ALUKSI
Näen kilpailuraporttien eteen paljon vaivaa. Pyrin tuomaan ultrajuoksusta esiin yksityiskohtia myös heille, jotka eivät kovin hyvin lajia tunne. Haastan myös kilpakumppaneitani ja ystäviäni teksteilläni - meistä kukaan ei koskaan ole lopullisesti valmis, aina on oppimista.
ALOITUSKUVA
Blogin aloituskuvassa, juoksun lopetuskuvassa, aika on pysähtynyt 163,5 kilometrin kohdalle, kilpailu on päättynyt. Numerolapussa oleva chippi mittaa kierrokset juostessani lähtöalueella olevan maton yli. Kun 24 tuntia täyttyy kuuluu äänimerkki ja pysähdyn. Kuvassa ei näy minulle lopussa jaettua numeroitua palikkaa, jonka jätän paikalle. Siitä järjestäjät mittaavat viimeisen täyden kierroksen ylimenevät metrit.
Irvileuat kiinnittävät huomiota oluttölkkiin. Alkoholiton olut sisältää b-vitamiinia ja on munuaisten toimintaa kiihdyttävä, yleisesti käytetty juoma kokeneempien ultraajien keskuudessa. Nesteiden on kierrettävä, muuten turpoaa omaan mahdottomuuteensa. Toisessa pullossa on Tailwindin jauheesta tehtyä palautusjuomaa, jota join vähän kilpailun aikana noin kuuden tunnin välein. Tankkaukseen kilpailun aikana join Tailwindin urheilujuomaa noin kaksi kertaa tunnissa, sekä lisäksi söin Kirsin tekemää kiinteää ravintoa.
RAVINTO TAILWINDIN URHEILUJUOMAN LISÄKSI
Pastaa kasviksilla tai vähäisellä kanalla, rahkaa, puuroa, kahvia, pullaa ja kääretorttua, keltaista jaffaa, alkoholitonta olutta, muutama minilihapulla, härkäpapurouhetta, vaaleaa leipää. Vuorisuolaa lisätään lähes kaikkeen. Pelkkää vettä varsin vähän ja myös Coca-colaa. Jäätelöä. Maitoa ja valkoista sokeria vähän kahviin. Ketsuppia ja vegaanista hummusta.
Ylläoleva kuva on huoltopöytäni takaa. Isoon laatikkoon Kirsi toimittaa ruokamukit. Kerta-annos on puolitoista desiä esimerkiksi pastaa. Tailwind on säiliöissä valmiina. Lötköpullot täytetään mukaan otettaviksi. Lisänä muita juomia. Pienessä muovilaatikossa on otsavalo, varakuulokkeet, varavirtaa puhelimelle ja muuta sälää. Ensiapu ja vaatteidenvaihto pöydän takana olevan matkailuauton markiisikatoksen alla. Matkaa autoon radalta alle kuusi metriä. Pöydän edessä radan etusuora ja sen takana näkyy suntin vettä. Koronan takia pöytämme oli metriä normaalia kauempana radasta. Pöydän alla Janin varavaatekassi muovimaton päällä ja roskis roikkumassa pöydästä.
SUHTEELLISUUDENTAJU ULTRATULOKSIA TARKASTELTAESSA
Ulkopuolelta tulostani, 163,5 kilometriä, on pidetty hyvänä. Myös loistavana. Sinnikkäänä. Ulkopuolelta on myös huomioitu, että reilu viisi viikkoa aikaisemmin juoksin Nuuksiossa 108 km, osittain haastavilla poluilla.
Ennätykseni 24 tunnin juokussa on yhdeksän vuotta vanha. Kokkolassa myös minä olin yhdeksän vuotta vanhempi. Jäin ennätyksestäni 15 kilometriä.
Onnistuin hyvin juoksemaan kilpailun loppuun asti. Aivan aamulla lepäsin puoli tuntia matkailuautossa, en yksinkertaisesti pystynyt puristamaan enempää.
Kylmässä yössä olin lievässä neste-epätasapainossa. Ehkä lopputulokseen vaikutti myös edellisen yön levoton uni.
Nukun poikkeuksetta äärimmäisen hyvin ennen kilpailuja, mutta kokkolalaisille mopopojille ja heidän yörallilleen ympäri puistoa en mahda mitään. Myönnän soittaneeni poliisille perjantain ja lauantain vastaisena yönä, toleranssini on korkea - nuorten pitää saada harrastaa. Tunnin saatanallisen kurnutuksen jälkeen hermoni kuitenkin pettivät. Nukahdin poliisipartioita pakenevien mopojen loittoneviin ääniin hymyssä suin.
Tuloksia voi tarkastella pelkkinä numeroina tai suorituksina. Voi tehdä loputtomia laskelmia.
Minulle juokseminen on elämää - parhaimmillaan.
AINA VOI TOIPUA
Ennätykseni on 24 tunnissa 177 km. Kokkolassa olin puolessavälissä hieman alle 200 kilometrin tahdissa eli lopputulema olisi ollut lähellä 180 kilometriä täydellisellä onnistumisella. Kävelyn ja juoksun vuorotteleminen näin lyhyessä, vauhtia vaativassa kilpailussa ei minulle sovi, joten juoksen mieluummin hitaasti ja yritän toipua vaikeuksista. Tämä taito on kuuden päivän ja pidempien juoksujen kannalta oleellisen tärkeä.
Toivuin, mutta hieman liian myöhään. Missään tapauksessa en aloittanut liian lujaa. Miksi ihmeessä pitäisi yrittää alle parhaansa? Siitäkin huolimatta että on hieman vanhentunut? Korostan vielä, että en yrittänyt juosta 200 kilometrin tulosta. 24 tunnin juoksussa toinen puolisko on useimmiten hieman hitaampi. Minusta on yritettävä rohkeasti mutta ei yltiöpäisesti. Pystyn edelleen juoksemaan pelkän 100 kilometriä tarvittaessa reilusti alle 12 tunnin. Ennätykseni satasella on 10 tuntia ja 37 minuuttia vuodelta 2009.
KOKKOLAN RATA JA JÄRJESTELYT
Rata kiertää sunttia. Suntti on eräänlainen mereltä johtava ruskeavetinen kanaali, joskus kauan sitten mereltä pääsi kaupungin keskustaan suoraan. Reitillä juostiin kolmen sillan yli vajaan kilometrin kierrosta. Asvalttia ja osittain karkeaa hiekkaa. Reitti on hyvä ja mentaalisesti helppo mutta ei kaikkein nopein. Nousua kertyy hieman ja neljä tiukkaa vasemmalle käännöstä jatkuvasti toistettuina syövät vauhtia sekä vaativat hyvää kehonhallintaa.
West Coast Ultrarunners järjesti kilpailun moitteetta. Harvoin olen nähnyt parissa tunnissa kisakeskuksen nousun noin tehokkaasti. Järjestäjien huolto oli korona huomioiden järjestetty niin hyvin kuin sen voi ylipäätään tehdä.
Jotta järjestäjä ei ylpistyisi liikaa tai alkaisi taantumaan näiden kehujen saattelemana, niin:
Suolatkaa ja jyrätkää hiekkakävelytie juuri ennen kilpailua. Näin sieltä saadaan se 0 - 12 millimetrin murske tasaisemmaksi edes hetkeksi.
Ja järjestäkää samalla myös kuuden päivän kilpailu. Sama snack-pöytä, mutta lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, aamupuuro ja iltapala. Yksi erillinen teltta lisää johon ruokapöydät. Lepotilat urheilutalolla.
Ja ne mopopojat...
AJATUKSIA JUOKSUN AIKANA
Kokkolassa yleisöä oli yötä lukuunottamatta varsin mukavasti. "Jaksaa, jaksaa!" Kannustus on aina tervetullutta.
Toisaalta on ihan helvetin vittumaista kun huudetaan ensimmäisen ja viimeisen puolen tunnin aikana, että jaksaa. Ja siinä välissä ei kukaan huuda mitään. Yöllä sanoin siideripojille, että keksikääpä jotain uutta. Seuraavalla kierroksella: "Olet kymmenen Dählietä perässä!" Tämä osoittaa nuorison nousevaa voimaa ja huomattavaa kekseliäisyyttä. Onnittelut.
Ultrajuoksussa aikaperspektiivi on maallikon vaikeinta ymmärtää. Juostaan päivä. Koko päivä? "Noin hitaasti, senhän käveleekin."
Eipä ole kävelijöitä näkynyt.
Ultrajuoksu on tasa-arvoista liikkumista. Kenenkään ulkomuodon tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä kuinka pitkälle henkilö etenee. Jossain määrin myös iätöntä. Kun vuodet alkavat hidastuttaa niin pidennetään aikaa - ja matkaa samalla.
Mieleni toimi kohtuullisesti. Hieman yöllä, harvinaista kyllä, rakoili. Kilpailun aikana on turha laskeskella että mitäs jos, kun ei sitten ja näin vähän tai paljon. Lähdetään liikeelle ja pysähdytään lopussa. Lukuunottamatta vessa- ja vaatteidenvaihtotaukoa kaikki tapahtuu eteenpäin liikkuen, myös syöminen.
Pitkä lenkki. Mikä on pitkä lenkki minäkin päivänä kenellekin. Minä olisin Kokkolan sunnuntaissa voinut nukkua viisi tuntia ja yrittää sitten irvistellä taas eteenpäin. Jos kyseessä olisi ollut kuuden päivän juoksu, en toki olisi uskaltanut aloittaa noin kovaa. 163,5 km ja viisituntia unta ja sitten taas, on aivan eri asia kuin 100 km ja viisi tuntia unta ja sitten taas. Ne jalat, ne jalat...
Pääni kestää enemmän kuin kehoni. Valetta. En oikeasti tiedä. Kertokaa te.
Oppimista riittää vielä(kin).
TYYTYVÄINEN
Kyllä.
JUOKSUKENGÄT
Hoka One Clifton 7 ja Hoka One Bondi 7
ENSI VUONNA
2022 yksi 24 tunnin hallikilpailu alkuvuodesta ja sitten KURF 6 päivää.
YSTÄVÄNI JANI RAUTOSEN ULTRADEBYYTTI KOKKOLASSA
Seuraava on kirjoitettu Janin luvalla.
Toisin kuten järjestäjien sivuilla mainitaan, Jani ei ole 1900 syntynyt Highlander, vaan on 37-vuotias yrittäjä Pirkanmaalta.
Jani on tehnyt osittain minun opastuksellani pari vuotta töitä kuntonsa eteen omaksi ilokseen. Tänä kesänä juoksimme yhdessä ensimmäisen Janin 30 km lenkin poluilla. Ultrapiru on kuitenkin jo kietonut Janin pikkusormensa ympärille ja hän päätti juosta kuusi tuntia Kokkolassa. Huomionarvoista tässä on, että mies ei ollut ennen Kokkolan kilpailua juossut koskaan 4 tuntia enempää. Harjoituskilometrejä Janilla on tänä vuonna juosten 796 km, tässä luvussa on Kokkola mukana.
Jani juoksi erittäin tasaisesti tuloksen 49,857 kilometriä. Todella kova suoritus Janin harjoitustaustaa vasten.
MUTTA! Jani ei lähtenyt juoksemaan 50 kilometriä vaan kuutta tuntia. Jani ei myöskään ole juossut yhtään maratooonia. (ei kirjoitusvirhe) Me olemme Janin kanssa todenneet, että ne maratooonarit (ei kirjoitusvirhe) on niin kovia - on parempi vaan ultrata.
Janin esimerkki kertoo karua kieltään mielenhallinnan tärkeydestä. Täydellinen onnistuminen. Joku nyt voi kommentoida, että jäi vajaaksi. Ei jäänyt. Jani juoksi kuusi tuntia. Tasan.
Jania huolsi Kirsi. Samoin kuten minuakin.
Minä olen tähän asti pystynyt parhaimmillani juoksemaan 38 maratonia 27 päivässä - putkeen.
Jani päättää itse putkistaan.
Eikä me dissata maratoonareita, me vaan ajatellaan toisin.
VIIKOT 31 -32.
Ma- Nellimin teitä kelloon katsomatta 10,35 km - 1,07.
Ti- 11,37 km - 1.11. Täysin tukossa.
Ke- 10,85 km - 1.09. Ei kaukana.
To- Lepo. Malttia!
Pe- 20,63 km - 2.15. Pientä kierrosta. Rytmiharjoitus. Lopullinen varmuus.
La- Lepo
Su- 10,19 km - 1.05. Highland. Asvaltilla. Olen kunnossa, vieläkin.
Yhteensä 63,3 km - 6:48
Ma- Lepo
Ti- Rovaniemi matkalla 5,55 km - 36 min.
Ke- Lepo
To- Ratakävely Kokkolassa 0,87 km - 12 min.
Pe- Mustakari - Morsiussaari 5,01 km - 31 min. Pakko hikoilla välillä.
Illalla Janin kanssa ratakävely Janille.
La-Su- Kokkola 24 Ultrarun 163,5 km. 7. sija.
Yhteensä 174,2 km - 25:07.
ULTRAKEVYTTÄ JA HÖLKKÄSÄMPYLÖITÄ
KIITOKSET JA ONNITTELUT
Kiitos Kirsi.
Kiitokset kaikille mukanaeläneille ja kannustaneille!
Kiitos West Coast Ultrarunners. Kyllå!
Onnittelut kaikille Kokkolassa juosseille, aina on mahdollisuus ja koskaan ei ole liian myöhäistä ylittää itseään.
Kokkolan Caravanlandialle erityiskiitos nopeasta ja asiantuntevasta matkailuautomme jääkaapin huollosta. Kaappi lopetti kaasulla kylmenemisen, joten siihen vaihdettiin suutin ja se puhdistettiin. Suosittelen Caravanlandiaa.
LOPUKSI
Nyt hetken on hiljaista.
---
POLKUPORINAT, KUUNTELE PODCAST:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti