kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Kirsi Martikainen, Inari, Kessi.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste erämaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erämaa. Näytä kaikki tekstit
tiistai 30. heinäkuuta 2024

AUKI

›
  On kiehuvan lämmintä. Katselen Kirsiä, joka kahlaa polviaan myöden matalassa rantavedessä. Tullessa piti visusti varoa karikkoja, vesi on ...
2 kommenttia:
tiistai 27. joulukuuta 2022

KAVERI

›
  Pakatessani moottorikelkkaa tiesin, että hiki tulee. Niillä, jotka väittävät ettei moottorikelkkailu ole luontoliikuntaa, on pieni mieli. ...
4 kommenttia:
maanantai 3. tammikuuta 2022

ILLUUSIOITA

›
  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA LUKIJAT!   Aloitin harjoituspäiväkirjan pidon 6.4.1992. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta järjestelmällistä juokse...
perjantai 31. heinäkuuta 2020

MINÄ, DISSIDENTTI JALAN KÄÄNTEESSÄ

›
Lähdin metsään, koska halusin elää tarkoitusperäisesti, kohdata ainoastaan elämän olennaiset seikat, ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä elämäl...
4 kommenttia:
perjantai 22. helmikuuta 2019

8-9/30

›
Palasin kairasta.     Jokainen sukupolvi ymmärtää asiat tavallaan. Blogiani saattaa lukea joku minua huomattavasti nuorempi, joten s...
tiistai 19. helmikuuta 2019

6/30

›
Kirsin vapaapäivä ja erämaa kutsui, terveyskin alkaa kohentua mutta vielä on tällaisten päivien jälkeen ihan poikki.    Lumisade ja - 1...
1 kommentti:
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.