torstai 29. toukokuuta 2014

18. PÄIVÄ

Takana 999,83 km.
Tänään 48,02 km johon 5:38 juoksuaika.
Päivän kokonaiskesto 8:00 huoltoineen ja seurusteluineen.

Olemme Lapinlahden Alapitkällä. Tästä on alle 40 km Kuopioon.

Päivän lintu : kukko kiekui komeasti Nerkoolla ! Olimme näkevinämme myös meriharakan mutta ilman kiikareita ei nokanväriä pystytty varmistamaan. Minulle uusi laji mutta Ari tuntee linnut minua paremmin.
Päivän vierasesine : kattoluukku; tämä oli haasteellista - savolaiset on siistejä tai nuukia ?
Ei musiikkia mutta Vamos Ala Playa !

Aluksi :
On sellaisiakin juoksijoita jotka näkevät kellostaan kaiken. Kuinka paljon heidän sydämensä pitäisi lyödä juuri tänään. Tai monenko minuutin välein otetaan geeli ja suolatabletti sekä kulaus vettä. Jotkut kellot jopa tietävät koska juoksijan täytyy kävellä - ne piippaavat pitkään ja vaativasti juuri silloin.
Nämä juoksijat päättävät jo edellisenä iltana lähteä juoksemaan seuraavana aamuna kello kahdeksan - tasan. Heidän päivänsä menee pilalle, jos he myöhästyvät. He ovat päättäneet juosta kymmenen kilometriä tiettyyn aikaan, tietyllä sykkeellä ja tietyllä reitillä.
Näillä juoksijoilla on tarkka suunnitelma. Hyvä. Se heille suotakoon. 
Minä en kuulu heihin.

Minä lähden sitten kun huvittaa. Silloin kun tuntuu siltä. Ja jos ei tunnu niin lähden loppujen lopuksi kuitenkin.
Minä tiedän koska pitää kävellä, syödä tai pitää lepotauko. Jokainen päiväni on erilainen. Olen jokaisena päivänä juoksijana hieman erilainen mutta ihmisenä melkein sama. Melkein. 
Hieman nöyrempi. Hieman kokeneempi. 
Uskoni vahvistuu päivä päivältä.
Kellolla ei tässä ole osaa eikä arpaa. Suunnitelmat ovat väljiä ja suuntaa antavia. Nälkäkin tulee siinä pissan ja kakan välissä kuin itsekseen.
Sydän lyö mitä lyö.
MUTTA MATKA SILTI ETENEE !

---

Jos joskus olen paljon syönyt niin eilen illalla. Arin ja Anna-Riitan pöydälle tuli tehtyä oikeutta. Lohikeittoa, keittyjä kananmunia,perunasalaattia,juustoa ja kasviksia. Itsetehtyjä sämpylöitä ja jälkiruuaksi mustikkakukkoa. Ultrajuoksijan salainen ase; ruista,mustikkaa ja sokeria.
Eli sanalla sanoen laitoin entsyymiä koteloon oikein huolella. Lisäksi tuplat palautusjuomat ja kaikki mahdolliset vitamiinit ja kivennäisaineet mitä autosta löytyi.
No jo läpipasko tissihölkkääjä tokeni. Eli kiitos vielä Iisalmeen.
Silti kiukuttelin Kirsille aamulla. Pyysin anteeksi. Sainkin.
Jouduin nimittäin maksamaan yrityksen laskuja. Käsi vapisi hiirellä ja väsynyt mieli yritti ymmärtää viitenumeroita. Yrittäjä yrittää. Läpi Suomen ja sivuunkin hieman.
Ari saattoi minua Lapinlahdelle asti pyörällä. Aamun puolipilvinen muuttui sateeksi ja myöhemmin iltaanmennessä kovaksi sateeksi. Mutta nyt ei ollut kylmä.
Lapinlahdella sain kunnian tavata Ahti ja Leena Koskisen ja Heikki Riikosen. 
Ahti ja Leena ovat minulle tuttuja isäni kautta mutta en ole heitä koskaan tavannut ! Sensijaan puhelimessa on puhuttu ja sähköpostia lähetelty.
Heikki on Arin tuttuja ja kova urheilumies.
Pizzaa syötiin ja mukava oli rupatella.
Jatkoimme sitten Kirsin kanssa hyvällä vauhdilla kiihtyvään sateeseen ja pääsimme Alapitkälle suunnitellusti.
Tästä on hyvä jatkaa huomenna Kuopioon ja ohikin hieman.
Näin uskon.
---
Lopuksi
Harjoitelkaa. Juoskaa niin perkeleesti. Liikaa ja väsyneenä. Liian pitkiä matkoja. Metsässä ja suolla. Hiekalla ja asvaltilla. Tunturissa. Ylämäkeen ja alamäkeen. Kesällä ja talvella. Yötä päivää ja siinä välissä.
Juoskaa niin kauan että kellostanne loppuvat patterit tai olette niin väsyneitä että ette ymmärrä mitä se näyttää. Laittakaa itsenne likoon. Juoskaa niin että sotkette housunne ja oksennatte.
Tehkää suunnitelmia paperille ja juoskaa niin kauan että ette enää muista mitä paperissa lukee.
Sanalla sanoen juoskaa niin että opitte tuntemaan itsenne ensin ihmisenä ja sitten juoksijana.

Ja kun luulette tuntevanne itsenne molemmin tavoin niin kokeilkaa tunnetteko kun kosketus liikkuu jalkojen alla.
Päivästä toiseen. Aina vaan.  
Ja huomaatte että jokaisena päivänä voi oppia uutta.





Vasemmalta Kirsi, Minä, Leena, Ahti ja Heikki. Kuvan otti Ari.

MEDIASSA : SAVON SANOMIEN JUTTU

Muuten hyvin meni juttu mutta olen Hämeenkyröläinen ja yritys toimii pääosin Tampereella... 

5 kommenttia:

  1. Melkein tuhat kilometriä takana jo. Voimia jatkoon, Pasi ja Kirsi!

    VastaaPoista
  2. Hyvä uho on päällä, mies on terve, sinut itsensä ja toisten kanssa, siinä on sitä Havukka-ahon ajattelijaa ja tappamisen meininkiä nimittäin kilometrien. Sieltä tullaan ELÄMÄ.

    VastaaPoista
  3. Hieno taival jo takana ja paljon tsemppiä jatkoon. Mukava on seurata etenemistäsi - nyt siellä minulle tutuissa Pohjois-Savon maisemissa. Jaksamista myös huoltajalle!

    Terveisin Laura Kauppinen Espoosta

    VastaaPoista
  4. Onnittelut Pasi!
    Tonni täysi (170m vaille :)) !
    Määrätietoista on menosi, ja hienoa pohdiskelua elämän tärkeistä asioista!
    Holle

    VastaaPoista
  5. Tänään on Pasin nimipäivä,ONNEKSI OLKOON! Kuulin jokin aikaa sitten Lapin Radiosta juosevasta miehestä ja tunnistin tutun äänen! Jaksamista"loppurutistukseen"-ja Siehän jaksat! Kirsille myös iloista mieltä.
    t."pirttiläinen"

    VastaaPoista