11. PÄIVÄ

Takana 621,96 km
Tänään ulkoilua 62,77 km
Juoksun aika 7:40 tuntia
Päivän kokonaisaika huoltoineen 10:30 tuntia

Päivän vierasesine ojassa : polkupyörän satulansuoja (ookko tehny lenkkiä pyörällä ilman penkkiä...)
Päivän lintu : kirjosieppo Tervolan maatalaousmuseon pihassa, lokki Keminmaalla
Ei musiikkia tänään.

Olemme Keminmaalla eli käytännössä Kemissä.
On epäselvää meneekö tästä Ouluun kaksi vai kolme päivää; ans kattoo nyt.

Hajussa kasvaa kädet ja pää. Tämä oli yksi isoisän sanonnoista. Koska vaari oli syntynyt 1905 oli hän jo nuorena miehenä 20-luvulla työporukoissa oppinut vittuilukulttuurin salat. Nykyisinhän tämä on katoavaa kansanperinnettä koska yksi tekee kolmen työt.
Paras juttu vaarin historiassa oli kuitenkin se kun hän nuorena miehenä käveli Tampereen Hämeenpuistossa kaupunkia ihmetellen niin poliisi pysäytti hänet. "Mikäs mies se täällä kävelee ja vielä ilman lakkia ? " ,konstaapeli tiedusteli. Tämän jälkeen vaari osti lakin ja pitikin eri lakkeja aina kuolemaansa saakka aina päässä. Paitsi silloin kun makasi munasillaan omakotitalon takapihalla aurinkoa ottaen naapurin rouvien muka kauhuksi.
Vaari oli yksi niistä jonka ansiosta saan täällä vapaasti juoksennella. Jossain vaiheessa lakki vaihtui kypärään ja lapio aseeseen. Reissuun jäi oikea käsi. Mies tuli takaisin periksiantamattomuuden symbolina ja opetti sen rajoja myös minulle.
Olen perinyt kestävyysominaisuuksien pohjat isältäni ja vaariltani työnteon mentaliteetin. Isä oli joskus nuoruudessaan lahjakas kilpahiihtäjä. Äidiltäni taas olen perinyt tavan katsoa maailmaa niin että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja että kaikissa on jotakin hyvää. Näilläkin täällä siis mennään.

Niin hajussa kasvaa kädet ja pää ? Tänään kun lähdin pientareelle Koivusta niin pian kahlasin tielle valuneessa sianulosteessa. Haju oli sen mukainen. Suomen maatalous voi siis hyvin, kyllä tämän kestää. Mukavaa vaihtelua jäniksenraatojen ja kuolleiden lintujen sijaan.
Olen kirjoittanut että ei ole hyviä tai huonoja päiviä. Vaikea päivä siis ei ole huono. Tänään oli vaikeaa iltapäivään asti. Nojasin maratonin verran vastatuuleen ennenkuin pääsin pois nelostieltä.
Hiukan vasen reisi ilmoitteli. Mitäs näistä mutta tunnelma kärsii. 
Kohtuullisen lämmintäkin oli mutta lähemmäs Kemiä kun tulin niin oli taas koleampaa.
Olen juossut erilaisten ihmisten kanssa erilailla lukemattomia kertoja mutta täytyy kyllä sanoa että kun Marko Mattila tuli ensin pyörällä minua vastaan ja sitten juoksi kanssani päivän viimeiset 13 kilometriä niin tunnelma nousi kattoon.
Voitte kuvitella että kun on tullut yli kymmenen päivää ja noin 600 kilometriä yksin niin juoksuseura sävähdyttää. On käsittämätön apu kun joku jakaa tätä matkaa edes pienen osan kanssani juosten.
Markolle vitsailin että kun en Saariselällä pystynyt juoksemaan tarjottuun saunaan niin nyt on pakko. Niinpä päivän saldoksi kertyi mukavat reilut 62 kilometriä ja hyvät oli löylyt plus ruokatarjoilut. Kirsikin sai vaihtelua kauhanvarteen ja ansaitsemaansa lepoa. Tämä on todellista ultraystävyyttä ja samalla sain tuoreet kisakuulumiset NUTSIN Karhunkierrokselta, jossa Marko pärjäsi erittäin hyvin.

Homma jatkuu huomenna, lähdemme hieman myöhemmin taipaleelle. Marko saattaa minua ohi moottoriteiden ja sitten kohti Oulua. Oulunpäässä reitti menee Haukiputaan kautta paikallistietä Oulun sairaalan läheisyyteen.

Kiitos taas kommenteista ja onnitteluista. Kommentteja on aina yhtä riemullista lukea !

Koivu, Rieskapaikan alapiha jonne erikoisluvalla pääsimme. Ei huono näkymä.

Opus K ?