Olen jatkuvassa kirjeenvaihdossa hyvän ystäväni kanssa. Kirjoitamme oikeita kirjeitä käsin kynällä paperille ja laitamme ne kuoreen kera postimerkin. Perinteisesti siis tästä sähköisestä ja keinotekoisesta ajasta huolimatta.
Kirjeiden sisältö on pääasiassa elämän syviä peruskysymyksiä käsittelevä mutta toki tavallisia kuulumisiakin vaihdetaan. Vien kirjeet lähes poikkeuksetta juosten postiin tai laatikkoon edelleen toimitettavaksi.
Kirje on ajankohdasta riippuen perillä ehkä parin päivän päästä. Tärkeintä on viestin perille saaminen. Kiirettä ei ole, ei myöskään vastausten kanssa.
Yhteydenpito vaatii vaivannäköä. Käsin kirjoitettu on henkilökohtainen viesti. Jälkeenpäin ei voi ainakaan heti tarkistaa mitä tuli kirjoitettua eli teksistä tulee luonnollisen harkittua ja ajatuksella muovattua.
Käsitykseni mukaan edelläkuvattu kehittää meitä. Elämän yksi keskeisimmistä sisällöistä on vuorovaikutus ihmisten kanssa. Ajatustenvaihto ja oppiminen toiselta.
Tänä päivänä suurin harha on että kaiken voi muka ostaa ja saada nopeasti. Kun istahtaa kirjoituspöydän ääreen ja pohtii elämän perustaa paperille kirjoittaen tuskin mikään on kaupan. On kunnioitettava vuoropuhellen. On oltava aikaa kuunnella ja odottaa vastausta.
Elämäntapajuoksijana olen oppinut kärsivällisyyttä. Suurin osa nykyisin tavoittelemistani asioista eivät ole ostettavissa. Ne on kokien ansaittava. Ymmärrystään laajentaen edettävä askel askeleelta. Lisäksi ne useimmiten ovat itsessään näkymättömiä. Lopputuloksena on henkistä kasvua ja ymmärrys että aikaa ei voi ostaa. Aineellista ei saa mukaansa mutta henkisen pääoman toivottavasti saa.
Mitä kauemmas olen ultrajuoksuani vienyt sitä vähemmän on merkitystä tavanomaisilla asioilla. Ei ole oleellista onko uudet lenkkikengät tai kauniin värinen paita. Kirjan voi lainata kirjastosta ostamatta sitä eikä omaa asuntoakaan tarvitsisi omistaa. Vähemmän on enemmän. Sanalla sanoen puitteet eivät ratkaise vaan kokemus ja yhteys ympäröivään maailmaan - luontoon ja ihmisiin.
Luopumisessa minulla on vielä paljon edessä. Kun katsoo tämänhetkistä elämäntyyliäni niin rekvisiittaa riittää moneen menoon. Suurin osa tavarasta ympärilläni liittyy ulkoiluharrastuksiin tai työn tekemiseen. Olen siis valintojeni vanki näiltä osin. Valinnat ovat johtaneet toiseen ja luoneet hankintaketjuja. Ylläpitoa. Kustannuksia.
Hankinnat ovat kuitenkin tässä. Turhan ostamisen olen aikaa lopettanut. Valitettavasti esimerkiksi lenkkikengät ja erilaiset koneet kuluvat, joten jossain vaiheessa niitä on uusittava mutta harkiten. Vain tarpeellinen ja vanhaa voi korjatakin.
Aika kuluu koko ajan. Sitä ei voi uusia. Ei ostamalla eikä korjaamalla. Kuten kirjeenvaihdossa niin elämässäkin tärkeintä on että viesti menee perille. Viesti minulta teille ja teiltä minulle. Eläkää nyt ja tänään. Täysillä. Niin minä teen. Ja yritän samalla ymmärtää kuinka pitkälle voi juosten mennä.
VIIKKO 17. HARJOITTELUNI
Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 16 km - 1.35
To- 10 km - 1.02
Pe- 8 km - 48 min.
La- 8 km - 52 min.
Su- 9 km - 56 min.
yhteensä 51 km - 5 tuntia ja 13 minuuttia
Kevyt viikko suunnitellusti. Lepoa ja kevyttä ylläpitoa. Lauantaina sain työpäivän aikana selkäni kipeäksi. Jalkojen lihakset kun ovat täysin auki niin selän pitkät fileet ovat ihmeissään. Tämä on tuttua tämäkin. Uskon saavani kropan balanssiin ennen kisan alkua.
