - ei mitään turhaa. 

    Pitkiin harjoituksiin käytän erilaisia juoksuliivejä tai -reppuja, joihin mahtuu varavaatetta, energiaa ja nestettä. Pyöräilyvaatteet lukuunottamatta pyöräilykenkiä ja housuja käyvät juoksun kanssa osittain ristiin. Näin talvella myös hiihtovaatteista on apua.

    Kypäräni on Giron Fixture, joka on lipallinen, kevyt ja pitää sisällään MIPS- teknologian, joka suojaa aivoja kiertoliikeeltä iskussa. Pyöräilyhousuina välissä käytän Vauden pehmustettuja capripituisia ja kengät ovat näin talvella Giron talvikengät nastoilla ja lukoilla. (kuva alla). Näillä Giroilla ei tarkene ilman kengänsuojia yli kymmenen asteen pakkasessa. Minä käytän Kirsin modaamia pitkiä kenkien yli vedettäviä paksuja villasukkia. Niissä on pohjassa aukot lukoille.



Tätä kirjoittaessani olen ajanut läskipyörälläni reilut 60 kilometriä. Pyörä toimii, ensimmäisellä koeajolla oli pakkasta - 27 astetta, joten testattu on tosiolosuhteissa.

    Eräänlaisena vitsinä kerron, että suurella todennäköisyydellä Kirsi hankkii samanlaisen, pykälää pienemmällä runkokoolla olevan, keväämmällä. Koska emme löytäneet läskitandemia, on ehkä ostettava kaksi pyörää. 

    Tämä vitsi siksi, että minulta on kysytty ennenkin, miksi pitää olla kaksi autoa, kaksi moottorikelkkaa, kahdet sukset, kahdet lumikengät ja kaksi virveliä. Eli nyt ei kannata kysyä, miksi kaksi pyörää - tai oikeammin neljä.



 

Vitsailut sikseen. Polkupyörässä on edelleen kaksi pyörää ja ketjut, eikä se sotkematta liiku kuin korkeintaan alamäessä. Pyöräily on mitä suuremmassa määrin kestävyysliikuntaa, joka sopii hiihdon, maantiejuoksun, polkujuoksun ja lumikenkäilyn sekaan mainiosti.

    Läskipyörä liikkuu uskomattoman pehmeällä alustalla niin kauan kun jaksaa polkea. Esimerkkeinä luminen polku tai kelkkareitti. Pito jopa jäisellä alustalla on riittävä , kunhan hiukan malttaa.

    Kauan sitten päätin, että jos juoksukilometrit saavat minut kiinni, aloitan monipuolistaa kestävyysharjoitteluani. Sen aika on nyt.

 


 

KUULUMISIA VERKOILTA

Kuvassa yllä verkossa on kauhean hauen kauhea sotku. Tuntee elävänsä, kun uittaa vuoroin verkkoa ja paljaita käsiään kuumavesiämpärissä reilun kahdenkymmenen asteen pakkasessa saadakseen solmut selviksi.

    Selvityksen jälkeen kokosin jäisen verkon laatikkoon, vein sisälle kylpyhuoneeseen ja upotin mietoon mäntysuopaliuokseen. Sitten pesun ja huuhtelun jälkeen nostin sen kuivumaan.

    Kauhean sotkijan fileroin. Olen pikkuhiljaa opetellut fileroimaan kalaa. Aluksi se tuntui toivottomalta, mutta tekemällä oppii. Kolmas vaarini Ahti Lapinlahdelta on opettanut sekä fileroimista, että veitsenteroitusta. Kirsi on opettanut fileroimista. Kahdella opettajalla tyhmempikin oppii.

    Viikkokausia jatkuneiden yli kahdenkymmenen asteen pakkasten jälkeen järvet alkavat kuivua. Tällä tarkoitan jään päällä olevan veden imeytymistä lumeen ja jäähän. Liikkuminen kairassa alkaa helpottua ja kun paine jään alla vähenee, lukuisat uhkureiätkään eivät enää syötä vettä jäiden päälle.

    Joskus aamuisin kun herään ja pakkasmittari näyttää - 20 - -30, väsyn kylmään ja koen lohduttomuutta. Pannullinen kunnon kahvia kääntää kuitenkin ajatukset positiivisuuteen ja sitten on aika mennä. Ulos.

    Jos sitten kymmenen vuoden kuluttua muuttaisi Espanjaan.

    Quién sabe?


 

VIIKKO 5.

Ma- Lepo

Ti- 10,02 km - 1.08.

Ke- 10,16 km - 1.13. Tietä ja polkua.

To- Lepo

Pe- 16,43 km - 1.57. Paatsjoki

La- 15,52 km - 1.55. Lumipöperössä.

Su- Metsäsuksilla Kirsin kanssa 9,10 km - 2.11. Makkaratulilla.

Yhteensä juoksua 52,1 km - 6:14

VIIKKO 6.

Ma- Poluilla 10,88 km - 1.18.

Ti- Juoksumatolla 16,04 km - 1.54.

Ke- Latuhiihto 10,03 km - 1.10. Kylmä!

To- Sauvakävelyä Kirsin kanssa metsässä 5,31 km - 1.11.

Pe- Rovaniemellä läskipyörätesti 10,54 km - 47 min. Pyörätietä ja koirahiihtouraa.

La- Läskipyörällä 21,35 km - 1.27. Paatsjoki, eläimellisen kylmä viima. - 22 astetta.

Su- Juoksumatolla 20,10 km - 1.54. Lopussa 3 km vauhdilla 13 km/h. Ulkona - 33 astetta.

Yhteensä juoksua 47 km - 5:77 ja pyörää 31,9 km - 2:15.

 

TAMMIKUUN SUMMAUS: Juoksua 189 km.

 

Allaoleva käy minulle, kohta kuusikymppiselle. Ethän sinä ole juuttunut pelkästään menneeseen musiikin suhteen?


 

  

torstai 1. helmikuuta 2024

PASKASAKKIA

 


Kirjoitan tämän tuulettaakseni ajatuksia, omiani ja teidän. 

    Tiedostan hyvin, että pintapuolisesti lukien tästä vetävät herneet neniin omiin mahdottomuuksiinsa turvonneet telaketjuvasemmistolaiset. Tai juoksukyvyttömät makkaramiehet. Tai he, jotka kyselevät miksi meillä pitää olla kaksi moottorikelkkaa. Voin lohduttaa heti kärkeen kaikkia, että on meillä kaksi polkupyörääkin, lisäksi ainakin neljä kumisaapasta - ja kaikkien hankintojen eteen on töitä tehty, ja tehdään edelleen.

    Toisaalta tästä pintapuolisesti lukien pillastuvat myös läpeensä ahneet, yliliberaalit yrittäjät. Tai entiset kollegani, jotka edelleen vääntävät rattia perseet hiessä, kasvava vatsa rattiin kiinni hinkaten. Tai he, jotka luulevat olevansa korvaamattomia, eivätkä löydä elämälleen työn ulkopuolella merkityksiä. Voin lohduttaa heti kärkeen kaikkia, että hernekeittoa kaivoin eilen purkista. Mausteeksi siihen pilkoin sipulia, lisäsin meiramia ja oreganoa, lopuksi tilkka kermaa. Pannukakun tein itse, oikein kolmella munalla ja vaniljasokerilla - ja halpaa oli.

     Ennen yrittäjäksi ryhtymistäni olin yhdeksän vuotta pätkissä määräaikaisissa työsopimuksissa Tampereen kaupungin koululaitoksen palveluksessa. Kaikkina noina yhdeksänä vuotena olin joka vuosi työttömänä noin kaksi ja puoli kuukautta. Määräaikaisuus vaikutti luonnollisesti eläkekertymääni ja esimerkiksi työterveyspalveluihini. Yritin muiden mukana vaikuttaa työantajaan, esitimme hyviä ideoita miten meidät olisi voinut työllistää ympärivuotisesti. Vierailin säännöllisesti ylimpien esimiesteni luona niin sanotusti hattu kourassa. Lopuksi väsyin ja sanoin itseni irti. Kasvoton, ihmistä ymmärtämätön työnantaja hämmästyi: kuinka sinä nyt noin, yhtäkkiä? Vastasin työantajalle, että minua ei kohdella loputtomiin kuin paskasakkia, mutta muunlaista kohtelua en osaa enää odottaakkaan teiltä, paskasakilta.

    Toimiessani yrittäjänä seitsemäntoista vuotta, yksikään työntekijöistäni ei koskaan ollut lakossa. Pystyimme aina sopimaan asiat keskenämme. Työntekijäni tajusivat: mitä paremmin minä voin, sitä paremmin he voivat. Kaikki viihtyivät. Kaikki tekivät töitä. Yrityskulttuuriini en koskaan tuonut mitään paskapuheita "yhteisestä hyvästä". Kaikkien panos hyödytti kaikkia ilman arvo- tai aatepuheita.

    Tänään Suomessa lakkoillaan. On esitetty, että olisimme palaamassa 60- ja 70- lukujen mielivaltaisiin työnantajakäytäntöihin. Minä menisin vielä syvemmälle, poteroihin, joista noustiin ylös 15. toukokuuta 1918. Eikö olisi jo paskasakin aika toipua?

    Äskettäin Yle uutisoi mainostoimisto Tagomosta, jossa työajalla saa harrastaa liikuntaa tunnin päivässä. Uutisessa mainostoimiston yrittäjä Petri Elovaara kertoo lyhentyneen työajan kautta saavutetun huomattavia tulosparannuksia työtehoon. Samalla poissaolot töistä sairastamisen vuoksi ovat vähentyneet radikaalisti.

    Lähtiessäni Tampereen kaupungilta yhdeksän työvuoden jälkeen, sain vakituisen paikan kuljetusyrityksestä. Tässä yrityksessä minulla oli lupa harrastaa liikuntaa kesken työpäivän. Pääasia oli, että työt tulivat tehdyiksi ja tuotto oli riittävä. Elettiin 1990- luvun loppupuolta. Työskentelin tässä yrityksessä viisi vuotta, kunnes ryhdyin itse yrittäjäksi.

    Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Ei auta yhtään, että marssitaaan liput heiluen ja lyödään perseet penkkiin. Ei auta yhtään, että yrittäjä kyykyttää työntekijänsä matalaksi. Ei auta politiikka, ei auta ammattiyhdistys eikä etenkään se, että maan hallitus sekaantuu asiaan, joka sille ei lainkaan kuulu. Auttaa, että oivallettaisiin ihmisyyden peruste: yhdessä sopien.

    Sairainta, mitä olen taipaleeni varrella kuullut, on väite omaan sankaritarinaani uskomisesta. Väitetään, että kun olen antanut kasvot syöpäselviytyjänä periksiantamattomuudelle, olisin tässä vuosien varrella alkanut itse uskoa sankaruuteeni. Tämä on mielestäni huipentuma todellisen paskasakin ajattelusta, täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

    Olen loputtomiin kehottanut omiin valintoihin, oman ruudun hoitamiseen itselle parhaalla tavalla.

    Olen loputtomiin kertonut, että syövästä ei koskaan selviä. Mutta sen kanssa voi oppia elämään.

    Olen loputtomiin toistanut, että en ole erityinen, enkä ainakaan sankari. Mutta sillä, miten puhun, elän tai kirjoitan, saattaa olla merkityssä jollekulle, joka pohtii omia valintojaan. Raivaa eteenpäinpääsynsä esteitä. Etsii uusia merkityksiä elämälleen.

    Paskasakissa ei ole sankaruutta. Me olemme kaikki samaa paskasakkia, mutta osa meistä pärjää hieman paremmin. Tämä ei johdu kahdesta moottorikelkasta, neljästä kumisaappaasta tai pienemmästä vatsasta. Tähän ei liity juokseminen tai juoksukyvyttömyys mitenkään.

    Ainoa merkityksellinen asia on, että ymmärtää kaiken muuttuvan jatkuvasti. Tämän seurauksena ymmärtää itsekin muuttuvansa jatkuvasti. Muutos ei synny lakkoilemalla, se tapahtuu joka tapauksessa ihan itsestään. Kyse on ennemminkin siitä kuka jää henkiin. Todistettavasti kukaan ei ole jäänyt, joten miksi kuulua paskasakkiin?

    Pisimmälle pääsee se, joka kykenee sopimaan asiat itsensä kanssa.



VIIKKO 4.

Ma- Lepo

Ti- 8,07 km - 57 min.

Ke- 3,35 km villasukilla, ei kenkiä - 26 min.

To- 8,39 km - 1.00. Tästä kaksi viimeistä kilometriä villasukilla.

Pe- La- Lepo

Su- 6,10 km - 45 min.

Yhteensä 25,9 - 3:09.

 

VIIKKO 5. alkua

Ma- Lepo

Ti- 10,02 km - 1.08.

Ke- 10,16 km - 1.13.

 

TAMMIKUUN SUMMAUS

Yhteensä 189,78 km

 

Hitaasti mutta varmasti? Vaikea sanoa kuntoutuuko jalka enää koskaan todelliseen juoksemiseen. Tällaista pikkunättiä se kestää toistaiseksi, ja hyvä niin.

    Paskasakki kyseli jossain vaiheessa, että jos juoksee omaksi ilokseen, niin miksi pitää kirjaa juoksemistaan kilometreistä tai esittelee kovia määriään. Missähän ne kovat määrät nyt ovat? Varmasti paskasakki salaa iloitsee, että en pysty parempaan. Olen kuitenkin sovussa itseni ja kilometrieni kanssa. Omanarvontuntoni on kohdallaan, miksi en pitäisi kirjaa, tottakai. On mukavaa katsella muitakin tekemiäni kalenterimerkintöjä, on niissä paskasakistakin joskus jotakin.

    Kaikki on hyvin, kolmannen kirjani käsikirjoitus etenee ja tarina kehityy. Ajatella, että siinäkin kerrotaan paskasakista, myös siitä mihin itse kuulun.

Kuntouttavaa venyttelyä ilman kenkiä.

Aivan rajavyöhykkeen tuntumasta.

Alju.

Vettä tuli jälleen tielle, kun suvetti. Vasemmassa yläkulmassa näkyvä keltainen on vasen hanskani.

Äänestyspaikalle on meiltä matkaa vajaa 400 metriä, ihan vittuillessamme mentiin fossiilisella, jolla aurattiin piha numeroleikin jälkeen. Nyt täytyy taas mennä äänestämään, ettei Haavistosta tule Suomen presidenttiä.


      

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

MITÄ KUULUU?


 

Mennyt ei ole enää todellista. Tulevaisuutta koskevat toiveet ja pelot ovat vain mielikuvia. Nykyhetkeen ei voi tarttua.

    - No mitä sitten kuuluu?

 

    Kysymyksen pitäisi osoittaa kysyjän aitoa välittämistä toisesta ihmisestä. Valitettavasti kysymys on loppuunkulunut, eikä sitä edes kysytä kovin usein nykyisin, koska välittäminen ei ole muodissa.

    Kyetäkseen välittämään toisista on ensin välitettävä itsestään. Itsestä välittämisen opettelemiseen meditaatio tai mietiskely on hyvä alku. Hyvästä alusta voi tulla loppuelämänmittainen matka läsnäoloon ja välittämiseen.

    Itämaisissa kielissä, kuten paalin kielessä tai sanskritin kielessä meditaatioharjoitusta tarkoittava termi on bhãvanã, joka sananmukaisesti suomennettuna tarkoittaa oleuttaminen tai tuleuttaminen. Bhãvanã- sanassa ei ole pohtimisen, miettimisen tai mittaamisen merkitystä, kuten vahvasti on sanoissa mietiskely tai meditaatio.

    Ei siis pohdita, mietitä, eikä etenkään mitata?

    Suomenkielen, kuten muidenkin kielten sanojen taakse pääsee piiloon. Ne, jotka eivät halua pysähtyä välittämään, perustelevat välittämättömyytensä näin. Pysähtyminen välittämään itsestä tarkoittaa omien esiinnousevien ajatusten tarkastelemista ja kyseenalaistamista. Yksinkertaisemmin kuvattuna se tarkoittaa avointa, alottelijan mieltä.

    Avoin mieli sekoitetaan usein pinnallisiin asenteisiin: kaikki uskonnot opettavat samoja asioita ja johtavat yhtäläisesti totuuteen.

 

Maailman pitäisi perustua sopimuksille heikoimpien oikeuksista, mutta todellisuudessa se perustuu sopimuksille vahvimpien oikeuksista. Loppuporukkaa raahataan mukana, jotta vahvemmat voivat pestä omantuntonsa puhtaaksi ja osoittaa: noin sitten käy jos et pelaa samaan maaliin.

    Ihminen pyrkii ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat ja luo samalla uusia ongelmia. Kierre on loputon. Erään Lappilaisen kunnan johtaja kirjoitti uudenvuoden avauksessaan, että ongelman esiinnostaja ei ole voittaja, vaan että ongelman ratkaisija on. Tässä ajatuskulussa on se ongelma, että jos kukaan ei nosta esiin ongelmia, niin kaikki häviävät.

    Voittaminen aiheuttaa aina mielipahaa voitetulle. Kilpailusta luopunut ihminen, joka elää rauhassa sivussa, ei aiheuta mielipahaa kenellekään. Yhteiskunta sensijaan kokee tästä kärsimystä. Se ei vastavirtalaista saanutkaan poltettua loppuun rattaissaan. Näin rauhallisen sivullisen mielipiteet sivuutetaan hyödyttöminä.


Tulevaisuudessa kohtaamme valtavat ongelmat kansainvaellusten seurauksena. Maapallon elinolosuhteiden jatkuvan muuttumisen myötä ihmiset lähtevät etsimään parempia paikkoja löytää elämälleen merkityksiä. Kykymme rakentaa yhteiskunnat uudella tavalla joutuu todelliseen koetukseen.

    Tällä hetkellä Suomessa ovat vallalla aita- ja muuriasenteet. Koska emme kykene yhdessä ratkaisemaan maan sisäistä hyvinvointia, emme myöskään kykene siihen uusien tulijoiden kanssa. On vaikea nähdä, mitä hyvää uudet tulijat tuovat mukanaan. Koemme, että he tulevat valmiiseen, katettuun pöytään.

    Ja niin he tulevatkin, emmekä loppujen lopuksi voi asialle mitään.

    Maailmassa on tiettyjä uskontoja, joiden harjoittajat kokevat jatkuvaa uhkaa muilta. Tämän uhan vuoksi he katsovat olevansa oikeutettuja tekemään anarkistisia tekoja muita vallitsevia yhteiskuntajärjestyksiä vastaan. Uhat ovat keinotekoisesti luotuja illuusioita.

    Maailmanhistoriassa suuret mullistukset ovat useimmiten liittyneet olosuhteiden muutokseen. Kun kaikilla on ollut vaikeaa, on jokin yksittäinen ryhmä ihmisiä päättänyt hyötyä tilaisuudesta. Seurauksena kaivamme esiin muinaisia hautoja, joista löytyvät vainajat on haudattu kasvot alaspäin, ammottava reikä kallossaan.

    Mitään muuta ratkaisua ei ole, kuin oppia välittämään. Ensin itsestä ja sitten muista.


 


MUUTTUMATON

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät syttyy ja näkyvät haihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.


Tauno Jatkola, Täällä ja tähtien alla, Kesuura 2015


    

- No mutta mitä sinulle sitten kuuluu?

- Ei sitten vaan nyt:

Väsyttää, niinkuin aina kaamoksen jälkeen. Aurinkoa sanan varsinaisessa merkityksessä en ole vielä nähnyt. Mutta en murehdi, sinne se oikeaan yläkulmaan ilmestyy, säteiden kanssa.

    Lisäksi väsyttää vasemman jalan kipuilu. Älkää antako minulle ohjeita. 32 juoksuvuoden ja yli 90.000 kilometrin jälkeen olen suvereenisti oman juoksuni paras asiantuntija, joskus myös aasintuntija.

    En kuulu niihin aaseihin, jotka juoksevat rytmihäiriöistä, kainalosauvoista ja murentavasta kivusta huolimatta väkisin, kunnes eivät enää pysty liikkumaan. Minä olen selvinnyt omasta ultrajuoksustani voittajana jo kauan sitten.

    Voittajat ovat yksinäisiä. Ennen yksinjäämistä, kuolemista ja hajoamista olisi rinnalle syytä löytää parempia ajatuksia ja kulkijoita. Minä olen tässä onnistunut - rinnallani kulkee Kirsi. Ajatuksiani löydätte tästä blogista ja kirjoistani. Ajatusteni arvioinnin jätän teille.


 

VIIKKO 3.

Ma-Ti- Lepo

Ke- Siikajärventie 10.01 km - 1.09.

To- Lumikengillä Kirsin kanssa 7,50 km - 3.33. Sisältää kahvitauon ja osittain vetistä Inarijärven jäätä. Vesi on jään päällä olevan lumen alla aivan lumen pinnassa. Pakkasta retkellä oli - 22 astetta.

Pe- 5,05 km - 36 min. Juoksumatolla.

La- 6,05 km - 44 min. Tiellä, pakkasta -22 astetta.

Su- Lepo

Yhteensä juoksua 21,1 km - 2:29


 



maanantai 15. tammikuuta 2024

ETEENPÄIN, MUREHTIMATTA

 


Vuosi 2023 on ohi, taakseni jäi 2088 km juoksua.

Kilometrini 1992 - 2023 yhteensä 92 402 km , keskiarvo 2887 km vuosi.

Vuonna 1993 syöpätaudin takia vain 402 km. Paras vuosi 2014, jolloin 5103 km.

 

Vaihdetaisiinko aihetta? Pyydän.

Kiitos.

 

Aiemmin kuudenkymmenen vuoden ikää on pidetty vanhuusiän alkamisena. 6.1.2024 päivätyssä jutussaan (linkki tekstin lopussa) vasemmistolainen Yle väittää, että 60 on uusi 40. Tarvitaan kuulemma uusi määritelmä ikävaiheelle, jonka aiemmin on kuvattu aloittavan monia menetyksiä sisältävän elämänvaiheen.

    Miten niin vasemmistolainen? Pitäisikö Ylen vasemmistolaisuus jotenkin todistaa? Ne, jotka kokevat asian kiusalliseksi, saavat aiheesta väitellä. Minusta Yle edustaa arvomaailmaltaan monia sellaisia asioita, joita löytyy sekä oikeiston, että vasemmiston moraalikäsityksistä. 

    Yle on reliikki, muinaisjäännös. Se yrittää olla objektiivinen ja tasa-arvoinen erilaisten mielipiteiden esiintuoja. Minusta se nimenomaan jättää tuomatta esiin valtavirrasta poikkeavat mielipiteet. Yle pyrkii epätoivoisesti määrittelemään valtavirtamme ja epäonnistuu siinä surkeasti. On täysin toisarvoista onko Yle vasen vai oikea, vihreä tai punainen.

    Keskusteluissa suurten ikäluokkien edustajien kanssa tulee esiin "maailman muuttuminen". Kuulee sanottavan, että maailma muuttui äkkiä. Tämä osoittaa, että suuret ikäluokat eivät välttämättä ole ymmärtäneet, että maailma on muuttunut jo kauan. Maailma on ollut muutoksessa joka päivä vuosimiljardien ajan. 

    Suurille ikäluokille on uskoteltu, että mikään ei muutu. Presidentti on Kekkonen ja ryssä ei hyökkää. Välillä ei ollut ryssiä, mutta nyt on taas. Välillä oli muitakin presidenttejä, mutta nyt täytyy äänestää, ettei Haavistosta tule Suomen presidenttiä. Koivistoa saa jo arvostella, ja kohta myös Halosta. Sauliakin sitten joskus.

    Teoriani mukaan ihminen, joka asuu pienessä mökissä Erämeren (Inarijärvi) rannalla, käy kaupassa Ivalossa kerran viikossa eikä lue lööppejä marketin kassalla, ei katso televisiota, ei kuuntele radiouutisia, vaan kuuntelee ACDC:tä, voi sanoa, että maailmassa kaikki on kuten ennenkin. Ennenkin tässä tarkoittaa kahdeksaa viime vuotta. Voiko näin elää, kysytte. Mainiosti, suosittelen kokeilemaan. Itse en ole ihan prikulleen kokeillut, mutta melkein.

    Paimentolaiskertomusten mukaan reilu parituhatta vuotta sitten syntyi mies, joka halusi rakkautta ja rauhaa maan päälle. Hän itkisi tänään sitä, kuinka kauas hänen ajattelustaan hänen seuraajansa ovat harhautuneet. Murheen todellisuutta korostaa, että hän oli mies, ei miesoletettu. Syntyi neitseestä. Toinen isänsä hengaili mukana pyyteettömästi. Ei kuitenkaan se toinen Isä. Miehen seuraajille on luvattu ikuinen elämä. Joskus mietin, että jos Hän olisi elänyt ajassamme, montako someseuraajaa Hänellä olisi ollut.

    Yle ja muut määrittelijät kasvavassa epätoivossaan yrittävät syöttää meille illuusiota, että 60 on uusi 40. Ikänumerot välillä 60 - 80 eivät oikein hyvin kuvaa toimintakykyä. Väitetään, että voimme paremmin nykyään. Väitetään, että jaksamme pidempään. Tästä todisteena on Amerikan nykyinen presidentti, joka eksyi Valkoisen talon puutarhassa. Bide-Joe on vasta 82- vuotias.

    Minusta on aivan sama minkä ikäinen on. Suurin itseä rajoittava tekijä on ulkopuolelta tuleva määrittely. Tämän määrittelyn seurauksena yksilön oma mieli alkaa luomaan harhakuvitelmia, ja lopulta itse alkaa uskomaan niihin. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Ei enää pitäisi, kun on niin ja niin vanha, tai nuori. Ei pidä mitään, jos siltä ei tunnu - sitä ei omaksi koe.

    Ihmisen tulee itse löytää merkitys elämälleen. Tulee itse suunnistaa. Jos eksyy omassa puutarhassaan, ei pidä mennä kauemmas - mutta ei ainakaan pidä johtaa maata, tai mitään muutakaan. Alussa viittaamaani juttu sisältää paradoksin: "itsetunto on huipussaan 60-vuotiaana". Älkää nyt! Itsetunto muodostuu tekojen kautta. Itsetunto pysyy korkealla, kun oivaltaa, että ei tarvitse tekoja eikä määrittelyä. 

