13. PÄIVÄ

Takana 744,72 km
Lauantaina juoksin 67,72 km
Juoksuaika 8:43 tuntia, kokonaisaika huoltoineen ja kyläilyineen 11:00 tuntia.

Päivän vierasesine ojassa : polkupyörän tangon tuppi
Päivän lintu : naakka; olikin fiksu kun osasi mennä kääntyvään savutorveen...

Radiossa soi pitkästä aikaa Johnny Hates Jazz ja Shattered Dreams

Aamulla varhain kun aurinko nousi ? Siis valoa on kohta läpi yön. Nukuin hyvin perjantain kilpa-ajojen jäljiltä. 
Olin vielä aamukahvilla kun Jyrki Leskelä tuli. Nämä perheelliset ovat omien sanojensa mukaan aamuihmisiä. Totuus on että lapset eivät anna heidän nukkua aamulla pitkään. Tämä lienee yksi lisääntymisen eduista koska aamut ovat kesäisin hienoa aikaa.
Kamat kasaan ja tienpäälle Jyrkin kanssa. Heti Merihelmen liittymässä tuli autollinen Oulun Tervamaratonille menijöitä. Vaihdettiin siinä parit kannustukset. Toivottavasti kisa meni hyvin. Jossain mielen sopukoissa vilahti että minulla olisi edessä reilu puolitoista maratonia.
Matkan alkuosa sujui leppoisasti. Jyrki on hieno persoona ja ajatuksemme ovat perusarvoista samankaltaiset. 
Kerrattiin siinä molempien juoksuhistoriaa ja sellaistakin historiaa joka on tämän ulkopuolella. Elämää siis - sitähän ultrajuoksu parhaimmillaan on yhdistäessään ihmisiä.

Päivä oli vahvojen kontrastien täyttämä. Lämmin ja kesää ja kesän tuoksuja täynnä. 

Maratonin kohdalla poikkesimme Jyrkille kotiin kahville. Kiitoksia Satu.
Matkaa jatkettiin ja laskeskelin kauhuissani päiväkilometrien määrää. Nyt todella punnitaan miten olen elimistöni kuntoon saanut.
Oulussa Leena tuli sovitusti minua vastaan polkupyörällä ohjaajaksi. Pääsinkin näin reissuni toiseksi pisimmän päivän lopun saattueessa loppuun.
Jyrki juoksi koko päivän kanssani. Häneltä oli jäänyt voimia Karhunkierroksen munahankikahlauksen keskeytyksen myötä käytettäväksi. Olen kovasti onnellinen että hän käytti ne minun matkallani.
Oulussa on täysi kesä. Puut ovat kukassa. Norjanangrvot, tuomet ja pihlajat levittävät huumaavaa tuoksua ympärilleen. Kun juoksimme joenvartta ihmiset olivat tulleet joukolla ulos aurinkoon. Tervamaratonin reitti oli jo tyhjä. Sikseen harmi etten saanut kannustaa loppumatkan taivaltajia. Minullahan näiden kaikkien päivien maratonit ovat väliaikoina olleet alle viisi tuntia.

Nyt lopetan tähän. Kello on sunnuntaiaamuna 9:50. Kun kävelin äsken Leenan ja Veijon talolta matkailuautolle niin autokatoksesta pomppasi iloisen laulun saattelemana Onni Ja Keijo matkaseuraksi. 
Sataa vettä kaatamalla ja on yhdeksän astetta lämmintä. On ultrajuoksijan hetki. On lupa juosta.
Ja onnekseni upeassa seurassa. Matka jatkuu elämälle.