maanantai 18. marraskuuta 2019

EMUSTA KURFFIIN JA MUITA KÄÄNTEITÄ



   Tarinassa suomalainen, amerikkalainen ja saksalainen tapaavat elefantin. Tarinassa ei ole oleellista mitä amerikkalainen ja saksalainen miettivät elefantista. Oleellista on, että suomalainen alkaa heti miettiä mitä elefantti hänestä ja kaikista muista suomalaisista ajattelee.

   Kesän loppuessa sain sähköpostia Unkarista. HUR (Hungarian Ultrarun Ring?) ilmoitti järjestävänsä EMU 6-days kilpailuna tunnetun kuuden päivän juoksun. Mainintana oli, että vanhat järjestäjät, uusi nimi. Uuden kotisivun kautta ilmottauduin kilpailuun saamatta sen kummempaa vastausta. Uudella kotisivulla pyöri banderolli jossa vakuutettiin pian jonkin mielenkiintoisen ilmestyvän näkyviin. Vanha EMU 6-days kotisivu ei toiminut, tai sitä ei ainakaan päivitetty.
   Muutaman kuukauden päästä tuli sähköposti, että HUR vetäytyy kilpailun järjestämisestä mutta EMU järjestää. Horvath Jeno, tunnettu EMU:n järjestäjä aiemmilta vuosilta, vakuutti ilmottautumisten siirtyvän EMU:n järjestelmään suoraan. Tässä toisessa sähköpostissa annettiin linkki kilpailun kotisivulle, se oli vanhan jo vuosia pyörineen sivun linkki, kotisivu ei toiminut vieläkään.
   Äskettäin tuli kolmas sähköposti, täysin tuntemattomalta henkilöltä. Tähän sähköpostiin oli liitetty useita pdf-tiedostoja. Kilpailun säännöt, yleistä asiaa kilpailusta, kilpailun osallistumismaksutaulukko, tilinumero ja ilmottautumiskaavake. 
   Sähköpostissa pyydettiin huolellisesti täyttämään ilmottautumislomake, kirjoittamaan lyhyt esittely, yksi A-4 itsestä, sekä liittämään mukaan omakuva ilman aurinkolaseja, koska paikallisen sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili.
   Kolmanteen sähköpostiin liitettyjen sääntöjen perusteella joutuisin maksamaan itsestäni 400 euroa sekä myös 400 euroa Kirsistä, koska uusien sääntöjen mukaan eristetyllä kilpailualueella ei saa oleskella ilman asianmukaista identifikaatiokorttia. Koska olimme ajatelleet tekevämme matkan matkailuautolla, joutuisin maksamaan ko. autosta myös leirintäaluemaksun kilpailun ajalta. Auton saisimme pysäköidä suomalaisten huoltomökin läheisyyteen mutta sitä ei saisi käyttää asumiseen kilpailun aikana. Lisäksi huoltaja saisi tavata urheilijaa vain tietyllä, vasta kilpailukokouksessa kerrotulla huoltoalueella.
   Ymmärrän kaiken mutta rajansa on kaikella ymmärtämälläni. Koska kilpailun kotisivu ei vieläkään toimi eikä sähköpostiini ole vieläkään vastattu, vedin herneen nenään.
   Sensijaan, että järjestäjä keskittyy kapulakieliseen informaatiotulvaan ja täyttää meilinsä mitä mielikuvituksellisimmilla titteleillä, EMU President, EMU 6 Day Race Director, Ultrarunner, olisi syytä hoitaa perusasiat kuntoon. Toimiva kotisivu, josta näkee kuka muu mahdollisesti on tulossa. Ilmottautuminen kerrasta kuntoon. Ymmärrys matkailuautolla kilpailuihin saapuvan urheilijan tarpeista, paikkahan on leirintäalue ja maailmalla on lukuisia kilpailuja joihin matkailuautolla tulevat toivotetaan tervetulleeksi ilman ongelmia, esimerkkinä KURF ja Ranskan kuusi päivää syksyllä.
   Olen juossut Unkarin kilpailun kahdesti vanhalla radalla ja kahdesti uudella radalla. Unkarilaiset ovat aina hoitaneet kaikki asiat hyvin ja meitä on kohdeltu ystävällisesti. Voin juosta viidennenkin kerran joskus mutta en ensivuonna tämän fiaskon jälkeen. Etenkin kun Suomessa järjestetään Kauhajoki Ultrarunning Festival toisen kerran. Olen ilmottautunut KURF kuudelle päivälle, matkailuautolle on varattu paikka järjestäjien toimesta ja kaikki on erittäin selvää - kustannukset minun ja Kirsin osalta ovat alle puolet Unkarin kilpailusta.