    Parasta mennä vain eteenpäin, turhia murehtimatta.


Linkki mainittuun Ylen juttuun.


 

Viikko 52.

Ma- Metsäsuksilla Kirsin kanssa  pääosin umpihankea 4,02 km - 1.07. 

        Illalla juoksua auraamattomilla urilla  8,07 km - 1.02.

Ti- Lepo

Ke- Matolla 10,01 km - 1.02. Parhaimmillaan 12 km/h

To- Matolla 3,01 km - 23 min. Kävelyä Kirsin kanssa 3,31 km - 44 min. - 25 astetta pakkasta.

Pe- Perinteistä latuhiihtoa 15,76 - 1.49.

La- Rautaportti Nellimjärven kautta jäällä 10,89 km - 1.16.

Su- 14,04 km - 1.35 Nellimin tiellä.

Yhteensä 46 km - 5:19.

Koko vuosi 2023 - 2088 km juoksua.

Kilometrit 1992 - 2023 yhteensä 92 402 km , keskiarvo 2887 km vuosi.

Vuonna 1993 syöpätaudin takia vain 402 km. Paras vuosi 2014 jolloin 5103 km.

Viikko 1.

Ma- 10,56 km - 1.17. 

Ti - Nuhaa, ei harjoitusta. Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 22,01 km - 2.33.

Pe- Lepo, kävelyä Kirsin kanssa 3,23 km - 44 min.

La- Matolla 20, 4 km - 2.17.

Su- Lepo

Yhteensä 52,9 km - 6:09.

Viikko 2.

Ma- Metsäsuksilla 8,74 km - 1.35

Ti- 20,13 km Nellimin tiellä - 2.33.

Ke-To- Lepo

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3 km - 31 min. Pakkasta - 34 astetta.

       Matolla 16,06 - 1.43.

La- Tietä ja lumipolkua 10,27 km - 1.19.

Su- 13,22 km - 1.31. Nellimin tie - 28 astetta. Päälle matolla 10,04 km - 1.02.

Yhteensä 69,7 km - 7:59. 


David Goggins on sanonut, että tekemällä joka päivä sitä mitä vihaa, tulee paremmaksi ihmiseksi.

Rauli Somerjoki on laulanut, että joskus tekis, toisinaan sitten taas ei.

Minä sanon, että perusmerkitykseltään puhdas harjoitus syventää olemassolon kokemusta mutta siihen ei saa suhtautua liian vakavasti.

 

YLEINEN TIE PÄÄTTYY

Novellikokoelmani Yleinen tie päättyy on maailmalla. Kirja on omistettu ystävälleni ja tärkeimmälle ihmiselle kirjoittamiseni taustalla, Seppo Saraspäälle. Alla kaksi kuvaa erämaasta jäljenajoreissulta. Siellä missä yleinen tie on päättynyt ajat sitten. Ensimmäisessä kuvassa allekirjoittanut vasemmalla ja Seppo Saraspää oikealla.


- 34 astetta, laitettiin Kirsin kanssa kynttilä palamaan, että linnut saavat lämmitellä.


Kuva talviverkkoreissulta 15.1.2024. Koillisesta valuu kosteutta. Pakkasta kuvassa - 25 astetta. Kalaakin tuli.

 


Linnkejä kirjaan Yleinen tie päättyy:

 Suomalainen kirjakauppa 

 Adlibris 

Inarilainen paikallislehti 

lauantai 30. joulukuuta 2023

RISTEYSKOHTIA, 2024

 


Kalenteri vaihtuu vuosimalliin 2024. Japanilainen filosofi ja zenbuddhalaisen sõtõ-koulukunnan perustaja Dõgen Zenji sanoi: "Aika kulkee nykyisestä menneeseen." Useimmat teistä torjuvat ajatuksen loogisuuden perustein. Harvempi on tullut ajatelleeksi, että lause on totta menneen nykyiseksi tekemisen todellisessa kokemisessa. Henkinen opettajani Shunryu Suzuki on sanonut tästä: "Se on runoutta ja inhimillistä elämää." 

    Toivon, että minulle runoutta ja inhimillistä elämää tulee kuluneeksi täyteen 60 vuotta 21.5.2024.

    Aika kulkee menneisyydestä nykyisyyteen ja nykyisyydestä menneisyyteen. Tuosta risteyskohdasta olen löytänyt elämän tarkoituksen, se on aina edessäni, tässä ja nyt. 

    Jos joku haluaisi löytää tien risteyskohtaani, joutuisi hän maksamaan opastuksesta minulle kilometrirahaa. Kyse on kohdallani ensi toukokuussa 32 vuotta kestäneen pitkän tien kulkemisesta. Uskon, että tie kaikkine risteyksineen jatkuu edelleen. En anna takuuta, olisiko minun elämäni tarkoitus sopiva hänelle, joka haluaa opastusta. Kehotan etsimään itse. Mahdollisesta opastuksesta ansaitsemani kilometrirahat sijoittaisin markkinatalouden ja kapitalismin ylläpitämiseen. Ennenkuin pillastutte, miettikää voisiko mainittu kaksikko tuottaa hyvää myös vähäosaisimmille entistä enemmän.

    Kulkemani tien varrella on selvinnyt, että Suomi on hieno maa, joka selvisi itsenäisenä toisesta maailmansodasta. Kuulun siihen sukupolveen, jolla oli kunnia kokea omakohtainen kosketuspinta veteraaneihin ja omaksua heiltä korvaamattomia arvoja. 

