1/30

Elämä on parasta itse tehtynä.
   Aina ei onnistu.

   Minulla on sisäisiä ja ulkoisia tavoitteita. Sisäiset tavoitteet liittyvät henkiseen kasvuun ja ulkoiset muuhun elämään.
   Henkiseen kasvuun pyrkimisen periaatteista olette vuosien varrella saaneet lukea tästä blogista ja usein ristiriitaisista sellaisista. Maailmassani kaikki on yhteydessä kaikkeen ja ristiriidoista syntyy pintaani rosoja joihin elämä tarttuu. Niistä voi, jos uskaltaa, myös kirjoittaa - olla avoin ja jakaa - aivan kuten olen tiettyyn rajaan asti tehnytkin.
   Ulkoisiin tavoitteisiini on kuulunut ja kuuluvat edelleen tavoitteet ultrajuoksussa. 
   Kumpikaan edellämainituista periaatteista ei toimi ilman toista. Näin olen uskonut näihin päiviin asti mutta nyt olen antanut periksi. Olen löytänyt elämääni muuta rauhaa ja etenkin muuta tekemistä kuin pelkästään tavoitteellisen harjoittelun.

   Viimeisen neljän kuukauden aikana olen ollut neljä kertaa kipeä. Viimeisen kerran juuri parhaillaan nuhassa ja yskässä mutta ilman kuumetta. Perheessämme Kirsi oli myös kipeä ja kävi yksityislääkärissä varmistamassa että kyse ei ole keuhkoputkentulehduksesta, koska hänellä sellainen viime keväänä Unkarin matkalla puhkesi. Kirsi on jo tervehtymässä ja palannut töihin, hyvä niin.
   Tultuani neljännen kerran kipeäksi päätin pysähtyä täydellisesti. Olen juoksu-urallani pysähtynyt aiemminkin, viimeksi Tuhannen Mailin- Suomen halkijuoksuni jälkeen mykoplasma- ja juurihoitohelvetissä. Jos jatkuvasti sairastelee tai joutuu vamma yms. vaikeuskierteeseen on syytä lopettaa kokonaan hetkiseksi, jotta balanssi löytyy uudelleen.
  Tästä päivästä eteenpäin päivitän vaihteeksi blogiani joka päivä. Jos olen erämaassa ilman yhteyksiä yön tai parin yli niin sitten palattuani. Päivityksissä en yleensä kerro etukäteen seuraavasta päivästäni sillä asunhan rajaseudun Lapissa. Täällä säätila sanelee joskus elämän aktiviteeteille luontaisen järjestyksen.

   Tervetuloa mukaan päivästä päivään kolmeksikymmeneksi päiväksi.

   Heräsin vasta yhdeksän jälkeen varsin vetämättömänä. Kävin poikkeuksellisesti keskiviikkona kaksi kertaa Ivalossa. Yleensä käyn kylillä kerran viikossa, keskiviikkoisen kirjoittajapiirin illassa ja samalla kaupassa. Syy tupla-autoiluun oli Kirsin lääkärikäynti aamupäivällä, kirjoittajapiiri on kirjastolla illalla. Autoilu ehkä väsytti lisää ja sitten tämä kröhä.
   Aamiaisen jälkeen. Luin Maria Erätien päiväkirja- nimistä omakustannetta. Kirjoittaja on Ivalolainen Eila-Henna Kukkala. Eilen luin Hennig Mankelin Palomuurin ja seuraavana on vuorossa Arne Dahlin Sydänmaa. Tästä saatte käsitystä minkä verran luen kirjoittamiseni tueksi, tosin en suinkaan kokoajan - pyöreästi noin 6 -10 kirjaa kuukaudessa.
   Havahduin ystävänpäivään. Hyvää ystävänpäivää kaikille! 
   Kirsi oli tänään vapaapäivällä ja lähti kävelemään. Minä kröhäisenä jätin väliin. Yön -20 pakkasastetta oli kaventunut aamun  -10 asteeseen ja sekin vaihtui nousevien tuulten myötä iltapäivän -4 asteeseen ja lumisateeseen.
   Kirsi hoitaa meillä nykyisin palkkatyön. Minä olen kotimiehenä eli arkisin siivoan, pesen pyykit ja laitan ruokaa sikäli kun aktiviteeteiltani ehdin ja ehdinhän minä. Laitamme mielellämme yhdessäkin ruokaa ajan salliessa ja juuri tänään oli sellainen päivä.
   Paistoin puuhellalla porsaan jauhelihan padassa sipulin kera voilla ja Kirsi jatkoi siitä kaalin kanssa. Saimme siis kaalilaatikkoa. Ponnistin sohvalta leipomaan pullia. Terveisiä Leenalle taas Lapinlahdelle. Olin kaupassa käydessäni ostanut mantelimassaa mutta unohtanut hillon. Koska asumme 42 kilometrin päässä kaupasta on kotonamme ruokavarasto ja luonnollisesti parikin pakastinta. Löytyi omena-kanelimarmeladia, joten c´mon everybody - tuli laskiaispullia! 
   Jos joku katsoo pullien kokoa kuvista, niin ihmisen omat pelot estävät omannäköisen elämän elämisen - näitä ei tarvitse syödä kuin yksi.
   Iltapäivän lumisade katosi neljän jälkeen alaslaskeutuvaan pimeyteen. Joenrannan mäntyjen latvapykälistö häilyi ensin sinisestä harmaaseen ja sitten pimeys peitti koko rivin. Päivää on kahdeksasta puoli viiteen, aurinko paistoi eilen satumaisen kirkkaana. Ivalon erinomaisessa Bistrocafessa turisti yritti vetää verhot eteen kun paistattelin ikkunapöydässä. Murjaisin sille, että are you kidding, jonka jälkeen tuli anteeksipyynnöt. Kaamos on loppunut ja nautimme valosta, me natiiveiksi juurtuneet junantuomat pistokkaat. Toisaalta ajoimme autolla itse koko matkan, joten ei kannata vittuilla.
   Tämä tästä sisäpäivästä. Parempaa terveyttä odotellessa huomiseen. Taustalla soi Script For A Jester`s Tear, -97 remastered. Viimeistelen tämän ja avaan sitten wordin - on aika palata kirjani pariin jos perse kestää.

Onnittelut Ruslan Shakinille - Australia tuli halkijuostua ja oli taatusti kuuma!
Congrats to Ruslan Shakin! It was surely hot and hard to run across Australia!

VIIKON 7. alku

Ma- Perinteisen hiihtoa ladulla ja sen ohessa 10 km - 1.09. Verttiä 265m
Ti-Ke-To- Sairas/ Lepoa