Karavaani kääntyy kohti Eurooppaa. Yritän päivittää blogin vielä ennen kilpailun alkua.
Unkarin 6-päivän kilpailun sivut
Kilpailua pitäisi pystyä seuraamaan sivujen kautta livenä - toivotaan että sivusto toimii...
Blogissani oikeassa sivupalkissa on myös linkkejä joista saattaa löytää kisan aikana ajankohtaista tietoa ;
Ultrajuoksu-sivustosta ja juoksufoorumista.
LOPPUUN HISTORIAA, AAMULEHTI 50 VUOTTA SITTEN :
KLIKKAA KUVAA NIIN SE SUURENEE.
Viikon aluksi lepopäivän jälkeen juoksen hieman reippaammin. En katso kelloon. Arvioin vauhtia palatessani tuttua kotitietä. Mielestäni löysäänkin. Kotiportilla hämmästyn. Sisäinen kelloni heittää lähes seitsemän minuuttia. Tämän piti olla tunnin kymppi. Miten ihmeessä tämä voi tuntua tältä ? Olen vieläkin jumissa mutta että noin paljon alle tunnin. Olkoon.
Seuraava on suunniteltu lepopäivä ja sitten tavallinen lenkki. Hion matalaa askelta. Juoksu tuntuu ristiriitaiselta. Periaatteessa helppoa mutta jotain puuttuu. Kankeaa. Ajatus vaeltaa. Balaton. Unkari. Kuusi päivää. Yhtämittaa. Ei tänäänkään vielä. Malta. Kärsivällisyys palkitaan. Nöyrästi nyt.
Sitten on työpäivän jälkeinen iltalenkki. Juoksen katsellen punertavaa auringonlaskua. Yhtäkkiä se on siinä. Niin lähellä mutta ikäänkuin usvan takana. Yritän tavoittaa tunnetta. En onnistu. Tämähän on vain kevyt veryttely. Hullutusta.
Kotipihassa pysähdyn. Se on läsnä. Kevät. Myöhäisestä hetkestä huolimatta rastas laulaa iltalaulua ja konsertissa on mukana muitakin. Valo.
Kävelen laiturille. Veden lämpö on alle kolme astetta mittarissa. On tyyntä. Järvessä on vielä osittain jäätä mutta rantojen vesi vapautuu päivä päivältä enemmän. Lahdella on joutsen ja pari telkkää viskoo päätään narskuttaen. Sorsia. Katson kaukaisuuteen. Jokin loksahtaa mielessäni paikalleen. Kävelen saunaan. Unohdan koko asian.
Launtaina lähden taas lenkille. Päivästä päivään. Vieläkin on viileää. Miten ihmeessä näistä lämpötiloista sopeudutaan Unkarin aurinkoon. Viikolla on satanut räntääkin välillä. Tarkoitus on juosta pari tuntia kevyesti. Hiusverisuonisto auki. Juostaan sitten. Niistän nenää.
Alusta asti asia on valmis. Vaikka kuinka koitan torjua tunnetta niin en pääse pakoon. Askel on valmis. Juoksu on helppoa. Mieli on rauhallinen ja kone käy tasaisesti. Ensimmäisen kerran pitkän talven jälkeen. Euforiaa ei tule. On vain kiitollisuus. Tehty työ ja tunteen mukana kostuvat silmäkulmat.
Lenkin jälkeen Kirsi kyselee saunassa oliko ihmisiä liikkeellä, ovatko mökkiläiset tulleet. Koitan miettiä. Yli kahdentunnin kierros ja vain muutama muistikuva. Automaatti. Nauretaan yhdessä koko asialle.
Viikko päättyy. Harmoniaa. Kymmenen kilometriä. Puen eteisen kaapista jostain syystä samat kengät joilla aloitin tuhat mailia viime vuonna. Pohjat ovat kuluneet. Juostessani arvioin kilometrejä viime vuoden toukokuusta tänne. Laske yli vuoden, kuukauden ja viikon. Vanha ystävän neuvo.
Kotona lenkin jälkeen istun alas. Talven sairastelujen jäljiltä olen toistuvasti valittanut kilometrien puutetta. Pitänyt harjoitteluani vähäisenä. Yksitoikkoisena. Kevään valo valaisee. 4850 km takana. Noin. Ennen kuin astun 6.5. kello kaksitoista lähtöviivalle.
Ensiviikolla lepään vielä enemmän. Piha on haravoitu. Matkailuautoa on osittain pakattu, järjestelty ja siivottu. Pöydät ovat kotona täynnä karttoja. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari.
Sitten seuraavalla viikolla tulee aika lähteä kauas, jotta näkee selvemmin lähelle. Pitkän epävarmuuden jälkeen on varmuus ja sisäinen rauha. Pitkän mustan kylmyyden sijaan tulee valo ja lämpö. Euroopan kevät. Kuuden päivän juoksu.
Kehänkiertäjä on valmis.
VIIKKO 16. HARJOITTELUNI
Ma- Lepo
Ti- 10 km - 53 min.
Ke- Lepo
To- 15 km - 1.33
Pe- 8 km - 50 min.
La- 19 km - 2.05
Su- 10 km - 1.01
yhteensä 62 km - 5 tuntia ja 30 minuuttia
Kuva suurenee klikattaessa.
ALUKSI :
"Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä..."
Lapinlahden Linnut
VIIKKO 15. HARJOITTELUNI
Ma- 8 km kevyttä veryttelyä - 50 min.
Ti- Lepo; ei huvittanut. Söin suklaata ja piereskelin beigellä sohvalla.
Ke- 32 km - 3.40. Tampereen Hervannasta kotiin, koko matkan vastatuuli, puuskissa 15 -20 m/s (Sisältää 15 minuuttia sähkölinjan tutkiskelua kotimetsässä, virrat oli poikki...)
To- 10 km palauttavaa - 1.06.
Pe- Lepo; renkaanvaihto ja kotityöt vei mehut ja ajan.
La- 13 km - 1.24. Työpäivän päälle illalla.
Su- Vauhdinvaihtelua 17 km - 1.45. Työpäivän päälle vesisateessa illalla.
yhteensä 80 km - 8 tuntia 45 minuuttia
Paska viikko. Juoksu oli pakonomaista pomppimista tai väsynyttä vääntöä. Sensijaan viikon jälkeen odotan innokkaasti seuraavaa viikkoa. Eli tätä tämä on. Tärkeintä on että ajatus jatkuu. Ja jatkuuhan se - minunkaltaisellani etappisialla.
Etappisikana olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana valmistautunut erilaisiin kilpailuihin ja juoksutapahtumiin lukemattomia kertoja. Samalla olen oppinut tuntemaan itseni ja olotilani. Nyt kuuluukin olla paska viikko.
Viime viikko meni harjoitellessa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Nyt elimistö alkaa palautua mutta mieli aloittaa torjunnan. Piru istuu korvan taakse ja alkaa kuiskailla että et kai nyt kuutta päivää yhtämittaa juokse. Nätisti vaan. Lepää välillä. Ja niin edelleen.
Keskiviikon pitkällä lenkillä tuuli sananmukaisesti pysäytti välillä. Olipa myrsky. Tuli juostua kahden kaupungin läpi. Ajankuluksi katselin vaalimainoksia. Tuntuvat olevan vanhan kiinalaisen sananlaskun ajatuksella tehtyjä :
"Kun sormi osoittaa kuuta niin tyhmä katsoo sormea."
Eräskin ehdokas on kuvauttanut kaljunsa jota reunustavat jäljelle jääneet hiustupot. "Kärkihankkeena uusi kolmostie" - tai sinnepäin. Tokihan olen katkera kun uusi tielinjaus tuhoaa kotiseutuni luonnon täysin. Uusi tie tulee menemään parinsadan metrin päästä kotijärvestäni. Ettei vaan olisi tarkoitus myydä hiukan hiekkaa sieltä Sasin harjun kotimailta siinä sivussa uuden tien alle suohon upotettavaksi ? Vanhan jo jäsentyneen tielinjan alla kun olisi ollut kovaa maata levennettäväksi.
Yleensäkin suhtaudun näihin vaalien paskapuheisiin kriittisesti. Minä kun saan kuunnella töissä esimerkiksi vanhusten kertomana tositarinoita hyvinvointivaltiosta. Kun kotiapu ei ehdi ja joku on ollut pesemättä neljä viikkoa. Suomen vanhustenhoito alkaa olla Euroopan kuulua - kuoliaaksimakuuttamista. Sensijaan että olisi väkeä riittävästi kuuntelemaan, liikuttamaan ja ruokkimaan korkeatasoisella valkuaisainepitoisella ruualla.
Sensijaan harva pysähtyy miettimään mitä merkitsisi jos
äänestysprosentti jäisi alle 50. Kenenkä valtuuttamana sieltä käsketään
jaksamaan töissä pidempään ? Kahden kauden jälkeen eläkkeelle... Mitäs jos lähdetään porukalla Portugaliin maksamaan veroja ?
Viikolla tuli pyllisteltyä muutenkin. Vaihdoin kolmeen autoon renkaat. Eli pesin myös kolmet talvipyörät ja siivosin autotallin kaupan päälle. Joku sanoo että siitä sait - mitä niitä autoja niin monta pitää olla ? Mutta kun yhdellä tehdään leipää, toisessa asutaan reilu kolmannes vuodesta ja kolmas on jo niin vanha että sitä eivät osta edes romanit torilla.
Tuossa siis ei lukenut mustalaiset. Eli älkää huolehtiko. Äitini perintönä tasa-arvoisuuden periaate on hallinnassa. Läpeensä selvä siis.
Näin keväällä kun katselee juoksukenkä- (lenkkitossu) mainoksia niin ihmetyttää tämä pronaatio ja supinaatio. Kaikenlaista askel-analyysiä ja -klinikkaa on tarjolla, asiantuntijoita. Kokeneena teuraana annan karskin ja maksuttoman neuvon jos nilkan kierrot askelluksessa askarruttavat.
Käykää rohkeasti kyykkypaskalla lenkillä. Jos tavaraa on toimituksen jälkeen kengän ulkopuolella kantapäässä niin se on ulkosyrjälle se kinttu. Jos taas tavaraa on kengässä sisällä tai sukalla niin ilmanmuuta se on sisäsyrjälle taipunut se kinttu.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti että tavaraa on molemmissa kengissä tai joka paikassa muuallakin niin käykää pytyllä ennen seuraavaa lenkkiä. Tai harjoitelkaa enemmän. Niin minäkin olen tehnyt. Etapista etappiin. Joskus myös tappiin muuten vaan.
Viikon hienoin ajatus on että voittoja ei saa mukaansa mutta henkisen kasvun voi ehkä saada. Tämä on peräisin ultrajuoksija Pekka Aallolta. Etappisikana olemisesta huolimatta olen taipuvainen uskomaan elämän jatkumiseen ja pelastukseen. Siksi odotankin uusia kilometrejä aina yhtä uteliaana.
Aikaperustaisiin ultrajuoksuihin valmistautuessa kun on mahdotonta laskea kilometrejä etukäteen valmiiksi. Ne täytyy ensin itse juosta. Koko elämänkin rikkaus on eräänlainen aikaperustaisuus. Ajan pituutta tosin emme itse tiedä joten eletäänpä täysillä ensin.
LOPUKSI :
Kuusikymmenluvulla nuukien vanhempien perheeseen syntyneenä jouduin kärsimään puutteellisista äänentoistolaitteista. Oli vain vanha radio ja kaksi kanavaa. Tältäosinkin lapsuuteni oli siis vaikea.
Tuskaa lisäsivät Gary Glitter ja myöhemmin Taiskan Mombasa. Vielä tänäkin päivänä Kura-Tero (Liete) ja Jake (Nyman) yrittävät parhaansa mukaan aivopestä meitä maalailemalla Beatlesien tai Elviksen merkityksestä koko musiikkimaailmaan. Paskaa.
Sensijaan alla olevaa biisiä on luonnehdittu muunmuassa parhaaksi valkoisen miehen tekemäksi bluesiksi. Kolmoslevyn raita on jäänyt hiukan unholaan, joten muistutan märkäkorvia - osattiin ennenkin. Oikeasti.
PS:
Kevät. Vesiraja aukeaa. Päästään kohta lenkille lyhyissä housuissa holkkiakin tuulettamaan.
VIIKKO 14. HARJOITTELUNI
Ma- Lepo; syynä erittäin pitkä työpäivä...
Ti- 19 km - 2.03. Märässä uudessa sohjolumessa.
Ke- 30 km - 3.20, Sasi-Palko; puolet hiekkateitä ja ylämäkiä.
To- 30 km - 3.09. Lenkistä 24 km asvalttia.
Pe- 10 km - 1.05. Palautellen.
La- 15 km - 1.37. Pääosin asvalttia.
Su- 16 km - 1.45. Pääosin hiekkateitä.
yhteensä 120 km - 12 tuntia ja 59 min.
YKSINKERTAISTA
Vietin pääsisäisviikkoa suurten kuusten keskellä matkailuautossa mökillä. Ikäänkuin piilossa. Mutta etenkin rauhassa. Keskittyen.
Loppumaton juoksuaskelten jono lisääntyi rauhasta huolimatta. En ikäänkuin pääse jonosta irti. Oikeastaan en haluaisikaan. Tai ehkä joskus vähän. Mutta tyhjyys ei houkuta.
Valitsemaltaan tieltä on hankala poiketa jos kokee matkan mieleisekseen. Ehkä tärkeintä on tarkkailla matkansa varren maisemia. Ikäänkuin tasaisin väliajoin kyseenalaistaa oma suuntansa.
Pääsiäislauantai on kuulemma hyvä päivä ostoskeskuksissa. Ihmettelimme asiaa Kirsin kanssa kun ajoimme Hämeenkyrön kirkkoon pääsiäisyön messuun. Monikaan ei tule ajatelleeksi että pääsiäisen sanoma on muualla kuin ostamisessa tai ostoskeskuksessa viihtymisessä.
Ihmisten varsin ohutta henkistä perustusta kuvaa hyvin se että koetaan uskonasioista puhuminen iholle tulemisena. Ikäänkuin torjumalla perustellaan oma kyvyttömyys rauhoittumiseen tai vaiennetaan sisäisen rauhan tarve.
Moni kuitenkin kaipaa muutosta tai haluaisi valita toisin. Elämässä on uskottava johonkin jotta siihen saa syvyyttä. Merkittävää kristillisessä vaihtoehdossa on että usko ylösnousemukseen syntyi vasta jälkeenpäin. Tarina on kestänyt parituhatta vuotta. Epäilijöille onkin haasteellista löytää elämäänsä jotakin muuta yhtä kestävää.
Ultrajuoksun ja uskon yhdistelmä tarjoaa sisäistä rauhaa. Se myös antaa perspektiivin omien rajojen etsimiseen. Ultrajuoksun ja elämän yhdistelmä vaatii paljon mutta antaa enemmän. Ultrajuoksussa ja uskossa on annettava kaikki. Siinä se yhtymäkohta. Annat vain kaiken. Jos uskallat.
Ystäväni Maken kanssa savusaunassa pohdimme kysymystä matkalle lähtemisestä. Omalla kohdallani juoksusta on tullut elämänmittainen matka. Minulle on haastavaa kokea harjoittelevani jollekin tulevalle matkalle koska olen jatkuvasti matkalla. Yksinkertaisesti on vain aikoja jolloin juoksen enemmän ja sitten on aikoja jolloin juoksen vähemmän.
Usko on siis uskoa omiin kykyihin mutta myös rajallisuuden ymmärtämistä. On jotakin suurempaa kuin mitatut päämäärät ja niihin pyrkiminen. Elämäänsä saa valoa varsin yksinkertaisella tavalla. Hiljentymällä ja keskittymällä. Tästä on lyhyt matka rukoukseen. Ja vielä lyhyempi matka sisäiseen rauhaan joka syntyy voimakkaasta rinnallakulkemisen tunteesta. Yksinkertaista. On vaan uskottava niin pystyy.
Kuitenkin useimmat ihmisistä kuvittelevat elävänsä ikuisesti omin avuin. Heti perään he salaa kieltävät ajatuksen ja pyrkivät ulospäin antamassaan kuvassa olemaan voittamattomia realisteja. Silti heidän elämäntapaansa ulkopuolisena tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon yksi ihminen kestää henkisesti tai fyysisesti. Tyhjyyttä ja kertakäyttöisyyttä.
Alunperin ajattelin juosta menneellä viikolla vielä enemmän. Ikäänkuin testatakseni itseäni. Torstain lenkillä tajusin ajatuksen mielettömyyden.
Kahtena edellisenä vuotena olen hypännyt tuntemattomaan. Ensin ensimmäiseen kuuden päivän juoksuuni ja sitten tuhanteen mailiin. Molempia ennen testit on tehty. Ikäänkuin itseluottamuksen viimeistelemiseksi.
Jo tuhannen mailin testiä tehdessäni sanoin Kirsille että tämä on älytöntä. Pystyn halutessani juoksemaan lähes loputtomiin peräkkäisinä päivinä paljon kilometrejä. Jos on hyvä syy. Motivoiva syy.
Kuusi päivää tauotta. Hiljentyen ja keskittyen. Tästä on lyhyt matka...
MAALISKUUN SUMMAUS
Juoksua 408 km - 7 lepopäivää - yhteensä harjoittelua 44 tuntia ja 55 minuuttia
Klikkaamalla kuvat suurentuvat.
Pääsisäiskokko ja lopuksi hiilloksessa lammas, sipulia ja punajuurta. Valmis annos. Muoviauto yöpymiseen talven jäljiltä käyttämättömän, kostean mökin sijaan. Pysäkki on vitsi.
Viimeksi luettua : Max Manner 72h
Paavalin 1. kirje Korinttilaisille, 3 luku, jakeet 10 - 15
