20. PÄIVÄ

Takana 1114,70 km
Tänään 52,30 km ajassa 6:31 tuntia, koko päivä säätöineen 9:30 tuntia.
Olemme Ahvenkoskella Janoisessa Karhussa, tästä on Jyväskylään 72 km.

Päivän vierasesine ojassa : rakennuksilla käytettävä nitoja
Päivän lintu : käki; ihmettelin hakkuuaukean kelolla keikistelevää ja sitten molopää alkoi kukkua

Kun kirjoitan tätä Janoisen Karhun pihalla olen pala kurkussa. Tomi Latvala, mies Janoisen Karhun tiskin takaa tarjosi meille maksutta rantasaunan ja pihaleirinnän yöksi suljettavalta alueelta. Olivat lukeneet Savon Sanomien juttua että ultrajuoksija tulee ja menee.
Sauna lämmitettiin puilla ja vedet sekä tuore vasta (vihta) olivat valmiina. Kävin kaksi kertaa noin 11 asteisessa järvivedessä. Teki lihaksille todella hyvää.
Tomi pelaa Suomen pyörätuolirugbymaajoukkueessa ja niinpä lupasin että Taksi Pasi Koskinen lahjoittaa hieman joukkueen matkakassaan. 
Käykääpä Janoisessa Karhussa kahvilla kun ohi kuljette. Tämän kesäkuun kahvi ei maksa mitään koska paikka täytti 10 vuotta. Paikasta löytyy lisäksi muutakin tarjottavaa tauon ajaksi.
Minun on pakko ollut kääntyä oikealle polulle jossakin elämäni vaiheessa että ansaitsen kaiken tämän hyväsydämisyyden mitä olen matkallani Nuorgamista lähdön jälkeen kohdannut. Mistä näitä ihania ja kiinnostuneita ihmisiä riittää reittini varrelle ? 
Useita kertoja tänään tiellä minut on pysäytetty ja oltu kiinnostuneita ja toivotettu hyvää matkaa. Useimmat juttelijoista muistelevat samalla omia maratonkokemuksiaan. Olen voimieni mukaan koettanut tehdä ultrajuoksua tunnetuksi ja moni on lukenut ajatuksiani blogista. Positiivisuus kantaa hedelmää ja leviää - hyvä näin.
---
En muista päivän aluksi juoksemistani 31 kilometristä juuri mitään. Tiedän että olen juossut turvallisesti rekkoja väistellen kapealla 9-tiellä, käynyt huollossa tasaisesti ja puhunut Kirsin kanssa jotakin - tässä kaikki.
Tullessani isompaan ruokahuoltoon kärsin aivosumun lisäksi alkavista hienomotoriikan häiriöistä. Syötyäni sanoin Kirsille että nukun puoli tuntia. Kun Kirsi herätti minut kahville totesin nukkuneeni täysin syvää ja korjaavaa unta koko ajan.
Virkistyin ja maailma selkeni. Jatkoin matkaa. Tienpientareella tuli sitten turpaan vasemman reiden hermokipujen kanssa kunnolla. Taistelin neljä kilometriä kaikilla askelkuvioilla ja poikkesin uudestaan huoltoon.
Olin nukkunut kompressiosukat (polvisukat, jotka hieman puristavat pohjetta) jalassa. Otin ne pois. Venyttelin sisälinjat auki. Nestettä ja energiaa vielä lisää. Jalkaan hieman reittä puristavat puolikkaat trikoot, pitkät trikoot ja lyhyet juoksusukat ja takaisin tielle.
Filosofiani mukaan aina voi toipua. Niin nytkin. Sain juoksun kurinalaiseen kuosiin ja ylsin päivän päätteeksi normaaliin matkavauhtiin kivuttomalla askelluksella.
Kuten tiedätte en luovuta koskaan. Annan vain vähän periksi välillä.
Ihmisille on vaikeaa selittää mielenhallintaa. Voimavarojen suuntaamista etenemiseen. Kykyä keskittää käytettävissä oleva kapasiteetti siihen ja vain siihen mihin haluaa.
Olen joskus esittänyt nuoremmille juoksijoille pohdittavaksi oman väsymyksen tasoa. Oletko niin väsynyt kuin luulet ? Harjoittamaton ihminen lopettaa siinä vaiheessa liikkumisen kun harjoitettu ultrajuoksija liikkuu vielä tuntikausia. Kaikkeen tottuu. On vain muistettava että kukaan ei ole loputon mutta rajoja voi siirtää huomattavasti tavanomaista kauemmas.
On oma valinta kuinka lähelle ristiä uskaltaa mennä.
Jatkamme huomenna kohti Jyväskylää, jonka läpi menemme vasta maanantaina.
Jos Jumala Suo ja kosketus liikkuu.

19. PÄIVÄ

Takana 1062,40 km
Tänään meni 62,57 km ajassa 7:47 tuntia, huoltoineen koko päivä 11.00 tuntia.

Olemme Vehmasmäessä. Kuopio ohitettu ja Jyväskylään matkaa 122 km.

Päivän vierasesine ojassa: jatkojohto (ei tarvittu omaa on 35 metriä mukana)
Päivän lintu: harakka ja peippo
Musiikki, ei kuunneltu mutta illalla radiosta Ti Amo / Laura Branigan

-Saatana !
-Mitä ?
-Rintasyöpä vei tämänkin...
Ultrajuoksija Koskinen syö lakritsia ja radiosta kuuluu Laura Braniganin Ti Amo.
Juoksijalla on kylpytakki päällä ja Kirsi tiskaa.
On kovanpäivän ilta matkailuautossa.
---

Partasen Eka lähti heti aamusta rinnalle. Satoi vettä ja pisteltiin menemään.
Kirsi pääsi navigoinnissa helpommalla kun Ekan avovaimo Helena Aronen toimi opastajana omalla autollaan läpi Kuopion moottoriteiden kierron.
Ekan asiantuntemusta ultrajuoksusta soisi käytettävän Kuopion seudulla enemmänkin hyväksi. Ihan tyhjäpunttinen eikä tyhjäpäinen tuonikäinen mies ei nimittäin pistele Spartathlonia 33 tuntiin ja risaan. (246 km kilpailu Kreikassa)
Eka oli tiedottanut piireihin että tissihölkkääjä Koskinen saapuu kaupunkiin. Sain seurakseni juoksemaan myös Jarmo Väänäsen ja Juha Tuonosen.
Ennen neljän koplan kokoontumista ehdin antaa Radio Kuopioon haastattelun suorana ruokatauon jälkeen.
Juontaja soitti 14.30 vaikka piti soittaa 15.30. Kysyi että käykö kahden minuutin päästä kun biisi loppuu. Minä vanhana tiskijukkana (olen soittanut levyjä aikanaan 10 vuotta ammatikseni osittain oman toimen ohella ja päätoimeksikin) sanoin että täältä pesee, ladies and gentleman, DJ Pacius on the air tonight.
Oikein pätevä kaveri studiossa ja Radio Kuopio soittaa muuten ihan hyvää musiikkia joten kuunnelkaa ja fibaa punttiin kuten sanoin...

Hieno päivä hienossa seurassa. Mukava yllätys oli kun Kokkolassa mainiosti juossut Antti Näreaho tuli Susannan kanssa tervehtimään päivän jo kääntyessä lopulleen.
Vanhaa lämmittää kun nuori polvi nousee vaikka Antti pahoitteli että nyt ei päässyt mukaan juoksemaan. Täytyy siis treenata lisää että palautuu...vaikka minun vauhdissani nyt kyllä pysyy suhteellisen helpolla, tonni takana alkaa vaatimaan veroaan - ainakin loppupäivästä.

Lopetettiin Ekan kanssa Vehmasmäelle. Lukijoille on vaikea kuvata mitä ultraystävyys merkitsee.
Hieman yli 62 kilometriä rinnakkain ja vain toinen ultrajuoksija voi naamastani nähdä mitä on vaatinut tähän asti tuleminen ja mitä vaatii tästä jatkaminen.
Kiitos sydämestä Eka ja Helena ja kaikki muut päivääni tavalla tai toisella osallistuneet !
Ikimuistettavaa.
Huomenna tielle numero 9. Suuntana Jyväskylä.

Aamulla Alapitkällä.

Opus K...Hard As A Rock !

18. PÄIVÄ

Takana 999,83 km.
Tänään 48,02 km johon 5:38 juoksuaika.
Päivän kokonaiskesto 8:00 huoltoineen ja seurusteluineen.

Olemme Lapinlahden Alapitkällä. Tästä on alle 40 km Kuopioon.

Päivän lintu : kukko kiekui komeasti Nerkoolla ! Olimme näkevinämme myös meriharakan mutta ilman kiikareita ei nokanväriä pystytty varmistamaan. Minulle uusi laji mutta Ari tuntee linnut minua paremmin.
Päivän vierasesine : kattoluukku; tämä oli haasteellista - savolaiset on siistejä tai nuukia ?
Ei musiikkia mutta Vamos Ala Playa !

Aluksi :
On sellaisiakin juoksijoita jotka näkevät kellostaan kaiken. Kuinka paljon heidän sydämensä pitäisi lyödä juuri tänään. Tai monenko minuutin välein otetaan geeli ja suolatabletti sekä kulaus vettä. Jotkut kellot jopa tietävät koska juoksijan täytyy kävellä - ne piippaavat pitkään ja vaativasti juuri silloin.
Nämä juoksijat päättävät jo edellisenä iltana lähteä juoksemaan seuraavana aamuna kello kahdeksan - tasan. Heidän päivänsä menee pilalle, jos he myöhästyvät. He ovat päättäneet juosta kymmenen kilometriä tiettyyn aikaan, tietyllä sykkeellä ja tietyllä reitillä.
Näillä juoksijoilla on tarkka suunnitelma. Hyvä. Se heille suotakoon. 
Minä en kuulu heihin.

Minä lähden sitten kun huvittaa. Silloin kun tuntuu siltä. Ja jos ei tunnu niin lähden loppujen lopuksi kuitenkin.
Minä tiedän koska pitää kävellä, syödä tai pitää lepotauko. Jokainen päiväni on erilainen. Olen jokaisena päivänä juoksijana hieman erilainen mutta ihmisenä melkein sama. Melkein. 
Hieman nöyrempi. Hieman kokeneempi. 
Uskoni vahvistuu päivä päivältä.
Kellolla ei tässä ole osaa eikä arpaa. Suunnitelmat ovat väljiä ja suuntaa antavia. Nälkäkin tulee siinä pissan ja kakan välissä kuin itsekseen.
Sydän lyö mitä lyö.
MUTTA MATKA SILTI ETENEE !

---
Jos joskus olen paljon syönyt niin eilen illalla. Arin ja Anna-Riitan pöydälle tuli tehtyä oikeutta. Lohikeittoa, keittyjä kananmunia,perunasalaattia,juustoa ja kasviksia. Itsetehtyjä sämpylöitä ja jälkiruuaksi mustikkakukkoa. Ultrajuoksijan salainen ase; ruista,mustikkaa ja sokeria.
Eli sanalla sanoen laitoin entsyymiä koteloon oikein huolella. Lisäksi tuplat palautusjuomat ja kaikki mahdolliset vitamiinit ja kivennäisaineet mitä autosta löytyi.
No jo läpipasko tissihölkkääjä tokeni. Eli kiitos vielä Iisalmeen.
Silti kiukuttelin Kirsille aamulla. Pyysin anteeksi. Sainkin.
Jouduin nimittäin maksamaan yrityksen laskuja. Käsi vapisi hiirellä ja väsynyt mieli yritti ymmärtää viitenumeroita. Yrittäjä yrittää. Läpi Suomen ja sivuunkin hieman.
Ari saattoi minua Lapinlahdelle asti pyörällä. Aamun puolipilvinen muuttui sateeksi ja myöhemmin iltaanmennessä kovaksi sateeksi. Mutta nyt ei ollut kylmä.
Lapinlahdella sain kunnian tavata Ahti ja Leena Koskisen ja Heikki Riikosen. 
Ahti ja Leena ovat minulle tuttuja isäni kautta mutta en ole heitä koskaan tavannut ! Sensijaan puhelimessa on puhuttu ja sähköpostia lähetelty.
Heikki on Arin tuttuja ja kova urheilumies.
Pizzaa syötiin ja mukava oli rupatella.
Jatkoimme sitten Kirsin kanssa hyvällä vauhdilla kiihtyvään sateeseen ja pääsimme Alapitkälle suunnitellusti.
Tästä on hyvä jatkaa huomenna Kuopioon ja ohikin hieman.
Näin uskon.
---
Lopuksi
Harjoitelkaa. Juoskaa niin perkeleesti. Liikaa ja väsyneenä. Liian pitkiä matkoja. Metsässä ja suolla. Hiekalla ja asvaltilla. Tunturissa. Ylämäkeen ja alamäkeen. Kesällä ja talvella. Yötä päivää ja siinä välissä.
Juoskaa niin kauan että kellostanne loppuvat patterit tai olette niin väsyneitä että ette ymmärrä mitä se näyttää. Laittakaa itsenne likoon. Juoskaa niin että sotkette housunne ja oksennatte.
Tehkää suunnitelmia paperille ja juoskaa niin kauan että ette enää muista mitä paperissa lukee.
Sanalla sanoen juoskaa niin että opitte tuntemaan itsenne ensin ihmisenä ja sitten juoksijana.

Ja kun luulette tuntevanne itsenne molemmin tavoin niin kokeilkaa tunnetteko kun kosketus liikkuu jalkojen alla.
Päivästä toiseen. Aina vaan.  
Ja huomaatte että jokaisena päivänä voi oppia uutta.

Vasemmalta Kirsi, Minä, Leena, Ahti ja Heikki. Kuvan otti Ari.

MEDIASSA : SAVON SANOMIEN JUTTU

Muuten hyvin meni juttu mutta olen Hämeenkyröläinen ja yritys toimii pääosin Tampereella... 

17. PÄIVÄ

Takana 951,81 km
Tänään juoksin 46,14 km johon aikaa meni 5:46 tuntia.
Koko päivä kaksine haastatteluineen,huoltoineen ja tarinoineen 9 tuntia.

Päivän vierasesine ojassa : peitto, siis täkki
Päivän lintu : varpunen mutta lehtokerttuakin kuultiin
Ei musiikkia tänään.
Lämpötila aamu pilvinen plus 6 ja iltapäivä puolipilvinen plus 13. Tuulikin.

Olemme Iisalmessa. Huomenna jatkamme kohti Kuopiota.

Olen hieman väsynyt. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla elimistö jo toista päivää peräkkäin päästi nestettä liikaa läpi. Poikaa tilkittiin jälleen varsin runsaasti.
Päivä jäi suunnitellusti lyhyeksi koska tulimme hengenveljelleni Ari Timoselle saunaan ja muuhun huoltoon.
Mukava päivä, joka lämpenikin pikkuhiljaa. Ari ajeli polkupyörällä seurana koko päivän. Oli enemmän kuin mukava rupatella ja ottaa rennosti ystävän kanssa tienposkessa.
Annoin päivällä myös kaksi lehtihaastattelua toisen paikallislehti Miiluun ja toisen Savon Sanomiin.
Minulta kysyttiin olenko hullu. Vastasin että juoksija voi olla päätön mutta ei jalaton, vaan ultrajuoksija ei kumpaakaan. 
Miten määritellään hulluus ? Jos onkin niin että kun vaan yrittää tarpeeksi hullua ? Yrittää vaan !
Se että olen hieman väsynyt ei merkitse lannistumista. Taistella ei ole vielä tarvinnut kovin paljon. Minulta kyllä tarvittaessa löytyy kapasiteettia mutta tietenkin toivon että sitä ei tarvitse käyttää - varsinkaan kaikkea. Se merkitsee pitkäaikaista jalattomuutta eikä se ole prioriteetti.
Yllättäen tapasin myös Eka Partasen työmatkallaan. Hän tulee perjantaiksi seuraan - mainiota.
Huomenna Ari saattaa minua kohti Lapinlahtea, joten seuraa riittää mukavasti lähipäivinä.
Kun 88-tietä tullaan Pulkkilasta kohti Iisalmea niin tulee kyltti Iisalmi 15 km. Tästä kun juoksin puoli kilometriä eteenpäin niin tuli kyltti Iisalmi 15 km. Ja tästä kun jatkoin vielä puoli kilometriä eteenpäin tuli kyltti Iisalmi 15 km.
Olemme siis Savossa ja vastuu näyttää siirtyneen kuulijalle. Tai kulkijalle.
Huomenna matka jatkuu.
Aivan varmasti mikäli se minusta vain on kiinni.

16. PÄIVÄ

Takana kilometrejä Nuorgamista juosten 905,67.
Tänään 54,69 km johon aikaa 6:34 tuntia.
Koko päivä huoltojen kera 10:00 tuntia.

Olemme 22 km ennen Vieremää paikassa Sorronmäki.
Tästä on Iisalmeen noin 47 km, sinne huomenna.

Päivän vierasesine ojassa : sulkapallomaila, täysin kurantti !
Päivän lintu : tiira Pyhännänjärvellä
Päivän biisit Benny Goodmania koko levy (mm. Bei Mir Bist Du Schön) ja Neil Youngia

Jos luet blogiani ensikerran klikkaa oikeasta yläkulmasta tuhannen mailin osio auki niin tiedät kuka olen ja mitä nyt teen.
Sitten kannattaa katsoa taaksepäin nämä viimeiset 16 päivää.
Jos olet kirjallisuusalalla ja kiinnostuit pöytälaatikko-osastostani niin ota yhteys - voin kirjoittaa koko kirjan kolme-kivestä, kun ensin sovitaan reunaehdoista jotta saan aikaa kirjoittamiseen työn ja juoksun ohella...

Heräsimme hieman piestyinä Piippolasta aamulla. Kirsillä oli niska ja lapa kipeä tuulessa auton kanssa taiteilusta ja minulla keho jäykkä tuulen ja sateen jäljiltä kamppailusta.
Hieroin Kirsin niskat auki ja laitoin lapaan voltarenia. Aamiainen, auton tankkaukset ja tielle.
Heti kättelyssä iski kylmyys. Tuuli puhalsi edelleen terskanperälle päin.
Kirsi kävi kaupassa ja sai minut kiinni suunnitellussa viidessä kilometrissä. Ei muuta kun talvialuspaitaa ja tuulelta suojaavaa alushousua peliin. On tämäkin toukokuu ja plus seitsemän !
On ihan helvetin tyhmää väittää että Suomessa on hyvät ilmat. Vetäydyn kohta välimerelle tai Kanariansaarille. Noissa ilmasto suosii tasaisesti...
Onneksi nyt ei sentään satanut.
Sitten jouduin vuoristorataan. Ensin meni kuseskeluksi eli nesteet tulivat läpi. Poikaa suolattiin ja jo tokeni.
Sitten katkarapupastaa ja päiväunet. Kahvia ja jäätelöä. 
Kilometri kilometriltä eteenpäin.
Pyhännässä oltiin ajan hermolla, koska siellä aletaan valmistaa Turun sinappia jälleen. Koittakaa nyt ressukat päättää myyttekö koko Suomen ulkomaille vai pidetäänkö tämä hieno maa itsellä ?
Syytä olisi. Jotenkin juostessani tätä 88-tietä korpitaipaleineen olen ollut luontoon taas kytköksessä. Pienipiirteistä mäntykangasta ja hienoja soita. Kanervikkoa ja jäkälää.
I`m So Fucking Connected To The Land, Fatherland.
Kosketus liikkuu. Koskinen venyy.
Pidimme yllätystauon Kirsin määräyksestä puolimatkan baarissa. Käykää jos olette liikkeellä Iisalmi-Pulkkila välillä. Mukavaa tunnelmaa ja ystävällinen omistajapariskunta.
Päivä päättyi suunnitellusti. Kirsi kuuluu johonkin salaliittoon, joka tekee minulla ihmiskoetta ! Taas olisin halunnut lopettaa viiteenkymppiin mutta muru juoksutti minua hieman yli.
Tällaisella reissulla punnitaan myös ihmissuhde pohjamutia myöten. Juttelimme eilen ja totesimme molemmat että emme ole kyllästyneet näihin päiviin vielä ollenkaan.
Mutta toki aikansa kutakin siis ja se on selvitetty jo ennen lähtöä.
Monet kerrat olen tunturissa miettinyt että tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan...
Joten Koskinen venyy. Kosketus liikkuu.
Onhan päivä vielä huomennakin ? 

KLIKKAA JOTAKIN KUVAA, NE SUURENEVAT JONOON KATSOTTAVIKSI.

...kuvassa on kettu oikealla...

.

JOS OLET MARATOONARI JA MATKA TYMPII JA HALUAT UUSIA ULOTTUVUUKSIA JUOKSUUSI TAI MUUTEN VAAN PITKÄNMATKAN YSTÄVÄ JA KIINNOSTUNUT ULTRAJUOKSUSTA KLIKKAA TÄSTÄ !  JA ILMOTTAUDU MUKAAN!!!

15. PÄIVÄ

Takana 850,98 km
Tänään juoksin 52,82 km johon aikaa 6:42 tuntia.
Päivän kokonaisaika 9:30 tuntia.

Olemme Piippolassa. Matka jatkuu kohti Iisalmea.

Päivän vierasesine ojassa : vihreä kumikana (koiran lelu) ja uistin, otettiin talteen (uistin siis)
Päivän lintu: viherpeippo ? (ja se kumikana...)
Päivän biisejä : Elo / Rain Is Falling ja etenkin When The Lights Go Down
                           AC/DC  / Touch Too Much

Taustaksi:

Olen maannut autiotuvassa lukemattomia kertoja ja kuunnellut yöllistä sateen ropinaa kamiinantorvessa. Sateen tussahtelua kuolpunaan hirsiseinän vierellä tai huopakattoon.
Joskus olen käynyt ulkona yöllä ja katsellut taivasta kiireettömästi yrittäen tulkita koska taivas sulkeutuu.
Uneni läpi aamulla olen saattanut aistia muiden tuvassaolijoiden lähdön aikaisin kun vielä sataa kaatamalla ja tuuli vonkuu nurkissa.
-Ei tänne makaamaan ole tultu ! Ylös puurolle ja maisemia katselemaan !
Ähkintää ja nuhjausta varusteiden kanssa.
-Kylläpä siellä sataa...perkele sentään...
Ovi sulkeutuu ja tulee hiljaista.
Kun tuntia myöhemmin keitän kahvia sade lakkaa. Viivyttelen lähtöä. Siivoan tupaa ja teen puita seuraaville.
Polku imee veden ja maa alkaa kuivamaan. Tuuli tyyntyy.
Laitan repun selkään ja nautin kosteasta ilmasta. Aurinko alkaa pilkahdella.
Pari tuntia reippaasti käveltyäni saavutan aamullisen porukan.
He ovat kahvitauolla. Läpimärkinä ja väsyneinä. Kengät kurassa. Puukot roikkuvat uumilla hyödyttöminä.
Vaihdetaan sananen. 
Illalla en enää heitä tapaa mutta olen näkevinäni kiikareilla heidät leirinteossa ennen laaksoon laskeutumistani. Siellä minua odottaa tyhjä tupa.
Illalla juon kahvia yksin pimeässä tuvassa. Oikaisen lavitsalle. Päivä on ollut pitkä.
Alkaa sataa uudestaan ja tuuli yltyy.
Hymyilen surumielisesti ja nukahdan lämpöön.

Tänään :

Aamulla satoi ja oli viisi astetta lämmintä. Olimme yöpyneet suonlaidassa levähdysalueella. Yöllä sade herätti minut ja kurkistin kaihtimen alta suon märkyyteen. Nukahdin uudestaan.
Jo yöllä aavistin että tulee märkä päivä. Aamiainen ja releet ylle. Tienpäälle.
Lähtiessä meni hiljainen kiitos yläkertaan - jalka oli oireeton. Kolmet housut. Tämäpä kulttuuria.
Tuuli puhalteli vasempaan poskeen. Pikkuhiljaa pientareella. Rekkoja. Vesisuihkuja. Välillä hiljainen hetki jolloin töyhtöhyyppä ja kuovi surkeasti kuorossa valittavat märkyyttään.
Kirsi laittaa lämmintä lihalientä ja minä vaihdan vaatteita. Kaivan kaapista täysin vedenpitävät housut. Ne ovat löysät ja raskaat juosta mutta ei auta. En jää tuiverruksessa henkiin muuten.
Kun olen juossut vajaa kolmekymppiä Kirsi laittaa ruokaa. Paistettua lohta ja cous-cous.
Tauko venyy.
Toimittaja Ilomäki soittaa paikallisesta viikkoraporttia. Siis ei pubista vaan Hämeenkyrön Uutisoivasta. 
Ilomäki toteaa että olet puolivälissä. Ajatus menee väsyneen ja uitetun miehen silmästä sisään. Niin todellakin. En ole yhtään itse sitä ajatellut.
Tauko venyy edelleen. Väsyttää. Laitan tekstiviestejä puolivälistä läheisimmilleni. Saan vastauksia.
No niin. Aika mennä taas. Terskanperältä Uljualle. Jos joku ei käsitä niin kehotan tutkimaan karttaa.
Uljualla porkkanakakkua ja kahvia kahvilasta. Kirsi lukee lehteä. Minä valun vettä.
Mennään nelostietä. Olen aivan poikki jo ennen Pulkkilaa.
Käännytään tielle 88. Väännän hanskoja kuivaksi. Otan välipalaa. Matkaa on yli kymmenen kilometriä jäljellä Piippolaan. Piennar on kapea ja epätasainen mutta asvaltti pitää ja kallistuskulma on oikea.
Sanon Kirsille että mennään neljän kilometrin pätkissä. Päivän taistelu tuulta ja vesisadetta vastaan alkaa painamaan. Päivän toiset tossut ovat täysin märät.
Sitten saan tarpeekseni. Vedän kielen kitalakeen ja otan luurit korville. Kitarasoolo ja There Is Fly On The Wall...
Sitten vauhti nousee hieman.
On pakko vielä kerran vaihtaa sukat ja muuta vaatetta. Ihmeekseni sade lakkaa. Kirsi keittää kahvia.
Matkailuautomme lattialämmitys tuntuu mukavalta. Ulkona on vain seitsemän plussaa. Pohjalliset ovat kuivuneet lämmittimen päällä parissa tunnissa ja laitan ne kuiviin, päivän kolmansiin kenkiin.
Tielle takaisin. Heti tulee pari rekkaa ja märällä tiellä vesi lentää. Säilyn kuin ihmeen kaupalla suhtellisen kuivana.
Juoksu alkaa yhtäkkiä sujua. Käsittämättömän helppoa. Reisi muistutti päivällä mutta nyt se on hiljaa.
Mistä ihmeestä näitä voimia tulee päivästä toiseen ? Kunpa saisin niistä osan jaettua teille jotta selviytyisitte jostakin mistä teidän pitää selviytyä.
Piippolan suoralla näkyy kirkko pitkään. Korvissa soi When the lights go down...I know the way that I feel is wrong so wrong but I got to carry on when You are not around...
Päivä päättyy shellin matkaparkkiin.
Kun kirjoitan tätä kirkon kaksi ristiä piirtyvät piviselle taivaalle. Olen harjoitellut hyvin ja elänyt osan elämästäni pelkästään juoksulle. Se ei kuitenkaan pelkästään kelpaa vastaukseksi minulle.

Nyt on totisesti aika juosta vaihteeksi elämälle. Jospa saisin annettua jotakin takaisin ja samalla jaettua kaikille teille jotain mikä kantaa päivässänne.

Lopuksi :

Ihminen on usein aikansa ja aikataulujensa vanki niin ettei ymmärrä ympärillään saati itsessään tapahtuvista asioista mitään.

Edelleen esitän joka ilta itselleni saman kysymyksen kuin alussa.

Miten ihmeessä jaksan juosta huomisen ?
Tähän mennessä on asia aina selvinnyt.
Jälkiä menneestä havaitsen itsessäni toki jo mutta silti kone käy yhä yskimättä pahemmin.
Asia selviää yrittämällä juosta huomenna taas.

Klikkaamalla jotakin kuvista saat ne isompina jonoon katsottaviksesi.

14. PÄIVÄ - KAKSI VIIKKOA TAKANA

Lähdin siis Nuorgamista kaksi viikkoa sitten kohti Hankoa. Tarkoituksena on juosta 1609 kilometriä.
Takana nyt 798,16 km
Tänään 53,44 km jonka juoksuaika 6:45 tuntia, kokonaisaika huoltoineen 9:15 tuntia.

Olemme nyt Nakkulanperällä, joka sijaitsee noin 7 km ennen Rantsilaa. Reittimme kulkee seuraavaksi Pulkkilaan, josta suuntaamme kohti Iisalmea. Todennäköisesti olemme Iisalmessa 28.5. Alkuperäisestä aikataulusta olemme siellä siis päivän jäljessä mutta se ei nyt todella ole kovin merkittävää...

Päivän vierasesine ojassa : lenkkitossun pohjallinen ! (ei oma)
Päivän linnut : kolme joutsenta ylilennolla
Päivän biisi : Onnin ja Keijon sovitettu "tule juoksemaan vaan" (paljon onnea vaan)
ps. ilmoitan herrat talenttiin juoksevana lauluduona
Päivän kyltti: Juotontie

Erityiskiitokset:
Leena ja Veijo huollosta ja muusta tuesta; kolme koneellista pyykkiä plus kuivaus. Sauna ja iltapala plus aamiainen jne. ... Teitä ei olisi ilman äitiäni. Kiitos sinne pilvenreunalle. Perintösi maailman kaikkien ihmisten tasavertaisuuden ja ymmärtämisen suhteen jatkuu. Nyt vasta olen tajunnut.
 
Onnille ja Keijolle lahjasta ja tietenkin juoksuseurasta. Olivat ikimuistettavia hetkiä.

Päivän paskajutut : 
Etelästä katsoen on hyvä ja lämmin ilma ? Älkää nyt, Suomi on pitkä maa. Täällä tänään alle kymmenen astetta, tuuli ja vesisade...

Vasen reiteni kipuili loppupäivällä. Juu, olen juonut ja syönyt, myös suolaa. Sisälinjat kiristyvät...
Onko vaikeaa ? Ei ole. Minulla on vaikeusasteikko 1-10 ultrajuoksussa. Tämä on kolmosta. Eli sattui. Kyllä sattui. Venyttelin.

Mitä kertoisin ? 
Lähdimme puoli yksitoista Oulusta kolmen koplana tallaamaan. Onni ja Keijo juoksivat kanssani reilut 30 kilometriä. Minulle oli kunnia juosta heidän kanssaan. Molempiin olen tutustunut juoksun myötä.
 Onnin blogista selviää lisää päivästämme. Keijohan on M60 maratonin viimevuoden suomenmestari, joten joukossa oli siis yksi urheilijakin.
Loppupäivän suunnitelmana oli juosta 50 km täyteen ja levätä hieman lauantain pitkän päivän päälle. Tämä meni juuri niin mutta hitaasti johtuen reidestä. Reidessä ei siis ole vammaa vaan rasitusta. Mistäköhän ? Voi vitsi...

Siis satoi. Ja tuuli. Onni sanoi Limingassa että juoksemme madolla. Sateesta johtuen kastemadot olivat sankoin joukoin liikkeellä kävelytien asvaltilla. Juoksumadolla en olekaan koskaan juossut. Joskus olen kokeillut mattoa mutta tämä oli kyllä loistava puujalka.
Kiitos muuten Karille pyöräilyseurasta ja kannustuksesta. En laita tähän sukunimeäsi koska en muista sitä. Sori.

Juuri ennen loppua kun Kirsi oli löytänyt tämän suojaisan levähdyspaikan tapasin pientareella rekkakuskin vaihtamassa rengasta. On kovaa hommaa.

Mitä on jäänyt kahdesta viikosta ? Unohtumattomia maisemia ja ihmisiä. Sydämellinen vastaanotto kaikkialla ja uskomaton kannustus. Välittämistä ja blogin kautta monet seuraavat, joku jossain jo miettii omia haaveitaan ja hetkiensä kohtaamista.
Juuri siihen minä pyrin.
Matkaa on vielä jäljellä ja vieläkään ei ole itsestäänselvyyksiä.
Saan kokea mitä annetaan.
Huomenna taas.

13. PÄIVÄ

Takana 744,72 km
Lauantaina juoksin 67,72 km
Juoksuaika 8:43 tuntia, kokonaisaika huoltoineen ja kyläilyineen 11:00 tuntia.

Päivän vierasesine ojassa : polkupyörän tangon tuppi
Päivän lintu : naakka; olikin fiksu kun osasi mennä kääntyvään savutorveen...

Radiossa soi pitkästä aikaa Johnny Hates Jazz ja Shattered Dreams

Aamulla varhain kun aurinko nousi ? Siis valoa on kohta läpi yön. Nukuin hyvin perjantain kilpa-ajojen jäljiltä. 
Olin vielä aamukahvilla kun Jyrki Leskelä tuli. Nämä perheelliset ovat omien sanojensa mukaan aamuihmisiä. Totuus on että lapset eivät anna heidän nukkua aamulla pitkään. Tämä lienee yksi lisääntymisen eduista koska aamut ovat kesäisin hienoa aikaa.
Kamat kasaan ja tienpäälle Jyrkin kanssa. Heti Merihelmen liittymässä tuli autollinen Oulun Tervamaratonille menijöitä. Vaihdettiin siinä parit kannustukset. Toivottavasti kisa meni hyvin. Jossain mielen sopukoissa vilahti että minulla olisi edessä reilu puolitoista maratonia.
Matkan alkuosa sujui leppoisasti. Jyrki on hieno persoona ja ajatuksemme ovat perusarvoista samankaltaiset. 
Kerrattiin siinä molempien juoksuhistoriaa ja sellaistakin historiaa joka on tämän ulkopuolella. Elämää siis - sitähän ultrajuoksu parhaimmillaan on yhdistäessään ihmisiä.

Päivä oli vahvojen kontrastien täyttämä. Lämmin ja kesää ja kesän tuoksuja täynnä. 

Maratonin kohdalla poikkesimme Jyrkille kotiin kahville. Kiitoksia Satu.
Matkaa jatkettiin ja laskeskelin kauhuissani päiväkilometrien määrää. Nyt todella punnitaan miten olen elimistöni kuntoon saanut.
Oulussa Leena tuli sovitusti minua vastaan polkupyörällä ohjaajaksi. Pääsinkin näin reissuni toiseksi pisimmän päivän lopun saattueessa loppuun.
Jyrki juoksi koko päivän kanssani. Häneltä oli jäänyt voimia Karhunkierroksen munahankikahlauksen keskeytyksen myötä käytettäväksi. Olen kovasti onnellinen että hän käytti ne minun matkallani.
Oulussa on täysi kesä. Puut ovat kukassa. Norjanangrvot, tuomet ja pihlajat levittävät huumaavaa tuoksua ympärilleen. Kun juoksimme joenvartta ihmiset olivat tulleet joukolla ulos aurinkoon. Tervamaratonin reitti oli jo tyhjä. Sikseen harmi etten saanut kannustaa loppumatkan taivaltajia. Minullahan näiden kaikkien päivien maratonit ovat väliaikoina olleet alle viisi tuntia.

Nyt lopetan tähän. Kello on sunnuntaiaamuna 9:50. Kun kävelin äsken Leenan ja Veijon talolta matkailuautolle niin autokatoksesta pomppasi iloisen laulun saattelemana Onni Ja Keijo matkaseuraksi. 
Sataa vettä kaatamalla ja on yhdeksän astetta lämmintä. On ultrajuoksijan hetki. On lupa juosta.
Ja onnekseni upeassa seurassa. Matka jatkuu elämälle.

12. PÄIVÄ

Takana 677,00 km
Juoksin tänään 55,04 km johon juoksuaika 6:43 tuntia. Kokonaisaika huoltoineen 10:00 tuntia.

Päivän vierasesine ojassa : kaapin ovi 
(Olisi voinut olla kaapin jounikin mutta olin jo etelä-pohjanmaan rajalla joten tuskin.)
Päivän lintu : ei mitään aikaisemmin jo mainittua mutta vesimyyrä oli ojassa.

Musiikki : Ei tänäänkään korvilla mutta Griegin Anitran tanssi skulaa aina.

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää...

Mukavaa jos voin juoksullani saada arkeenne väriä. Minulle on kerrottu että moni aloittaa aamunsa töissä lukemalla postaukseni. Nyt alkaa viikonloppu eli hyvää viikonloppua kaikille !

Minulla ei ole arkea eikä pyhää. On vain loppumaton kilometrien jono, joka kuitenkin lyhenee salakavalasti. Olenkin alkanut pelkäämään että ne loppuvat kesken. Huumoria nyt...!
Jossakin kommentissa lukija oli kokenut melankolisen pohjavireen. Ultrajuoksussa on koko elämän tunteiden kirjo paitsi yhtä. Se suomalaiskansallinen kyykyssä hiljaa oleminen, ei tästä mitään tule kumminkaan, ollaan hiljaa ettei vaan käy huonosti. Nämä puuttuvat minulta.
Ei siis sitku eikä mutku vaan NYT ! Ei rehvakkaasti mutta lujasti huomiseen uskoen. Tanakasti.

Kävin eilen puntarissa. Painan täsmälleen yhtäpaljon kuin aloittaessani juoksuni.
Tänään söin päivällä haukea riisipedillä tillisulatejuustokastikkeella. Illalla oli kasvisrisottoa. Molemmilla aterioilla oli salaatit ja leivät plus maito ja piimä. Marko laittoi Keminmaalla aamiaista kananmunilla ja paahtoleivällä ja lisäksi aamupäivällä meni munkkikahvit, muroja ja marjakeittoa, hedelmäsalaattia, suolakeksejä, voileipiä ja lisää kahvia. Pari energiageeliä ja urheilujuomaa. Illalla pullaa ja appelsiinimarmeladia. hedelmiä ja karkkia, suklaata. Tuoremehua ja kokista.
Vaikka juoksee kuin eläin ei silti tarvitse syödä samoin.

---

Aamulla lähdettiin Keminmaalta Markon kanssa kohti Kemiä. Jokisuulla oli lohensoutu jo alkanut. Joka ukolla kolme vapaa vedossa. Mitäs jos tulee kaikkiin yhtäaikaa ?
Aamu oli viileä, koska kaukana merellä on jäät vielä.
Kirsi kävi kaupassa ja tapasimme kympin juosseina kahvilla Kemin keskustassa. Hyvästelin Markon suurkiitoksin ja lähdin yksin jatkamaan kohti Maksniementietä.
Moottoritiet tuli ohitettua hiljaista paikallisväylää käyttäen. Hiukan ennen Simoa söin ja juoksin ruuan päälle reilu kuusi kilometriä metsässä olevaa pyörätietä. Tällä ohitetaan nelostien vaijerikaistat. Näillä jalankulku on kielletty.
Sitten pientareelle ja perkeleet jonoon. Nelostien perjantai-iltapäivän liikennekiima muuttui psykoosiksi. Taiteilin hengissä porojen, rekkojen ja pientareelle koukkijoiden lomitse päivän loppuun.
Totean tässä sen paremmin avautumatta, että on merkillistä miksi autoilijat roikkuvat toistensa, myös rekkojen ja matkailuautojen, puskurissa kiinni mitään eteensä näkemättä ja sitten ohitetaan eikä yhtään tiedetä mitä edestä tulee.
Ei muuta kuin hautakynttilöitä pientareelle sitten. Jos podette itsetuhoa niin mitäs jos hoitaisitte sen jossain muualla ?

