PUUHASTELUA

 

Kaikki on samaa.

Kaikki on erilaista.  - Zen sananlasku

 

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, kilpailukuukausi jäi taakse ja seuraava kilpailukuukausi alkoi. Edellisessä blogipostauksessani filosofoin elämää kahden kilpailun välissä toisenlaisesta näkökulmasta. Nyt on aika vaihtaa näkökulmaa.

   Sanotaan, että aikaa jonka vietät kalastaen ei lasketa elinvuosiin. Kuulostaa hyvältä, koska olen viettänyt aikaa marjametsän lisäksi kalastaen. Itälapin hillasato jää korpihillan varaan, mustikat eivät vielä ole kypsiä ja puolukat vasta vihertävät. Inari ja Nellim ovat ilmastollisesti täysin oma planeettansa, heinäkuun lopulla eräs Kirsin asiakas kertoi ostaneensa pipon tarkenemisen tueksi. Öisin alhaisin lämpötila on ollut pari astetta plussalla. Marjasatoon vaikuttavat kukinnan aikaiset kylmät sateet ja pölyttäjähyönteisten puute. Kalaa sentään on tullut kohtuullisesti.

   24-tunnin juoksuun valmistautumisessa kalastus, marjastus ja muu eräelämä saattavat kuulostaa omituisilta harjoittelumuodoilta, mutta kuvitteleeko joku minun 57-vuotiaana harjoittelevan kahden ultrakilpailun välissä olevalla vajaan kuuden viikon jaksolla?

   Viikot NBU:n jälkeen 30,57 km, 89,9 km, 130,1 km, 56,5 km. Merkittävinä kolmannella viikolla neljä kertaa peräkkäin 30 km ja 15 kilometrin syketesti viime viikolla. Olen kunnossa, mutta kilpailuvire on hieman hakusessa - vielä toistaiseksi. Kyllä se sieltä tulee.

   Mielen saaminen tuloskuntoon on paljon haasteellisempaa kuin kehon. Lähden Kokkolaan parantamaan vuonna 2012 Nivalassa juoksemaani 24-tunnin ennätystäni, 177 kilometriä. Minulla on runsaasti kokemusta miten 24-tunnin kilpailua ei juosta, eikä juosta liian lähellä edellistä kilpailua. Perusasioita: 200 kilometriä ei ole mitenkään tavanomainen tulos ja yleensä juoksijat munaavat 24-tunnin kilpailun juoksemalla ensimmäisen 100 kilometriä aivan liian kovaa. Lopputulos: keskeytys. Kommentti: "ei jostain syystä kulkenut, eivätkä jalat kestäneet". Tavoitteeni Kokkolassa: 1 km lisää on jo ennätysparannus. Arvio: joudun lujille. Syy: kaikkein korkein tavoite.

   Tähän asti kiinnostavin, kaikkein korkein tavoitteeni on ollut kuuden päivän eli 144 tunnin juoksu. Paras tulokseni siinä on 554 kilometriä. Kuuden päivän juoksu on eräänlainen välitavoite kymmenen päivän juoksun sekä tuhannen mailin kautta kohti maailman pisintä, standardisoitua juoksukilpailua Sri Chinmoyn self-transsendenssiä. Tästä syystä on vaikea motivoitua päivän juoksuun. Miksi mennä kaikkein korkeimman tavoitteen alle?

   Niinpä. Miksi? Kehittyminen maksimaaliseen kestävyyteen ja sitkeyteen on vähä vähältä etenemistä ja oman vajavaisuutensa hyväksymistä. Pandemia eli Korona estää järkevää matkustamista ja tuhoaa mahdollisuudet edes yrittää. Suomessa lapsellinen suhtautuminen koronapassiin tai muun yhteiskunnan avaamiseen tasa-arvon nimissä jumittaa matkustamisen. Toki muiden maiden suhtautuminen jumittaa myös.

   Tämän vuoden puolivuotiskilometrit, 2832 km, ovat tyydyttävät. Paljon enempää en koe järkeväksi tässä maailmantilanteessa. Kokkolaan lähden hyvällä mielellä. Kaikki on samaa ja kaikki on erilaista.

   Elämä on puuhastelua, saavutettuani huipun jatkan kiipeämistä.

HARJOITTELU VIIKOILLA 29 - 30

 

Ma- 8,01 km - 1.06. Polkua Arkivaaralle (Palo-Pyhävaara).

Ti- Ke - Lepo.

To- 30,26 km - 3.23. 

Pe- 30,23 km - 3.22. Ilta kävelyä 6,19 km - 1.23. Kirsin kanssa.

La- 30,61 - 3.23. 

Su- 31,06 km - 3.23. Nämä neljä peräkkäistä eri reiteillä eri teillä. Asvalttia ja hiekkaa.

Yhteensä 130,1 km. Aikaa meni 14:39. 

Ma- Kävelyä Kirsin ja vieraiden kanssa maastossa 6,7 km - 1.55.

Ti- Lepo

Ke- Hiekkatietä ja uraa 20,2 km - 2.13.

To- Osin umpimetsää ja vaikeaa polkua Pyhävaaralle 11,04 - 1.24.

Pe- 10,42 km - 1.04 tiellä.

La- Syketesti 15,02 km - 1.32. Kävelyä Kirsin kanssa 6 km - 1.22.

Su- Lepo

Yhteensä 56,5 km. Aikaa meni 6:14.

HEINÄKUUSSA 421,37 km - 50 tuntia ja 4 minuuttia.

VUOSI 2021 Heinäkuu mukaanlukien yhteensä 2832 km.

Everything the same

Everything different

- Zen proverb