VALMIS

Viikon aluksi lepopäivän jälkeen juoksen hieman reippaammin. En katso kelloon. Arvioin vauhtia palatessani tuttua kotitietä. Mielestäni löysäänkin. Kotiportilla hämmästyn. Sisäinen kelloni heittää lähes seitsemän minuuttia. Tämän piti olla tunnin kymppi. Miten ihmeessä tämä voi tuntua tältä ? Olen vieläkin jumissa mutta että noin paljon alle tunnin. Olkoon.
Seuraava on suunniteltu lepopäivä ja sitten tavallinen lenkki. Hion matalaa askelta. Juoksu tuntuu ristiriitaiselta. Periaatteessa helppoa mutta jotain puuttuu. Kankeaa. Ajatus vaeltaa. Balaton. Unkari. Kuusi päivää. Yhtämittaa. Ei tänäänkään vielä. Malta. Kärsivällisyys palkitaan. Nöyrästi nyt.
Sitten on työpäivän jälkeinen iltalenkki. Juoksen katsellen punertavaa auringonlaskua. Yhtäkkiä se on siinä. Niin lähellä mutta ikäänkuin usvan takana. Yritän tavoittaa tunnetta. En onnistu. Tämähän on vain kevyt veryttely. Hullutusta.
Kotipihassa pysähdyn. Se on läsnä. Kevät. Myöhäisestä hetkestä huolimatta rastas laulaa iltalaulua ja konsertissa on mukana muitakin. Valo.
Kävelen laiturille. Veden lämpö on alle kolme astetta mittarissa. On tyyntä. Järvessä on vielä osittain jäätä mutta rantojen vesi vapautuu päivä päivältä enemmän. Lahdella on joutsen ja pari telkkää viskoo päätään narskuttaen. Sorsia. Katson kaukaisuuteen. Jokin loksahtaa mielessäni paikalleen. Kävelen saunaan. Unohdan koko asian.
Launtaina lähden taas lenkille. Päivästä päivään. Vieläkin on viileää. Miten ihmeessä näistä lämpötiloista sopeudutaan Unkarin aurinkoon. Viikolla on satanut räntääkin välillä. Tarkoitus on juosta pari tuntia kevyesti. Hiusverisuonisto auki. Juostaan sitten. Niistän nenää.
Alusta asti asia on valmis. Vaikka kuinka koitan torjua tunnetta niin en pääse pakoon. Askel on valmis. Juoksu on helppoa. Mieli on rauhallinen ja kone käy tasaisesti. Ensimmäisen kerran pitkän talven jälkeen. Euforiaa ei tule. On vain kiitollisuus. Tehty työ ja tunteen mukana kostuvat silmäkulmat.
Lenkin jälkeen Kirsi kyselee saunassa oliko ihmisiä liikkeellä, ovatko mökkiläiset tulleet. Koitan miettiä. Yli kahdentunnin kierros ja vain muutama muistikuva. Automaatti. Nauretaan yhdessä koko asialle.
Viikko päättyy. Harmoniaa. Kymmenen kilometriä. Puen eteisen kaapista jostain syystä samat kengät joilla aloitin tuhat mailia viime vuonna. Pohjat ovat kuluneet. Juostessani arvioin kilometrejä viime vuoden toukokuusta tänne. Laske yli vuoden, kuukauden ja viikon. Vanha ystävän neuvo.
Kotona lenkin jälkeen istun alas. Talven sairastelujen jäljiltä olen toistuvasti valittanut kilometrien puutetta. Pitänyt harjoitteluani vähäisenä. Yksitoikkoisena. Kevään valo valaisee. 4850 km takana. Noin. Ennen kuin astun 6.5. kello kaksitoista lähtöviivalle.
Ensiviikolla lepään vielä enemmän. Piha on haravoitu. Matkailuautoa on osittain pakattu, järjestelty ja siivottu. Pöydät ovat kotona täynnä karttoja. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari.
Sitten seuraavalla viikolla tulee aika lähteä kauas, jotta näkee selvemmin lähelle. Pitkän epävarmuuden jälkeen on varmuus ja sisäinen rauha. Pitkän mustan kylmyyden sijaan tulee valo ja lämpö. Euroopan kevät. Kuuden päivän juoksu.
Kehänkiertäjä on valmis.


VIIKKO 16. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo
Ti- 10 km - 53 min.
Ke- Lepo
To- 15 km - 1.33
Pe- 8 km - 50 min.
La- 19 km - 2.05
Su- 10 km - 1.01

yhteensä 62 km - 5 tuntia ja 30 minuuttia


Kuva suurenee klikattaessa.