kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Kirsi Martikainen, Inari, Kessi.

tiistai 24. toukokuuta 2022

MATKALLA TOUKOKUUSSA

›
  Odotukseen kuuluu aina pettymys. Koemme onnea vain silloin kun asiat sujuvat niinkuin haluamme. Jos ne eivät suju toiveidemme mukaan petym...
torstai 5. toukokuuta 2022

TAKA- VAI ETUTALVI

›
Kaksi Zen-munkkia, vanhempi ja nuorempi, saapuivat vaelluksellaan joenrantaan. Rannassa seisoi nainen neuvottomana vuolaan veden virratessa ...
sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

ULTRAJUOKSUNI TÄNÄÄN

›
  Blogikirjoittajan harvoja tähtihetkiä on lukijapalautteeseen vastaaminen. Vanhenevan ultrajuoksijan tähtihetkiä on jonkun nuoremman, vasta...
torstai 21. huhtikuuta 2022

RESERVAATTI

›
  Turisti pysäytti minut Ahvenjärven parkkipaikalla.       Olin juossut hiekkatietä vajaan yhdeksän kilometriä ja tullessani kääntöpaikalle ...
tiistai 12. huhtikuuta 2022

30 VUOTTA

›
  Huhtikuun 6. vuonna 1992 aloitin tavoitteellisen juoksemisen, samalla aloitin pitämään harjoituspäiväkirjaa. Viimeviikolla 30 vuotta täytt...
sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

MIELESTÄNI

›
  Vuosien 1992 - 2021 välisenä aikana olen juossut 86944 kilometriä. Olen tullut pitkän matkan, jonka aikana olen muuttunut mielestäni valta...
torstai 3. maaliskuuta 2022

MATKALLA MAALIIN

›
    Elämä on kehittymistä, liikettä ja jatkuvuutta. Jos jää paikalleen odottamaan, mitään tuskin tapahtuu.    Ne jotka ovat seuranneet tätä ...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.