sunnuntai 10. helmikuuta 2019

KIRJAT AUKI


Kun kirjat on auki niin silloin veisataan.






Kirjoitin ensimmäiset blogitekstini vuonna 2011. Blogini lukutilastoista on vuosien varrella nähtävissä ihmisten kiinnostuksen nousu aina silloin kun kilpailen tai ultrajuoksun puitteissa muuten jätän taakseni ihmisten mielestä käsittämättömiä kilometrimääriä. Kiinnostus elämänfilosofiaani kohtaan näkyy myös tilastoista, mutta ei lähellekään samassa määrin. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kun poikkean tavanomaisesta niin se kiinnostaa mutta ei se miten tavanomaisesta pystyn poikkeamaan.
   Kaiken blogikirjoittamiseni ainoa motivaatio on toive, että jakamalla omia kokemuksiani saisin ihmisille aineksia heidän omiin valintoihinsa. Uskon että pystyn rohkaisemaan kaikkia poikkeamaan valtavirrasta oman henkisen hyvinvoinnin ja siitä mahdollisesti seuraavan henkisen kasvun avulla.
   Stravassa lähes kaikki harjoitteluni ja muu liikuntani on kaikkien nähtävillä. Joku voi ajatella että on se Pasikin hidastunut vuosien varrella. Totuus nykyisestä, varsinkin talvella tekemästäni harjoittelustani, on kuitenkin aivan toinen. Kahlaamalla vaarojen lumisia rinteitä ja juoksemalla pehmeitä moottorikelkkauria sekä turistien polkemia lumikenkäreittejä saan vastauksia luonnosta - niitä vastauksia mitä tarvitsen silloin kun yritän juosta useina peräkkäisinä päivinä  50 - 100 kilometriä, joko ultrakilpailussa tai muuten vaan. Hiekoitetuilta jalkakäytäviltä on pitkä matka pystyjyrkkään ja lumenpeittämään Palo-Pyhävaaran rinteeseen, jossa kovimmissa treeneissä sydämeni lyö kokoajan kaiken mitä hapenoton puitteissa sillä on annettavana.
   Kaikille pitäisi olla selvää, että tällaisen elämäntavan jatkaminen vuodesta toiseen vaatii yritystä tuoreuden ylläpitämiseen. Viime talven kaltainen tasapaksu juoksu tiellä viikosta toiseen kuluttaa ja tylsistyttää. Lisäksi vieläkin - yli 76000 juostun kilometrin jälkeen - on tervettä löytää itsensä puolireiteen ulottuvassa hangesta leikkimästä kuin pieni lapsi. Edelleen on voimaannuttavaa pudota nousun jälkeen polvilleen kun ei jaksa enää yhtään ja antaa kyynelten tulla, sykemittarin näyttäessä maksimia kilometri toisensa jälkeen.
   Yhtälailla kahden ja puolen tunnin rauhalliset harjoitukset, joissa ensin jäätyy juomapullo ja sitten takki, ovat edelleen nautittavia. Minä käsken ja keho tottelee. Jos ei tottele niin sitten lepään. Hyvä elämä on yksinkertaista ilman numeerisia vaatimuksia. Pitää tuntea miten liikkuu minäkin päivänä, onko mitään annettavaa. Harjoittelu on epäonnistumista ja uudelleen yrittämistä. Fanfaarien aika on ohiliitävä hetki. Seuraava päivä tuo tullessaan vain uutta väsymystä ja kyseenalaistamista - tai sitten ei. Silloin kun kirjat on auki niin kannattaa veisata.


Ensimmäinen itse kirjoittamani kirja on valmis sikäli kun mikään kirja koskaan on valmis. Romaani kävi Lapin Kirjallisuusseuran arviolukijalla ja palaute oli mykistävän hyvä. Kaikki asiat ovat liuskoilla, rakennetta vielä hiukan viilataan ja sitten tarjoan sitä kustantajalle.
   Mykistävän hyvä palaute vetää nöyräksi. Minulla on mielestäni hyvä tarina, joka ansaitsisi tulla kerrotuksi. Minä en ole tärkeä, vaikka kirjassa mukana olenkin. Se, että haluaisin kustantajan, on vain kunnianhimoa. Suurelle yleisölle lienee täysin tuntematon se prosessi minkä kustannettu kirja saattaa läpikäydä. Kirjoittajan on oltava valmis kirjoittamaan tarinansa haluttuun muotoon ja yhä uudelleen, kunnes se vastaa kustantajan odotuksia.
   Kunnianhimo ei ole minun kohdallani julkisuudenhakuisuutta. Tiedän osaavani kirjoittaa tiettyyn rajaan asti. Olen laittanut kirjani teksteihin kaiken, kaiken aina kyyneliin asti. Aivan kuten harjoittelussani. Tulevaisuus näyttää mikä riittää ja missä rajat löytyvät.
   Niin ultrajuoksussa kuin kirjoittamisessakin.

VIIKKO 6.

Ma- Kävelyä 3,1 km - 40.40. Pakkasta -35 - - 38 celsiusta.
Ti- Aamupäivällä lumikengillä sikaharjoitus vaaralla 9,8 km - 2.18.
      Ilta juoksua tiellä 8 km - 48.53. Pakkasta -21 celsiusta.
Ke- Umpihankihiihtoa 5,2 km - 51.15. Ei luistanut yhtään.
To- Kävelyä Kirsin kanssa 6,7 km - 1.34.
Pe- Otsalampulla Palo-Pyhävaaralle juosten kaikki pelissä kokoajan 8 km - 59.56. 
      Tukehtumiseen asti.
La- Apinavaaran lenkki 20 km - 2.26. Tietä mutta väli 7,77 - 12,23 moottorikelkkauraa.
Su- Juoksua umpihangessa (osittain) 10 km - 1.28. Pakkasta -7 celsiusta.

Yhteensä juoksua 46,1 km - 5:44 - Vertikaalinen nousu vain 675 m mutta umpilumen kanssa riittävä.



 
Musiikkia ultrajuoksusoittolistaltani :



2 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla kirjaprojektin etenemisestä. Ja on sitä hankea tallattu täälläkin, tosin vähemmillä nousumetreillä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Jyrki, saan vertaistukea siihen hangessa rymyämiseen - etten olekaan ainoa pöhkö?

    VastaaPoista