VIESTI PERILLE

Olen jatkuvassa kirjeenvaihdossa hyvän ystäväni kanssa. Kirjoitamme oikeita kirjeitä käsin kynällä paperille ja laitamme ne kuoreen kera postimerkin. Perinteisesti siis tästä sähköisestä ja keinotekoisesta ajasta huolimatta.
Kirjeiden sisältö on pääasiassa elämän syviä peruskysymyksiä käsittelevä mutta toki tavallisia kuulumisiakin vaihdetaan. Vien kirjeet lähes poikkeuksetta juosten postiin tai laatikkoon edelleen toimitettavaksi. 
Kirje on ajankohdasta riippuen perillä ehkä parin päivän päästä. Tärkeintä on viestin perille saaminen. Kiirettä ei ole, ei myöskään vastausten kanssa.
Yhteydenpito vaatii vaivannäköä. Käsin kirjoitettu on henkilökohtainen viesti. Jälkeenpäin ei voi ainakaan heti tarkistaa mitä tuli kirjoitettua eli teksistä tulee luonnollisen harkittua ja ajatuksella muovattua.
Käsitykseni mukaan edelläkuvattu kehittää meitä. Elämän yksi keskeisimmistä sisällöistä on vuorovaikutus ihmisten kanssa.  Ajatustenvaihto ja oppiminen toiselta.
Tänä päivänä suurin harha on että kaiken voi muka ostaa ja saada nopeasti. Kun istahtaa kirjoituspöydän ääreen ja pohtii elämän perustaa paperille kirjoittaen tuskin mikään on kaupan. On kunnioitettava vuoropuhellen. On oltava aikaa kuunnella ja odottaa vastausta.
Elämäntapajuoksijana olen oppinut kärsivällisyyttä. Suurin osa nykyisin tavoittelemistani asioista eivät ole ostettavissa. Ne on kokien ansaittava. Ymmärrystään laajentaen edettävä askel askeleelta. Lisäksi ne useimmiten ovat itsessään näkymättömiä. Lopputuloksena on henkistä kasvua ja ymmärrys että aikaa ei voi ostaa. Aineellista ei saa mukaansa mutta henkisen pääoman toivottavasti saa.
Mitä kauemmas olen ultrajuoksuani vienyt sitä vähemmän on merkitystä tavanomaisilla asioilla. Ei ole oleellista onko uudet lenkkikengät tai kauniin värinen paita. Kirjan voi lainata kirjastosta ostamatta sitä eikä omaa asuntoakaan tarvitsisi omistaa. Vähemmän on enemmän. Sanalla sanoen puitteet eivät ratkaise vaan kokemus ja yhteys ympäröivään maailmaan - luontoon ja ihmisiin.
Luopumisessa minulla on vielä paljon edessä. Kun katsoo tämänhetkistä elämäntyyliäni niin rekvisiittaa riittää moneen menoon. Suurin osa tavarasta ympärilläni liittyy ulkoiluharrastuksiin tai työn tekemiseen. Olen siis valintojeni vanki näiltä osin. Valinnat ovat johtaneet toiseen ja luoneet hankintaketjuja. Ylläpitoa. Kustannuksia.
Hankinnat ovat kuitenkin tässä. Turhan ostamisen olen aikaa lopettanut. Valitettavasti esimerkiksi lenkkikengät ja erilaiset koneet kuluvat, joten jossain vaiheessa niitä on uusittava mutta harkiten. Vain tarpeellinen ja vanhaa voi korjatakin.
Aika kuluu koko ajan. Sitä ei voi uusia. Ei ostamalla eikä korjaamalla. Kuten kirjeenvaihdossa niin elämässäkin tärkeintä on että viesti menee perille. Viesti minulta teille ja teiltä minulle. Eläkää nyt ja tänään. Täysillä. Niin minä teen. Ja yritän samalla ymmärtää kuinka pitkälle voi juosten mennä.


VIIKKO 17. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 16 km - 1.35
To- 10 km - 1.02
Pe- 8 km - 48 min.
La- 8 km - 52 min.
Su- 9 km - 56 min.
yhteensä 51 km - 5 tuntia ja 13 minuuttia

Kevyt viikko suunnitellusti. Lepoa ja kevyttä ylläpitoa. Lauantaina sain työpäivän aikana selkäni kipeäksi. Jalkojen lihakset kun ovat täysin auki niin selän pitkät fileet ovat ihmeissään. Tämä on tuttua tämäkin. Uskon saavani kropan balanssiin ennen kisan alkua.
Karavaani kääntyy kohti Eurooppaa. Yritän päivittää blogin vielä ennen kilpailun alkua.

Unkarin 6-päivän kilpailun sivut   

Kilpailua pitäisi pystyä seuraamaan sivujen kautta livenä - toivotaan että sivusto toimii...

Blogissani oikeassa sivupalkissa on myös linkkejä joista saattaa löytää kisan aikana ajankohtaista tietoa ;

Ultrajuoksu-sivustosta ja juoksufoorumista.

LOPPUUN HISTORIAA, AAMULEHTI 50 VUOTTA SITTEN :

KLIKKAA KUVAA NIIN SE SUURENEE.