Viimeisten viidentoista kilometrin aikana suljin kivut pois mielestä. Hitaasti askel askeleelta. Tahti painuu kahdeksaan kilometriin tunnissa, allekin.
Hiljainen lämpö valtaa mielen ja kehon. Loputon jono askelia ja elimistö kuluttaa kaiken energian. Tullaan sille rajalle jossa se alkaa kuluttamaan itseään. En ylitä sitä rajaa nyt.
Tarkkailen vastaantulevaa liikennettä ja väistän ruoholle aina rekan tullessa. Jossain soi hiljainen vaatimus : ei enää tänään.
Viimeiset kilometrit ja tulen Merihelmeen, jonne Kirsi on jo edeltä asettautunut. Palautusjuomaa ja suihkuun. Ruokaa. Kahvia.
Hitaasti tunnen kuinka elimistö alkaa palautua. Vieläkin.
Yksi päivä elämälle juosten on ohi.
Hyvää Yötä. Jään odottamaan seuraavaa päivää.

55,04 km - perillä tänään.

11. PÄIVÄ

Takana 621,96 km
Tänään ulkoilua 62,77 km
Juoksun aika 7:40 tuntia
Päivän kokonaisaika huoltoineen 10:30 tuntia

Päivän vierasesine ojassa : polkupyörän satulansuoja (ookko tehny lenkkiä pyörällä ilman penkkiä...)
Päivän lintu : kirjosieppo Tervolan maatalaousmuseon pihassa, lokki Keminmaalla
Ei musiikkia tänään.

Olemme Keminmaalla eli käytännössä Kemissä.
On epäselvää meneekö tästä Ouluun kaksi vai kolme päivää; ans kattoo nyt.

Hajussa kasvaa kädet ja pää. Tämä oli yksi isoisän sanonnoista. Koska vaari oli syntynyt 1905 oli hän jo nuorena miehenä 20-luvulla työporukoissa oppinut vittuilukulttuurin salat. Nykyisinhän tämä on katoavaa kansanperinnettä koska yksi tekee kolmen työt.
Paras juttu vaarin historiassa oli kuitenkin se kun hän nuorena miehenä käveli Tampereen Hämeenpuistossa kaupunkia ihmetellen niin poliisi pysäytti hänet. "Mikäs mies se täällä kävelee ja vielä ilman lakkia ? " ,konstaapeli tiedusteli. Tämän jälkeen vaari osti lakin ja pitikin eri lakkeja aina kuolemaansa saakka aina päässä. Paitsi silloin kun makasi munasillaan omakotitalon takapihalla aurinkoa ottaen naapurin rouvien muka kauhuksi.
Vaari oli yksi niistä jonka ansiosta saan täällä vapaasti juoksennella. Jossain vaiheessa lakki vaihtui kypärään ja lapio aseeseen. Reissuun jäi oikea käsi. Mies tuli takaisin periksiantamattomuuden symbolina ja opetti sen rajoja myös minulle.
Olen perinyt kestävyysominaisuuksien pohjat isältäni ja vaariltani työnteon mentaliteetin. Isä oli joskus nuoruudessaan lahjakas kilpahiihtäjä. Äidiltäni taas olen perinyt tavan katsoa maailmaa niin että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja että kaikissa on jotakin hyvää. Näilläkin täällä siis mennään.

Niin hajussa kasvaa kädet ja pää ? Tänään kun lähdin pientareelle Koivusta niin pian kahlasin tielle valuneessa sianulosteessa. Haju oli sen mukainen. Suomen maatalous voi siis hyvin, kyllä tämän kestää. Mukavaa vaihtelua jäniksenraatojen ja kuolleiden lintujen sijaan.
Olen kirjoittanut että ei ole hyviä tai huonoja päiviä. Vaikea päivä siis ei ole huono. Tänään oli vaikeaa iltapäivään asti. Nojasin maratonin verran vastatuuleen ennenkuin pääsin pois nelostieltä.
Hiukan vasen reisi ilmoitteli. Mitäs näistä mutta tunnelma kärsii. 
Kohtuullisen lämmintäkin oli mutta lähemmäs Kemiä kun tulin niin oli taas koleampaa.
Olen juossut erilaisten ihmisten kanssa erilailla lukemattomia kertoja mutta täytyy kyllä sanoa että kun Marko Mattila tuli ensin pyörällä minua vastaan ja sitten juoksi kanssani päivän viimeiset 13 kilometriä niin tunnelma nousi kattoon.
Voitte kuvitella että kun on tullut yli kymmenen päivää ja noin 600 kilometriä yksin niin juoksuseura sävähdyttää. On käsittämätön apu kun joku jakaa tätä matkaa edes pienen osan kanssani juosten.
Markolle vitsailin että kun en Saariselällä pystynyt juoksemaan tarjottuun saunaan niin nyt on pakko. Niinpä päivän saldoksi kertyi mukavat reilut 62 kilometriä ja hyvät oli löylyt plus ruokatarjoilut. Kirsikin sai vaihtelua kauhanvarteen ja ansaitsemaansa lepoa. Tämä on todellista ultraystävyyttä ja samalla sain tuoreet kisakuulumiset NUTSIN Karhunkierrokselta, jossa Marko pärjäsi erittäin hyvin.

Homma jatkuu huomenna, lähdemme hieman myöhemmin taipaleelle. Marko saattaa minua ohi moottoriteiden ja sitten kohti Oulua. Oulunpäässä reitti menee Haukiputaan kautta paikallistietä Oulun sairaalan läheisyyteen.

Kiitos taas kommenteista ja onnitteluista. Kommentteja on aina yhtä riemullista lukea !

Koivu, Rieskapaikan alapiha jonne erikoisluvalla pääsimme. Ei huono näkymä.

Opus K ?