GOD GOOD SENSE

Luontoihminen on ihmisen syvintä merkitystä kuvaavana sanana täydellinen. Mitä enemmän hyökkäämme luontoa vastaan sitä enemmän hyökkäämme omaa itseämme ja olemassaoloamme vastaan. Toisaalta mitä enemmän luomme virtuaalista todellisuutta koettavaksemme sitä kauemmas liumme itsestämme sekä kyvystä kokea omin voimin jotain aitoa ja pysyvää.
Minä en poikkea tavanomaisesta mitenkään siinäkään suhteessa että kestäisin maailmaa aina niinsanotusti selvinpäin. Esimerkiksi käy mainiosti tämän maanantain eli tapaninpäivän juoksulenkki jolle lähdin joululauluihin ja kaikkeen syvälliseen rauhaan kyllästyneenä. Ruuvasin kuulokkeet korviini ja nautin täysin siemauksin Nellimin Siikajärventietä kymmenen kilometriä pelkästään ACDC:n siivittämänä. Tulee kontrastia kun ympärillä on hiljainen sinisyys ja korvissa Anguksen riffit.

Jouluna moni vei läheisensä haudalle kynttilän muistaakseen tai sitten vain tavan vuoksi. Harva on tullut ajatelleeksi mistä tuossa perinteessä on kysymys. Näen asian ihmiseen luotuna tarpeena kiinnittyä historian jatkumoon. Haudalla käynti on ikäänkuin portti menneiden sukupolvien elämän historiaan kiinnittymisessä. Omaa olemassaoloaan on ymmärrettävä ajassa, joka sananmukaisesti kiitää. On oma ja väärä valinta, jos aika tuntuu menevän ohitsesi.

Joulua juhlitaan monelta kantilta. Täysin väärä käsitys on että Jeesus olisi jollain tapaa osa joulun tarinaa. Sensijaan joulu on osa Jeesuksen tarinaa. Vaikka kuinka soitetaan heviä ja otetaan tajuntaa laajentavaa niin Jumalaa ei ihmisestä saa pois.
Jeesus sattui syntymään jouluna. Verollepano eli henkikirjoitus oli tehtävä siellä mistä suku oli kotoisin. Sen ajan hyljeksityt, paimenet, sentään riensivät paikalle. Nyt täytyy rehellisyyden nimessä muistaa että vaikka valoa olisi ollut tarjolla niin sijaa majatalossa ei ollut. Kukaan ei piitannut vaan haluttiin elää omassa rauhassa lukittujen ovien takana. Vastaanotto Vapahtajalle oli suorastaan hyinen kuten loppukin. Tekaistuilla syytteillä naulattiin roikkumaan.
Pidänkin irvokkaana joulun valjastamista johonkin mystiseen rauhoittumiseen tai rauhaan. Näiden asioiden pitäisi olla arkipäivää ja ne ovat myös erityisen tarpeen päivästä toiseen. Elämän tarkoitus ei ole alennusmyynnissä pyhien jälkeen vaan läsnä joka päivä. Ajatus että säästää sata prosenttia jos ei osta mitään on häkellyttävä. Läsnäolo ja sydämen avaaminen rakkaudelle kun ovat ilmaisia joka päivä.

Vuosi lähenee loppuaan ja moni miettii mitä sitä lupaisi vuodelle 2017. Onko teemaa ? Itselläni luki 2016 harjoituspäiväkirjan kannessa : matka on kesken. Niin on vieläkin mutta ajattelin kirjoittaa vuoden 2017  Ajaston kalenterin, joka siis toimittaa itselläni harjoituspäiväkirjan virkaa, kanteen että GOD GOOD SENSE ! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE JA ROCK'N ROLLIA VUOTEEN 2017

VIIKKO 51. LIIKUNNAT

Ma-Ti - 0
Ke- 10 km juoksua - 1.03
To- Lepo
Pe- 10 km juoksua 1.06.
La- Perinteisen hiihtoa ladulla 6 km - 45 min.
Su- Ulkoilua ja urien tutkimista Kirsin kanssa suksilla - 7 km - 2 tuntia.

juoksua 20 km - 2.09.

Oma jatkumoni on menneellä viikolla näkynyt uuden elinympäristön tutkimisena sekä moottori- että lihasvoimalla. Kuvissa Saamelaisten traditionaalinen talvipaikka missä nykyisin sijaitsee meidän mökkimme, Nellimin uittoränni, rajavyöhykettä siellä jossain, Siikajärventien suoraa erämaassa, kylämme kirkosta sisäkuva ja ties mitä muuta mielenkiintoista.