   Vuodenvaihteen jälkeen laskettuna vuodesta 1992 minulla täyttyy 80000 juostua kilometriä. Nuo kilometrit ovat muuttaneet minut peruuttamattomasti ja hyvä niin.
   Juokseminen on minulle elämäntapa, olen addikti mutta tiedostan, että joskus kaikki loppuu ja olen valmistautunut siihen. Nykyisin pystyn jo suhtautumaan juoksuun hetkittäin huumorilla ja itseironisesti.
   Kilpailuun valmistautuminen sensijaan EI ole minulle mitään hassunhauskaa höpöstelyä vaan systemaattista itseni kehittämistä ja tuloksiin tähtäämistä. Koska olin aloittanut jo valmistautumisen Unkariin ja tähtäin vaihtui nyt kesken matkan täytyy tiettyjä asioita tehdä toisin. KURF alkaa 29.6. eli yli kuukautta Unkaria myöhemmin. Pörkölt vaihtuu nyt suomalaiseen ruokaan (Jumalan kiitos!) ja ilmasto sekä rata ovat erilaiset. 
   On olemassa tietty mitta harjoituskausille ja valmistautumiselle, liian aikaisin aloitettu ei kestä maaliin asti kuten ei liian myöhäänkään aloitettu.

   Aika ajoin sosiaalisesta mediasta saa lukea tarinoita "loppuunpalamisista" ultraurheilussa. Lainausmerkit ovat tuossa siksi, että nämä noviisit eivät osaa edes kuvitella mitä on todellinen loppuunpalaminen. Ultrajuoksu on vaarallinen yhdistelmä työn, lisääntymisen eli perheen ja muun pätemisen ohessa. Kaikkea ei voi saada kerralla. Olen kirjoittanut jo vuosia sitten OTS-syndroomasta ja liikaharjoittelusta ynnä muusta, joten en nyt viitsi taas.
   Sensijaan edelleen viitsin kertoa, että kun harjoitellaan niin sitten harjoitellaan eikä höpöstellä. Asenne harjoitteluun pitää olla kunnossa. Perhekeskeisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä saa paljon peukkuja mutta ei niillä kovin pitkälle juosta. Pikkuisen perkeleitä ja muita prioriteetteja mukaan niin hyvä tulee.

   Suomessa moni lahjakas ultrajuoksija harjoittelee liian määräpainotteisesti. On olemassa yksilökohtaisia rajoja sille mitä pelkän määrän kasvattamisella saavutetaan. 
   Kymmenentuhatta kilometriä vuodessa saa peukkuja mutta ei ole pidemmän päälle järkevää. Jos ja kun henkilö kykenee juoksemaan kaksisataa (200) viikossa jatkuvasti on syytä tarkastella mitä siellä lenkillä touhutaan. Onko viikossa riittävästi tehon eri osa-alueita?
   Jatkuva suuri harjoitusmäärä ja sen matalatehoinen variantti rasittaa juoksijaa ja usein kilpailuissa sitten jokin paikka prakaa kun pitäisi jaksaa maksimilla kauan. Kunto oli timanttia mutta suorituskyky ja jaksaminen ei. Pelkkä viikon kevennys ei riitä jos takana on kuukausimäärin määrämättöä.
   Minun lisäkseni tästä on ansioituneesti kirjoittanut Jari Tomppo UltraFinn Oy:n sivuilla. Meitä vanhempia vittuilijoita olisi syytä joskus kuunnella, sillä meistä on rasittavaa katsella norsunluutorneistamme nuorien astuvan samoihin ansoihin yhä uudelleen. Yksi ihmisikä on liian lyhyt samojen virheiden toistamiseen.

   Sananvapaudesta taitetaan kovasti peistä juuri nyt. Syyttäjä on kaivanut esiin Päivi Räsäsen pamfletin viidentoista vuoden takaa ja syyttää nyt aiemmin käsitellystä uudestaan.

   "Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä." Heinrich Heine, 1821.

   Homoseksualismi ei voi olla sairaus, koska Raamattua ei käytetä käypä hoito suosituksen määrittelemisessä. Sensijaan kristityllä on oikeus kertoa, että ko. kirjassa näin sanotaan ja kristityllä on oikeus uskoa ja sitä myöden myös lausua mitä uskoo.
   Minua on syövän jälkeen töissäni taksissa haukuttu natsiksi ja kuulapäähomoksi enkä siitä huolimatta ole kääntynyt valtion syyttäjälaitoksen puoleen. Homoseksualismi on ihmisen ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin, eikä sillä perusteella voi vaatia enempää mutta ei myöskään vähempää yhteiskunnassa.
   Kirkko tekee mielestäni oikein hyväksyessään ihmiset tasavertaisena, sillä olemme tasavertaisia Jumalan edessä, kristinuskon mukaan. Kokonaan toinen asia on sitten miten ihminen tulee toisen ihmisen kanssa toimeen. Ja suomalainen lähtökohta ei tähän ole kovin hyvä.
   Kuusikymmen- ja seitsemänkymmenlukujen salailua ja mitäänpuhumattomuutta ei kukaan kaivanne takaisin. On turha miettiä mitä muut meistä ajattelevat. Jokainen etsiköön itse oman sisäisen rauhansa ja ajattelutapansa. Mielellään niin, että kaikille ajatuksille on tilaa ja lupa sanoa sekä elää omannäköistä elämää.

   Olen kokenut vuosieni varrella paljon arvostelua valtavirrasta poikkeamisessani. Vaikka olen lihaa syövä valkoinen heteromies en vieläkään ymmärrä miten toisen ihmisen kanssa toimeentuleminen edes välttävän kohteliaalla tavalla on toisille ihmisille niin helvetin vaikeaa. Jos joku tekee mielestäni virheen ja minä siitä huomautan, niin on aivan sama, kun jos itse teen virheen jonkun muun mielestä ja se joku muu siitä huomauttaa. Lopputuloksena pitäisi olla rakentava keskustelu tai kaksi eri mielipidettä, mutta sitten elämä jatkuu. Pikkuisen täytyy kestää ilman mielensäpahoittamista.

   Ja se elefantti saa minun puolestani ajatella mitä lystää.

   Alla paatsjoen sulassa joutsenia.




VIIKKO 46. HARJOITTELUNI

Ma- Aamupäivällä 17,1 km Annijärvelle. Ilta 8,03 km - 52 min. kylällä.
Ti- Virtaniemen lenkki 22,32 km - 2.29. -17 astetta pakkasta.
Ke- Palauttava 10.3 km osittain umpihangessa ja jäällä - 1.13.
To- Pakkolepo Pneumonia rokotuksen vuoksi. Ensimmäinen täysin liikunnaton päivä 36 päivään.
Pe- Ahvenjärven lenkki 22 km - 2.35. -0,6 astetta, hirvittävän kuuma tunne, ei kuumetta. Illalla kävelyä Kirsin kanssa metsässä 4 km - 1.11.
La- Kessi 32,5 km - 3.33. -15 astetta pakkasta. Keskivauhdiksi tuli 6.33/km joka on melko kovaa minulle näin pitkälle talvella ja ei niin tasaisilla lumilla.
Su- Illalla saunalenkki 10 km - 1.10. Nellimintie. Ei oikein huvittanut.

Yhteensä juoksua 122,4 km - 13 tuntia ja 48 minuuttia - nousua 1184 metriä.

   Viimeisen neljän viikon juoksukilometrit: 111,0 - 106,2 - 122,8 - 122,4. Kevyt viikko oli suunniteltu vasta tämän kuun viimeiselle viikolle, koska silloin on muuta mukavaa ohjelmaa viikon loppupuolella. Tänään maanantaina tuntemukset laittavat harkitsemaan toisin. En ole lainkaan väsynyt mutta mielentilat ja satunnaiset unihäiriöt kertovat, että hyvin on tultu mutta ahneus ei ole hyväksi vielä.
   Marraskuun kilometrit ovat tämä päivä (18.11.) mukaanlukien 312 km. Tavoitteessa ollaan hyvin mutta ei loistavasti. 550 km tuntuu turhan työläältä vielä. Olen aina kaivannut harjoitteluuni suurta määrävaihtelua ennaltaehkäisemään puuroutumista ja turhaa kaavamaisuutta. 
   Talviharjoittelussa Nellimissä käytän myöhemmin talvella lumikenkäreittejä, jäätä sekä moottorikelkkareittejä erilaisen hermotuksen etsintään. Hiihto ja lumikenkäily ovat pelkkää sielunhoitoa minulle. Juoksija juoksee tullakseen hyväksi juoksijaksi ja piste.

   Kuvassa alla Kirsi nauttii talvesta pilkillä.




Linkkejä:

UltraFinn Oy

Kauhajoki Ultrarunning Festival


  

1 kommentti:

  1. Jaahas, sehän saattaa olla että ensi kesänä tavataan lakeuden kyntämisen merkeissä. Matkaa en tosin ole vielä valinnut mutta jotenkin tuntuu että olen paikalla jossain muodossa.

    VastaaPoista