HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2023!
Kuvan otti Seppo Saraspää siellä jossakin.
Vanhetessamme olemme usein kovin ylpeitä saavutuksistamme. Kun muistelemme menneitä on muistelu aina yksipuolista. Ylpeily saavutuksilla luo ongelmia, vääristää persoonallisuutta. Meidän ei tarvitse unohtaa tekojamme, mutta niistä ei tulisi jäädä ylimääräisiä muistijälkiä.
Jokainen tuleva hetki on aina uusi, mennyt on mennyttä. Meidän ei tulisi tarrautua tekemisiimme millään tavalla. Tarrautuminen urauttaa ja ihminen kietoutuu itsekeskeisiin mielikuviin. Mielestäni tämä estää todellista kokemista tässä ja nyt.
ELÄMÄNI SUURIN SAAVUTUS (toistaiseksi)
ja kaikki kivestä
Esikoiskirjani, ja kaikki kivestä- romaani, julkaistiin syyskuun lopussa Helsingissä. Läsnä olivat kirjailija Sami Liuhto, Niilo Rantala, Leena Raitala ja lukuisa määrä muita minulle tärkeitä ihmisiä matkani varrelta.
Lokakuussa pidin toisen julkaisutilaisuuden Ivalossa, jossa läsnä olivat kirjailija Seppo Saraspää, kirjailija Seppo Konttinen, syöpätautien emeritusprofessori Pirkko Kellokumpu-Lehtinen, psykiatrian dosentti Klaus Lehtinen ja lukuisa määrä muita minulle tärkeitä pohjoisen ihmisiä.
Ultrajuoksuvuosi 2022 oli kokonaisuudessaan menestys, vaikka juoksukilometrien määrä jäi alle 3400 kilometriin. Ikävuosien karttuessa kyse ei enää ole määrästä, vaan laadusta.
Kilometrien laatua tärkeämpää on mielenlaatu, onko mieli pieni vai suuri. Kykeneekö mieli kestämään tiukan paikan tullen, silloin kun voimat loppuvat.
Maaliskuussa juoksin harjoituksena Nellimistä Ivaloon hieman vauhdikkaammin. 43 kilometriä taittui vähän alle viiden tunnin. Vanhuus ja nopeus eivät kulje käsi kädessä.
Kokkolassa 21. - 22.5. juoksin harjoitukseksi 24-tunnin juoksun. Tulokseksi jäi vaatimaton 148 kilometriä.
Kuuden päivän juoksu - ultrajuoksun kuningaslaji.
Kauhajoella 4. - 10.7. juoksin ensimmäisen kerran elämässäni kuudessa päivässä yli kuusisataa kilometriä. Tulos 603 km on kaikkien aikojen Suomen tilastossa 7. paras. Tässä 30 vuoden ja yli 90.000 kilometrin elämäntehtäväni palkittiin.
Syyskuun alussa juoksin Saanatunturin huipulle uutta reittiä pitkin Mallan parkkipaikalta 41 minuutissa ja 24 sekunnissa. Rakkaus Pohjoisen kivikoissa tanssimiseen jatkuu vieläkin, 58-vuotiaana.
Joulukuussa juoksin kotoa Nellimistä Ivaloon pikkujouluihin. Hieman kierreltyäni matkaa kertyi reilu 47 kilometriä ja aikaa kului reilu viisi ja puoli tuntia pakkasessa ja osin pimeydessä.
Suuri ja pieni mieli ymmärretään vastuullisessa mielensäpahoittamisen ja maailmaapelastavan yhteiskunnan hälinässä usein väärin. Luullaan, että asetan itseni muiden yläpuolelle.
Näin ei ole.
En ole edelleenkään kukaan, enkä mitään, mutta se miten elän elämääni, miten juoksen elämässäni ja miten siitä kirjoitan, voi antaa jollekulle rohkeutta toteuttaa omia unelmiaan.
Tässä ja nyt. Ei sitten joskus.
Jossain vaiheessa marraskuussa 2022 ylitin 90 000 juoksukilometriä laskettuna vuodesta 1992. Vuoden 2022 loppuun sain aikaiseksi 90 314 kilometriä.
Tavoitteellinen juokseminen jatkuu edelleen. Kilpailuissa kilpailen, harjoitellessani harjoittelen, mutta suorittamisen olen lopettanut jo kauan sitten. Ne jotka eivät edellisiä lauseita ymmärrä, eivät koskaan pääse täydelliseen yksinäisyyteen askeltensa kanssa.
Ei siinä yksinäisyydessä ole mitään kadehtimista. Eikä siitä yksinäisyydestä ole mitään kertomista. Siellä ei ole mitään.
Ja hyvä niin.
Läsnäoloa uuteen vuoteen kaikille.
Ps. Ei mulla pleksit ihan pienestä huurru, mutta sentään joskus...
Ma- Lepo
Ti- Latuhiihtoa 12,08 km - 1.28. Iltakävely Kirsin kanssa 4,34 - 56 min.
Ke- Lepo
To- 10,26 km - 1.11.
Pe- 16,04 km - 1.54.
La- Lepo
Su- Metsäsuksilla Kirsin kanssa 5,14 km - 1.26 (Kirsillä liukulumikengät)
Tiellä juoksua 10,15 km - 1.07.
Yhteensä juoksua 36,4 km - 4:13
Leppoinen viikko, keskiviikkona ajoin moottorikelkalla melkein sata kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti