Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
keskiviikko 6. maaliskuuta 2019
21/30
Jos luet blogiani ensimmäisen kerran niin menossa on juuri nyt 30 peräkkäisen päivän päiväkirjablogi, normaalisti kirjoitan kerran viikossa mutta koska en ole vaatturi niin en halua kangistua kaavoihini.
Vitsi.
Kylillä hei!
Tämä päivä meni juoksun kannalta förbi mutta se on helvetin mukavaa, siis lepo.
Kävimme Kirsin kanssa Ivalossa. Kauppareissu ja matkailuauton katsastus, läpi meni. Kiitos siitä itselleni ja Elovainion autohuollolle ,olin mukana huoltamassa mutta isoin kiitos päämekaanikko Rautoselle. Ivalon katsastuspisteessä hommat sujuivat mallikkaasti vaikka auto iso onkin. Katsastuspiste on tätänykyä ainoa katsastusasema täällä, seuraava vaihtoehto on Sodankylässä, sinne on meiltä kotoa matkaa 200 km yhteen suuntaan...
Kävimme hyvin syömässä ja poikkesimme parilla kirpputorilla. Iltapäivän päätteeksi ajelimme huviksemme kotiseutukierrokselle Raja-Jooseppiin ja sieltä kotiin. Mukava päivä.
Taustalla ei soi mikään.
Hyvää yötä ja huomiseen.
”Aika on liian hidas heille jotka odottavat, liian nopea heille jotka pelkäävät, liian pitkä heille jotka surevat ja liian lyhyt heille jotka iloitsevat. Mutta heille, jotka rakastavat, aika on ikuinen.” —Henry van Dyke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti