Kun luette tätä voin olla mökillä tai sitten jossakin muualla erämaassa. Vuosi vaihtuu, minä vaihduin kauan sitten. Puuhasteluni jatkuu vaikka tietoisuuteni muista olemisen tasoista lisääntyy. Muutin Lappiin tehdäkseni ja kokeakseni muutakin kuin ultrajuoksua.
Yläkuvassa on tarkoin varjeltu Nellimiläisten salaisuus: Nellimin Monoliitti. Jo kauan ennen kun Utahin kanjoniin ja muihin syrjäisiin paikkoihin alkoi ilmestyä monoliitteja, meillä oli sellainen. Jos haluatte Nellimin Monoliitin vaikutuspiiriin, ottakaapa yhteyttä minuun, sen luo ei pääse muutoin kuin omin jaloin.
Zen-buddhalaisessa sõtõ-koulukunnassa on shikantazan-meditaatio (suomeksi: vain istuen). Ajatus, että istuminen on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki, on juoksijalle vieras. Liike on lääke ja liikkeessä voi meditoida. Juostessa voi keskittyä sisäänpäin kääntyen ja antaa ajatusten virrata vapaasti, silti takertumatta tai samaistumatta niihin.
Miksi sitten puuhastelen? Puuhastelu on helpoin tapa välttää suljettu osasto. Jos ihmisen ulospäin näkyvä toiminta ei näytä poikkeavalta, saatetaan hänet jättää rauhaan. Rauhassa oleminen on mukavaa - voi tehdä mitä haluaa. Edellyttäen tietenkin, että on valinnut oikeita asioita elämäänsä.
Parempi uusi vuosi? Joskus vähemmän on enemmän. Jos haluatte tekemistä niin menkää naimisiin, tehkää viisi lasta ja asettakaa päämääräksenne vaihtaa uusi hybridiauto pihaan joka toinen vuosi. Tietenkin pientä pintaremonttia ainakin kerran vuodessa niihin teidän kahteensataan neliöönne, jossa kuitenkin vietätte valitettavan vähän aikaa ajastanne.
Ilmanmuuta viikon työkuormasta pitää toipua ja mielellään rauhallisesti perheen kanssa aikaa viettäen. Esimerkiksi pieni viikonloppumatka vaikka Lappiin laskettelemaan. Siinä gondolihississä on kiva tsekata työsähköpostit nousun aikana ja laskun aikana voi korvanapeilla puhua akuutit työpuhelut pois alta.
Kolmentunnin poroajelu koko perheelle makkaroiden kera maksaa vain 250 euroa. Tunnin jonotuksessa hiihtohissiin voi tulla kylmä, ellei kerrospukeutuminen ole hallinnassa. Viimeviikolla Lapissa oli kuivat ja raikkaat ulkoilukelit, pakkasta 39 astetta.
Jos jossain vaiheessa tulee ikävä Thaimaan lämpöä tai Kanarian edullisia golfkierroksia, niin voitte onnitella itseänne ainakin ilmastoteosta: ei lentojen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Eihän ladattava hybridinne niin paljon saastuta.
Jos vielä emmitte matkanne kestävän kehityksen kanssa, koska olette kuulleet huolestuttavia uutisia Saariselän jätehuollosta erään igluyrittäjän toimesta, niin lohdutan: useita harjoituslenkkejä Kanarian keskeneräisillä golfkentillä juosseena, ei hätää: golfkenttien alle haudataan käytetyt muoviset juomavesipullot ja rikkinäiset ilmastointilaitteet. Lapissa sentään poltetaan pois kaikki turha. Lisäksi muistattehan, etelän lentokentillä joutuu jonottamaan ja kyllä poromies on palkkansa ansainnut - ottaen huomioon maamme yrittäjille langettaman kulurakenteen.
Ette ehkä tiedä, että Lappilaiset ovat olleet edelläkävijöitä kierrätyksen suhteen jo vuosikymmeniä. Kemijärvellä ajettiin ennen vanhaan keväisin kaikki tarpeeton romu joen jäälle keväällä. Tästä oli sekin hyöty, että alavirrassa asuvat saattoivat saada rannoilleen jotain käyttökelpoista jäiden lähtiessä.
Siinä sitten perheen kanssa sopuisasti kelomökin lämmössä, jos alkaa seinät kaatumaan ja jälkikasvu tappelee huonojen internetyhteyksien vuoksi, niin lähtekää ajelemaan autolla. Maisemia on mukava katsella kunhan muistatte, että päivänvaloa on vain aamukymmenestä iltapäiväkahteen, ai niin, onhan teillä tehokkaat ksenon-valot autoissanne.
Ivalosta bongaatte Nellim-kyltin ja navigaattori näyttää, että tie loppuu Venäjälle. Ajatte sinne päähän asti ja otatte selfien siinä Ivalo 48-kyltin kohdalla. Jaatte sen someen ja kaverit eteläsuomen vihreästä vesisateesta vastaavat: nyt on kaukana!
Käännytte tyytyväisinä Paatsjoen sillalta takaisinpäin ja aloitatte vauhdikkaan paluumatkan keskellä tietä, eihän täällä ketään asu, te sanotte kaasua painaessanne. Ja sitten yhtäkkiä siinä Rautaportin opastetaulun alamäessä jouduttu lyömään jarrut lukkoon.
-Jumalauta! Katsokaa! Poro juoksee otsalamppu päässä keskellä tietä.
Uudenkarhea hybridi tulee vierelleni, sähköikkuna aukeaa kohisten ja sisältä saan uteliaita katseita.
-Onko pitkäkin lenkki?
-Elämänmittainen.
Kaikkein törkeintä on, kun ei edes hyvää matkaa toivoteta, suljetaan vaan ikkuna ja kaasutetaan pois lumi pöllyten. Antaessani asiallisen vastauksen, aletaan näyttää siltä kuin olisi syöty jotain sopimatonta. Mielelläni minä olisin enemmänkin voinut keskustella, kerrankin kun laajassa kiveliössä lenkilläni puhuvan ihmisen tapaan.
Palaatte sitten maanantaiksi virkistyneenä takaisin sorvin ääreen, monta uutta kokemusta rikkaampana ja levänneenä.
Jos kuitenkin joskus väsytte itse tekemäänne kiireeseen tai maailma tuntuu karkaavan läsnäolonne ulottumattomiin. Pankista tulee tiukkasävyisempää meiliä ja teillä kotona asuu mielestänne vieraita, toisilleen mykkiä ihmisiä, niin muistelkaa sitä otsalamppuporoa.
Se istui aikanaan alas ja tajusi, että istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, siihen sisältyy jo kaikki. Kas kun se siinä alamäessäkin osasi pysähtyä.
Aikansa kun istuu, niin voi rauhoittua näkemään sitä toisenlaista todellisuutta. Siitä on sitten mukava lähteä ulos reippailemaan, rohkeimmat uskaltavat ottaa väliin muutaman juoksuaskeleenkin. Ja kas, henki alkaa kulkea helpommin.
Myöhemmin huomaa, että jotkut on niin köyhiä, että niillä ei ole muuta kuin rahaa.
VAIHTAKAA PAREMPI UUSI VUOSI JA VOIKAA HYVIN!
HARJOITTELU VIIKOLLA 52.
Ma- Ap. maastossa 8 km - 1.06.
Ip. tiellä 8 km -54 min.
Ti- 10 - 1.05.
Ke- Kylällä 11 km - 1.15.
To- 10 km - 1.09.
Pe- 10 km - 1.11.
La- Lepo, lämpötila - 39 celsiusta.
Su- Illalla kävelyä 3,88 km - 52 min. Lämpötila - 25 celsiusta.
Juoksua 57 km.
PERINTEEN YLLÄPITOA
Talviverkoilla eli juomuksilla käynti on paljon muutakin kuin päristelyä moottorikelkalla jäälle.
Verkko on kätevä vaihtaa kokiessa toiseen jäällä. Kotona koettu verkko pestään ja selvitetään. Kahdeksantoista asteen pakkanen edistää ripeyttä toiminnassa. Yläkuvassa verkko on ripustettu kaksinkertaisena koivussa ja mattotelineessä olevien koukkujen kautta kuvan ulkopuolella olevaan talon seinään. Verkko viedään lopuksi sisälle kuivumaan.
Alakuvassa on Kirsin fileroimaa saalista vakuumiin pakattuna, menossa pakastimeen.
Saaliskaloina siika, taimen, ahven ja hauki. Mielellään mainitussa järjestyksessä, hauki sotkee verkon ja pyörittää sen rullalle, jonka selvittäminen jäällä avannon ääressä on tuskien taival.
Ennenkuin kysytte, vastaan: Paljain käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti