perjantai 27. elokuuta 2021

HUOMIOITA VÄLITILASSA - KILPAILUKAUSI PÄÄTTYI

 


En kiellä ettei mieleni palaisi lenkille, halu harjoitella on hirvittävän voimakas. Kokemus onneksi jarruttaa ja kehottaa lepäämään. Kokkolan kilpailusta on kulunut tätä kirjoittaessa huomenna kaksi viikkoa. Mennyt pariviikkoinen on sisältänyt toki lepoakin, mutta myös muutaman polkupyöräilyn, muutaman kevyen juoksulenkin, sienimetsässä kävelyä sekä hirvittävän nelipäiväisen puusavotan. Lopuksi kahdeksan kuutiota hiekan levitystä kottikärryillä ja lapiolla.

   Olen saunonut ja uinut paljon, vielä enemmän juonut - myös valkoviiniä, sangriaa ja konjakkia. Kohtuudella, ilman seuraavan päivän päänsärkyjä. Kuten olen ennenkin todennut, siellä se on: juopon geeni. Lapsuuden kauhukokemukset rikkinäisestä perheestä ja ultrajuoksu pitävät sisäisen antabukseni hereillä. Mutta aina kun juoksu vähenee niin alkoholinkulutus kasvaa. Jatkuvaa karkinsyöntiä ei lasketa addiktioksi.

   Ultrajuoksun jälkeiset euforiat ovat vaihtuneet harmaaseen väsymykseen mitä hirvittävä moottorisahaus ei ainakaan helpottanut - puhumattakaan hiekankärräyksestä. Mutta tämä on minun tapani ylittää itseni ultrajuoksun jälkeen. Tämä on myös minun ja Kirsin yhteistä aikaa, rentoudumme tekemällä näitä ns. "suoria töitä" yhdessä. Harvasta naisesta on puusavottaan, lapionvarteen ja tarvittaessa korkokenkiin pikkumustassa - Kirsistä on.

   Selvisin Kokkolan kilpailusta vammoitta. Myönnettävä on, että kärrätessäni hiekkaa oli pakko vaihtaa Hokan Bondit jalkaan, kun polvensyrjään sattui. Kenkienvaihdon jälkeen polvi oli oireeton.

   Muuta sosiaalista mediaani, eli facebookkia ja instagramia, olen päivittänyt normaalia enemmän. Päivityksiin on tullut ilahduttavasti kommentteja - myös niitä toisenlaisia kommentteja. Läsnäoloa koskevaan päivitykseeni oli ilmaantunut kritisoiva kommentti, kiitos siitäkin.

   Mutta.

   Puhuessani läsnäolosta tarkoitan tietoisuuden lisäämistä. Jos istut sohvalla rakkaasi kanssa ja te molemmat runkkaatte puhelimianne, niin väitän että ette ole läsnä toistenne ettekä itsenne kanssa siinä hetkessä. Sensijaan jos istutte rakkaanne kanssa sohvalla ja runkkaatte kumpikin itseänne tai mieluummin toisianne, voi olla että tapahtuu lähentymistä - jopa hetkellistä yhdentymistä.

   No niin.

   Tosiasiassa tietoisuuden lisääminen meditaation avulla on luopumista. Vasta kun antaa itselleen luvan irtautua totutuista ajatusmalleista voi löytää uutta ulottuvuutta. Ultrajuoksussa itsensä ylittäminen selkokielellä tarkoittaa luvan antamista itselleen juosta vielä senkin jälkeen kun kehon normaalit itsesuojelumekanismit käynnistyvät. Et ole koskaan niin väsynyt kuin luulet. Mutta kuinka pitkälle uskallat mennä?

   Ultrakilpailun jälkeen mieli on herkempi erilaiselle turhalle kohinalle. Vanhempana teuraana seuraan edelleen nuorempien ultraajien säätämistä harjoittelunsa kanssa. Tuijotellaan kaikenlaisia mittareita ja sitten ihmetellään miksei kulje tai ollaan aina rikki. Mittareiden arvoja voisi älykäs, nuorempi juoksija opetella vertaamaan oman kehonsa tuntemuksiin ja etenkin erilaisissa olosuhteissa. Onko niin kuin mittari väittää vai voisiko mennä pidemmälle vai pitäisikö keventää? Perusasiat kuntoon: riittävä määräharjoittelu kolmella erilaisella vauhdilla kohti tavoitetta ja sitten levon kautta uusiin kujeisiin. Jatkuva päämäärätön lyhyiden vetojen rassaaminen ei palvele ketään, etenkään kun ei edes tiedä missä kilpailee seuraavan kerran.

   Ja jälleen kerran: tavoitteellinen ultraurheilija nukkuu 10 tuntia yössä, syö kasvispitoista ravintoa, joka sisältää riittävästi hiilihydraatteja ja ns. kovia hivenaineita, harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee. Tämän jälkeen tulee kaikki muu, myös työ ja perhe. Edelläkerrotulla ei ole mitään tekemistä yksilön arvojen kanssa vaan on kyse siitä mitä haluaa saavuttaa. Kaikkea ei voi saada, mutta kaikesta pääsee helposti eroon. Kunhan vaan uskaltaa.

   Lokakuussa on tarkoitus aloittaa valmistautuminen seuraavaan kilpailukauteeni. Tulossa on yksi 24-tunnin hallijuoksu ja ainakin yksi kuuden päivän juoksu vuonna 2022.

   Tie kaikkein pyhimpään on edelleen auki - paluuta ei vieläkään ole.

 


 

VIIKKO 33.

Ma- Ke - Lepo

To- Polkupyörällä 7,18 km - 30.28.

Pe- Su - "Lepoa" Moottorisahausta ja puusavottaa.

 




 

   

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti