Kaksi Zen-munkkia, vanhempi ja nuorempi, saapuivat vaelluksellaan joenrantaan. Rannassa seisoi nainen neuvottomana vuolaan veden virratessa kivisessä uomassa.
- Voitteko auttaa minut joen yli, nainen pyysi.
Epäröimättä vanhempi munkki nosti naisen syliinsä ja kantoi hänet joen yli kahlaten.
Nuorempi munkki seurasi kiihtyneenä perässä. Nainen suuntasi toisaalle ja munkit jatkoivat kahdestaan matkaa.
Hetken kuljettuaan nuorempi munkeista ei enää voinut olla hiljaa:
- Miten saatoit koskea naiseen?
- Minä laskin hänet sylistäni joen vastarannalle, miksi sinä kannat häntä yhä mukanasi, vastasi vanhempi munkki.
Olemme asuneet Lapissa nyt reilun viisi vuotta ja ainoa asia mitä kaipaamme on nopea, lämmin kevät muuttolintuineen. Etelässä tähän aikaan peippo on laulanut ajat sitten ja mustarastaat touhuavat pesintää. Lehti tulee etelässä puihin toukokuun loppuun mennessä ja tuore vihreys tuoksuineen syvenee.
Inarin Lapissa lumet ja jäät hädintuskin lähtevät kesäkuun alkupuolella ja usein koko kesäkuu on hyvin kylmä. Inarin kesä on vasta elokuussa, sitä ennen pieni vihreä koivunlehti räpättää hyisessä tuulessa.
Tähän toukokuun alkuun Inariin ovat saapuneet telkät, joutsenet ja joitakin peippoja kärvistelemään uudelle vastasataneelle lumelle. Uusi lumi on vanhan surma, mutta kun eilen vaihdoin matkailuautoon kesärenkaita lumessa kahlaten, niin on se uusi lumi kevätmielialankin surma.
Niille, jotka pitävät Lappia teemapuistona esimerkiksi vappupilkinnälle tai muille kevätlumilajeille, tällainen ilma sopii. Juoksija kaipaa jo lämpöä ja sulaa maata. Huvittuneina seuraamme turisteja, joiden on aivan pakko ajaa moottorikelkalla Inarinjärven sulavalle jäälle. Viralliset reittimerkinnät on kerätty jäältä pois kaksi viikkoa sitten mutta turisti on uskossaan vahva oikoessaan virtapaikkojen ohenevan jään päällä. Autuaita ovat puupäät - he kelluvat.
Alussa tarina kahdesta munkista kuvaa mainiosti ihmisen takertumista. Vuosien vieriessä ihminen takertuu menneisiin muistoihinsa ja yhä kiivaammin aikaan. Häneltä jää huomaamatta ilmastonmuutos ja kaiken muuttuvaisuus. Taivaspaikkaa odotellessa voisi elää tässä ja nyt - tänään. Ei huomenna, sitten kun.
On aivan sama onko taka- vai etutalvi, jos et ole läsnä.
VIIKKO 17. HARJOITTELUNI
Ma- 20,09 km - 2.21. Juoksumatolla.
Ti- Sairas, hammas- ja leukakipu.
Ke- Matolla 10,10 km - 1.08. Aivan pihalla kipu- ja rentoutuslääkkeistä.
To- Siikajärventie 10,06 km - 1.07. Hirvittävän kylmä tuuli, heikko olo edelleen.
Pe- Lepo, on pakko levätä.
La- Siikajärventie 25,25 km - 2.53. Hiukan parempaa.
Su- Kävelyä Kirsin kanssa 5,73 km - 1.15.
Hiekkateillä 21,08 km - 2.21. Mukavuusalueella, harvinaisen tyyni ilma pitkään aikaan.
Yhteensä 86,5 km - 9:52
Vuosien varrella kovia kokeneet hampaani saattavat minut aina välillä pulaan. Lapsuuden oikomishoidon seurauksena purentani on väärä, kun vuosien vieriessä hampaat(kin) kuluvat, muuttuu purenta entisestään.
Ivalon hammashohteen huippuhammaslääkärini Pasi Karvonen on saanut hampaani hyvään kuntoon. Ultrakilpailuiden jatkuvan syömisen aiheuttamat syöpymät ja syventyneet ientaskut pysyvät hyvällä hoidolla kunnossa. Vanhoja amalgaami yms. hässäköitä on ajanmukaistettu ja lohjenneet paikattu.
Yksi murtunut hammas laitettiin lopullisesti kuntoon mutta purin sen araksi, koska vastakkaisen puolen uusinta aiheutti purennan siirtymää. Murtunutta hammasta muotoiltiin ja sain kipu- ja leukalihasten rentoutuslääkettä.
Lääkitys vei jalkojen hermotuksen ja elimistöni meni sekaisin kipulääkkeistä. Neljän päivän krapulan jälkeen tokenin jo hieman viikonloppuun, mutta tätä kirjoitettaessa on satanut ensin räntää ja sitten lunta kaksi päivää - paljon. Onneksi minulla on juoksumatto, pysyn tarvittaessa liikeessä kuormittamatta itseäni älyttömissä sääolosuhteissa.
Joku lukijoista saattaa hymähdellä "älyttömille sääolosuhteille" ja kysyä onko periksiantamaton ultrakoskinen pehmennyt. Juoskaa yhtä paljon kuin minä ja mielellään enemmän, sekä tehkää samat fyysiset metsä- yms. "rysketyöt" kuin minä niin huomaatte, että kukaan meistä ei ole rikkoutumaton - eikä etenkään kulumaton.
Sillä aikaa kun toiset hankkivat rahaa perse punaisena saadakseen uudet sähköautonsa maksettua ja oman viherpesunsa näkyväksi, minä yritän kuluttaa mahdollisimman vähän ja käyttää asiat loppuun.
Kuva on otettu matkailuautomme pohjapanssariin tehdystä öljynvaihtoluukusta. Kuva on otettu siis auton alta selällään lumessa maaten. Kuvassa on öljynsuodattimen jalalle menevän vesiletkun vuoto ja kuvassa ylhäällä näkyy kaasuläppäkotelon alle valunut ahtoletkun vuoto. Lapin pakkanen jäytää muutakin kuin ihmistä.
Kaikkien ego ei auton alle taivu. Minuakin on yritetty vuosien varrella kusettaa monesti vetoamalla egoon. Että nyt olisi hieno uusi matkailuauto tarjolla, johon minun egoni mahtuisi. Minun egoni mahtuu teelusikkaan ja siitäkin sitä on vaikea löytää.
Ostakaa rauhassa uutta, minä korjaan vanhaa - rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti