HENKISTÄ VALPPAUTTA ? OTTEITA PÖYTÄLAATIKOSTA OSA 1.

Niin ultrajuoksuun kuin elämään yleensäkin tarjoaa internet monenlaista luettavaa. Osa näistä teksteistä on jonkin foorumin alaisuudessa keskusteluketjuina tai sitten muuten vain luettavissa eri sivuilta. Löytämisen ilo tai vaikeus vaihtelee, riippuu mitä etsii ja miksi.
Paitsi hyvää proosaa ja osittaisia avautumisia ohjeiden ohessa, on luettavissa myös niitä kuuluisia rivienvälejä. Noista väleistä kuultaa ihmisten jatkuva uuden tiedon etsintä ja kaipuu ainaiseen parantamiseen aina ja kaikessa.
Etenkin henkisten valmiuksien ja oman mielen hyvinvointiin tuntuu monella olevan jopa hämmästyttävän suuria kehitystarpeita. Kukapa ei haluaisi voida paremmin tai päästä "pidemmälle" sielunsa syövereihin? Tulla siis sinuiksi itsensä kanssa. Olla henkisesti valmis milloin mitäkin varten. Kehittyä henkisesti?
Tämä teksti käsittelee rivienvälejä - tarjoten myös niitä. Osittain ultrajuoksun näkökulmasta mutta myös elämää varten.
Oletetaanpa että yksilö alkaa tutustua itseensä ja mielensä syvyyksiin oikein toden teolla. Tähänastisessa elämässään hän on ollut kohtuullisen tyytyväinen elämänsä arvoihin, ihmisiin ja tehtäviin. Kokiessaan esimerkiksi ultrajuoksun kautta vahvoja tunnetiloja, aivan uudenlaisia ratkaisumalleja vaikeisiin tilanteisiin sekä ehkä poikkeuksellisen arvomaailman omaavien yksilöiden seuraa, alkaakin hän arvottaa asioita uudella tavalla.
Yhtäkkiä hän huomaakin eläneensä täysin väärien ihmisten seurassa. Esimerkiksi mammonakeskeisten arvojen vartijana täysin turhaa elämäntyötä tehden. Vailla syvempää sisältöä elämässään. Hän on tässä tilanteessa vaikeiden valintojen äärellä. Tyytyäkö vanhaan turvalliseen vai uuteen kiehtovaan ja kenties elämän mullistavaan?
Jos hän on riittävän rohkea, tekee hän tarvittavat muutokset elämänsä osa-alueisiin ja alkaa uuden laadukkaan ja henkistä sisältöä pursuavan taipaleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vai luuletko eläväsi ikuisesti?
Aina rohkeus ei riitä. Syntyy parisuhdekriisejä, yleistä sekakäyttöä ja pahimmassa tapauksessa psykiatrian sairaskertomuksia.
Tarkoitan tällä, että jokainen on vastuussa lukemistaan rivienväleistä. Terapia ja valmiiksi pureskellut mallit ns."uuden elämän" aloittamiseen eivät välttämättä tee voittajia. Ultrasuorituksissa jatkuvalla mielen syvyyksiin matkustamisella on siis myös vaaransa. Varsinkin silloin, jos sinne päästään muiden keinoilla - ei siis omilla.
Henkistä valppautta siis tarvitaan. Jokainen omaa elämän mukanaan tuomaa särmää. On sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Välillä on tullut turpaan ja välillä paistanut pelkkä aurinko yötä päivää. Jo  koetusta voisi löytää aineksia uuden omaksumiseen.
Hyvän ystäväni Rainen kanssa on usein pohdittu pitkillä lenkeillä tätä rosoisuuden tuomaa hyvää puolta. Elämä tarttuu siis paremmin kun sitä on elänyt täysillä vaikka välillä on naarmuuntunutkin. Jokainen löytäköön siis oman polkunsa henkiseen valmiuteensa. Tarvitaan vain valppautta. Joka päivä.
Valppauden ylläpito vaatii kompetenssia rehelliseen itsetutkiskeluun. Kompetenssi vaatii rohkeutta. Molemmat on säilytettävä loppuun asti - niin juoksussa kuin kirjoitettaessakin. Usko omaan tekemiseen on alku. Avoin mieli hyvä jatko.
Aikanaan tuntematon mieshenkilö juoksi ohitseni Forssan maratonilla 28 kilometrin kohdalla ja huusi : "Ota käsijarru pois päältä !" Minulla ei silloin kulkenut. Oli vaikeaa.
Ehkä hän sai tästä huudosta jotain? Kun sitten juoksin hänen ohitseen 38 kilometrin kohdalla ja katsoin häntä syvälle silmiin ja sanoin hiljaa : " No niin.",  en saanut tästä tokaisusta mitään...Kuitenkin kompetenssi on säilytettävä maaliin asti. Rehellisyydellä pärjännee ulkokultaisuutta paremmin.
Mutta kuten aiemmin totesin - loppuun asti ja omilla kyvyillä. Omaan asiaan uskoen. Jos on hyvä olla. Siellä syvimmissäkin ajatuksissa. Rehellisesti.

OTTEITA PÖYTÄLAATIKOSTANI, OSA YKSI.

PAPPA

Yksikätinen mies ja poika kaivavat multaa käsirattaisiin. On juhannusaatto 1980 ja aurinko raatelee ahertajia täydellä voimallaan.

He eivät ole isä ja poika. Poika tosin toivoisi, että olisivat. Papan kanssa asiat sujuvat. Tässä on hyvä olla, ei tarvitse turhaan miettiä. Täällä ei turhaan puhuta, täällä tehdään töitä.

Syksyllä alkaa lukio. Viimeinen kesä ennen aikuisuutta. Musta nurkka sydämessään poika lapioi ja kärrää multaa. Yksinäisinä iltoina, kun uni on jo vienyt vaarin mennessään, hän sitä miettii.

Asiaa, joka yhä enemmän vaivaa mieltä.

Tulevaisuus. Maaginen sana. Vaatimuksen ikeenä aivoissa: jotain suuntaa elämälle, johonkin pitäisi päästä. Jotain saavuttaa, ehkä enemmän kuin muut, jokatapauksessa erilailla ja paremmin.

Vanhempien ero oli kova paikka. Pojasta tuntui, että hänet oli petetty. Isän peitelty alkoholismi ja äidin pyrkimys uralla eteenpäin eivät sopineet yhteen.

Kaksi erilaista ihmistä vaatehuoneen lattialla. Isän kädet äidin kurkulla. Pieni poika juoksemassa alas rappusia isovanhempien luo.

-Nyt se tappaa äidin!

-Älä höpsi, mennääs kattoon ny.

Mumpan tohvelit läpsyvät portaikossa. Pappa nostaa yhdellä kädellä aikuisen poikansa lattialta lähes ilmaan ja raahaa makuuhuoneeseen. Ovi sulkeutuu. Huutaminen loppuu. Mennään alakertaan. Hetken päästä pappa tulee alas ja istahtaa tyynesti pöydän äärelle. Mumppa nojaa hellaan ja tasaannuttaa astmaista hengitystään. Kuuluu vain kaappikellon raksutus.

-Paas kahvetta, onko meille vielä pannukaakkua? kysyy pappa ja silittää pienen pojan päätä.

Myöhemmin virastossa sosiaalitantta kysyi halusiko poika jäädä isän luo.

-Perkeleen itikat! Läimäys; punainen tahra sekoittuu valuvaan hikeen. Työ jatkuu.

He ovat kaivaneet näin jo kolme tuntia. Tyhjentäen vanhoista käsirattaista mullan läheiselle rantatöyräälle, johon puutarhaa laajennetaan.

Maa on kovaa, kivistä ja juurien läpitunkemaa. Kuokka, kirves, rautakanki ja lapio. Vanha mies on kaivanut jo neljä tuntia, koska heräsi lintujen aamulauluun aikaisemmin kuin poika. Sodassa menetetty käsi ei paljon vanhusta haittaa, tai ei hän sitä ainakaan paljon näytä. Välillä hän lurauttaa hävyttömän laulunpätkän ja linnutkin vaikenevat kuuntelemaan Levanterin laulua aloittaakseen pian taas uuden konsertin.

Täällä ei paljon puhuta. Täällä tehdään työtä. Järvi kimmeltää ja itikat inisevät. Yksinäinen naarassorsa sukeltaa rannassa syötävää. Olisiko se menettänyt poikueensa, vai muutenko vaan erakko.

Vanhus istahtaa kannonnokkaan ja pyyhkiää hikeä likaisella nenäliinalla. Ainainen ruskea lippalakki lepää polvien päällä. Poika huokaa ja katsoo pappaansa muistaen, että vielä viimekesänä se saatana kaivoi yhdellä kädellä enemmän kuin hän kahdella.

-Paasen kahvetta tulemaan.

-Hetikö?

-Nii, eikä liian vahvaa sitte.

Poika huokaisee ja pyyhkiää vanhoilla työrukkasilla niskaansa, johon jää musta raita. Hän heittää rukkaset kivelle ja lähtee kohti mäentöyräällä olevaa mustaa hirsimökkiä.

Vanhus istuu ja kääntelee kättään. Hauis on valtava, koura ja sormet työstä levenneet.

-Saatana ku rupeaa käsi nihkaantumaan.

-Mitäs rehkit niin helvetisti. Kyllä minä teen.

-Odotas vähä...
Poika pysähtyy ja katsoo - pappa niistää nenäliinaan.
-Nii sitä kahvetta?

Vanhus istuu kannolla polvi toisen päällä ja heiluttaa kädentynkää. Raudanluja käsi nostaa lippalakkia ja iso peukalonkynsi raapii kaljua.

-Kuules poika. Kuule muista et ikinä luovuta poika perkele. Periks voit joskus antaa mutta et luovuta. Et ikinä, nii. Paa nyt sitä kahvetta tulemaan taikka tässä kuollaan nälkään kumpikin.

Ja kesä loisti kauneimmillaan.

Pasi Koskinen,  Kolme kivestä

VIIKON 38. HARJOITTELU

Ma - ap. 15 km- 2 tuntia 32 min. - ilta 5 km - 36 min. Norjassa, ks. edellinen blogiteksti.
Ti - 10 km- 57 min. Kilpisjärvellä, ks. edellinen blogiteksti.
Ke - 12 km- 1 tunti 17 min. Onnin kanssa Nivalassa, ks. edellinen blogiteksti.
To - 18 km- 1 tunti 59 min. Kotona kohisevilla poluilla matkustamisen uuvuttamana kevyesti.
Pe - 30 km- 2 tuntia 54 min. Ks. teksti alla.
La - 10 km- 1 tunti 5 min. Kevyt palauttava lenkki.
Su - Lepo -
yht. 100 km- 11 tuntia 20 min.

Palattuani Kilpisjärven harjoitusleiriltä olo oli torstaina kuten kulkurilla ainakin, joka on nukkunut kovalla tienpientareella. Eli matkustaminen on edelleen maailman raskainta puuhaa!
Perjantaina mitoitin hieman tämänhetkistä vauhdinkestoani ja yritin juosta ns. jalat altani pitkällä lenkillä - tässä kuitenkaan onnistumatta... Tuleva Bisletin 24-tunnin kisa on hieman nopeatempoisempi kuin 48-tuntia eli vauhtia tarvittaisiin. Olen tänä vuonna kuitenkin juossut jo kaksi ultrakilpailua eli vauhdintarpeesta huolimatta rauhallisia pohjakilometrejä tarvitaan edelleen - ja paljon.
Sunnuntaina olin jo lähtemässä lenkille, kun tulin tarkastelleeksi harjoituspäiväkirjaani hieman tarkemmin. Yllättäen huomasin, että tässä kuussa olen pitänyt vain yhden lepopäivän! Kuten olen todennut aiemminkin aina välillä harjoittelussa saa käyttää hieman järkeäkin eli sunnuntaina jätin tossut rauhaan hyvällä mielellä.
Harjoittelu jatkuu tästä nousujohteisena eteenpäin ja tuleva pimeä vuodenaika tuo haastetta mukanaan. Se kuuluisa mielikin pitäisi saada henkisesti valppaaksi - ei valmiiksi. Tähän sanapariin tulen palaamaan myöhemmin hieman tarkemmin.

After My training camp in Kilpisjärvi I feel like tramp who has slept beside of hard road. So Traveling is one of the hardest hobby in the world!
On friday I put pace up and test my ability of running bit faster because of my next competition. I have finished two ultras already in this year and consistenly construction running is still my main focus admitting that I need more speed in 24-hour run than 48-hour run.
On sunday I noticed I only have  one off-day in this month so I take another with pleasure. You can sometimes use your brains admitting that you are training hard.
Dark fall is coming with rains and dusks. I still keep going and increase my training. I should be mentally focused all time - not finished.

JÄTTILÄISTEN SYLISSÄ OSA 2.

Öljyväri kankaalle vuodelta 1966.  Saana.   Seija Kellosalmi (Koskinen) 1943 - 2011

End of this story there is  some english too.


Edellinen blogiotsikko, kuten tämäkin, perustuu vanhalle tarinalle siitä, että Yliperän tunturit ovat paikoilleen jäykistyneitä jättiläisiä. Saana urhea nuorukainen ja Malla viehkeä neito. Jätän teille tarinan esiinkaivamisen ilon.
Itse en viikon vaihtuessa vielä jäykistynyt vaan harjoitusleiri jatkui.

Ma- aamupäivä 15 km - 2 tuntia 32 min. Kengät Asics Trabucco. Tämän juoksin erittäin kauniissa mutta kivisessä Didnu-joen laaksossa Norjan puolella. Polku alkaa vesivoimalaitokselta hieman ennen Heligskogenia.

Joskus kello kannattaa sammuttaa ja katsella tilannetta.

Kyllä - tästä voi juosta ! You have to rock it over!

Ma- ilta 5 km 36 min. Kengät Nike Vomero plus. Kevyttä verryttelyä pururadalla ja Kilpisjärven kylällä.

Ti - aamupäivä vauhdinvaihteluharjoitus tiellä ja pururadalla yht. 10 km  kokonaiskesto 57 min. Vauhdit 4.40 - 5.35 / km. Kengät Nike Pegasus


EPILOGI


Varsinainen harjoitusleiri päättyi tähän. Kaikenkaikkiaan onnistunut viikko pohjoisessa, joka toivottavasti palvelee harjoitusta tulevaisuudessa - aika näyttää. Levollinen olo jäi sekä henkisesti että fyysisesti - jättiläisten sylistä.

Leirin majoituspaikkana toimi Porotila Tornensis  Kuvassa vihreän "autoni" taustalla olevasta mökistä on uimaankin lyhyt matka! Mökki sijaitsee Kilpisjärven kylässä rauhallisessa ympäristössä ja lisäksi tilalta voi ostaa poronlihaa ja saatavana on muitakin elämyksiä Lapin taikoja hamuaville.

ULTRAYSTÄVYYTTÄ


Kotimatkalla poikkesin sovitusti lenkillä Nivalassa. Paikallinen ultrapersoona Onni Vähäaho oli kutsunut minut oikomaan koipiani kesken puuduttavan ajomatkan Käsivarresta Hämeeseen.
Onni, kuten vaimonsakin, painii työkseen julkisen terveydenhoidon raskaassa ja aliarvostetussa sarjassa. Tästä huolimatta tai tämän ansiosta miehellä riittää perheen ohella virtaa ultrajuoksuun ja nyt tänä syksynä myös oman kuntoilutapahtuman järjestämiseen.
ONNIN KIERROS on koko perheen liikuntatapahtuma, jossa kuitenkin aikaa ylittää itsensä on runsaasti - 24 tuntia.
Onnin filosofian ultrajuoksuun voisi kiteyttää miehen omiin sanoihin : " olisi mukavaa olla sellaisessa kunnossa, jotta voisi tehdä matkaa minne vain - juosten."  Onni on ultrataipaleensa alussa ja tutustuttuani mieheen nyt lähemmin en epäile yhtään etteikö matka tulevaisuudessa taittuisi - kunhan mies vain ulkoilee riittävästi. Henkinen kantti ja lämminhenkisyys eivät miehestä ihan heti lopu. Kokemuksen myötä myös numerolappu alkanee sopia miehen paitaan entistä paremmin. Onnin blogisivut  http://www.nivala66.com/  käsittelevät juoksun ohella  mm. NHL-kiekkoa.

Onnin kierrokselle lahjoitin kiertopalkinnon NUORELLE SISUKKAALLE. Tämä tarkoittaa alle 18-vuotiasta nuorta, joka tapahtumassa osoittaa sisukkuutta. Reitin voi kiertää helposti pyörätuolilla tai sauvoilla, potkukelkasta puhumattakaan. Erityinen sisukkuus ei tässä yhteydessä siis välttämättä tarkoita parasta tulosta. Onni päättää palkinnon saajan aina vuodeksi. Laattaan kaiverretaan nuoren nimi ja toivottavasti tapahtuma saa jatkoa  niin perinne jatkuu.

Palkintoa lahjoittaessani käytin uuden seurani, ENDURANCEN , edustusasua viestittäen näin seuran pyrkimyksiä edesauttaa ultrajuoksukulttuurin leviämistä ja myös nuorison tietoisuuteen.

Kiertopalinnon lahjoitus  ONNIN KIERROKSEEN, taustalla kisapaikkana toimiva Tuiskulan urheilutalo.

 So the training camp ends. On monday I was running in Norge. River Didnu and it´s valley are beatiful but rocky as you see pictures above. Camp was very satisfying especially mentally but also for legs.
On my way home I was invited to run with Onni Vähäaho.
This ultrabeginner with warm heart  has his own happening, called ONNIN KIERROS. You can run or just move 24-hours and there is some happenings for kids too. You can look at links above.
I also donate prize for young goer who shows  special guts in race.
Firstly there is one picture of my mothers painting. She did it 1966. Painting introduces you  one great scenery in Kilpisjärvi, mountain Saana.

Cottagerenting and other stuff in Kilpisjärvi : POROTILA TORNENSIS

JÄTTILÄISTEN SYLISSÄ OSA 1.

End of this story there is some english too...

Prologi

Onnellinen on se joka on niin terve, että voi juosta. Vielä onnellisempi on se terve, joka ymmärtää juosta.

YLIPERÄLLÄ


Suomen käsivarsi ja Kilpisjärven yliperä on ollut lähellä sydäntäni koko ikäni. Nuorena usein katselin äitini maalaamaa öljyvärityötä Saana-tunturista ja halusin itse joskus nähdä sen. Maalauksessa kuten myös oikeassa tunturiluonnossa on jotain taianomaista. Tässä mainitulla tunturiluonnolla tarkoitan väli- ja suurtuntureiksi nimettyä aluetta, Käsivarren Lapin viimeistä 50 kilometriä. Alue on tundraa, lähes puutonta avaruutta, kivikkoisia polkuja ja kauniita ruuhilaaksoja joita joet ja järvet rytmittävät helminauhoiksi.
Yliperällä vahvinkin saa voimiensa mittaisen vastuksen. Korkeimmat huiput ovat hieman yli 1300 metrisiä ja aavoilla puuttomilla tasangoilla tuuli yltyy välillä vastustamaan juoksijan ponnisteluja. Kivikkoinen maasto pommittaa jalkojen lihaksia ja noususummaa kertyy Suomen oloissa riittävästi. Välillä pehmeät tunturisuot ja vuolaana virtaavat joet asettavat esteitä kierrettäviksi. Yhdellä lenkillä voit kokea sekä vesi- että lumisateen ja lopuksi aurinkoa.
Kaiken epämukavuuden korvaa pyhä rauha. Jos lähdet askeltamaan luontoa kunnioittaen voit löytää jotakin. Itsesi löydät jokatapauksessa jos juokset riittävän pitkälle. Avarassa ruuhilaaksossa juoksija tuntee olonsa turvalliseksi ja mieli tyyntyy. Hetken kuluttua juostuaan kilometrisen  tunturin toiselle puolelle kohtaakin hän raivoisan tuulen ja tuntuu kuin maa liikkuisi jalkojen alla. On tunturisuden hetki. Hetki jolloin kovinkin nöyrtyy ja kääntyy suojaan. Palatakseen taas.

VIIKON 37. HARJOITTELU

Viimeisen viidentoista vuoden ajan olen tasaisesti, joskus pari kolmekin kertaa vuodessa, käynyt Yliperällä jättiläisten sylissä. Tällä kertaa vuorossa oli harjoitusleiri Kilpisjärvellä. Tarkoituksena ladata akkuja niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ma- 8 km -47 min. Kengät Nike Air Max Moto. Kotona kevyesti tiellä.

Ti- 6 km -38 min. Kengät Nike Pegasus.  Pellossa pururadalla myöhään illalla, matkalla Kilpisjärvelle.

Ke- 47 km - 5 tuntia 32 min. Kengät Asics Trabucco

Keskiviikon harjoituksen tein saksalaisten rakentamalla Kalkkoaivin vanhalla sotatiellä. Polveileva ja osin kivikkoinen tiepahanen lähtee noin 50 km ennen Kilpisjärveä ja päättyy Kalkkoaivi- nimisen tunturin juurella olevan autiotuvan pihaan. Matkalla nousua tulee loivasti mutta riittävästi, parhaimmillaan noustaan 200 metriä noin viiden kilometrin matkalla.
Sää oli osin sateinen ja sumuinen. Ruokatauko ja vaatteiden osittainen vaihto/kuivatus tuvalla. Kilometrivauhdit 5.40 - 8.00 min/km.

Paluumatkalla yksin autiudessa.

                                                           

Pilvet makaavat alhaalla.

                                               
                                                              

To- 8 km -59 min. Kengät Nike Vomero plus. Kevyt verryttely Kilpisjärven kylässä tietä, polkuja ja jopa pururataa.

Pe- aamu 23 km - 3 tuntia 20 min. Kengät Inov Roclite.  Lenkki alkoi nousulla Kilpisjärven kylästä Tsahkaljärven laaksoon. Tässä noustaan 80 metriä yhden kilometrin matkalla. Tästä eteenpäin kivisiä polkuja Saanajärven päivätuvalle, jossa ruokatauko. Sitten Saanan pohjoispuolta alas tulliasemalle ja sieltä takaisin ylös vanhoja polkuja, jotka kiemurtelevat tunturin Kilpisjärven puoleista kuvetta päätyen kaupalle.

Tsahkal kimmeltää ja minä keskityn pystyssä pysymiseen.

On syytä olla nöyrä, haastetta riittää...

                                                   

Vanhoja polkuja Saanan kupeen koivikossa.

Pe- ilta 7 km -46 min. Kengät Nike Vomero plus. Kevyesti kivikkoa jaloista pois pudistellen.

La- 31 km - 3 tuntia 24 min.Kengät Nike Pegasus. Tästä lenkistä 9 km oli hiekkapintaista mönkijätietä ja polkua, loput 22 km asvalttia. Maustetta antoi jäämeren raikas tuuli. 24 km kohdalla join munkkikahvit retkeilykeskuksella. Olin tienvarsimainonnan uhri! Pakko oli mennä kun näki mainoksen!

Mutkat ovat loppuneet tientekijältä ennen rajaa.

Tämä vihainen koira pelästytti minut lenkin lopussa. Väsyneenä en ensin tajunnut mistä hirmuinen haukku tulee. Kuten kaikki vahtikoirat tämäkin on kytketty ketjulla vartiopaikalleen. Liiketunnistin käynnistää nauhoitetun rähinän. Liekö poroja vai turisteja varten? Jokatapauksessa mielenkiintoinen innovaatio ja helppohoitoinen koiraksi.

 Su- 21 km- 3 tuntia 39 min. Kengät Inov Roclite. Tässä juoksin ensin Kalottireittiä Norjan rajalle Muurivaaran kupeeseen. Tästä käännyin kohti Iso-Jehkaksen huippua, noin 900 metriä merenpinnasta. Huipulta laskeuduin Saanajärven eteläpuolitse takaisin kylälle.
Lenkille lähtiessä lauantaisen maantiejuoksun jälkeen jäykät pohkeet sulivat jo kolmen kilometrin polkujuoksun jälkeen ja aurinkoinen tunturi vei juoksijan mennessään. Nousua kertyi riittävästi.

Kalottireitti on merkitty.

Haastetta riittää.

   

Huipulle on vaan joskus pakko päästä.

Juoksua kertyi siis yhteensä 151 km, 19 tuntia 5 minuuttia. Hieno viikko, joka ei kaipaa selityksiä.

IN GIANTS WOMB

On this week I was training in Kilpisjärvi, small village in nothern part of Finland. Lappland and it´s "arm" and especially last 50 kilometers before Norwegian border is tundra-area. There are no forests, just rocky trails between lakes, rivers and swamps. There are no really mountains but highest hills are both sides of 1000 meters, Halti-" mountain" is highest - 1328 meters above the sealevel.
You can see some pictures above. I took them on my runs. In one picture there is wooden box beside of asphalt road. It is electronical dog barking for reindeers!
Weather varies alot. In this time of year it was +4 to +11 celsius on daytime. Sometimes wind blows very hard. This is a last moment before long winter to be able to run uphills. Enjoy silence and breath cold fresh air in that beatiful scenery.
On some runs I was carrying small packpack and on some just belt with two bottles and some gels. You can drink there water that flows. There are some cabins marked on map and in those cabins you can cook food with gas and dry your clothes by woodstove heating.
Definetely great week on trails !

Weekly summary 151 k, 19 hours 5 minutes.          

VIIKON 36. HARJOITTELU

Ma - 9 km - 1,00
Ti - 8 km - 0,53
Ke - 14 km - 1,39
To - 17 km- 1,42
Pe - 8 km - 0,53
La - Lepo
Su - 14 km - 1,33
yht. 70 km - 7 tuntia 33 minuuttia

Viikko oli erittäin kevyt. Syitä oli kaksi : 1. juoksija oli väsynyt ja tuntui tarvitsevan palautusta. 2. Harjoittelu tiukentuu tästä eteenpäin huomattavasti, koska valmistautuminen seuraavaan kilpailuun alkaa eli lepoon oli ns. "varaa".
Bisletin 24-tunnin juoksu on seuraava kilpailuni. 26.11. Norjan Oslossa ja tarkemmin Bisletin stadionin alla olevassa sisähallissa juostaan siis 24-tunnin kilpailu. Rata on aiemmin mukanaolleiden kertoman perusteella jalkaystävällinen sekä nopea.
Vaihtelu virkistää tuona ajankohtana Suomen marraskuun synkkää pimeyttä ja katkaisee talvikauden mukavasti heti alkuunsa.

UNDERSTANDABLE ?

In the global world we shoud be understandable. When I run,  it is very much understandable than when I write finnish language. I mean I have some requests to write in english so here we go - hopefully more understandable with all mistakes including...
I was born 1964 and running and sports has followed me almost all my life. As young boy it was very meaningfull for me to be able to run and ski in forests - as it is now too, but little older. ( only very little)
Just before I hit  the age 28 I run couple of marathons as pb. 3.55.  Then suddenly I was banged with cancer diagnos. The axe over my head was hung. And I think ropes were very thin ! And it was very bad, scale 1 to 5.  I had 4.  It means almost widely spread cancer...
With my own attitude plus high levell of proficiency in finnish cancer specialists I survived. Professor Pirkko Kellokumpu-Lehtinen with her colleagues recover me. After this I just want to live simply normal life.
Running is one part of normal life for me so 164 days after  getting out of the cancer hospital I found myself on marathon course. On wintertime, february -15 degrees celsius (fahrenheit 5),  I run 4.31 and tears iced on my cheek - they were tears of happiness and pain.
On each year step by step I tried to increase my training and finally get pbs. marathon - 3.08 and half - 1.21 and 33k on forest course 2.21 and 10k on road 34,00. Then I get bored to run against time on hard asphalt and there were quiet years with some packpacking, skiing and just light runs.
Then a very good friend of mine was interested in ultrarunning and so we run 100k on our own course in Lapland.  We run with small packpacks 50k, stay overnight in small cabin in front of Halti-mountain        (1324 meters, Finlands highest place), and run back to Kilpisjärvi village. And after that we were gripped on ultrarunnig.
Ultrarunning is also a philosophy for me. Try to get happines and live my life here and now, day by day. Enjoying experience of nature and being part of it. The God of trails is quiet but demanding. I like run on sand roads and on asphalt too but trails are my favourite place to be understandable - run free. The moment between two footstep, when you are on the air. The moment  of calm mode. Pure simplicity.  Just the sound of your steps and you. To be outside.
In recent four years also target-oriented running has been part of my story.  My pbs. 100k - 10.36, 48-hours - 243 k , 24-hours - 153 k, 100 mile - 28 hours. If you especially notice my background as former cancer patient, my numbers are very good. And if not, they are still good.   I´m so gratefull !
Especially 100 miles in 28 hours in TEC , in Sweden was meaningfull for me. Undertrained, two months after my mothers dead, head full of sorrow and mixed emotions I could go start to finish. Supported by my nearest friends. Also before race and during it too. This was kind of turning point for me. And story goes on. I tried to be courage.
I´m very happy to be able to publish my ideas of running and my story on this blog. My english might be clumsy but hope it is understandable anyway. We here in Finland start to study english on third grade and keep studying it trough all schoolyears, including high school or vocational training.
But there is one difference ! Try to imagine that you are working in hotel reception. Phone is ringing and you see that room number 32 is calling. You pick up the phone and after your answer you just hear : "TUU TII TU TÖÖTI TUU"  from the other side of the line. You maybe think that the phone is broken ?   Don´t think ! Maybe there is a native born Finn calling. And he wants two tea to 32...
Accent is something else than writing !

SEE YOU ! , pasi

VIIKON 35. HARJOITTELU

Ma - 10 km - 1,11 - kevyttä juoksua tiellä
Ti - Lepo
Ke - 20 km - 2,18 - kohisevat polut
To - 19 km -  2,19 - kaatosateessa mutaisia polkuja liukastellen
Pe - 20 km - 1,48 - vauhdinvaihtelua tiellä
La - 11 km - 1,11 - palauttavaa juoksua väsyneenä
Su - 20 km - 2,23 - rauhallista juoksua poluilla
yht. 100 km - 11 tuntia 10 min.

Harjoitusviikko vierähti ikäänkuin ohimennen. Tavoitteena oli edelleen tutkia kehon väsymystilaa ja samalla varovaisesti käynnistellä uutta harjoitusrupeamaa kohti seuraavaa tavoitetta. Parin lenkin jälkeen tuli vielä juostua sukkasillaan pihanurmella muutama sata metriä. Tämä aina virkistää väsyneitä jalkoja. Myös villasukilla talvella.

 Paas antaen tyttö pullo vissyä. Kuvan nappasi Kirsi.

Viikkoon toi kaivattua vaihtelua Hannu Kallion vierailu. Hannu on paitsi loistava valokuvaaja, aloitteleva ultrajuoksija ja kisoja koluava maastopyöräilijä.  Ilman ultrajuoksua en olisi koskaan tutustunut tähän lämminhenkiseen persoonaan.
Kuvasssa partasutiäijiä vielä naurattaa 20 km lenkin jälkeen - seuraavalla kerralla on siis syytä pidentää matkaa tai nostaa vauhtia. Tosin parta on silloin ajettava ilmanvastuksen vähentämiseksi. Sensijaan säärikarvoista emme luovu.
Vain yksi oli veljesliiton miehistä loukkaantumisen takia poissa - kaipasimme Sinua Raine - pysy lujana.
Aina voi toipua!

POLKUJEN RISTEYKSIÄ

Juostessani tänään monsuuninkaltaisessa kaatosateessa pitkin mutaista polkua vilkaisin taakseni. Noin kahdeksan kilometrin päässä kotini suunnassa taivas oli kirkas ja aurinko pilkahteli pilvien raosta. Käännyin kuitenkin polkujen risteyksestä epäröimättä kauemmas kohti tummaa ukkosrintamaa ja sateen höyryttämää metsänrajaa.
Ulkona oli hyvä olla. Matkaa tehdessäni mietin polkujen risteyksiä mistä elämäni aikana olen kääntynyt tai joutunut kääntymään. Syöpäosaston jälkeen halusin vain normaalia elämää. Pikkuhiljaa vaatimukset kasvoivat ja tuloksentavoittelu urheilussa ja osin muussakin elämässä vei mukanaan. Nautin silti noinakin aikoina elämästä tässä ja nyt. Jossain vaiheessa juostessani tuhannen metrin vetoja kilpakengillä kovalla asvaltilla ajan mittaaminen alkoi tympiä. Jatkuva kellon kanssa taisteleminen myös muussa elämässä kyllästytti ja vei voimia pois olennaisesta - onnellisuudesta.
Kilpajuoksu jäi vähemmälle, mukaan tuli vaelluksia lapissa ja muuta elämysliikuntaa. Juoksin kuitenkin tuolloinkin samasta syystä kuin nytkin. Onnellinen on se, joka oivaltaa kahden askeleen välissä maan liikkuvan jalkojen alla ja juuri tuossa hetkessä voi kokea jotakin taianomaista. Tuohon taianomaisuuteen jää koukkuun. Sitä haluaa lisää. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen ?
Ultrajuoksuun siirtyessäni oivalsin pienuuteni maailman ajassa. Vaikka esimerkiksi 100 kilometrin juoksussa hetkiä kahden askeleen välissä on lukemattomia on kokemisellakin rajat. Välillä on levättävä. On siis oltava juoksematta. Jonkun mielestä tässä on ristiriita. Jos juokseminen tuo onnea niin kuinka siitä luopuminen myös?
Omaksumalla uusia ajatustapoja voi luopua paljosta. Juoksu onkin yhtäkkiä maailman luonnollisin tapa liikkua luonnossa. Kello kädessäsi kenties piirtää kotona kartalle viivan ajan lisäksi mutta katsotko sitä juostessasi? Juoksetko niin kauan kuin hyvältä tuntuu? Jätätkö juoksematta kokeaksesi jotain muuta seuraavana päivänä entistä pidemmän lenkin yhteydessä?
Kyseessä on polkujen kutsu. Tapa liikkua asvaltoimattomilla alueilla olematta aivan varma mitä seuraavan askeleen alla on. Kokea ja aistia sen mitä luonnolla juuri sinä päivänä on sinulle tarjota. Kyse on siitä mistä risteyksestä käännyt. Kestävyysjuoksu vaatii syvää henkilökohtaista rohkeutta. Vielä enemmän vaatii juoksu oman mielen syvyyksiin. Tämä kaikki pätee arkeen ja juhlaan.
Ultrajuoksija juhlii kilpailussa. Arkea ovat harjoitukset. Tämä ei aina tarkoita tulostavoitteellista kilpailua vaan myös numerolappu rinnassa kilpailuun osallistumista ja siellä muiden mielenmatkaajien tapaamista. Tämä ei myöskään tarkoita sitä ettei harjoituksissa olisi usein juhlan tuntua. Päinvastoin usein kilpailu onkin arkista puurtamista ja harjoituksissa elää vapaana polkujen kutsu.
En koskaan elämässäni ole ollut näin hyvässä juoksukunnossa. Syöpätaustaani vasten olen pakahtua kiitollisuuteen aina välillä. Siksi käännynkin rohkeasti kohti tummaa tuntemattomuutta. Polkujen kutsu elää vahvasti tässä hetkessä.
Polkujen Jumala on vaitelias mutta vaativa. Kyse on rohkeudesta valita oikea risteys ja ottaa askel sivuun. Uskallatko Sinä?

Polut kutsuvat, älä odota liian kauan... - The Call of Trails, Don`t Wait Too Long...

ELOKUUN KILOMETRIT


Juoksua kertyi elokuussa 421 km. Yhteensä 71 tuntia 14 minuuttia. 9 lepopäivää. Yksi kilpailu; Kaustisen 48-tunnin juoksu (243 km, 3 sija)



SOMEWHERE OVER THE RAINBOW...

                   Onnellisuus on tärkeintä, saavutat sen sitten tavalla tai toisella.


HYVÄ BIISI :

                             Ajan täytyy välillä pysähtyä, hetki kiehtoo.