Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

KOTONA

"Kotona" paluumatkallakin, Liettuan Kaunasissa leirintäalueella.

26 päivän ja yli 4500 ajokilometrin - ai niin ja 545 juoksukilometrin - jälkeen olen kotona. Matkailuauto on toinen kotini mutta Hämeenkyrön Käpykolo on silti "oikeampi" koti.
Sytyttäessäni saunanpesää perjantaiyöllä totesin ettei Suomen keväisen vihreyden ja kotirannan tuoksuja saunan savuineen voita mikään.
Kuuden päivän juoksun jälkeen suuntasimme Budapestiin ja valuimme sieltä hiljakseen kotiin. Viro - Latvia - Liettua - Puola - Tsekki - Slovakia - Unkari. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Myöhemmin kirjoitan blogiini leirintäalueista joilla vierailimme ja matkailuautoilusta noissa maissa muutenkin.

Usein ultrajuoksujen jälkeen kehon tilat sekä fyysisesti että psyykkisesti ailahtelevat melkoisesti. Elimistö koittaa palautua kokemuksesta kokonaisuutena. Tämä ei onnistu minun kohdallani ollenkaan vaan mieuluimmin jaan palautumisen aina reilusti kahtia - kehon ja mielen palautumiseen siis.
Tänään sunnuntaina kävin juoksemassa viisi kilometriä hiekkatiellä. Mitään ihmeellisiä kipuja ei ollut. On vain tasainen väsymys. Jaloista pienet lihakset ovat tuhoutuneet ja isot täynnä mikrovaurioita. Kuitenkin jalkani ovat olleet huomattavasti vähemmän elastiset ja enemmän kipeät esimerkiksi 48-tunnin juoksun jälkeen eli harjoitus on siis tehnyt tehtävänsä.
Mielen palautuminen onkin sitten paljon mielenkiintoisempaa. Mielestäni sen ei tarvitsekaan palautua. Päinvastoin toivon että se jää juuri tällaiseksi kuin se nyt on. Mieli on rauhallinen ja kiitollinen. Varmuus ja itseluottamus ovat asettuneet aivan uudelle tasolle. Nöyryys on päällimmäinen tunne. Egolla ei ole näissä juoksuissa mitään sijaa. 
Kuuden päivän juoksun kokemukseni on kokonaisvaltainen. Jos joku kysyy kannattiko niin ehdottomasti ! Siksi valtavan syvän kokemuksen kautta mahdollisuuden henkiseen kasvuun yhtämittainen taival päivästä toiseen antaa.
Edelliseen blogipostaukseeni oli kommentoitu ilahduttavan paljon. Kiitos kaikille myötäelämisestä. Vaikka harjoittelenkin pääosin yksin, olen radalla yksin ja teen asiat pääosin yksin en silti pystyisi tähän yksin. Olen sanomattoman kiitollinen kaikille minua tukeneille ja minuun uskoneille ihmisille - ketään erikseen esiin nostamatta.
Edellisestä blogipostauksesta on luettavissa varsin selkeästi myös muunlaista kiitollisuutta. Usko ja kiitollisuus Herraan ei ainakaan kilometrejä vähennä. Kilpailussa Peter, joka oli menettänyt vaimonsa Jutan syövälle viime vuonna, kuvasi uskoa mielentilaksi. On sanoinkuvaamattoman rohkeata tulla juoksemaan samalle reitille missä viimevuonna juostiin Jutan "viimeinen" kierros. Ilman uskoa tämä ei onnistu mitenkään. Itse lisäisin mielentilaan myös mielenrauhan ja pohjan hyvään arkeen. Iloa unohtamatta.

Levähdyshetki kuninkaiden entisillä  metsästysmailla Budapestin suurimmassa puistossa, joka on rakennettu 1800-luvulla englantilaiseksi puutarhaksi. 

KOKEMUKSIANI EMU 6 DAY RACE ULTRAMARATHON KILPAILUN JÄRJESTELYISTÄ

6-päivän kilpailu järjestetään Unkarissa Balatonjärven rannalla sijaitsevan Balatonfured- nimisellä leirintäalueella Tihanyn niemimaan kupeessa. Tihanyn niemimaalla on korkeuseroja ja metsäpolkuja. Leirintäalueelta sinne johtaa erillinen pyörätie joten keväisenä harjoittelupaikkanakaan alue ei ole ollenkaan hassumpi. Tätä tukee hintataso ja ihmisten ystävällisyys.
Leirintäalue on leirintämatkailun näkökulmasta huippuluokkaa ja todella iso. Alueella on ainakin kolme ravintolaa ja heti alueen ulkopuolella kävelymatkan päässä kauppoja kuten spar ja tesco. Jos juoksija ottaa perhettään mukaan on alueella kyllä tekemistä ja lisämajoitukseen on mahdollisuuksia. Eri asia on sitten onko kuuden päivän kisa kaikilta osiltaan perheelle sopivaa katsottavaa, aina kaikilla ei ole kivaa kun isistä tai äidistä otetaan kaikki irti.
Paikalle matkustaa kätevästi lentämällä ensin suoraan Budapestiin ja sieltä junalla Balatonfuhredille. Järjestäjät hakevat kilpailijat mielellään asemalta kilpailupaikalle kunhan ilmoittaa saapumisensa ajankohdan ajoissa.
Kilpailun majoitus on toteutettu muutaman metrin päässä juoksureitistä sijaitsevissa mökeissä. Mökeissä on kaksi makuuhuonetta ja tupakeittiön tyyppinen oleskelutila sohvineen. Keittiö on varusteltu eli kahvinkeitin, mikro, jääkaappi ja liesi siis löytyy. Hanavesi on juotavaa - tosin kalkkipitoista.
Mökissä on erillinen wc ja suihkukaapilla varustettu kylppäri, johon ei mahdu varusteita kuivamaan eikä siellä mikään kuiva muutenkaan. Sensijaan mökin takana on pieni terassi jossa on kuivaustelineelle hyvä paikka. Myös mökin etupuolelle voi viritellä naruja. Puitakin on mutta epätoivo kilpailun aikana tuskin on niin suuri että kaulasilmukkaan on tarvetta. Ja jos onkin niin paikalla on vertaistukea juoksemassa eli henkiseen nousuun on mahdollisuus vaikka ei kulkisikaan minuutilleen suunnitellussa tahdissa.
Mökissä ei ole minkäänlaista lämmitystä. Kylmällä kelillä kivilattia on jäätävä ja kylmä tulee varmasti nukkuessa ellei ole varustautunut lämpimillä vaatteilla. Kahdenhengen makuuhuoneet ovat ahtaita mutta sopu antaa sijaa vaatien kuitenkin hieman järjestelmällisyyttä kilpailun ollessa kiivaimmillaan käynnissä. Joku tässäkohtaa toteaa että ei sinne nukkumaan mennä - sitten vaan monoa jonoon jos se on niin helppoa. Puhetta on maailma täysi, tekoja sitten hieman vähemmän.
Mökistä Balatoniin on vain noin 40 metriä eli uimaankin pääsee. Balaton ei ole mikä tahansa lätäkkö vaan Unkarin keväisen vaihtelevan sään oikutellessa myrsky pyyhkii pitkin järveä ja vie varmasti kaiken irtaimen mennessään - myös juoksijan... Kisavarustukseen on siis syytä varata talvijuoksukamat ettei itku tule liian aikaisessa vaiheessa. Itku tulee jokatapauksessa mutta se vaan piristää ja luo mahdollisuuksia kasvulle ihmisenä.
Kisareitti on asvalttia. Asvaltti on leirintäalueelle tarkoitettua ajoväyläasvalttia eli se ei ole niin kovaa kuin kotimainen tie. Pinta on osin myös erittäin sileä ja sateella hieman liukas. Reitillä on kahdeksan melko suorakulmaista mutkaa. Reitti on muovinauhoin merkitty ja suljettu ulkopuolisilta. Kisarauhan takaa leirintäalueen aita ja alueen ympärivuorokautinen valvonta eli tavaraa ei katoa vaikka ovet ovat auki yötäpäivää. Reitillä on jonkinverran puita luomassa varjoa mutta kuumaa on 30 asteen helteen osuessa kohdalle varmasti, myös jalkapohjissa. Yövalaistus on kohtuullinen ja järjestäjät lisäävät valoja yön tiimellykseen.
Järjestäjien huolto on melko kattava. Hieman vuosittain juoksijamäärästä riippuen vaihtelee mitä kaikkea on tarjolla. Ruoka on ultrajuoksijalle sopivaa ja hyvin sulavaa ja se tarjoillaan mukaanotettavassa muodossa kohtuullisen tasaisesti ajallaan. Aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapalaa. Joskus tulee välilläkin jäätelöä ja lättyjä tai muuta mukavaa. Jopa vitamiinejakin on pöydässä tabletteina nautittavaksi.
Omasta mielestäni kisaa ei kuitenkaan millään pysty juoksemaan laadukkaasti läpi ilman omaa lisätarjoilua. Asia korostuu jos sattuu olemaan laktoosi-intolerantti kuten minä. Vatsavaivojen torjumiseksi on syytä nauttia ainakin maitohappobakteereja. Ottamaasi hilloleipää on saattanut hipaista pesemätön käsi...
Kuuden päivän taistossa on syytä nauttia nestemäistä energiaa ja omien mieltymysten mukaista lisäruokaa. Keho on riittävän kovilla muutenkin. Spartalaisuus ei tuo korkeampaa kruunua tässä asiassa.  Läheisistä kaupoista saa kaiken tarvitsemansa, myös laktoositonta maitoa. Hintataso ruualla Unkarissa on erittäin kohtuullinen. Suomalainen kauppa on suoranaista ryöstöä siihen verrattuna. Sparissa voi muuten maksaa euroilla luottokorttien lisäksi.
Kokonaisuudessaan järjestäjien toiminta on enemmän kuin kiitettävää. He todella tekevät kaikkensa juoksijan eteen. Kannustus ja huolenpito on lämminhenkistä vaikka yhteistä kieltä (englanti ja saksa) ei aina täydellisesti löydykään. Kisan hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Huomioitavaa on että majoitus on varattu kahdeksaksi päiväksi.
Palkintojenjaon jälkeen on ruokaa ja palinkaa. Kuka sitten on siinä kunnossa että palinka kelpaa. Palinka siis on paikallinen pontikka  jonka sokeripitoisuus on vähäinen. Aine on oivallista ketunmyrkkyäkin...

Kirsi on keittänyt kahvit valmiiksi mökkiin mutta herrat vaan juoksevat ja juoksevat...

Pieni hetki hiljaa...
VIIKKO 21.

Ma-La - Lepoa ja turismia.
Su - 5 km - 38 min. "Lenkin" päälle juoksin sukkasillani nurmikolla ja pihahiekalla  tovin.
Yht. siis 5 km - 38 min.

Toukokuu sujuu ylimenokautena loppuun. Saatan paistaa  makkaran ja juoda 1/3 oluttölkistä, Kirsi juonee loput.
Kesä- ja heinäkuussa olisi tarkoitus kuntoutua pikkuhiljaa ja elokuussa aloitan harjoittelun seuraavaa taivalta varten. Mikä taival on se julkistetaan sitten elokuun alussa tässä blogissa.
Kuitenkin kaikki palautumisen ehdoilla, tilanne on minulle uusi ja siksi se onkin mukavaa !


3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja kuten ehkä arvaatkin, myös ehkäpä hyödyllinen, sillä tuo 6d kiinnostaa juosta joku vuosi. Haluan alle kuitenkin esin ainakin onnistumisen 24h kisassa. Elikkä suhteessa sama asia, jos maratonille halajava hakisi kokemusta 7km kisasta, heh, heh...

    Palautumisesi kuulostaa tämän perusteella - ja parin puhelun - oikein hyvältä. Tietysti tuo on ollut niin rankka kisa, että todennäköisesti tulee vielä uusia asioita eteesi taannehtivasti. Uskoisin lähinnä psyykkisiä. Fyysisiäkin, mutta ne olenevat odotettuja, kuten lihasvoiman surkeudet jne.

    Edelleen PARASTA mahdollista palautumista ja terveisiä! Naaaaattikaa. ;)

    VastaaPoista
  2. Myöhästyeet onnittelut minultakin. Toivottavasti pääsen itsekin tekemään jotakin vastaavaa ennen kuin kelakortin kääntöpuoli on täynnä. Konkari, osaat varmaan malttaa nyt. Tunturiinkin voi lähteä ilman kiirettä, pikkupoikana pyörittiin joka kesä tunturissa, juostiin jos jaksettiin, useinmiten käveltiin, mitäpä tuosta. Mutta ei paikalla ole enää niin väliä. Pahoittelen veikkausta Cosmoksen sivulla - optimisti olen aina - hyvässä ja pahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja innoituksena itselleni tämä suorituksesi on isolla tavalla. Osasin sen äsken kuvata paremminkin mutta ne lauseet päätyivät bittien taivaaseen. Toivotaan että ne sieltä vielä löytyvät.

      Poista