19/30

Nyt meni myöhään ennenkuin ennätin tähän näppäimistön äärelle.
   Siivouspäivä, josta tuli vähän erilainen siivouspäivä.
   Vein matot ulos aamulla, imuroin ja pesin lattiat ynnä muuta järjestelyä. Lähdin sitten lenkille ja kolme kilometriä juostuani minua vastaan käveli turistipariskunta. Pyysivät apua kun heidän vuokra-autonsa oli karannut hankeen. Auto karkaa kun unohtaa käsijarrun...
   Kohdatessani pariskunnan Siikajärventiellä he olivat kävelleet melkein neljä kilometriä kohti kylää keskeltä ei mitään. Päättyvän tien varrella siellä päässä ei asu ketään, eikä siellä ole mitään, ei edes kännykkäverkkoa kaikin osin. Ohjasin heidät kävelemään vielä kolme kilometriä hotellille ja selitin, että noudan heidät sieltä. Soitin pari puhelua ja juoksin lyhyen lenkin loppuun.
   Kolmetoista astetta pakkasta. Ensin selvitin missä kylämme isoin traktori on ja missä on sen kuljettaja. Traktori oli ollut aamulla töissä eli se oli lämmin ja lähtövalmis mutta kuljettaja oli kaupassa Ivalossa 42 kilometrin päässä.
   Juoksin kotiin suihkuun. Puin eloonjäämisvaatteet ylle ja laitoin autoon lapion, hinausliinat ja hiekkaa. Hain pariskunnan hotellin aulabaarista, he olivat ohjeitteni mukaan juoneet lämmintä ja sulatelleet itsensä. Ajoin kahdeksan kilometriä tapahtumapaikalle ja totesin, että pitkällä on - ei toivoakaan ajamalla eikä henkilöautolla vetämällä.
   Okei. 
   Selitin pariskunnalle, että odottavat niin ajan kilometrin päähän mäen päälle soittamaan. Englanninkielestä on hyötyä, tosin nyt olisi pärjännyt saksallakin. Traktori lähti tulemaan, kuljettaja oli tällävälin päässyt kotiin asti kauppakasseineen.
   Odotellessa selitin pariskunnalle, että meillä täällä kylässä ihminen on ensin. Ihminen kohdataan sellaisena kuin on, oli itsellä sitten mitä tahansa menossa niin aina autetaan, ihmiselle on aina ensin aikaa. Meillä ei ole sellaisia deadlinejä joita ei voisi siirtää. Olemme tottuneet kylmään, talveen ja lumeen - ja turistien ongelmiin.
   Sieltä se hybridi tuli traktorilla hangesta ylös kuin höyhen.
   Selitin pariskunnalle, että näin pakkasella omaa, isompaa dieselpakettiautoani olisi pitänyt esilämmittää lohkolämmittimellä pari tuntia ennen käynnistystä. Lähtee se toki muutenkin mutta en varmaan käynnistä sitä ilman lohkolämmitystä. Se on seissyt kaksi kuukautta ajamatta ja päällä on kymmenen sentin lumikerros. Traktorimönkijässä ei ollut lumiketjut paikallaan ja isommalla moottorikelkalla olisi voinut yrittää mutta turha repiä kummallakaan kun on saatavissa järeämpääkin kalustoa.
   Mukavaa kun pystyi olemaan avuksi. Samalla tuli tehtyä ilmaista markkinointia Lapin ihmisten suhtautumisesta vierailijoihin. Siinä traktoria odotellessa ehti kertomaan monta hyvää legendaa. Pariskunta oli nähnyt revontulet eilen. Ymmärsivät kun kerroin mitä ne revontulet oikeasti ovat.
   Revontulet ovat kuolleiden ihmisten verta. 
   Tai että meistä täällä asujista tulee kuoltuamme poroja.
   Ja niin edelleen.
   Taustalla ei soi mikään.
   Huomiseen.


Allaolevassa kuvassa valkoisen henkilöauton nokan suuntaan menee vain kelkkaura. Traktorin takapuolella noin 50 metrin päässä on kääntöpaikka ja kohtuullinen ylämäki mistä auto sai hyvän vauhdin. 
   Kuvassa etualalla pilkistävän männynoksan kohdalle loppuu auraus. Aika pitkälle olivat auton saaneet mutta ennätys tämä ei ole. Muutama vuosi sitten neuvostokansalainen pääsi kaksisataa metriä kauemmas ja moitti että on huonosti aurattu tie jota pitkin navigaattori opastaa. Muuttui kotimaansa lipun väriseksi kun selitimme, että ei talvikunnossapitoa. Silloin oli metri lunta...

Arvi and Pasi wish You all the best and take care - also handbrake!