    Lisäksi minulla oli analoginen lapsuus ja digitaalinen aikuisuus. Vanhuudesta en vielä tiedä. Eräs varsinaissuomalainen, uustaistolainen lakkokenraali haukkui minua vanhukseksi jo muutama vuosi sitten. Matkallani monet ovat kääntyneet vääriin risteyksiin. Harhautuneiden, tässä tapauksessa copypaste vasemmistolaisen ulkokultaisuus loistaa kauas. Köyhän asialla omaa etua tavoitellen. Surkeinta tässä ulkokultaisuudessa on, että markkinatalouteen ja kapitalismiin tungetaan mukaan yhä enemmän siihen kuulumatonta, esimerkiksi tasa-arvoa sekä maailman pelastamista. Minullekin saattaa tulla virtuaalinen vanhuus, siksi kehnosti on Suomen taloutta hoidettu viimeisenä kymmenenä vuotena.

    Tasa-arvolle on paikkansa, mutta minä turhauduin peruskoulussa. Selvisin lukematta mitään lukioon asti. Lukion toisena vuotena jouduin opiskelemaan. Koulutaipaleella sain maistaa kansakoulua ja oppikoulua. Maistuivat hyviltä. "Kehnompi" aines lähti kansalaiskoulun kautta ammattikouluun ja työelämään. Lukio meni luokattomaksi lopussa. "Kaikki pelaa" -asenne alkoi saada jalansijaa. Integraatio ja kaikille kaikkea, sitä samaa tasapäistämistä. PISA-tuloksista ja lasten niin sanotusta pahoinvoinnista voimme jokainen päätellä kannattiko?

    Kaikilla ei voi olla kokoajan kivaa yhteiskunnassa. Toimiessani yrittäjänä työllistin kaksi ja puoli ihmistä seitsemäntoista vuotta. Yritykseni tehtävänä oli tuottaa vapaa-aikaa minulle ja työntekijöille taloudellista hyötyä. Luonnollisesti yritys tuotti itselleen ja minulle taloudellista hyötyä, mutta määrää ovat monet kateelliset liioitelleet. Se, että kykenin hyppäämään niin sanotusta oravanpyörästä pois hieman yli viisikymmentävuotiaana, perustui luopumiseen ja vähempään tyytymiseen. Tietenkin tätä blogia ovat myös mainitusta hypystä kateelliset matkan varrella kommentoineet negatiiviseen sävyyn, mutta enemmän kommentteja, kysymyksiä ja kannustusta olen saanut aidosti elämästäni ja menestyksestäni kiinnostuneilta ihmisiltä.

    Eräs ystäväni totesi, että ihmisiä ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan. Hän oli puolittain oikeassa. Ei ihmisiä edes kannata yrittää laittaa eriarvoiseen asemaan, he hankkiutuvat sinne ihan itse. Yhteiskunnan suuntavaiston puuttuminen näkyy osittain myös huippu-urheilussa. Pitkään ja hartaasti puurtajia nousee esiin liian harvoin. Sensijaan kaikki pelaa -porukkaa harhailee mukana sitäkin enemmän. Etenkin eksyminen oikealta tieltä näkyy yrittämisen (taistelutahdon) puuttumisena ja olemattomana vaikeuksien sietämisenä.

    Elämäntavakseni määritelty ultrajuoksu on vailla oikoteitä. On nähtävä valtavasti vaivaa ja juostava yksinkertaista perusharjoitusta monta vuotta kehittyäkseen. Lisäksi pitää pystyä olemaan poissa radalta osan aikaa vuodesta. Muuten muuttuu ultramuumioksi ja myös alkaa kuulostamaan siltä. Minä en ole ihan vielä muumioitunut, mutta kieltämättä kuulostanut siltä aina välillä. Radan sivuun vuosien karttuessa pitää osata hypätä, enemmän tai vähemmän kunniakkaasti. Lopettaminen on toki vaikeaa, jos terveys mahdollistaa suuret harjoittelumäärät vielä vanhempanakin, addiktio juurtuu syvälle. Minusta liikunnan riemun pitäisi säilyä loppuun asti, kilpailemisesta tai suurista määristä ei niin väliä.

    Hankalinta ajan risteyskohdassa, tässä ja nyt, on määrittelyn välttäminen. Jos antaa muiden määritellä tekemisiään tai alkaa itse määritellä kaikkea, harhautuu. Eräs ystäväni totesi, että en ole enää sama kuin vuosia sitten. Olen tästä kuvauksesta kiitollinen. Hienoa, olen siis jatkanut matkaa. Kumarran hänelle edelleen, vaikka hän ei ilmauksesta pidä. Joskus mestari kumartaa oppipojalle, ja joskus oppipoika mestarille. Eroa ei ole, olemme kaikki yhtä. Kumartamisella kuvaan pohjimmaista nöyryyttäni, en ole erityinen.

    Eteenpäinpääsyn lisäksi olen päässyt myös ei-minnekään. Ajattelen, että on olemassa yksi suuri ilmiömaailma. Me kaikki olemme välähdyksiä tuossa ilmiömaailmassa. Mittasuhteiden, niin ajan kuin tilankin, hahmottaminen on välttämätöntä pystyäkseen mielen tyyneyteen. Mielen tyyneys rauhoittaa. Se ei ole tosiasioiden kieltämistä, vaan syvempää ymmärrystä.

    Rauhallisuus ja syvä ymmärrys auttaa käsittelemään itseä suurempia asioita, esimerkiksi ilmastohätätilaksi kutsuttua aikajatkumoa. Olen varma, että tulevat sukupolvet ratkaisevat puhtaan energian tuottamisen kustannustehokkaasti. Polttoainetta auringosta. John Clauser - tyyppiset episodit osoittavat, että maailma toimii edelleen follow the money -periaatteella. Ajat (lue öljyntuottajat) eivät ole vielä kypsiä.

    Nasa laukaisi vuonna 1977 kaksi Voyager-luotainta. Ykkönen on noin 24 miljardin kilometrin päässä ja kakkonen 19 miljardin kilometrin päässä. Jossain vaiheessa ne pääsevät Ursa Majorin ja Andromedan galaksien läheisyyteen. Luotaimilta kestää 225 miljoonaa vuotta kiertää koko Linnunrata. Ne kiertävät Linnunrataa myös sen jälkeen, kun Aurinko on polttanut ihmisten elämän Maan päällä. Kun tarkastelette noita vuosimääriä, kannattaako edes yrittää pelastaa maailma?

    Joku teistä saattaa pitää minua ylimielisenä, piittaamattomana tai jopa tunteettomana, kun ohitan risteyskohtia, mistä monet muut ovat jo kääntyneet. Olette väärässä. Koskaan ei mikään mennyt niin kuin sen muistaa, aina mennyt saa mielessä uusia värejä ja muotoja. Olen erittäin kiitollinen kaikille kohtaamilleni ihmisille, myös harhautuneille. Olen oppinut heiltä kaikilta jotakin. Ei ole kahta samanlaista lumikidettä, eikä ihmistä. Kuinka valtava rikkaus! 

    Aivan kuten lumi sulaa, mekin lopulta haihdumme olemattomiin. Kulkeminen, niin minun kuin muidenkin lakkaa. Olisi kauheaa, jos tämä kestäisi ikuisesti.

    Tie sensijaan on loputon, risteyskohtia riittää.

 

    Hyvää uutta vuotta kaikille ja toivoa matkaan.

 


 

KUULUMISIA

Kaamoksen alku on sujunut rauhallisesti. Aika on kulunut kirjoittamisen, talvikalastuksen ja luonnossa liikkumisen merkeissä. Poikkeuksia arkeen ovat tuoneet pikkujoulut ja metsästysseuran juhlat.

    Vaikka julkaisen paljon kuvia moottorikelkkailusta, hiihdämme ja kävelemme Kirsin kanssa säännöllisesti. Kaamoksessa liikunnan ja oikean vuorokausirytmin merkitys korostuu.

    Inarin itäinen talvi on ollut varsin kylmä. Pakkanen on pysytellyt varsin usein yli kahdessakymmenessä asteessa. Lunta kylänpinnassa on virallisen mittauksen mukaan kolmekymmentä senttiä, tunturissa ainakin kaksi kertaa enemmän.

    Vasemman akilleksen kiinnityskohta kantaluussa on kuntoutumassa. Aivan kivuton se ei vieläkään ole. Juoksin viime viikolla reilut viisikymmentä kilometriä, mutta motivaatio juoksemiseen on olematon. Syy on vaistonvarainen: kyseinen vamma tuskin tulee kuntoon enää koskaan sataprosenttisesti, eikä alussa hätäilemällä ainakaan. 

    Sydäntäni lähellä on perinteinen hiihto, etenkin metsäsuksilla tai liukulumikengillä. Mikä onkaan hienompaa kuin hiihdellä hissukseen valkoisessa äänettömyydessä, satumaisemassa. Lisäksi hiihto tekee hyvää peruskunnolle, mutta ultrajuoksukunnon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hiihtämällä ei jalkojen iskutuksen keston ominaisuudet säily tai kehity.

 

Lopuksi siteeraan ystävääni Sami Liuhtoa. Runokirjasta Lapsena tunsin muutamia hirviä:

 

tiedätkö kun ihminen

on huono työssään

se on aika

traagista eikä ole

tapana sanoa meillä

päin kärsitään tämäkin

on täysin järjetöntä

 

(Runo 3. toukok. 2022)



 

VIIKKO 51.

Ma- 10,22 km - 1.09. Nellimintie.

Ti- 11,04 km - 1.14. Pakkasta - 15 astetta viiman kanssa.

Ke- Lepo

To- Matolla 11,01 km - 1.13. Ulkona - 26, 7 astetta.

Pe- Lepo

La- Pimeässä otsalampulla 8,01 km - 57 min. hitaasti.

Su- Perinteinen joulukymppi 10,27 km - 1.13.

Yhteensä 50,5 km.

 

KUVIA ELÄMÄSTÄ  (Klikkaamalla kuvia ne suurenevat riviin katsottaviksi)

Juomatauolla Kirsin kanssa ärjänteellä.

Toisenlainen kelkkakuva. Myyjä sanoi, että se kestää käyttää kylellään. Painavaa nelitahtikelkkaa ei saa helposti yksin matolleen ilman taljaa. Ajovirhe: vauhtia oli liian vähän. Toisaalta, jos vauhtia olisi ollut enemmän saattaisin olla vieläkin etsimässä päätäni lumihangesta.

Pyhävaaran latua.

On se kyllä hyvä tuo hirvi - lautasella.