VIIKON 1. HARJOITTELUNI
Ma- -21 - -18 celsiusta. Ap. 10,06 km - 1.07. ilta 10,65 km - 1.09.
Ti- -10 celsiusta. Hellin ihana, osa polkua 14,58 km - 1.40.
Ke- - 5 celsiusta. Paatsjoki - Virtaniemi 20,72 km - 2.19.
To- -20 celsiusta. Kylällä jäämyllyä 26,67 km - 2.58. Välillä vaatteidenvaihtoa kotona.
Pe- -10 celsiusta. Kevyt päivä 10, 03 km - 1.06.
La- -9 celsiusta. 15,33 km - 1.38. Vaihteluita 2 - 1 - 2 - 1 - 3 - 2. Ensin 2 km kovempaa ja väliin aina 1 km hitaammin mutta sitten 3 km kovempaa ja perään 2 km hiukan hitaammin.
Su- -15 celsiusta. 12,75 km - 1.25.
Yhteensä juoksua 120,79 km
Minut tunnetaan ultrajuoksupiireissä periksiantamattomana ulkoilmaihmisenä.
Aloittaessani 1987 minulla oli lenkkikengät ja vaatteet. Sitten tuli juomavyö.
Tavallista kelloa aloin käyttää satunnaisesti 1990 jälkeen. Usein vain katsoin kellonajan lähtiessäni sisältä, juoksin lenkin ilman kelloa ja palattuani sisälle katsoin paluuajan ja arvioin matkan. Tarkistelin matkoja pyörällä, autolla soveltuvin osin ja kartasta mitaten. Lenkit olivat +-400 metriä täysin oikein arvioidut.
Sain pelkkää sykettä mittaavan Polarin vanhan mittarin jo 1989, mutta en käyttänyt sitä. Uteliaisuuttani testasin Mikkelin Tornimäellä maksimisykkeeni juoksemalla mäen kymmenen kertaa ylös kunnes oksensin. Kaikkien aikojen korkeimmaksi lukemaksi jäi 184, siis noin 25-vuotiaana.
Syövän jälkeen kuntoutin itseni täysin ilman kelloa. Vetoharjoittelu sekunttikellolla tuli kuvaan vasta 1993. Tähän mennessä sekä vaatteet että kengät olivat jo huomattavasti parantuneet. Käytössä oli urheilujuomia, maltodekstriiniä ja geelejä alkoi saada.
Voitin Tukholman liepeiltä Täbystä sadan mailin ultrakilpailusta ensimmäisen matkaa mittaavan kelloni, Garmin Forerunner 310 XT:n 2011. Tätä ennen olin ostanut vuonna 2006 ensimmäisen säiliöllisen juomarepun, kun juoksimme Raine Koivumäen kanssa Haltille ja seuraavana päivänä takaisin.
Olen juossut tätä kirjoittaessani yli 82.000 kilometriä, 98 prosenttisesti ulkona, säässä kuin säässä. Olen kilpaillut hallissa sekä Espoossa, että Oslon Bisletillä ja paennut pakkasta Pirkkahalliin, silloin kun asuin rieväkylässä.
Nykyisin ranteessani on Coros Apex 35mm ja usein luurit korvissa puhelimesta, oma Ultrakoskinen listani soi. "Vanhuus" on tuonut lasit nenälle, myös itsestään tummentuvat, ns. fotokromaattiset, jotka Norjan vuorilla ja Lapin hangilla ovat todella tarpeen.
Kengissä olen painottunut 6-päivän kisojen myötä Hoka One Oneen, mutta paljon muutakin pyörii jaloissa. Vaatteet ovat mitä sattuu, mutta Noname ja Craft sieltä parhaasta päästä.
Muuttaessani Nellimiin oli hyvin tiedossa, että täällä on joskus hieman kylmä ja todellinen , oikea talvi. Harvat, edes muut juoksijat, ymmärtävät millaista on juosta päivästä toiseen kylmässä ja tietyin ajoin jatkuvasti pimeässä. Varsinkin kaksi kertaa päivässä tapahtuva määrä- tai rypäsharjoittelu -20 asteen pakkasessa vaatii käsittämätöntä itsekuria ja hyvää Zeniä.
Moni ei ota huomioon lainkaan sitä, että jos olen erämaassa päivän kalassa tai ystävien kanssa muuten vaan maisemia näyttämässä, palaan kotiin ja lähden lämmiteltyäni pimeään juoksemaan vielä pariksi tunniksi, tulen olleeksi pakkasessa noina päivinä usein lähes kymmenen tuntia.
Vaikka olen tietyllä tavalla puritaani juoksun suhteen, olen ottanut vuosieni varrella harjoitteluuni jatkuvasti uusia asioita ja etenkin nuoremmille tarjoillut auliisti järjenkäyttöä harjoittelua suunniteltaessa. Olen kehottanut vahvistamaan keskivartalon lihaksia, venyttelemään ja tekemään muutakin liikuntaa oheen, mutta etenkin olen motivoinut nuorempia juoksemaan kovat harjoitukset epäröimättä talvella hallissa tai juoksumatolla.
Minä olen sen aikakauden reliikki, täytän tänä vuonna 57 vuotta, että olen saanut kärsiä paskoista urheiluvehkeistä ja vanhempien ihmisten jatkuvasta vittuilusta: "Ei semmoisia tarvita, ei niitä ennenkään ollut, mitä pieni pakkanen nyt tekee, muuta kuin lenkille siitä - saatana."
Toivottavasti nuoremmat eivät näiltä osin ota minusta mallia. Nastoilla on hyvä juosta joskus kovaa, mutta ei enää -15 asteen alapuolella ja sekin on jo sillä rajalla, tulee turhaan keuhkoputkiin haavoja ja jalkojen jänteet rasittuvat. Otsavalo päässä on joskus kivaa mutta jos päivän 30 kilometristä viimeiset 18 ovat pelkkää otsalampun keilaa päivästä toiseen niin ostakaa matto kotiin, juoskaa aamulla kevyt kymppi pakkasessa tai sohjossa, ja illalla sitten laadukas 20 kilometriä matolla ja siihen vähän vauhtia. Pysytte terveempinä ja iloisempina.
Vähemmän blogiani lukeneille muistutan, että olen yksi niistä seitsemästä suomalaisesta, joka on kyennyt juoksemaan Nuorgamista Hankoon, "Tuhat Mailia Elämälle" vuonna 2014, 1622 km, aikaa meni reilut 27 päivää. Eli ihan sieltä mukavuudenhaluisimmasta päästä en juoksijana todellakaan ole.
Pitkällisen harkinnan jälkeen aloitin juoksumaton hankintaprosessin. Vertailin eri mattoja pelkkien teknisten tietojen perusteella ja yhdistin siihen ystävien kokemukset. Päädyin ostamaan Fitnord 500 Sprint maton Kuntokaupasta.
Luettelen nyt miksi päädyin ko. mattoon ja miksi juuri Kuntokauppaan:
- Fitnord 500 Sprintissä on tehokas AC moottori, joka jaksaa ultrajuoksijan hieman pidemmät lenkit.
- Laitteen matto on kestovahattu ja hyvällä huolenpidolla (imurointi, linjauksen ja kireyden säätöjen tarkastus) kestää noin 5000 kilometriä.
- Juoksualustan tuntuma, koko ja koko laitteen tukeva rakenne. Matto on osittain kokoontaittuva säilytyksen helpottamiseksi.
- Fitnord 500 Sprintin nousukulma on säädettävissä aina 15 prosenttiin asti. Tämä on aivan omaa luokkaansa ja tarjoaa hyviä mahdollisuuksia monipuoliseen voimaharjoitteluun.
- Kuntokaupan asiakaspalvelu on kiitettävä. Heiltä saa vastaukset kysymyksiin, netissä on selkeillä videoilla maton kasaus- ja kotihuolto-ohjeet. Lisäksi Kuntokaupalla on oma huoltopalvelu ja varaosia.
- Matto on minusta erittäin kallis ostos, mutta Kuntokaupalla on välillä hyviä tarjouksia. Verrannoksi: Minulla menee 800 euroa lenkkikenkiin vuodessa. Ostaessani reilun parin tonnin maton, oletan sen kestävän muutaman vuoden ja hiukan enemmänkin, perustakuu kotikäytössä on 24 kk.
Alussa olevasta viikostani olisin juossut matolla noin 35 kilometriä, jos minulla olisi sellainen ollut.
Tilasin maton maanantaina. Tilaus on jo toimitettu ja matkalla, mutta kaukokiidolla kestää Nellimiin aikansa. Tilaukseen sisältyy myös alkuperäinen suojamatto lattiaa suojaamaan ja ääntä vaimentamaan.
Nellimissä sijoitan juoksumaton talomme takakuistille, siis sisälle. (vitsi) Olen jo siirtänyt kuistilla pakastimen toiseen paikkaan ja lisännyt yhden pistorasian, sekä muuttanut kattovalojen paikan, juoksualusta kun on noin 18 sentin korkeudella lattiasta. Pystyn säätämään kuistin lämpötilan mieleisekseni juostessani. Ihmeellistä kyllä, en todennäköisesti osaa juosta kuistilla kuin kolmeen suuntaan - pohjoinen on poissuljettu, vaikka olisi jokimaisemat.
Kirjoitan tätä torstaina, tällä viikolla on jäänyt juoksematta pakkasen takia noin 20 kilometriä. Elimistön kataboliaa on hallittava jotenkin, nyt ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin levätä. Kylmään lähteminen jäykin ja energiahukkaisin jaloin ei ole tuntunut järkevältä.
Matolla lämpimässä juoksu vaihteluksi tukee palautumista ja lihasten hyvinvointia. Koronan mukanaan tuomat matkustusrajoitukset ovat estäneet harjoitusleirit lämpimämmissä olosuhteissa. Kääntäen toisinpäin: Palatessa etelästä on kehoa hyvä siedättää pikkuhiljaa kylmempään, tässäkin juoksumatto tukee hyvin harjoittelua.
Puritaani ja ulkoilmaihminen on tehnyt nyt kuntokaupan.
Myöhemmin tässä blogissa lisää kokemuksia matosta kuvineen.
LINKIT KAUPPAAN JA JUOKSUMATTOON:
Tämän postauksen kuvat ovat talviarkeani, toivon juoksumaton myötä siihen hieman helpotusta ja enemmän kilometrejä.
Olisikin kätevä tuommoinen juoksumatto kotiin. Minä olen huomannut, että on todella vaikea motivoida itseään talvella liikkeellee. Eli ehkäpä tuommoinen olisi hyödyllinen meillekin. Kiitos postauksesta, oli taas todella mielenkiintoinen!
VastaaPoista