MUTTA SITTENKIN JA VAPAATA MATKAILUAUTOILUA

MUTTA SITTENKIN

Ultrajuoksujen ja erityisesti pitkien sellaisten jälkeisestä elämästä on ihmisillä monenlaisia käsityksiä. Pitkälti nämä käsitykset perustuvat yritykseen toipumisen ymmärryksestä sekä suorittaneen atleetin euforisen ulkokuoren kautta saatujen signaalien tulkintaan.
Yleinen harhaluulo on että toipuminen tapahtuu nopeasti tai että selkääntaputeltu ja voittoisa, uuden ihmeellisen kilometrilukeman taakseen jättänyt juoksija laukkaa pian lenkkipoluillaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Käsitysten syntyyn johtaneet syyt ovat useimmiten ultrajuoksijoissa itsessään. Blogeissa ja jopa tuttujenkin kanssa tarinoidessa ei useinkaan haluta paljastaa syvimpiä väsymyksen mukanaan tuomia paskajuttuja pitkien ultrien jälkeisistä olotiloista. Tositarinoita harmaaseen ja mitäänsanomattomaan arkeen paluusta ei kerrota. 
Todellisia tunnelmia ultrajuoksuista paluun jälkeen saavat maistaa vain läheiset. Juoksijat eivät kerro että kotimaan sää tai uutiset muistuttavat ripulilla olevaa aasin takapuolta vastatuuleen tarkasteltuna. Epäisänmaallisia tarinoita ei haluta leimaantumisen pelossa kertoa. Julkisuuteen tullaan vasta liehuvin lipuin toipuneena - muka. Tai sitten puhutaan jostain muusta.
Väittäisin että monet ultrajuoksijat eivät edes tajua henkisen kasvun mahdollisuutta tässä kohtaa. Pitkissä ultrissa koettujen vahvojen kokemusten jalostaminen elämänvoimaksi tulisi opetella. Jokaisesta ultrasta, menipä se sitten miten tahansa, voi aina oppia sekä elämää että juoksua varten.
On merkittävää miten suorittamansa kilometrit kokee ja uskaltaa kokea. Itse olen julkisesti kertonut että 2013 ensimmäisen kuuden päivän kisan jälkeisenä ensimmäisenä aamuna itkin aamukahvipöydässä matkailuautossa. Kysyin Kirsiltä miten ihmeessä pääsen pois radalta. Sittemmin asia avautui ja tuhannen mailin jälkeen oli jo helpompaa palata hyvään arkeen. Kuten nytkin.
Keskeisenä asiana tavalliseen arkeen palaamisessa pidän omien heikkouksien avointa myöntämistä. Sen sijaan, että syntyisi loputtomia kilometrimääriä kestävä ultrajuoksujumalolento, jolla kuitenkin eittämättä on kusta pää täynnä varsinkin kun hän tarkastelee voimavarojaan ja itseluottamustaan, onkin syytä pitää jalat maassa. Kirjaimellisesti.
Vanhalla sanonnalla: sillä millä se on tullut se lähteekin - on vinha perä. Jossain vaiheessa makaaminen alkaa tympiä joten silloin juoksijan on rohkeasti tehtävä sitä mistä pitää. Eli juostava jälleen.
Mutta sittenkin. Henkisestä kasvusta huolimatta. Paluu arkeen on mitä suurinta paskaa. Mutta toivoa on aina niin kauan kuin on uskoa.

VAPAATA MATKAILUAUTOILUA JA CARAVANLEIRINTÄÄ - VIRO,LATVIA,LIETTUA,PUOLA,SLOVAKIA JA UNKARI

Koska tiedän että blogiani luetaan myös matkailu-autoilijoiden näkökulmasta niin pyrin levittämään kokemuksia leirintä- yms. vapaaparkkipaikoista matkojemme varrelta. 
En lähde käymään keskustelua missä varsinaisten leirintäaluiden ulkopuolella saa yöpyä autossa. Näkemyserot ovat valtavat ja esimerkiksi Saksan matkailuautokäsikirjat antavat täysin erilaiset ohjeet Eurooppaan kuin Suomen. 
Esimerkkinä mainittakoon että autoliiton kirja kieltää leiriytymisen Puolassa leirintäaluiden ulkopuolella. Puolalaisten mielestä taas saa autossa nukkua missä vain kunhan pysäköinti ei ole kielletty eikä pöytää,tuoleja ja vaikkapa grilliä ole nostettu pitkiksi ajoiksi ulos. Saksan kirja sanoo että autossa saa aina nukkua yhden yön yli missä tahansa kunhan ei riko pysäköintikieltoa tai häiritse maanomistajaa muuten.
Tarvittaessa selvennän asiaa sähköpostitse jos otatte yhteyttä; osoite löytyy blogin sivupalkista oikealta ylhäältä.

Maanantaina 4. toukokuuta päivityksessä VAPAANA KULKEMAAN on lueteltu osa allaolevista paikoista mutta otan ne tähän kertauksen vuoksi mukaan.

VIRO : Konse on Pärnussa ja hyvätasoinen, kohtuullisen siisti leirintäalue joen rannalla. 21 euroa yö sähköllä kahdelta. Sille ei kukaan voi mitään että Viron halpa viina keikuttaa osaa karavaanareita tasamaallakin mutta pääosin he ovat hissukseen, myös Konsessa. Lisäplussana vajaan yhdeksän kilometrin merkitty lenkki joen ympäri ja kaupungin kylpylät ja ostosmahdollisuudet, esim. Kaubamajakas.
LATVIA : Labyrint pihaleirintää. Ks. aiempi teksti. Riikan ohituksen jälkeen Jelgavan lähellä on majatalo Viesu Lici. Hyvää ruokaa ja perheen lapsille paljon tekemistä takapihan isossa puuhamaassa. Parkki 7 euroa. Saa sähköä rajoitetusti ja vettä. Painavalla autolla en suosittele ruoholle ajamista ainakaan aikaisin keväällä. Rauhallinen nukkua. Paikan tunnistaa isosta tomaatista ravintolan katolla. Paikassa myös hotelli.
LIETTUA : Ristikukkulan vieressä on ruokapaikka Angelu Svetaine jossa pihaleirintää. Ei kokemuksia mutta siistin näköinen ja rauhallinen paikka. Kaunas Camp Inn on toinen ja pienempi Kaunasin kahdesta leirntäalueesta. Siisti ja hyvä sijainti joen varrella. Henkilökunta nuorta ja kielitaitoista. Lähellä kauppa ja bussipysäkki josta pääsee keskustaan johdinautoilla nopeasti.
PUOLA : Mosir Lomzassa. Ks. aiempi teksti. Wegierska Görka kirkon parkkipaikka. Kylä on rauhallinen, lähellä bensa-asema. Ks. aiempi teksti. Elkissä urheilupuiston taaimmainen vinoparkki luontotalon jälkeen vasemmalla. Paikka on hieno ja uimaranta vielä hienompi. Yöllä voi olla nuorisoautoja kutemassa lähellä bassojen säestyksellä. Yövyimme kuitenkin vapaasti saksalaisten kollegojen kanssa. Lähellä on tavallinen leirintäaluekin mutta kaikesta minäkään en maksa... Wok on Varsovan esikaupungissa. Alue on siistein missä olen koskaan ollut. Kaikki palvelut, baari ja kielitaito höysteeksi. Pieni mutta ihastuttava alue lähellä (8 km) Varsovan keskustaa. (Muistakaa nyt että Varsova on 500 neliökilometrin kokoinen !)
SLOVAKIA : Thermal Park-kylpylä. Ks. aiempi teksti. Zvolenin jälkeen tulee Neresnica Cesta. Tämä on oikea leirintäalue. Sopii yhden yön parkiksi. Vesi on hyvää mutta suihku jostakin DDR:n ajoilta mutta tehän käytätte autonne suihkua. Ettekö käytäkin ? Ja jos ette käytä niin miksi olette sen sitten ostaneet...
Slovakian puolella aivan Puolan rajan lähellä on kylä nimeltä Zdiar, tie 67,  Laskettelukeskuksen parkkipaikalta on huikaisevat näkymät ja siellä on rauhallinen nukkua. Hyvät lenkkimahdollisuudet. Yleisesti Tatran vuorilla on niukanlaisesti isolle autolle sopivia vapaaparkkeja mutta vaellusreittien alkujen yhteydessä niitä löytyy. Alueella on oikeita leirintäalueitakin joista osa on säälittäviä ja osa vielä enemmän säälittäviä. Herää usein kysymys että mihin sitä leirintäaluetta tarvitsee jos on aurinkopaneelit, vettä tankissa ja kaasua ?
UNKARI : Balatonfuhred Fuhred Camping. Ks. aiempi teksti. Jos ajatte Balatonille on Pannonhalma-nimisessä kylässä samanniminen leirintäalue. Vierailimme 2013 siellä. Iäkkään saksalaisen herrasmiehen elämäntyöhön kannattaa tutustua. Paikka on upea mutta kävelkää sinne ennen ensikerran ajamista ettei tule housuihin ylämäessä ajettaessa sisään...vauhtia betonille ! Mäki on jyrkkä mutta näkymät viinitarhoille ja kylään palkitsevat sitten kun auto on paikallaan.


Olen siis palannut kotiin maanantaina myöhään, lämmittänyt saunan ja pulahtanut kotirannan viileään veteen. Alla on kuvia matkalta. Ne suurenevat jonoon katsottaviksi klikattessa. Kuvat olen valinnut yli tuhannesta otetusta huolella teille, jos jotkut ovat samoja kuin parissa edellisessä päivityksessä niin sille on syynsä. Ne kertovat tunnelmallaan kaiken oleellisen. Viimeinen kuva on Liettuan ristikukkulalta. Siellä käytyäni olen varma että juoksu jatkuu oikealla tiellä. Jos ette ymmärrä niin käykää siellä.

Ristikukkula, Liettua

VIIKOLLA 21. juoksin siis kaksi lenkkiä;  21.5. - 5 km - 28 min ja 24.5. - 7 km - 38 min eli yhteensä 15 km.
Eli olen jalkeilla ja voin erittäin hyvin.