Turisti pysäytti minut Ahvenjärven parkkipaikalla.
Olin juossut hiekkatietä vajaan yhdeksän kilometriä ja tullessani kääntöpaikalle näin, että turre oli purkanut moottorikelkan kärrystä ja teki nyt valtavaa kuormaa vanhanmalliseen jalasrekeen. Sillä oli neljä jääkairaa, makkarapaketti ja laktoositonta jugurttia. Turre oli menossa pilkille.
Turren vaimo seisoi siinä vieressä paksu pilkkihaalari päällä ja huppu päässä. Lämmintä oli yksitoista astetta. Heilautin kättäni, käännyin ympäri, niistin nenäni jatkaakseni ja ajattelin: ei saatana, ne uppoaisi hankeen tuolla painolla viimeistään Apinavaaran sivulla urasta luiskahdettuaan. Tuskin turre oli koko talvena kelkkaansa etelässä koskenut.
Kuulin huudon takaani ja pysähdyin. Sammutin kellon ja käännyin ympäri.
Mitä sinä täällä juoksentelet, turre kysyi, ja sen vaimo näytti vaivaantuneelta. Vastasin, että asun täällä. Ja että en pelkästään juoksentele, vaan yritän harjoitella. Takista turre luki ENDURANCE ULTRARUNNING TEAM FINLAND. Se muutti ryhtiään ja alkoi kysellä kalantulosta, että olenko pilkkinyt. Kerroin, että koko talven, ja on ollut juomuskin. Talviverkko. Ja nyt on pakastimen vieressä leka.
Lekan kohdalla turre alkoi punoittamaan. Se änkytti, että ei ymmärrä. Kerroin, että leka tietenkin, muuten ei saa pakastimen kantta kunnolla kiinni. Turre kysyi, että onko siinä kannessa vikaa. Ehjä se on, vakuutin. Mutta pakastin on niin täynnä, että ei tahdo kansi sulkeutua. Turren silmät leimahtivat ja se alkoi vinkumaan ryöstökalastuksesta sekä järvien tyhjäämisestä. Turren vaimo avasi hiukan haalarinsa vetoketjua ja yskäisi. Yritin selittää, että siellä pakastimessa on muutakin kuin kalaa. Hillaa, puolukoita, kaarnikoita, hirveä ja poroa. Ja tietenkin viljapossua tarjouksesta ja jäätelöä. Laktoositonta.
Turre laski volyymiä hieman, mutta syytti minua pilkanteosta. Sain sen rauhoittumaan, kun pyysin viinaa ja lasihelmiä. Se raapi karvalakkiaan ja kysyi hämmästyneenä, että mitä sinä niillä. Vastasin, että reservaattiin tuodaan aina alkuasukkaille viinaa ja lasihelmiä. Ainakin silloin, kun liikutaan reservaatin mailla pyyntömielessä.
Turre kalpeni ja pyysi anteeksi. Että ihan pilkille tässä vaan vaimon kanssa, mutta kun jäi moottorikelkkalupakin kiireessä ostamatta. Totesin, että lupia ei tälle uralle edes myönnetä, mutta en minä estä. Lisäsin, että minulla on rajavartioston puhelinnumero kännykässä ja taputin taskuani juoksutakin rinnuksessa. Rajavartiosto hoitaa kyllä asiansa, kehuin. Niillä on kuulemma uusia ilmaisimia pitkin rajaa. Toivotin mukavaa reissua ja käännyin kotia kohti.
Joisin kaakaot ja juoksisin toisen kierroksen. Tulisi kolmekymmentäviisi kilometriä, ajattelin. Vilkaisin taakseni. Turren vaimon kädet liikuivat ja leuka vielä käsiäkin vinhemmin.
Kävin kotona kääntymässä. Toisella kierroksella Ahvenjärvellä ei ollut enää ketään. Ei yhtään autoa, saati peräkärryä. Maahan oli pudonnut litran banaanijugurtti, se oli kulmasta rikki ja sisältö valui hiekalle.
Käännyin kotia kohti ja ihailin reservaatin maisemia. Nättiä on meillä Lapissa näin keväällä.
VIIKON 15. HARJOITTELU
Ma- 10,09 km - 1.10. Vatsakipua.
Ti- Asvaltilla 26,06 km - 2.52.
Ke- Hiekkatietä 15,43 km - 1.45. Vielä lunta ja kuraa.
To- 20,76 km - 2.24. Asvalttia ja yksi toukka. Kevät tulee.
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 6,05 km - 1.21.
Matolla juoksua 10,12 km 1.09. Puolet barefoot tossuilla.
La- 60,19 km - 7.00. Kylällä vajaan kutosen kierroksella, neljä lyhyttä huoltoataukoa.
Su- 13,66 km - 1.33. Matolla. Pari kilometriä barefoottia.
Kävelyä Kirsin kanssa 3,66 km - 52 min.
Yhteensä 156 km - 17:57.
Erinomainen viikko. Polkimet olivat jo työasennossa mutta sitten venäytin selkäni tämän viikon maanantaina täysin turhaan mökillä puuhastellessa. Laitan mökin myyntiin.
Tätä kirjoitettaessa selkä on kolmen kevyen päivän jälkeen antanut juosta tänään 35 kilometriä, mutta hyvä se ei ole vieläkään.
Viimeisessä kuvassa Mariann ja Kristina Aikion edustava runo- ja kuvateos, Miksi tuulet aina palaavat - Mondiet piegah mäccih ain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti