VANHA MESTARI

Tässä blogitekstissä saatetaan puhua Jeesuksesta tai sitten ei. Osalle ihmisistä Jeesuksen nimen mainitseminen aiheuttaa vastareaktion. Näille ihmisille syntyy hirvittävän paineenomainen tarve perustella että ei, ei mitään Jeesusta voinut olla. Että laskelmat ja kemialliset kaavat pitävät paikkansa. Että kaikki on pelkkää yhteyttämisen tulosta. Ja lopuksi kaikista pahin : ihminen, ihminen se on luomakunnan herra. Kaikki toimii ihan alkuräjähdyksen energialla edelleen. Että ei voi olla muuta kuin tämä taso tässä. Eihän voi ?

Tässä tekstissä puhutaan vanhasta mestarista. Jos joku luulee tietävänsä kuka tuo vanha mestari on niin ketään ei silloinkaan yritetä käännyttää mihinkään. Kaikki saavat olla ihan omaa mieltään mistä tahansa. Kenellekään ei väkisin yritetä tyrkyttää mitään.
Joulublogissa kun saattaa olla hieman hankalaa jättää vanha mestari mainitsematta kun juhlitaan vapahtajan syntymäjuhlaa eli joulua. Tosihyvä vanha tarina on kestänyt parisentuhatta vuotta ja osia siitä voi olla siteenä tässäkin tai sitten ei. 
Vai luuliko joku että joulua juhlitaan lahjojen oston, ylensyönnin ja sen kuuluisan rauhoittumisen kunniaksi ? Jos luuli niin olkaa hyvä vaan, sekin käy mainiosti.

Ajatelkaa, että siitä huolimatta että minä uskon vanhaan mestariin voin silti juoda viinaa, naida ja selvinpäin ajella moottorikelkalla metsässä niin että otsonit ohenee. Voin saunan jälkeen istua munasillani kuistilla ja katsella revontulia tai ennen saunaa juosta nylkyttää turhan takia kymmenen kilometriä mutta ehkä vaatteet päällä kuitenkin. Ja että kaikessa tässä ja monessa muussakin elämäni tilanteessa on vanha mestari mukana jotenkin. Milloin lähellä, milloin kaukana mutta päivästä päivään rinnalla kulkemassa jotenkin monine opetuksineen.

Juostessani 2014 halki Suomen hän oli Inarissa Ukonjärven päässä vastassa. Hetkeä myöhemmin tapasin tienposkessa isäni ja näin että vanha hiihtäjä on tehnyt pullon kanssa tuttavuutta oikein kunnolla sinä keväänä. 
Isäni kuitenkin rohkaistui ja tuli minua kannustamaan vaikka varmasti häpesi kuntoaan. Suuri kiitos tästä menee Nellimiin Vuorisille jotka saivat isän matkaan vastusteluista huolimatta vai oliko vanhalla mestarilla tässäkin sormensa pelissä.
Vain joitakin kilometrejä ennen isäni tapaamista koin elämäni voimakkaimman voiman kokemuksen siinä Ukonjärven päässä. Sanoin Kirsillekin silloin että nyt ei tule juttua. Kirsi näki että jotain olin kokenut. 
Ei se vanha mestari siellä tienposkessa seissyt. En minä mitään näkyä nähnyt enkä tullut edes uskoonkaan. Vaan juuri tuolla hetkellä tajusin että silloin juoksun neljäntenä päivänä oli tiehen tarttuminen alkanut ja yhtään päivää en ollut juossut ilman rinnalla kulkemisen tunnetta. Ei siinä voi muuta kuin uskoa vanhaa mestaria. Ja pyytää voimia seraavaan päivään.

Oikeasti hän kehottaa kohtuuteen. Mutta koittelee. Pistää yrittämään mahdottomia ja opastaa sitten kun haaveet sortuvat. Mutta häneen voi luottaa aina. Pitää uskaltaa luottaa. Yksinkertainen asia mutta miltei mahdoton toteuttaa päivästä päivään. Silti jaksan yrittää. Niin paljon merkitsee se syvä rauha mitä hän esimerkillään ja opetuksillaan sydämeeni tuo.

Vanha mestari oli muuten radikaali. Omana aikanaan hän kapinoi esivaltaa vastaan. Teki joitakin ihmetekoja ja vähät välitti uhkailuista. Hänellä kun oli varmuus että häntä ei hylätä kuten ei niitäkään jotka häneen edelleenkin uskovat.
Vanha mestari ei koskaan luovuttanut vaikeimmallakaan hetkellä. Eli saattoi olla huumorimiehiäkin. Iloista asiaahan tämä on. Ei synkistellä väkisin. Kuten edellisessä kirjoituksessani kirjoitin niin minun käy sääliksi pahaa. On niin paljon helpompaa olla hyvä. Jouluna voi vaikka viedä lähellä asuvalle yksinäiselle vanhukselle ison kakunpalan ja saada näin hyvää mieltä leviämään, näin me Kirsin kanssa ajateltiin tehdä.

Kirjoitukseni alussa kerroin niistä ihmisistä jotka ahdistuvat kun mietitään syvimpiä elämän perusasioita. Usein he kuumeisesti hakevat perusteluja näkökannoilleen kuten toisaalta hakevat myös toiset vanhaa mestaria kannattavat. Uskon nimessä on tehty valtavan paljon pahaa ja tullaan tekemään edelleen. Usko itsessään ei siihen oikeutusta anna eikä edes kehota. "Homma oli hyvä mutta jätkät pilasi sen."- vanha vitsi pitää edelleen paikkansa.

Pohjoisessa Suomessa pitkien etäisyyksien ja karun luonnon keskellä on uskolla perinteisesti ollut vahva merkitys ihmisten arjessa. Ortodoksisessa uskossa Kolttien merkittävä hengellinen esikuva on ollut pyhittäjä Trifon Petsamolainen joka oli munkki, ei pappi tai piispa. Trifon halusi lahjoittaa kansalle kaikkein arvokkaimman lahjan, Kristuksen evankeliumin. Lupauksen Jumalan valtakunnasta. Trifon eli kansaa palvellen sen keskuudessa hyvinkin karuissa oloissa nöyränä. Hän oli ymmärtänyt miten vanhan mestarin opetuksia seurataan ja niillä pärjätään.

Loppujen lopuksi on kyse muistamisesta. Niin vanha mestari kuten Trifonkin vanhan mestarin seuraajana kulkevat ihmisten mukana jos itse haluamme muistaa. Hyvä kulkee mukanamme jos kuvainnollisesti sanoen kuljemme oikeaan suuntaan.
Maailma muuttuu ympärillämme mutta 2000 vuotta vanha ja yksinkertainen asia on ja pysyy. Jos joskus yllättäenkin tapaat Vanhan Mestarin niin ehkä kannattaa pysähtyä kuuntelemaan - rohkeasti, omana itsenään.

Näiden kuvien ja yhden laulun myötä hyvää ja etenkin rauhallista joulunaikaa kaikille.