HAASTATTELU, jota koskaan ei tehty, tai hetkinen...
-Päivää, olisin ilmastonmuutoksesta kysynyt.
-Päivää vaan, juu, saisi hieman pakkanen laskea että pääsisi juoksemaan normaalisti.
-Ei kun tarkoitan isossa kuvassa.
-Minä kävin kerran taidenäyttelyssä ja siellä oli tosi iso kuva, muistaakseni neljä metriä kertaa kaksi metriä, siinä näkyi vaikka mitä, karvojakin.
-Siis tarkoitan sitä oikeaa ilmastomme muuttumista lämpimämmäksi otsonikadon seurauksena.
-Otsonikadon? Sehän on ihmisen oma vika, seuraus tietämättömyydestä joka ahneuden kautta johtaa kärsimyksiin, mitä siitä?
-Niin mitä mieltä te olette siitä?
-Juurihan kerroin. Täytyykö teille vääntää rautalangasta? Lihansyöjät jäävät viimeiseksi henkiin.
-Lihansyöjät?
-Tottakai. Kasvit kuolevat uuden jääkauden myötä tai sitten veden loppumisen myötä. Mistä kuvittelette vetävänne veget sitten? Ainoa vaihtoehto on syödä toisiamme.
-Ihmissyöntiä? (Kyselijä perääntyy kaksi askelta vapisten.)
-Meneekö arvon haastattelijalla hissi yläkertaan asti?
-Hissi?
-Kumpiko tässä nyt kyselee ja kumpi selittää?
-...(Haastattelija on hiljaa.)
-Anteeksi, mutta minun on mentävä. Kysyisin vielä puhuuko haastattelija englantia?
-Kyllä puhun, miten niin.
-Anteeksi, mutta on olemassa tähän sopiva ilmaus, tosin vain englanniksi.
-No mikä?
-Who is this fucker anyway?
-...(Haastattelija mykistyy.)
-Hyvää päivänjatkoa.(Haastateltava poistuu kauppakassinsa kanssa kohti tyhjäkäyntiä käyvää autoaan. Ivalon S-marketin katolla pakkasmittari näyttää -37 celsiusta. Karvalakki on päässä, pitäisiköhän laittaa jo rukkaset käteen? Auton takapenkillä on kierrätykseen vietävät vanhat energiansäästölamput ja paristot pienessä pussissa.)
---
Kuvitelkaa kesäaamu. Juotte kahvia terassilla ja katselette auringon nousua. Jälleen uusi päivä elämässänne. Edessänne päiväperhonen lentelee ja istahtaa lopulta kukalle. Se elää, jos hyvin käy, noin kaksi viikkoa. Te elätte, jos hyvin käy, yli 70 vuotta. Mahtaa perhosesta tuntua kaikki maailmassamme hitaalta tai nopealta, kenen silmillä katsotaan?
Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä.
Siis meitä on yli 7 000 000 000.
Katsomme tähtiin ja mietimme onko siellä elämää, kaltaisiamme. Luulemmeko olevamme erityisiä? Linnunradan ainoat älylliset? Ensimmäiset tai viimeiset?
Maapallomme iäksi on arvioitu 4,5 miljardia vuotta. Elämä loppuu täällä kun uusi jääkausi saavuttaa huippunsa. Tähän voi mennä muutama 10 000 vuotta. Tai sitten ainakin 4 miljardin vuoden kuluttua, kun 149,6 miljoonan kilometrin päässä olevalle auringollemme tapahtuu jotakin.
Ja me olemme huolissamme ilmastonmuutoksesta. Tuleville sukupolville pitäisi jättää jotakin. Ajattelivatko meitä edeltäneet sukupolvet näin. Eivät. Mutta me maksamme laskut.
Aikanaan maa saattoi olla aurinko. Sitten sen teho heikkeni ja lämpötila laski. Syntyi sateita kaasukehän sisälle. Ja kuorikerros kovettui. Sisälle jäi kuuma ydin, josta vieläkin tulivuorten venttiileistä pääsee laavaa ulos. Satoi lisää. Meret syntyivät ja jossakin muodostui bakteeri ja alkoi lisääntyä. Kului aikaa ja nyt meitä bakteereita on paljon. Ja bakteerit ovat porukalla huolissaan, että kuinka käy kun on tullut sotkettua.
Verrataanpa ihmiskuntaa omenatarhaan, isoon sellaiseen jossa tuhannet omenapuut kukoistavat. Oletetaan, että maa on yksi omena ja me asumme siinä. Kuinka tyhmää on kuvitella, että muissa omenoissa ei asuisi ketään tai mitään.
Kuinka typerää on kuvitella, että linnunradan arvioidun koon huomioon ottaen olisimme jotenkin keskiössä, erityisiä tai yksin. Olisimme? Eilen, ennen tai tulevaisuudessa. Ja mitä oleminen on?
Jumala loi maailman?
Kuka tietää. Kuka uskoo mitäkin.
Buddhalaisessa filosofiassa valaistumisen yksi edellytyksistä on ymmärrys omasta itsestä. Että onko sitä ja missä se on vai onko sitä missään. Tämä on turhaa pohtimista, takertumista.
Kuink`voit sa löytää riemua ja nauttia,
Siit`mikä liekein ikuisesti palaa?
oot pimeyteen syvimpään sa vaipunut,
Miks´valoa et itsellesi halaa?
Dhammapada 146, suom. Leo Hilden.
"Elämänhalu virtaa kaikkialla,
se tähdet pienet, suurimmatkin täyttää,
ja kaikki rientomme ja pyrintömme
vie ikirauhaan suuren Luojan syliin!"
Goethe, Bruno H. Burgelin kirjasta Sinä ja maailmankaikkeus. Suomentanut P.J. Hannikainen.
Tutki itse ja löydä oma tiesi alati muuttuvasta.
---
-Baby You can set me free! Love at first degree. Only You can set me free because I´m guilty of loving on first degree.
-Imagine.
---
Suhteellisuudentajua vaaditaan kun on kolmesti sairas kahdessa ja puolessa kuukaudessa ja kun kahden kuukauden kilometrit ovat yhteensä 163.
Festina lente, Pasi-poika, määränpäänä sydämen horjumaton vapautus?
VIIKKO 4. HARJOITTELUNI
Ma- Poluilla metsässä 6,4 km - 50,38.
Ti- Tiellä 10 km - 1.07.
Ke- Tiellä 12,4 km - 1.22.
To- Lepo
Pe- Tiellä 17 km - 1.54. Virtaniemen lenkki.
La- Tiellä 13,03 km - 1.28. Pakkasta Siikajärventiellä -22 celsiusta.
Su- Nellimin harjulla 6,3 km - 50.48. -32,6 pakkasta.
Yhteensä juoksua 65,2 km - 7:34.
Alla kuva tiistailta matkan varrelta.
Pilkillä Kirsin kanssa, ihanan hiljaista.
Linkki juoksumusiikkiini:
Ultrarunning list by Ultrakoskinen in Spotify
Tänäänkin ulkona, -32,6 celsiusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti