sunnuntai 3. tammikuuta 2021

TIUVENTTI



VIIKON 53. HARJOITTELU

Ma- 25,67 km tiellä - 2.55.

Ti- 18,15 km tiellä 2.03.

Ke-To- Lepoa

Pe- Hiihtoa metsäsuksilla umpiseen Kirsin kanssa 6,8 km - 1.42.

      Ilalla lumessa juoksua 6,14 km - 0.48.

La- Lepo

Su- Tiellä 10 km - 1.07. Pakkasta -24 celsiusta. Ihan saatanan kylmä!

Yhteensä juoksua 60 km


VUOSI 2020

Kaikki mitatut kilometrit juoksu, kävely, vaellus, sauvakävely, lumikenkäily, hiihdot metsäsuksilla ja latusuksilla sekä pyöräily: 3355 km. Harjoitustunteja 439 tuntia. Juoksukilometrit 2669 km.

JUOKSUKILOMETRIT 1992 - 2020 yhteensä 82334 kilometriä.


Mennyt on mennyttä.

   Vuosi 2020 saa jäädä unholaan. Vuosi oli yksi paskimmista pitkään aikaan kohdallani. Vaikka olin terve, minulla on ihmissuhteet kunnossa ja mielekästä tekemistä, niin korona ja sen mukanaan tuomat matkustusrajoitukset sekä ultrajuoksutapahtumien peruuntumiset jättivät menneestä vuodesta paskan maun.

   Toisin kuin kukoistuskauttaan eläneet kotonanyhjääjät ja pienten, tuttujen ympyröiden rakastajat, minä kärsin matkustamisen puutteesta todella paljon. Siinä sivussa kärsi myös puoliskoni Kirsi, koska vuosijuhlamatkamme peruuntui - muun muassa.

   Urheilullisesti vuosi 2020 toi lyhyellä harjoittelulla hyvän kaksipäiväisen omatoimijuoksun Hämeenkyröstä Helsinkiin heinäkuun alussa, matkaa tuli 207 kilometriä ja juoksuaikaa siihen kului 25 tuntia ja 44 minuuttia, kahdessa päivässä.

   Muuten mennyt vuosi oli urheilullisesti säälittävä. Vähän kilometrejä, rakoilevaa motivaatiota ja puutumista juoksemiseen etenkin kylmässä ja pimeässä Lapissa.

   Henkisesti on kuluttavaa harjoitella yksin pimeässä pakkasessa vailla tavoitetta. Juurikin kilpailujen peruuntuminen ja matkustamisen vähyys söivät motivaatiota. Valon ja lämmön puute näkyvät selvästi kurinalaisuudessa.

   Monet blogikirjoittajat pitävät keinotekoisesti yllä positiivista julkisuuskuvaansa ja keräilevät peukkuja hymyssä suin. Negatiivisista ajatuksista ei kirjoiteta tai ne tasoitellaan taustalle. 

   Minusta vuosi 2020 oli uusintojen ja keinotekoisen, virtuaalisen paskanjauhannan vuosi. Yksilönvapaus rajoittui, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka selitetään maskit päässä ja käsidesit käsissä.

 

Tulevasta ei kukaan tiedä.

   Minun harjoitettu mieleni kestää kyllä. Vain nykyhetkellä on merkitystä, eikä tulevaa kannata murehtia. Toivoa saa. 

   Minä toivon, että pääsisimme matkustamaan normaalisti, etenkin kesästä 2021 alkaen. Positiivista olisi, jos kesällä pääsisi kilpailemaan 6-päivän juoksussa Kauhajoella.

  Tiuventissä on 52 viikkoa. Moniko teistä huomasi, että 2020 vuodessa oli 53 viikkoa? Ilmankos se tuntuikin niin pitkältä ja jämähtäneeltä.

   Sammakko sanoi pojalleen: "Syö säästäen savea, pitkä on maailman sivu." 


Tämän tekstin luettuasi voit ajatella, että minulla ei ole mikään hyvin. 

Päinvastoin. 

Kuvassa on kaksi asiaa, jotka pitävät minut järjissäni: Kirsi ja Lapin luonto.

   Aina kuitenkaan ei naurata, miksi siitä ei saisi kertoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti